Huipputreenejä!

Joulukuun aikana on tullut tehtyä todella loistavia harjoituksia. Ensimmäisenä nostan ystävän 40-vuotissyntymäpäivien kunniaksi juostun 40km lenkin. Keli oli todella vaikea, mutta hyvässä porukassa juoksu kulki todella hyvin. Kun palauduin tästä melkoisen pitkästä harjoituksesta, juoksu alkoi kulkea. Yhtenä selityksenä saattaa olla myös, että tuona viikkona tuli juostua ennätyskilometrit – 102km.

Syksyn aikana uintituntuma on löytynyt ja uinti on ollut helppoa. Uinnin maksimivauhti ei ole testien mukaan kuitenkaan noussut, joten muutimme harjoittelua. Tein muutamia todella kovia uintiharjoituksia, jolloin uintivauhti parani selkeästi. Esimerkiksi pystyin uimaan pitkässä altaassa nousevavauhtisesti 15 kertaa 100m paremmin kuin koskaan ennen, sillä viimeiset kulki 1.18.

Uutena harjoituksena otin ohjelmaan pyörä-juoksu –harjoituksen Kupittaan hallissa. Urheiluliiton triathlonryhmästä löytyi heti ennakkoluulottomia triathlonisteja, jotka olivat innolla mukana. Ajoimme trainerilla ja juoksimme siihen päälle, jolloin pystyimme totuttamaan jalat reipasvauhtiseen juoksuun. Tämä toistettiin kolme kertaa, jolloin harjoitukselle saatiin sopivasti pituutta. Harjoitus sujui treenikavereisen seurassa todella hyvin. Jatkossa pidennämme tätä hyvää harjoitusta vielä tunnin pyörälenkillä. Toistamme tämän harjoituksen kahden viikon välein, sillä tällä harjoituksella triathlonin pyörä- ja juoksuvauhti paranevat varmuudella.

Jouluaattona on vuorossa Urheiluliiton perinteikäs jouluaaton lenkki. Juoksemme porukalla kahden tunnin lenkin, jonka jälkeen on hyvä aloittaa joulun vietto Joulurauhan julistusta Suurtorilta seuraten.

Toivotan hyvää joulua kaikille!

Uintia ja maratonia

Loppusyksystä olen panostanut uintiin melko paljon. Olen käynyt neljä kertaa viikossa altaassa ja uintikilometrejä on kertynyt keskimäärin noin 14. Harjoitukset ovat olleet keskenään erilaisia, sillä yksi on ollut tekniikkaharjoitus, yhdessä on uitu kovia sarjoja ja kaksi on ollut enemmän kelaustreenejä. Kun olen tänä syksynä lisännyt yhden uintiharjoituksen viikkoon, on uintitekniikka ja –tuntuma mennyt todella paljon eteenpäin. Olen pystynyt uimaan kovia harjoituksia hyvällä tekniikalla, eikä uinti ole mennyt ”hakkaamiseksi”.

Viime kaudella en pystynyt uimaan rennolla tekniikalla kovaa, vaan silloin tekniikka katosi ja samalla vauhti alkoi hiipuma. Nyt uinti vaikuttaisi sen verran hyvältä, että pystyisin lähtemään heti lähdöstä uimaan kovaa ja vielä pitämään tämän vauhdin koko matkan. Kuitenkin uinnissa on paljon tekemistä, sillä nyt pitäisi saada vielä vauhtia lisää. Uskon, että se toteutuu, kun jatka uinnissa tällä harjoitusrytmillä kevääseen.

Olen alkanut tekemään tällä kaudella yhden todella pitkän harjoituksen kerran kuukaudessa. Lokakuussa tämä harjoitus sisälsi pitkän uinnin aamu-uinnin ja iltapäivällä pitkän pyörä- ja juoksuyhdistelmän. Tämä harjoitus meni todella hyvin ja tuntuma oli harjoituksesta palautumisen jälkeen parempi.

Firenze maraton 25.11

Marraskuun pitkä harjoitus oli vuorossa Firenzessä. Täytyy myöntää, että tähän kilpailuun tuli lähdettyä vähän ”takki auki”. Olin sentään tankannut ja käynyt ostamassa geelejä, mutta kilpailuun tutustumisessa ja reiteissä luotin täysin vaimon ennakkotietoihin. Hänellä maraton oli ensimmäinen ja valmistautuminen oli myös sen mukaista.

