Joroisten SM-puolimatka 19.7.2014

Valmistautuminen

Olin levännyt Kiskon varttimatkan jälkeen todella hyvin. Tein muutamia valmistavia harjoituksia ja viikon muut harjoitukset olivat kevyitä ja palauttavia. Tehokkaat harjoitukset olivat kulkeneet todella hyvin. Löysin viimeinkin pyörään normaalin menon ja tuntui, että vauhti olisi parempi kuin viime vuonna. Tästä kertoo neljän tunnin yhdistelmäharjoituksen hyvä meno, sillä pystyin ajamaan kolmen tunnin pyöräosuuden Ironman-vauhdilla tuulessa 37,4 km/h keskinopeudella. Viime vuonna vastaavalla reitillä ja vielä keväälläkin vauhti oli 1,5 pykälää matalampi.

Aikaisemmissa kilpailuissa juoksu on ollut todella jäykkää ja väkisin vääntämistä. Nyt olen Kiskon kisan jälkeen löytänyt rennon menon ja siten juoksuvauhtikin on ollut hyvää. Suurin muutos oli tapahtunut uintivauhdissa. Jokaisessa avovesiuinnissa olin pystynyt uimaan selkeästi kovempaa kuin koskaan ennen. Harjoituskauden tekniikkaharjoitukset ovat näköjään tuottaneet tulosta.

Kaiken piti olla kunnossa. Asetin tavoitteeksi viiden parhaan joukkoon sijoittumisen, joka näin jälkikäteen tuloksia katsottuna olisi ollut ihan tehtävissä. Ennen kisaa olo oli todella hyvä ja luottamus kova. Mutta kuinka sitten kävikään…

Ennen starttia…

Aamulla vatsa tuntui jotenkin oudolta. Huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Koitin olla ajattelematta sitä ja tehdä kaikki samalla tavalla kuin ennenkin. Rantaan päästyä laitoin tavarat valmiiksi. Ennen uintiverraa otin geelin ja totesin uudelleen, että nyt ei tosiaankaan ole kaikki kunnossa. Tuli todella paha olo. Samanlainen kuin olisi vetänyt geelejä jo koko päivän. Uintiverra meni ihmetellessä. Miten voi tosiaankin käydä näin.

Uinti

Olen todella hidas starttaamaan ja sen taas huomasi. Jouduin uimaan ensimmäiset 200m käsirysyssä, jonka jälkeen pääsin uimaan omaa vauhtia. Sain uinnin tuntumaan normaalilta ja pääsin edellä olevista kilpailijoista ohi. Mutta sitten kävi oksennus suussa. Ei ollut mikään juhlatunne. Yritin olla ajattelematta sitä ja yritin kauhoa sen minkä pääsin. Lopputulos oli, että vauhti oli pelkkää kelailua. Rantaan päästyä huomasin, että olo on todella flegmaattinen. Puristus puuttuu kokonaan ja jaloissa ei ole mitään tunnetta.

Pyörä

Pyörä tuntui alussa todella hirveältä. En pystynyt ottamaan ensimmäisellä 30km:llä yhtään geeliä, kun koko ajan meinasi tulla oksennus. Mielessä alkoi jo käydä, että tällä menolla en pääse edes maaliin. Pyörittelin ja koitin parannella oloa. Kun vähäänkään olo parani, aloin ottamaan geelejä, tosin selkeästi harvemmin kuin olin ajatellut. Pyörässä en saanut koko ajon aikana mitään menoa. Se oli pelkkää pyörittelyä, josta puuttui puristus ja se normaali tekeminen, joka oli viimeisen kahden viikon aikana löytynyt. Viimeiset 30km kroppa alkoi tuntumaan normaalilta ja ajattelin, että nyt vasta kilpailun pitäisi alkaa. Vaihtoon tullessa tuntui, että olisin voinut ajaa toisenkin kierroksen samalla vauhdilla.

Juoksu

 

Juoksu tuntui perus hölkkäilyltä. Sain pidettyä juoksuasennon hyvänä ja yritin koko ajan keskittyä pitämään hartiat ja kädet rentoina. Ylämäet olivat vaikeita, mutta tasaiset ja alamäet pystyin juoksemaan suhteellisen normaalisti. Vauhti vain oli käsittämättömän hidas.

