Viime kausi oli lopultakin sellainen, jota olen usean vuoden ajan hakenut. Jokainen
matka kulki selkeästi paremmin kuin aikaisemmin. Oli hienoa huomata, että myös
lyhyemmillä matkoilla tuli kehitystä, vaikka panostus oli täydellä matkalla.
Täydellä matkalla tuli lopulta alle 9 tunnin suoritus. Voisi kuvitella, että
harjoitusmotivaatio olisi laskenut, kun onnistumisia tuli sen verran paljon. Ensi
vuoden Havaijin kilpailu kuitenkin motivoi harjoittelemaan.
Harjoituskauden alussa pidin kaksi viikkoa lepoa ja yhtenä viikkona
totuttelin harjoitteluun. Sen jälkeen olen tehnyt harjoittelua 3+1 -jaksotuksella.
Kolme hyvää harjoitusviikkoa ja yksi palauttava viikko. Se on ainakin
aikaisemmin toiminut todella hyvin, joten päätimme Mika Luodon kanssa toteuttaa
samaa rytmitystä. Nyt on takana kaksi neljän viikon harjoitusjaksoa, tosin
parhaillaan on vielä menossa palauttava viikkoa toisesta jaksosta.
Harjoitusinto on syksyllä ainoastaan noussut. Ensimmäisen jakson harjoitusmäärä
oli 62,5 tuntia ja palauttavalla viikolla 14,5 tuntia. Toisella jaksolla
tunteja tuli kolmeen viikkoon 65,5 tuntia.
Harjoittelussa keskitytään jokaisessa lajissa harjoitusvauhdin lisäämiseen.
Pääperiaate on pitää harjoittelu hyvin yksinkertaisena ja tehdä muutamia
laadukkaita harjoituksia, joiden kautta haetaan lisävauhtia. Uinnissa harjoitusvauhdit
ovat hiljalleen nousseet. Tämä on tullut tekniikan parantumisen myötä.
Edellytyksiä olisi ollut jo aikaisemminkin uida kovempaa, mutta tekniikka on
aina hajonnut. Edelleen on parannettavaa ja hiljalleen vauhti tuntuu
nousevankin.
Pyörässä siirryin tekemään harjoitukset sisätiloissa sen jälkeen, kun
kaaduin kunnolla liukkaassa kelissä. Kaatumisesta aiheutui viikon uintitauko,
jonka jälkeen olkapää on taas hiljalleen tullut kuntoon. Viime vuonna tein
pyörällä voimaharjoituksia 5-10 minuutin pätkissä. Tällä kaudella keskityn
pidempiin voimavetoihin heti harjoituskauden alussa. Olen huomannut, että ne
pitävät minulla pyöräkuntoa parhaiten yllä. Sisätiloissa pystyy tekemään
laadukkaita harjoituksia, joten aion jatkossakin tehdä pyörätreenit sisällä.
Juoksu on tuntunut heti harjoituskauden alusta lähtien todella helpolta.
Vauhdit eivät kuitenkaan parane pelkästään helpoilla lenkeillä. Vielä viime
kaudella niilläkin saatiin hyvää kehitystä aikaiseksi ja siten maraton-aika
parani selkeästi. Nyt harjoitusvauhtia pitäisi saada parannettua
juoksutekniikan ja kynnysvauhdin lähellä olevien reippaiden harjoituksien myötä.
Ainakin ne tuntuvat purevan jo nyt hyvin.
Onko tämä sitten oikea tapa harjoitella? Olen sitä useaan kertaan
miettinyt. Julkisuuteen on tullut näkemyksiä hiihtäjien harjoitusmääristä ja
voimaharjoituksista. Tähän kauteen useat hiihtäjät ovat nostaneet
harjoitusmääriä. Hiihtäjien harjoitusmäärät tuntuvat olevan 850-1.000 tunnin
välissä. Määrien nostaminen tähän kauteen tuntuu olevankin enemmän sääntö kuin
poikkeus. Lisäksi norjalaiset ovat selittäneet huikeaa menestystään
voimaharjoittelullaan. Määriä ei kuitenkaan voi suoraan verrata triathloniin,
sillä hiihdossa keskitytään intervalliharjoituksiin ja koviin tehoihin. Tosin
harjoitusmäärien nosto on usean hiihtäjän kohdalla tehty nimenomaan helppojen
pk-harjoitteiden kautta.
Tämän lisäksi triathlonissakin on alettu keskustella erilaisten tehoharjoitteiden
tekemisestä ja niistä saatavista hyödyistä. Muutamat suomalaisetkin
triathlonistit tekevät harjoitteluaan tehojen kautta hyvällä menestyksellä.
Lisäksi sosiaalisessa mediassa jokaisella tuntuu olevan selkeä mielipide
toimivista harjoituksista. Ainoastaan yhteisenä nimittäjänä tuntuu olevan
harjoittelun pitäminen yksinkertaisena. Mitä se sitten tarkoittaakin jokaisen
kohdalla.
Löytyisikö näistä neuvoista jotain sopivaa itselleni? Harjoittelua olen
pitänyt hyvin yksinkertaisena. Esimerkiksi minulle selkeästi toimivampi
harjoitus on juoksussa reipas tasavauhtinen kymppi kuin sama aika erilaisia
intervalleja. Entä sitten harjoitusmäärien nostaminen. Itse olen nostanut
harjoitusmääriä jo useana vuotena peräkkäin. Tänä vuonna harjoitusmäärä asettuu
taas hyvin lähelle 900 tuntia viime vuoden tapaan. Sitä ennen määrä on noussut
vuoden 2010 680 tunnista alkaen.
Olen todennut, että pelkästään tehoharjoittelun ympärille rakentuva
harjoittelu on itselle täyttä myrkkyä. Niillä harjoituksilla saan itseni täysin
jumiin. Tietenkin tehoharjoituksia pitää ottaa välillä mukaan, mutta ne täytyy
tehdä selkeästi maltillisemmin. Olen vuosien mittaan huomannut syketason ja harjoituksen
keston, jonka jälkeen harjoittelu muuttuu selkeästi kuormittavaksi. Anaerobisen
tason ylittäminen pitkäksi ajaksi lisää palautumisaikaa eikä siten toimi
toivotulla tavalla. Seuraavaa kehittävää harjoitusta ei voi tehdä useaan
päivään. Itselläni paras tapa on tehdä tehoharjoittelua nousevalla vauhdilla.
Ainoastaan lopussa 5-10 minuutin ajan teho saa nousta lähelle anaerobista
sykettä tai vähän sen yli.
Vielä en ole löytänyt itselleni toimivampaa harjoitusmenetelmää. Joka vuosi
olen innokkaasti ottanut yhden tai kaksi uutta harjoitusta mukaan, jotta
harjoittelu pysyy mielekkäänä. Kokeilemisen kautta löytää itselleen toimivat
harjoitukset.