Itse juoksu lähti liikkeelle todella hyvin. Pääsin lopulta juuri oikeaan lähtöryhmään ja pystyin heti alusta saakka juoksemaan omaa vauhtia. 15km kohdalla huomasin, että ylävartalo tuntuu melkoisen jäykältä kovien uintien seurauksena. Puolimaratonin kohdalla kello näytti 1.24.25. Olin pystynyt juoksemaan tasaista vauhtia tähän saakka ja kaikki vaikutti ylävartalon jumittamista lukuun ottamatta menevän täydellisesti. Jatkoin samalla vauhdilla eteenpäin, mutta hiljalleen juoksu alkoi tuntua melko hirveältä. Sinnittelin hyvin 30km kohdalle, jossa aikaa oli kulunut 2.00.50. Yläselkä ja rinta alkoi mennä kramppiin ja rinnasta alkoi pistää sen verran paljon, että vauhtia oli pakko hiljentää. Ajattelin, että tästä ei tule hyvää enää millään. Laskeskelin nopeasti, että vaikka juoksen kuinka hiljaa tahansa pääsen alle 3 tunnin, joka oli vähimmäistavoite. Aloitin itseni tsemppaamisen ja sain pidettyä juoksuvauhdin edes kohtuullisena ja pääsin maaliin ajassa 2.55.15.

Maalissa olin pettynyt juoksuun, sillä en ollut pystynyt pitämään itseäni tiukoilla koko matkaa. Oli joutunut antamaan periksi, joka ei ole koskaan tavoiteltava asia. Ennen juoksua olin ajatellut, että pystyisin 2.50-2.55 aikaan. Näin ollen pääsin tavoitteeseen, jolloin juoksuun pitää olla tyytyväinen. Ensimmäisellä kerralla maratonissa on kuitenkin vaikea juosta täydellistä juoksua, joten uskoisin, että seuraavalla kerralla parantamaan tätä ihan kelpo suoritusta.

Firenzessä tuli taas kerran hyvä oppitunti pitkistä kilpailuista ja lihashuollosta. Kilpailuihin kannattaa valmistautua hyvillä harjoituksilla, mutta myös etukäteen varautua vaikeisiin hetkiin ja yrittää etukäteen miettiä, miten niistä pääsee yli. Lihashuoltoa kannattaa tehdä säännöllisesti ja hieronnassa täytyy käydä säännöllisesti. Muuten päätyy tähän tilanteeseen, että lihakset menevät jumiin ja vauhti tippuu. Toisaalta oli hyvä käydä opettelemassa näitä asioita jo tässä kohtaa kautta, jolloin asioita voi korjata.

Pyöräharjoituksien tekeminen on hieman vaikeutunut aikaisen talven tulon seurauksena. Aloitan kuitenkin juoksu-pyörä –yhdistelmien tekemisen, jolloin pyörätuntuma säilyy läpi talven. Ne harjoitukset muodostavat hyvän lisän talven muihin harjoituksiin ja uutena talviharjoituksena säilyttää mielenkiintoa.

Lisää juoksuvauhtia!

Kilpailukauden jälkeen pidin muutaman viikon harjoitustauon ja sen jälkeen aloitin hiljalleen uuden harjoituskauden. Tulevaan kauteen on lähdetty taas hieman erilaisin ajatuksin. Muutaman vuoden totuttelun jälkeen olen keskittynyt juoksutekniikkaan ja liikkuvuuteen. Näiden harjoitusten seurauksena juoksu on tuntunut selkeästi kevyemmältä, sillä olen saanut askeleen pyörimään ja lantion liikkumaan, mikä seurauksena askelpituus on parantunut selkeästi.

Juoksutekniikasta ja keskivartalon liikkuvuudesta on puhuttu juoksuun liittyvissä artikkeleissa todella paljon. Kun olen keskittynyt syksyn aikana näihin molempiin, on juoksuvauhti noussut aivan uudelle tasolle. Tästä on hyvänä osoitus 16.9 10.000 metrin juoksu Paavo Nurmi –stadionilla, jossa sain loppuajan 38.00. Tämän jälkeen juoksin viikon päästä Ruissalon puolimaratonin 1.20.33. Seuraavalla jaksolla otin lantion liikkuvuuden ja 200 metrin juoksuvedot ohjelmaan, joilla tuntuu olevan parantava vaikutus niin juoksutekniikkaan kuin –vauhtiinkin. 20.10 juoksin Ruissalossa perinteisen testikympin mäkisessä maastossa 35.25, joka on noin 1.30 kovempi aika kuin viimevuotinen aika samalla reitillä.