Kilpailun jälkeen

Maalissa huono olo jatkui. En pystynyt syömään mitään moneen tuntiin, sillä vatsa tuntui uudelleen menneen sekaisin.

Olin valmistautunut kilpailuun todella hyvin ja kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Mitä ihmettä tapahtui viimeisen neljän päivän aikana? Tein kevyitä lenkkejä ja tankkasin. Kaikki meni kuten aina ennenkin. Siinä voi jokin mennä pieleen, mutta en siihenkään ihan usko. Kilpailupaikalla oli suora auringonpaiste ja taisin olla auringossa liikaa. Jälkeenpäin on helppoa sanoa, että olisi kannattanut olla vain varjossa.

Tällaisten läpikäyminen ei tosiaankaan ole helppoa. Harjoittelee koko vuoden todella hyvin ja panostaa puoli- ja täyteenmatkaan. Alkukauden kisat menevät kovan harjoitusrytmin ohessa ja siten niissä parhaat tulokset jäävät odottamaan. Kun keventää harjoittelua, kaikki alkaa sujumaan, mutta sitten pystyy jotenkin pilamaan kaiken.

Toisaalta tämä osoittaa, että triathlon on todella vaativa laji. Kilpailusuoritus on niin pitkä, että siinä ehtii tapahtumaan mitä vain. Myös kilpailua ennen kaiken pitäisi sujua hyvin. Täydelliseen suoritukseen vaaditaan jokaiselta osa-alueelta onnistumista. Hyväksi kilpailijaksi kehittyminen vaatii, että näitä epäonnistumisia täytyy kokea ja yrittää seuraavan kertaan tehdä asioita paremmin. Toivottavasti jokaista mahdollista epäonnistumista ei tarvitse sentään kokea.

Ironman Copenhagen

Seuraava kilpailu on Kööpenhaminan täysmatka, joka on 24.8. Tähän kilpailuun on viisi viikkoa aikaa, joten ehdin tekemään hyvän valmistavan jakson kauden pääkilpailuun. Viikon palauttelen Joroisten kilpailusta ja kaksi viikkoa teen hyviä valmistavia harjoituksia. Viimeiset pari viikkoa pidän virettä yllä ja viritän kropan täyteen iskuun.

Joroisista jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis, sillä uskoisin, että täysmatka kulkisi todella hyvin. Tämä kilpailu osoitti, että kunto on kuitenkin kohdallaan. Täydellisellä kanttaamisellakin saa ihan hyvän kisan aikaiseksi, vaikka tehot ovat lähes täydenmatkan tehoja.

Eiköhän tästä vielä hyvä tule!

Kisakauden ensimmäinen osio

Kausi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. SM-duathlonin jälkeen kävin neljässä kilpailussa, joissa oli tavoitteena hakea kilpailukokemusta ja tehdä kovia harjoituksia. Tietenkin mielessä oli menestyminen jokaisessa kilpailussa, sillä olen tehnyt todella paljon töitä talven ja kevään aikana. Kilpailut eivät kuitenkaan menneet kuten olisin toivonut. Panostin jokaiseen kilpailuun jonkin verran ja siten tein kevyempiä ja valmistavia harjoituksia. Tosin mielessä on koko ajan ollut sekä Joroisten puolimatka ja Kööpenhaminan täysmatka.

Kun olen panostanut aerobisen kunnon parantamiseen koko harjoituskauden, ei ole ollut yllätys, ettei lyhyet matkat ole kulkeneet kärjen vauhtia. Muutamia kertoja lyhyet vedot ovat harjoituksissa kulkeneet todella kovaa, joten on ollut sääli huomata kilpailuissa, ettei parasta menoa ole saanut irti.

Nyt olen kuitenkin valmentajan Mika Luodon kanssa miettinyt, mistä tämä heikko suorittaminen on johtunut. Ennen Vantaan perusmatkaa tein todella pitkän yhdistelmän. Harjoitus oli aerobinen ja täysmatkaan tähtäävä. Se muodostui 175km pyörästä ja sen välissä tehdystä 25km juoksusta. Tämä harjoitus sujui todella hienosti ilman mitään ongelmia. Kyseinen harjoitus on heti täyden matkan kilpailujen jälkeen kovin harjoitus, jonka olen koskaan tehnyt, joten olen todella tyytyväinen, kun se sujui ongelmitta ja hyvää vauhtia pitäen.

Näin ollen seuraavana viikonloppuna ei ollut yllätys, ettei Vantaan kilpailu kulkenut toivotusti. Kevensin tällä kuukaudella harjoittelua melkoisesti, jolloin harjoitustunnit pyörivät 10 tunnin molemmin puolin. Harjoitukset olivat pääsääntöisesti palauttavia ja toinen puoli oli melko tehopainotteisia. Tässä taisi nimenomaan olla suurin ongelma. Olen tottunut koko harjoituskauden aikana harjoittelemaan 18-25 tuntia viikossa. Kun kevensin harjoittelua, sain harjoituksissa enemmän irti, jolloin paikat menivät jumiin. Tällöin piti taistella palautumisen ja tulevan kilpailun välillä. Se näytti epäonnistuneen täydellisesti. Minulle selkeästi parempi ratkaisu olisi ollut harjoitella enemmän ja tehdä aerobisia harjoituksia. Niiden kautta lihasten huolto olisi sujunut paremmin. Lisäksi harjoitukset olisi kannattanut tehdä hieman kevyemmin, jolloin olisi ollut paukkuja kilpailussa. Nyt paras suoritus valui hukkaan.

Olen tästä kauden aloituksen pettymyksestä hiljalleen toipunut ja ottanut opiksi. Ainakin sen olen päättänyt, että kannattaa oikeasti kuunnella kokeneen triathlonistin, Mika Luodon, ajatuksia eikä lähteä soveltamaan omaa. No kaikkea voi aina kokeilla, mutta niistä pitää oppia.

Koska olen tehnyt harjoituskauden aikana määrää melkoisesti ja aerobinen puoli on minulle kaikkein vahvin, kannattaa sen kautta tehdä harjoittelua. Jos tämän vahvan ominaisuuden unohtaa ja keskittyy minulle heikommalle tehopuolelle, ovat tulokset hämmästyttävän heikkoja. Kun tähän pottiin vielä lisää heikon lihashuollon, voi olla varma, että minun vartalorakenteella saa melkoisen jumin aikaiseksi. Onneksi olen ottanut tästäkin opiksi ja olen alkanut venyttelemään kaksi kertaa päivässä.

En kuitenkaan näe tilannetta sentään näin epätoivoisena. Viime kausi meni täysin vastaavasti. Kaikki lyhyen matkan kilpailut menivät täysin penkin alle ja vasta Joroisten kilpailu oli ensimmäinen normaali suoritus. Kalmarissa sain hienon suorituksen aikaiseksi ja sitten Havaijilla tein elämäni parhaan suorituksen. Eli tämän kauden parhaat suoritukset ovat vasta edessä ja toivoisin sekä uskoisin niiden tuovan sitä, mitä olen kaudelta odottanut. Normaaleissa olosuhteissa uskoisin pystyväni Kööpenhaminassa alle 9 tunnin suoritukseen. Siihen olen koko kauden ajan tähdännyt ja se on nytkin jokaisessa harjoituksessa mielessä.

Tässä on lyhyt kooste näistä neljästä kilpailusta:

Vantaa perusmatka:

Uinti oli aivan uskomattoman helpon tuntuista. Tämä osoittaa, että uinti on mennyt vuoden mittaan eteenpäin. Onnistuin kuitenkin saamaan uinnin lopuksi silmälinssiin haavan. En nähnyt koko kilpailun aikana toisella silmällä juuri mitään. Pyörässä huomasin, että jalat ovat väsyneet eikä se ainakaan parantanut fiilistä. Juoksu oli kuin käsijarru olisi ollut päällä.