Tähän juoksuvauhdin parantumiseen on myös osaltaan vaikuttanut myös painon tippuminen. Loppukesästä sain pari kiloa painoa pois ja nyt olen saanut edelleen kaksi kiloa pois. Painon osalta on tavoitteena pitää se suunnilleen samana talvikauden ja keväällä tiputtaa vielä seuraavat kaksi kiloa. Tällöin juoksuvauhti nousee todennäköisesti vielä uudelle tasolle, ainakin täydellä matkalla. Aluksi epäilin, että painon pudottaminen on todella haastavaa ja vaikeaa. Nyt olen yrittänyt syödä pienempiä annoksia useammin sekä lisätä salaatin määrää lounaan yhteydessä. Pelkästään nämä ovat auttaneet painon tiputtamisessa. Mitään erityistä dieettiä en tule nyt enkä keväällä pitämään, sillä silloin on suurena vaarana palautumisen heikentyminen.

Syksy on tuonut myös muita vaikutuksia harjoitteluun. Olen alkanut tekemään aamuharjoituksia kaksi tai kolme kertaa viikossa. Tämän johdosta olen pystynyt tekemään laadukkaampia harjoituksia sekä hieman nostamaan harjoitusmäärää. Enää ei tarvitse tehdä arkipäivisin pitkiä yhdistelmäharjoituksia, vaan pystyn pilkkomaan harjoitukset osiin ja siten keskittymään niihin paremmin.

Seuraavana kilpailuna on edessä Firenzen maraton, joka on vuorossa 25.11. Se tulee olemaan ensimmäinen ”sileä” maraton, mutta toisaalta kolmas tänä vuonna. Tavoitteena on tehdä kolmen tunnin alitus ja juosta matka vauhtia kiihdyttäen. Nyt on kuitenkin suurena vaarana, että lähden heti alussa juoksemaan liian kovaa, sillä nyt saan lähteä matkaan ensimmäistä kertaa levänneillä jaloilla. Täytyy yrittää pitää maltti mukana.

SM-täysmatka Nastolassa

Sunnuntaina 19.8 oli kauden toinen pääkilpailu, SM täysmatka. Olin valmistautunut kilpailuun huolellisesti ja kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Itävallan jälkeen tehtyjen kovien harjoitusten jälkeen tuntui, että kunto on parantunut entisestään. Olin ajanut pyörällä selkeästi kovempaa kuin viime vuonna ja myös juoksussa aerobinen vauhti oli parantunut.

Ajelin lauantaina autolla pyörälenkin läpi ja huomasin sen olevan vaihteleva. Alun ja lopun mäet olivat vähän raskaan tuntuisia, mutta neljä kertaa ajettava lenkki oli ihan kohtuullinen. Tosin itse pidän tasaisista reiteistä, sillä ylämäkien harjoittelu on ollut melko vähäistä Turun alueella. Juoksureitti vaikutti jo autolla ajettaessa selkeästi raskaammalta kuin olin luullut. Toisaalta se on kaikille sama, joten päätin olla sen enempää murehtimatta sitä.

Kilpailuaamuna kaikki vaikutti erittäin hyvältä ja tuntemus oli erittäin hyvä. Kuitenkin heti uinnin alussa huomasin, että taas onnistuin lähtemään todella hiljaa liikkeelle, joten Mika (Luoto) ja Tatu (Kasurinen) pääsivät heti karkuun. Sain uinnin kulkemaan vasta ensimmäisen poijun jälkeen, jolloin kärkimiehet olivat ehtineet jo todella kauas. Aloin uimaan yksin omaa uintia ja yritin olla jäämättä lisää. Toinen uintikierros oli todella hidas ja jäin entisestään. Kolmannelle kierrokselle lisäsin vauhtia selkeästi, jolloin pystyin taas uimaan omaa vauhtia.

Vaihdossa kuulin Mikan ja Tatun olevan vajaa neljä minuuttia edellä. Ajattelin, että uintiosuus meni sittenkin ihan hyvin, kun eroa ei tullut sen enempää. Mika ja Tatu olivat lähteneet yhtä aikaa pyörälle, joten tiesin saman tien, että he pystyvät ajamaan kahdestaan selkeästi minua kovempaa, joten nyt pitää ajaa täysin oma ajo. Pyörä lähti hyvin liikkeelle eikä mitään ongelmia ollut. 90 km ajon jälkeen kuulin Mikan ja Tatun olevan 7 minuuttia edellä. Laskeskelin, että oma ajo on sujunut myös vauhdin puolesta melko hyvin. Ajo tuntui hyvältä, sillä pystyin ajamaan rennosti eikä minun tarvinnut puristaa lainkaan ja siltä vauhti oli hyvä. Sykkeet pysyivät normaalia alempana, joten uskoin, että juoksusta tulisi todella hyvä.

Väsymys alkoi painaa 160 km jälkeen ja lisäksi kuulin, että takaa tulevat ovat todella lähellä. Luottamus omaan tekemiseen alkoi vähän karista. Sitä ei helpottanut lainkaan lopun isot mäet, joiden ajamisen jälkeen etureidet olivat täysin tyhjät. Aloin jo pelkäämään juoksuosuutta, sillä siinäkin oli juostavana melko paljon ylämäkiä. Aivan pyörän lopussa huomasin, että Tatu tulee ensimmäisenä vastaan, joten ihmettelin mitä Mikalle on tapahtunut. Mika tuli kuitenkin vähän matkaa Tatun jälkeen ja hänen juoksussa oli tuttua lennokkuutta. Siinä kohtaa jo oli tiedossa tuleva voittaja.

Nopean vaihdon jälkeen juoksu tuntui todella hyvältä. Aloin luomaan itseeni uudelleen luottamusta ja keskityin tekniikkaan. Se toi todella hyvää tulosta ja ensimmäinen juoksukierros sujui lähes samaa vauhtia kuin Mikalla. Kolmannen kierroksen alussa Juha Laitinen juoksi ohitse ja vähän hänen jälkeen myös Jukka Ruotinen. Tässä kohtaa luottamus oli kokonaan mennyt ja luovuttaminenkin oli lähellä. Tommi Putkurin neuvojen mukaisesti siirsin tällaiset ajatukset nopeasti syrjään ja aloin uudelleen hakemaan luottamusta ja keskityin tekniikkaan. Se toi välittömästi hyvää tulosta ja juoksu alkoi uudelleen kulkea todella rennosti. Sain edellä menevän Juhan kiinni ja aloin katsomaan missä Jukka kulkee. Hän oli saanut jo niin suuren etumatkan, joten häntä ei näkynyt missään. Jukan juoksu oli näyttänyt sen verran helpolta, että ajattelin, että häntä voi olla vaikeaa tavoittaa. Koitin juosta rennosti ja otin yhden ylämäen kerrallaan. Väsymys ei tullut sen suuremmin missään kohtaa ja juoksin lähes hurmiossa. Viimeisellä kierroksella huomasin, että Jukan vauhti on hiipunut ja olen saavuttanut häntä koko ajan. Viimeisillä kilometreillä sain hänet melkein kiinni, mutta en ihan.

Maalissa oli tyytyminen neljänteen sijaan, mikä oli todellinen pettymys. Olin lähtenyt hakemaan Urheiluliitolle Mikan ja Tatun kanssa kolmoisvoittoa, mutta se jäi saavuttamatta. Lohtua toi hyvä loppuaika, johon täytyy olla tyytyväinen ottaen huomioon raskaat reitit.

Tämä oli kauden viimeinen triathlonkilpailu ja kausi on sitä myöten paketissa. Kaiken kaikkiaan kaudesta jäi hyvä maku. Tiedän, että olen kehittynyt viime vuodesta melkoisesti, mutta kilpailuissa en saanut huippumenoa esille. Tämä tuo seuraavaan kauteen uutta yrittämistä, sillä omat unelmat jäivät vielä saavuttamatta.

Seuraavalle kaudelle muutan harjoittelua ja panostan triathloniin entistä enemmän. Uskon, että pystyn hyppäämään ensi kaudella uudelle tasolle!

Tässä hieman kuvia Nastolasta:

                                                    Kisa-aamun tunnelmia

                                                       Vaihtopaikalla

                                               Pyöräosuuden viimeiset metrit

                          Juoksu kulki yllättävän hyvin, vaikka alussa reidet olivat tyhjät.

                                                     Neljäntenä maalissa

Palauttelua ja valmistautumista!