SM-Sprintti:

Onnistuin löytämään uinnissa taas viereeni kilpakumppanin, jonka kanssa jouduin painimaan koko ensimmäisen poijuvälin. Tästä syystä en päässyt Tatun ja Darbyn kanssa ajamaan pyörää. Jouduin kakkosporukkaan, jossa pyörävauhti ei päätä huimannut. Nostin muutaman kerran omalla vetovuorolla vauhtia ja pääsin heti irti. Porukka oli kuitenkin sen verran suuri, että se ajoi hetken päästä kiinni. Totesin, että tässä on pakko ajaa. Juoksu kulki ihan kohtuullisesti, mutta loppukirissä jäin viidenneksi. Harmitus oli melkoinen, sillä olin jo välillä noussut kolmanneksi, mutta pitkä kiri ei auttanut. Kolmannella sijalla olisimme saaneet Urheiluliittoon kolmoisvoiton. Ne se jäi jo toisen kerran saavuttamatta.

Juhannustriathlon:

Tämä kilpailu oli kaikin puolin hyvä onnistuminen. Sprintin jälkeen pystyin palautumaan todella hyvin ja sain hyvin irtikin. Lopussa minun 3.38/km juoksun keskivauhti ei kuitenkaan riittänyt.

Kisko-triathlon:

Huomasin heti alkuverryttelyssä jalkojen olevan väsyneet kolme päivää aiemmin juostun pitkä lenkin jälkeen väsyneet. Uinti meni hyvin, mutta pyörä ei kulkenut toivotusti. Jouduin puristamaan liikaa, jolloin etureiden alkoivat kramppaamaan juoksussa. Ensimmäinen 5km oli täyttä tuskaa, mutta sen jälkeen pystyin juoksemaan edes tasaiset osuudet.

Kohti Joroisia

Nyt teen valmistavia harjoituksia Joroisiin. Viikkoon mahtuu kaksi kehittävää harjoitusta ja muut ovat todella kevyitä. Niistä tulee kuitenkin kohtalaisen paljon tunteja, jolloin pystyn hyödyntämään ja virittämään aerobista puolta. Nyt otetaan kevyesti ja panostetaan vain muutamiin harjoituksiin. Uskoisin, että tällä tavalla pystyn virittämään kunnon sille tasolle kuin sen pitäisikin olla. Nyt vaan rennosti lihashuoltoa unohtamatta!

Ja mikä kaikkein tärkeintä, nyt alkoi myös kesäloma. Aikaa riittää ja nyt on malttiakin – toisin kuin kauden alussa.

Treenileiri Kanarialla

Perjantain 28.3 lähdin Gran Canarialle kevään harjoitusleirille. Leiri muodostui kahdeksasta täydestä harjoituspäivästä ja kahdesta matkapäivästä. Leirille lähtö oli hieman ikävää, sillä olin juuri sairastunut flunssaan. Onneksi flunssa parani heti ensimmäisen päivän jälkeen, jolloin leirillä oli hienoa harjoitella hyvissä olosuhteissa.

Kahdeksan päivää. Ennen leiriä tämä tuntui naurettavan lyhyeltä ajalta. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Syksystä asti olen pystynyt harjoittelemaan todella hyvin, joten leirille ei ollut tarkoitus lähteä tekemään pelkkiä rauhallisia pitkiä harjoituksia, vaan jokaisessa harjoituksessa oli mukana tehokkaita osuuksia. Päivät muodostuivat aamupäivän ja iltapäivän harjoituksista. Pyöräharjoitukset olivat mäkipainotteisia, sillä saarelta on vaikeaa etsiä helppoa tasamaan ajoa. Ylämäessä ajoin erilaisia vetoharjoituksia. Ne muodostuivat mm. 2x30min ja 10x1min mäkivedoista. Juoksuharjoitukset eivät olleet mitään perushölkkäilyjä. Juoksutreenit olivat tehokkaita harjoituksia, joista esimerkkeinä ovat mm. 6x5min ja 10x4min vetoja.

                                              kuva: Pekka Stenholm

Sorian mäen päällä pilvisenä päivänä. Sain leirille mukaan uuden Feltin AR4:n, jonka runko on uudistunut tempopyörää vastaavaksi. Pyörän ajotuntuma on todella hyvä, jolloin ajamisesta tuli helppoa niin ylä- kuin alamäessä.

Tehokkaat harjoitukset tekivät harjoittelusta melko raskaan tuntuisen. Ensimmäiset päivät eivät olleet helppoja, mutta kolmannen päivän jälkeen elimistö tottui normaalia tehokkaampiin harjoituksiin. Suurimpana yllätyksenä oli leirin aikana onnistunut palautuminen. Pystyin palautumaan seuraavan päivän harjoituksiin, jolloin uutena päivänä harjoittelu maistui taas todella hyvin. Ylämäen ajaminen teki jaloista hieman väsyneet, mutta se ei menoa juurikaan haitannut. Tästä kertoo erityisen hyvin juoksun sujuminen. Kaikki juoksuharjoitukset tuntuivat helpoilta ja sain pidettyä vauhdin todella hyvänä.

Harjoitustunteja kertyi yhteensä 46 tuntia, joka tekee päivää kohti reilut 5.30. Pyöräkilometrejä kertyi 830 ja juoksukilometrejä 87. Leiri siis sujui kaikin puolin todella erinomaisesti.

Leiri päätti talvikauden ja kevään tulon myötä harjoittelu taas muuttuu. Seuraavat kolme viikkoa harjoittelen todella paljon ja juoksen muutaman juoksukisan. Niiden myötä toivottavasti juoksu kehittyy oikealle tasolle. Huominen Maskun 10km on todennäköisesti vähän raskas kilpailu, sillä palautuminen ei ole vielä täysin valmis.

 

 

 

Joroinen 20.7.2013

Viime viikon lauantaina oli perinteikäs Joroisten puolimatka. Tänä vuonna kilpailun taso oli paras moneen vuoteen, sillä paikalle olivat tulleet kaikki kotimaiset kärkimiehet. Tunnelmaa nosti todella huikea osallistujamäärä, sillä nyt lähtöviivalla oli yli tuhat osallistujaa. Tapahtuma alkoi lähennellä jo Keski-Euroopan triathlonkilpailujen mittakaavaa.

                                                  Rannassa näki parhaiten osallistujien valtavan määrän.

Aamulla tunnelma oli todella hyvä, kun katseli rannassa pyörien ja kilpailijoiden määrää. Koko ranta oli täynnä niin kilpailijoita kuin katsojiakin. Lähdöt oli jaettu eri lähtöryhmiin ja meidän lähdössä lähtivät yleiset sarjat. Startissa olin päättänyt lähteä kärjen mukaan. Tällä kertaa pysyinkin siinä, mutta kärkimiehet uivat kovaa vauhtia koko myötätuuliosuuden. Itse pysyin mukana ainoastaan ensimmäisen minuutin ja sen jälkeen jouduin päästämään kärjen menemään. Uinti oli todella haastava tuulen tekemän aallokon seurauksena. Vasta-aallokko-osuus oli vaikea uida, sillä tekniikka hajosi täysin. Päätin kauhoa käsillä kovaa ja jättää potkut vähemmälle. Uinti ei tuntunut kulkevan aivan parhaimmalla tavalla. Juuri ennen vaihtoa sain kärkiryhmän viimeisen ryhmän kiinni ja ajattelin, että kerrankin pääsen hyvään pyöräporukkaan.

Vaihdossa huomasin, että olin saanut kiinni Lemmettylän, Thomasin ja Bomanin. Vaihto sujui nopeasti ja pääsin hyvin pyörällä liikkeelle. Darby lähti pyörällä ajamaan todella kovaa vauhtia, joten päätin ajaa täysin omaa vauhtia. Alku tuntui ihan hyvältä, mutta ensimmäisen vastatuuliosuuden jälkeen jalat tuntuivat oudoilta. Meno ei ollut aivan parasta, sillä kunnon puristus puuttui. Myötätuuliosuudella en puristanut riittävästi ja syke alkoi tippua. Näin jälkeenpäin tein siinä selkeän virheen. Ero syntyi lähes kokonaan myötä- ja sivutuuliosuuksilla, joissa olisi pitänyt puristaa niin paljon, että syke olisi pysynyt samana koko ajan. Nyt syke tippui 5-10 lyöntiä. Toisaalta sain pyörällä edes kohtuullisen ajan enkä räjähtänyt. Tällä kertaa monet näytti ajaneen pyörää liian kovaa ja lopputuloksena oli keskeytys.