Täyden matkan pettymys on pyyhitty pois mielestä ja katseet on suunnattu SM –täydelle matkalle. Ensimmäisen viikon Itävallan kilpailun jälkeen lepäilin lähes kokonaan ja seuraavalla viikolla totuttelin taas normaaliin kilpailukauden harjoitusrytmiin. Viime viikolla tein jo kovia harjoituksia, sillä juoksu ja pyörä alkoivat taas vähitellen kulkea normaaliin tapaan. Uinnissa on vielä hakemista, mutta toivottavasti sekin palautuu entiselleen lähipäivinä.

21.7 oli vuorossa perinteikäs Vehmaan pikatriathlon. Viime vuonna voitin kilpailun, mutta jo ennakkoon tiesin voittamisen olevan tänä vuonna melko mahdotonta, sillä kilpailuun osallistui Henrik Goesch. Kilpailu lähti käyntiin heikolla uinnilla. En saanut uintia kulkemaan missään kohtaa ja jäin kärjestä melkoisen kauas. Pyörällä sain menon päälle, mutta vauhti oli samaa luokkaa kuin edellä menevillä Henrikillä ja Tatu Kasurisella. Juoksu kulki lähes viimevuotiseen tapaan, mutta jouduin tyytymään neljänteen sijaan, mikä oli pettymys. Edelle ehtivät Henrik, Arto Lindholm ja Tatu.

Pikamatkan jälkeen olen tehnyt kolme kovaa harjoitusta viikkoon. Kunto näyttää tulevan melko hyvin esiin, sillä ajoin tällä viikolla 25 km temmon 1.20 kovempaa kuin viime vuonna. Tämä lupaa hyvää täydelle matkalle! Myös juoksu on kulkenut erittäin hyvin, joten toivottavasti tällä kertaa maraton onnistuisi. Juoksuun auttaa myös painonpudotus, sillä olen tiputtanut reilut kaksi kiloa painoa Itävallan kilpailusta.

Kovia harjoituksia on haitannut todella nopeasti muuttuvat olosuhteet. Tässä on kuitenkin auttaneet Craftin asusteet, joilla harjoituksista on tullut huomattavasti miellyttävämpiä. Esimerkiksi juoksuharjoituksiin hyvä asuste on Craftin ohut juoksutakki. Sen voi laittaa lenkin aluksi päälle ja lenkin aikana taitella se pieneen taskuun, jossa se kulkee hyvin mukana. Takki on osoittautunut monissa harjoituksissa todella loistavaksi.

Ironman Austria 1.7.2012

1.7 osallistuin Itävallan täyden matkan kilpailuun. Kilpailu oli kauden päätavoite, joten siihen oli valmistauduttu huolellisesti. Märkäpuku-uinti oli lähtenyt viikkoa ennen kilpailua kulkemaan todella hyvin. Kun tähän lisää vielä hyvän pyöräkunnon, kaiken piti olla kohdallaan.

Kun saavuimme Itävallan Klagenfurtiin torstaina 28.6, meitä oli vastaanottamassa 35 asteen helle. Lämmön oli ennustettu vain nousevan, joten pieni pelko alkoi nousta. Yritin kuitenkin pysyä luottavaisena, jotta kilpailussa ei tulisi täydellistä katkeamista. Kilpailureitteihin tutustumisen jälkeen totesin, että nämä puitteet ovat parhaimmat, joissa olen koskaan ollut. Se sentään nosti kilpailutunnelmaa.

Sunnuntain kilpailupäivä koitti lämpimänä ja aurinkoisena. Wörthersee oli lämmennyt yli 24,5 asteen, joten uinti suoritettiin ilman märkäpukua. Ranta alkoi täyttyä kilpailijoista ja tunnelma ennen lähtöä oli 2.700 kilpailijan läsnäolosta huikea.

Lähtö suoritettiin uimalla ensin 20 metrin päähän, josta oli tarkoitus lähettää kilpailijat matkaan. Sain todella huonon lähdön, sillä en kuullut siirtymisen aikana lähtöpamausta. Juoduin uimaan hitaampien uimareiden keskellä ja ohittelu vei melkoisesti aikaa. Takasuoralla onnistuin uimaan hieman harhaan, mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa. Kanaaliuinti osoittautui todella mahtavaksi, sillä rannat olivat täyttyneet katsojista. Vedestä ylös noustessa huomasin uinnin kestäneen todella kauan, mikä aiheutti välittömän pettymyksen.