                                                                      Vaihdot sujuivat kohtuu nopeasti.

Juoksun alku lähti hyvin liikkeelle. Olin päättänyt, että juoksen ensimmäisen kierroksen rennosti ja toisen kierroksen jälkeen alan nostaa vauhtia. Ensimmäinen kierros tuntui niin helpolta, että aloin epäilemään jo omaa vauhtia. Miesten kärki tuli ohi ja katsoin, että Viron triathlonisti ei juokse kauhean paljon kovempaa, joten oma vauhti on varmasti riittävä. Toisella kierroksella nostin sykettä taas muutaman lyönnin ja juoksu tuntui edelleen rennolta. Toisen kierroksen alussa Darby tuli ohitse ja pääsin seuraamaan voittotaistelua aitiopaikalta. Darbyn juoksu näytti todella rennolta, mutta eroa oli vielä 1.10 ja matkaa enää reilu 10 km. Toivoin matkan riittävän. Oma juoksu tuntui loppuun asti helpolta, vaikka nostin juoksuvauhtia koko ajan.

                                                            Maalissa oli hyvä tuulettaa tähän mennessä parasta SM sijoitusta.

Maalissa olo oli hieman pettynyt ja samalla tyytyväinen. Pyörässä en ollut saanut parasta menoa irti, mutta juoksu oli taas todella hyvää menoa. Kokonaisuutena täytyy olla kilpailuun kuitenkin tyytyväinen, sillä sijoitus oli kovatasoisessa kilpailussa hyvä. Juoksuaika 1.25.49 on neljä minuuttia parempi kuin viimekertainen ennätys. Uinnissa ja pyörässä ero oli vähän pienempi kuin aikaisemmin.

Tarkemmat tulokset löytyy tästä.

Seuraavaksi menen Vehmaan triathloniin. Se on hyvä viimeinen startti ennen Kalmarin täyttä matkaa. Joroisten kilpailusta jäi hyvä tunne täydelle matkalle. Toivottavasti siellä tulee onnistuminen.

Ironman Zurich 70.3 ja Juhannustriathlon

Kauden ensimmäinen kova startti oli tarkoitus tehdä Zurichissä 2.6. Valmistauduin kilpailuun huolella ja kaiken piti olla kunnossa. Pyörä kulki kilpailua edeltävällä viikolla todella kevyesti ja juoksu oli helppoa. Ennen matkaan lähtöä sain sähköpostia, että järven lämpötila on 10 astetta, joten uintiosuus on vaihdettu 4,5 km juoksuun. Tässä oli ensimmäinen kova pettymys. Keräsin itseni kuitenkin ja aloin valmistautua uudelleen, nyt duathloniin. Lähdin matkaan perjantaina, kun kilpailu oli sunnuntaina. Heti matkaan päästyäni huomasin, että kurkku tuntuu kipeältä ja olo ei muutenkaan olo kovin hyvä. Lisäksi, kun saavuin perille, huomasin, että vettä sataa koko ajan.

                            Vettä satoi miltei koko ajan ja tunnelma oli sen mukainen.

Kilpailuun valmistautuminen jäi paikanpäällä kokonaan tekemättä. En ajanut pyörää metriäkään, vaan vein pyörän rohkeasti telineeseen roikkumaan odottamaan kilpailua. Lauantain aikana olo parani hiljalleen, mutta hyväksi se ei muuttunut missään vaiheessa. Lähdin sunnuntaina kuitenkin kilpailemaan.

               Tankkaukseen tuli vedettyä suklaakakku kaiken harmituksen keskellä.

Ilma oli 10 asteinen, joten vaatteita piti olla reilusti päällä. Tosin lähes kaikki muut lähtivät liikkeelle kisa-asussa.

 Heti startin jälkeen huomasin keuhkoissa sattuvan. Juoksuvauhtia oli pakko hiljentää 3.30/km:stä 3.45/km:iin. Vaihdossa pyörrytti aivan mielettömästi ja oli vaikeaa saada varusteet vaihdettua. Pyörässä alkoi vesisade 7 km ajon jälkeen. Vettä satoi todella kovaa ja hiljalleen alkoi tulla kylmä. Ylämäessä keuhkot sattuivat ja päätin ottaa hieman rauhallisemmin. Alamäkeä ajaessa 50-60 km/h vauhdilla koitin vain pysyä keskellä tietä, sillä näkyvyys oli melko heikko. Kun pääsin uudelleen järven rantaan, järjestäjä oli pysäyttämässä ja kertoi, että kilpailu on keskeytetty maanvyörymän johdosta. Pettymys oli todella suuri. Ehdin ajaa 35 km ja kilpailu keskeytetään.

Toisaalta tämä oli ihan hyvä, sillä kipeänä ei olisi kuitenkaan tullut kovin hyvää suoritusta.

Zurichin jälkeen parantelin flunssaa puoli viikkoa ja aloin uudelleen harjoittelemaan. Sain kaksi todella hyvää harjoitusviikkoa aikaiseksi ja olin mielestäni taas valmis kilpailemaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Urheiluliiton perinteikäs Juhannustriathlon. Odotin innolla kilpailua, sillä mukaan oli ilmoittautuneet mukaan lähes kaikki Urheiluliiton triathlonistit, ainoastaan Goesch ja Thomas puuttuivat. Uinnista arvasin tulevan taas todellista painia, mutta pyörällä ja varsinkin juoksussa saisi kokeilla missä kunnossa olen.

                                     Tiivistunnelmallinen startti on tapahtunut.

Uinti lähti liikkeelle, kuten arvasinkin, todellisissa painitunnelmissa. Ensimmäiselle poijulle asti jouduin painimaan eri kilpailijoiden kanssa, mutta sen jälkeen uinti lähti kulkemaan. Huomasin kuitenkin, että kärki on karannut jo liian kauas, mutta uin silti lopun niin kovaa kuin pystyin. Vaihto meni nopeasti ja pääsin pyörälle. Sain pyörällä sykkeet ylös ja vauhti oli varsin hyvä. Sain hieman edellä meneviä Tatua ja Lundbergiä kiinni, mutta en päässyt samaan porukkaan. Juoksussa päätin heti alussa laittaa kaikki peliin. Juoksussakin sykkeet nousivat anaerobisen kynnyksen tuntumaan ja samalla vauhtikin oli reipasta. Kääntöpaikalla huomasin, että edellä menevä Jarno Stenroos on liian kaukana, mutta päätin kuitenkin vielä yrittää.

Eroa maalissa oli 43 sekuntia, kun sitä vaihdossa oli 57 sekuntia. Hyvän juoksun jälkeen pääsin kuitenkin toiseksi. Onnittelut Jarnolle todella hyvästä kilpailusta! Itse olen todella tyytyväinen kilpailuun, vaikka uinti ei sujunutkaan toivotulla tavalla. Juoksussa vauhti oli 3.35/km. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kilpailuihin. Seuraava startti on Kisko triathlonissa. Odotan perinteikästä kilpailu innolla. Siellä on taas luvassa todella tiukka kilpailu!

Juhannustriathlonin tulokset löytyvät täältä.

Juoksukisoja ja SM Duathlon!

Kanarian treenileirin jälkeen oli vuorossa testiuinti, neljä juoksukilpailua sekä SM Duathlon. Tarkoituksena oli parantaa juoksuvauhtia kovien kilpailujen kautta, jotta saisin juoksuvauhtiin kunnon kehityksen ja sitä kautta triathlonjuoksukin paranisi. Vuorossa oli siis kovin harjoitusjakso, jonka olen koskaan tehnyt.

Talven aikana keskityin harjoittelun ohella ruokavalion keventämiseen, jotta saisin rasvaa pois kehosta. Viime vuoden Itävallan kilpailu osoitti, ettei lämmin ilma ja lihasten päällä oleva rasva sovi kestävyysurheiluun. Painoa tippui neljä kiloa, mutta Kanarian leirin jälkeen reilut kaksi kiloa tuli takaisin. Tästä johtuen lähdin hieman epäilevästi koviin juoksuharjoituksiin ja mietin, että miten juoksu voi enää kulkea.