Lähdin ajamaan pyörää kovaa ja sain edestä kilpailijoita kiinni. Pääsin hyvään pyöräporukkaan ja pyörä alkoi kulkea todella hyvin. Ylämäkien päällä ryhmä tiivistyi ja heti ylämäen päällä nopeammat lähtivät karkuun. Jouduin ajamaan sen jälkeen ryhmää uudelleen kiinni, mikä vei melkoisesti voimia. Ensimmäisen kierroksen lopussa pitkään alamäkeen tultaessa ryhmän nopeimmat saivat sen verran eroa, että en enää pysynyt heidän ryhmässä, vaan jouduin ajamaan toisen kierroksen alusta 20 km täysin yksin. Viimein kahtia hajonneen ryhmän toinen puolikas sai minut kiinni ja pääsin taas ajamaan hyvässä ryhmässä. Pyörän loppuosa kulki todella hyvin lukuun ottamatta ylämäessä tulleita kramppeja, jotka onneksi lähtivät nopeasti pois.

Juoksun alku oli todella raskas. 41 asteen kuumuus alkoi tehdä vaikutuksen ja sykkeet nousivat melkoisesti. Juoksin koko matkan aerobisella kynnyksellä, mutta vauhti alkoi hiljalleen hiipua. Päätin kuitenkin, että tänään en ota juomapisteitä lukuun ottamatta yhtään kävelyaskelta. Sillä päätöksellä pystyin juoksemaan maaliin saakka, vaikka vauhti oli todella heikkoa.

Maaliin tullessa kello näytti 10.13, johon olin todella pettynyt. Ajattelin lähdössä, että saisin joka tapauksessa alle 10 tunnin ajan, vaikka keli oli todella kuuma. Nyt täytyi kuitenkin todeta, että kuumuus vei tällä kertaa voiton ja seuraavaan kilpailuun pitää valmistautua paremmin.

Ainoan lohdun hienosti toimineet välineet. Tällä kertaa polkimet pysyivät kiinni eikä rengasrikkokaan vaivannut. Kilpailin Craftin kaksiosoisella puvulla, joka vaikutti toimivan myös pitkässä kilpailussa todella hyvin. Kilpailun jälkeen laitoin Craftin kompressiosukat jalkaan, joka tuntui nopeuttavan palautumista selkeästi.

                                                Tunnelmia kisa-aamusta

                               Kilpailun toinen iso ylämäki, Labe Faaker See

                                         Märät sienet viilensivät kuumutta

Seuraavana isompana kilpailuna on vuorossa 19.8 kilpailtava SM täysi matka Nastolassa. Kilpailuun on tulossa mukaan myös Mika Luoto, joten kilpailussa vauhdin pitäjiä kyllä riittää. Tähän kilpailuun valmistaudun vielä paremmin, jotta pystyisin rikkomaan oman ennätykseni.

Kovien harjoitusten ja Juhannustriathlonin kautta kohti Itävaltaa

Hyvinkään kilpailun jälkeen olen keskittynyt rentouden hakemiseen. Varsinkin uinnissa tästä on ollut selkeästi hyötyä, sillä uinti on lähtenyt kulkemaan paremmin. Rentouden löytäminen on vaatinut hartioiden rentouttamista ja tekniikkaan keskittymistä. Aikaisemmin yritin hakea vauhtia kovalla käsivedolla, minkä seurauksena voimaa kului melkoisesti hukkaan. Nyt pystyn rennolla uinnilla uimaan kovempaa kuin ennen kovalla yrittämisellä.

Viisi päivää viime kilpailun jälkeen tein täyden matkan valmistavana harjoituksena 63km tempoharjoituksen, jonka ajoin täyden matkan sykkeiden mukaisesti. Pyörä kulki todella rennosti ja yllätyinkin, että paransin aikaisempia tuloksia reilusti, vaikka ennen olin ajanut saman reitin täysillä. Tämä lupaa todella hyvää tuleviin kilpailuihin. Tässäkin harjoituksessa oli avainasemassa kunnon keskittyminen itse suoritukseen, jonka johdosta pystyin tekemään hyvän suorituksen. Vähintään valmistavissa harjoituksissa olen yrittänyt tehdä hyvän harjoituksen myös henkisellä puolella, sillä sitä koetellaan täydellä matkalla oikein kunnolla.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa perinteinen pikamatkan Juhannustriathlon. Osallistujien vähyyden johdosta kilpailusta muodostui kovatasoinen seuran mestaruuskilpailu. Kilpailu lähti käyntiin todella hyvällä lähdöllä. Nyt sain heti alusta asti uinnin toimimaan erittäin hyvin ja pääsin hyvään porukkaan. Uimme Darbyn kanssa rintarinnan puolet matkasta, jonka jälkeen Darby sai tehtyä pienen eron. Pysyin kuitenkin hänen lähituntumassa ja vaihtoalueella huomasin, että muutkaan kärkimiehet eivät ole kaukana. Tosin Luoto, Goesch ja Lindholm olivat karanneet näkymättömiin. Heti pyörän alussa huomasin, että perjantainen tempo tuntui jaloissa. Yritin ajaa edellä meneviä kiinni, mutta heidän vauhti oli parempi ja jouduin tyytymään yksi ajamiseen. Juoksuosuudella en saanut aivan parasta vauhtia irti, mutta vauhti oli kuitenkin melko hyvä. Olen keskittynyt harjoituksissa selkeästi pidemmille matkoille, joten pikamatka tuntui vähän liian nopealta.

Olimme muuttaneet kilpailupaikan Littoisten Verkatehtaan tuntumaan, jossa kilpailureiteistä saatiin nopeat ja mieleenpainuvat. Kilpailujärjestelyt toimivat hienosti ja siitä täytyy antaa suuri kiitos kilpailun johtajina toimineille Mika Halmeelle ja Mika Luodolle. Toivottavasti ensi vuonna kilpailuun saadaan lisää osallistujia, sillä puitteet ja reitit isomman kilpailun järjestämiseksi ovat mitä parhaimmat.

Kilpailun tulokset löytyvät tästä.

Tässä kuvia kilpailusta:

                                         Kuva: Pekka Stenholm
                                         

                                                      Kuva: Pekka Stenholm

Nyt on edessä viimeiset harjoitukset ennen Itävallan täyttä matkaa. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, joten odotan mielenkiinnolla kilpailupäivää. Viimeiset päivät ennen kilpailua keskityn huolellisesti kilpailuun, jotta jaksaisin puristaa hyvän suorituksen.

Kisailua varttimatkalla

Lauantaina oli vuorossa kauden toinen triathlonkilpailu. Suuntasimme seurakavereiden kanssa kohti Hyvinkäätä, jossa järjestettiin HyPy:n seurahistorian ensimmäinen triathlonkilpailu. Tarkoituksena oli tehdä kova harjoitus Itävallan täyttä matkaa varten ja siten virittää kuntohuippu heinäkuun alkuun.

Kilpailu lähti käyntiin todella heikolla startilla. Ensimmäisen sata metriä jouduin uimaan muiden keskellä ja ohittelu vei melkoisesti aikaa. Sain uinnin kulkemaan 300m jälkeen ja pääsin kakkosporukkaan mukaan. Toiselle kierrokselle siirryttäessä huomasin Mikan ja Tatun olevan melko kaukana ja aloin yrittää supistaa eroa.

Vaihto sujui nopeasti ja sen jälkeen pyörä lähti vauhdilla liikkeelle. Ajoin alun todella kovaa sillä ajatuksella, että saavuttaisin Tatua. Maalissa kuulin, että Tatu oli lähtenyt samalla ajatuksella ajamaan Mikaa kiinni, joten en saanut Tatua näkyviin. 10 km ajon jälkeen jouduin vähän hiljentämään, jotta jaksaisin ajaa hyvin vaihtoon saakka. Ensimmäisen kierroksen lopussa kolmanneksi sijoittunut Kimmo Tuunanen tuli ohitse. Tämän jälkeen nostin uudelleen vauhtia reilusti ja jaksoin ajaa toisen kierroksen kovempaa kuin ensimmäisen kierroksen.

Juoksuun lähdin tavoittamaan Kimmoa ja Tatua. Juoksu kulki rennosti ilman ongelmia. Aikaisemmin minulla on ollut ongelmia hartioiden jännittämisen kanssa, jolloin vauhti on tippunut melkoisesti. Nyt pystyin juoksemaan rennosti. Kääntöpaikalla huomasin, että eroa on Tatuun ja Kimmoon melkoisesti, joten nyt pitää löydä kaikki peliin, jotta voisin taistella mitalipaikasta. Juoksin takaisintulomatkan nopeammin, mutta se ei riittänyt Kimmon saavuttamiseen.

Kaiken kaikkiaan kilpailu sujui hyvin. Lisäksi kilpailu oli hyvin järjestetty, joten siitä suuret kiitokset järjestävälle seuralle. Uinnin alkuun ja pyörään olin vähän pettynyt, sillä harjoituksissa olen pystynyt ajamaan Tatun ja Mikan vauhtia, vaikka nyt heille hävisinkin. Toisaalta tämä tuo lisää sisua ja yrittämistä, joka toivottavasti palkitaan sunnuntaina Juhannustriathlonissa.

Tässä kuvia kilpailusta.

                                         Kuva: Pyörä+Triathlon -lehti
,

                                          Kuva: Pyörä+Triathlon -lehti

                                                  Kuva: Pyörä+Triathlon -lehti

Keväästä kesän kilpailukauden avaukseen!

Tämän vuoden kilpailukauteen on valmistauduttu huolellisesti. Harjoitustunteja on kertynyt viime vuotta merkittävästi enemmän ja harjoituskauteen mahtui myös puolentoista viikon leiri Espanjan Calellassa. Leirillä haettiin kilpailuvauhtia kesän kilpailuihin ja se vaikutti tuovan tulosta ainakin kovissa harjoituksissa. Motivaatiota on tuonut myös yhteistyön alkaminen Craftin ja Suunnon kanssa.

Kilpailukausi tuli avattua tänä vuonna Mallorcan puolimatkalla. Kilpailu lähti hyvin käyntiin normaalilla uinnilla ja ensimmäiset 30 km pyörästä kulki todella hyvin. Ylämäessä ei ollut mitään ongelmia ja sain kiinni edessä olevia kilpailijoita. Lähes ylämäen päällä alkoivat kuitenkin ongelmat. Poljin tuli kierteineen ulos kammesta ja kilpailu oli jäädä siinä vaiheessa kesken. Espanjalaiset saivat kuitenkin polkimen takaisin kiinni ja pääsin jatkamaan kilpailua. Tämän jälkeen ajoin seuraavat 60 km todella kovaa, mikä kostautui juoksuosuudella. Jalat olivat juoksussa todella raskaat, mutta onneksi pystyin kuitenkin juoksemaan viimeiset 7 km normaalia 4.00/km vauhtia, joten kilpailusta jäi loppujen lopuksi hyvä mieli. Käytin kilpailussa Craftin kilpailuasua. Asu toimi hyvin pyöräilyssä ja myös juoksuosuudella asu istui todella hyvin.

Tässä on muutamia kuvia Mallorcan kilpailusta:

Mallorcan kilpailun jälkeen harjoitukset ovat jatkuneet täydellä teholla. Tehot ja määrät ovat olleet todella kovia, mikä on tehnyt harjoittelusta hieman raskasta. Mallorcan kilpailun pettymystä lievitti kaksi viikkoa sitten tehty 3+1 –harjoitus, jossa ajettiin pyörällä 3 tuntia ja juostiin tunti. Tämä harjoitus meni viime vuotta selkeästi paremmin, joten kunto näyttää kuitenkin olevan kohdallaan. Erityisesti juoksu tuntui helpolta pyörän jälkeen, kun taas Mallorcalla se oli alussa täyttä tuskaa. Harjoituksessa sattui olemaan +20 astetta, joten samalla päästiin tottumaan hieman kesäolosuhteisiin.

Kilpailukausi jatkuu seuraavaksi Hyvinkäällä varttimatkan merkeissä. Siellä saa taas kokeilla, miten kevään kova harjoittelu on toiminut.

Tervetuloa lukemaan blogia

Olen harrastanut triathlonia nyt 6 vuotta. Aikaisemmin harrastin kilpahiihtoa 12-vuotiaasta lähtien eikä se vieläkään ole kokonaan pois jäänyt. Siirryn triathlonin pariin, koska se tarjosi vielä haastavamman lajin sekä paremmat harjoittelumahdollisuudet. Nyt triathlon on minulle enemmän kuin pelkkä harrastus, sillä siitä on tullut elämäntapa, joka rytmittää päivä- ja viikko-ohjelmaa. Vastapainona se kuitenkin tarjoaa hyvän irrottautumismahdollisuuden työelämästä.

Tässä blogissa kirjoitan elämästäni triathlonin parissa. Harjoituksista, kilpailuista, tunnelmista… Toivottavasti voin välittää tätä kautta omaa innostustani lajiin, sekä innostaa ja motivoida myös uusia harrastajia lajin pariin!