Viikon jälkeen harjoitusleiristä tein 1500m uintitestin. Jalat hyytyivät todella pahasti 700m jälkeen, mutta pystyin silti parantamaan testitulosta 5 sekuntia. Tämä osoitti, että uinti on parantunut talven aikana reilusti. Lisäksi olen käyttänyt uintia palautumisen merkkinä, sillä jos uinti ei kulje, jalat eivät ole palautuneet.

Olin ilmoittautunut sunnuntaille 14.4 Maskun 10km kilpailuun. Edeltävän päivän jalkojen hyytyminen herätti pelkoa, miten juoksu oikeasti kulkee. Kun tähän lisäsi vielä, että painoa oli tullut pari kiloa lisää, epäilin todella juoksukuntoa. Lähdin kuitenkin rohkeasti liikkeelle ja päätin juosta omaa kovaa vauhtia niin pitkään kuin jaksan. Heti alussa jouduin vetomieheksi. En katsonut kilometrivauhtia lainkaan, vaan keskityin pelkkään tekniikkaan. Juoksin koko matkan aivan rajalla ja vasta maalissa katsoin aikaa. Totesin, että juoksin oman uuden ennätyksen, 34.49! Edellinen ennätys oli 35.26, joten kehitystä oli melkoisesti.

Seuraavalla viikolla palasin normaaliin harjoitteluun, sillä harjoitustunteja tuli 20. Sen verran muutin harjoittelua, että otin kevääseen uuden harjoituksen, voimaharjoitus trainerilla ja päälle juosten mäkivedot loivaan ylämäkeen.

 

Lisäksi viikonloppuna oli taas vuorossa kova juoksu, tällä kertaa 15km testijuoksu Ruissalon mäkisellä reitillä. Alkuverryttelyksi tein 1,5 tunnin pyörän, joka näytti toimivan todella hyvin, sillä alussa juoksu oli todella rentoa. Tässäkin keskityin pelkästään tekniikkaan ja koitin juosta aivan äärirajoilla. Välillä meinasin romahtaa täysin, mutta onneksi Mika Luoto oli mukana, enkä siten voinut antaa periksi. Katsoin 10km kohdalla väliaikaa ja huomasin sen olevan sama kuin aikaisempi ennätykseni, 35.26. Tiesin, että nyt olisi tulossa todella kova aika. Sain ajaksi 53.28, joka tekee keskivauhdiksi 3.33/km!

Viikolla 17 oli taas vuorossa 19 tunnin harjoitusviikko. Tämän viikon kovana kilpailuna oli Urheiluliiton järjestämä kilpailu, Aurajoen Yöjuoksu. Odotin kilpailua todella kovin, sillä reitti vaikutti nopealta. Lisäksi oli hienoa päästä juoksemaan illan pimetessä keskelle kylää. Nimilistan perusteella totesin, että tässä startissa ei kannata olla aivan eturivissä, joten menin heti toiseen riviin. Juoksu tuntui todella helpolta. Sain ponnistuksen lähtemään päkiältä ja voimantuotto sujui takareidellä ja pohkeella todella lennokkaasti. Ensimmäinen kierros meni melko helposti, mutta toisella kierroksella jouduin puristamaan toden teolla. Kova yritys kruunattiin uudella 10km ennätyksellä, joka on nyt 34.33. Olin juoksuun todella tyytyväinen ja helpottunut.

 

 

Viikon 18 harjoitusviikko oli taas kerran melko reipashenkinen. Harjoitustunteja tuli kasaan 20, mutta todella kova kilpailu jäi tekemättä. Tällä kertaa olin sparraamassa Tatua viimeiseen kovaan pyöräharjoitukseen ennen Lanzaroten täyttä matkaa. Viiden tunnin pyörä kulki todella hyvin. Tosin ajoin peesissä, kun oli tarkoitus ruoskia Tatu kovaan menoon. Sykkeet pysyivät todella alhaalla ja pyörä oli helpon tuntuista. Pyöräkin vaikutti kulkevan todella hyvin jo keväällä.

Viikko 19 oli neljäs kova harjoitusviikko peräkkäin. Harjoitustunteja sain tehtyä 19,5 ja tällä kertaa oli vuorossa maastojuoksun SM kilpailu. Minua oli pyydetty juoksemaan Urheiluliiton joukkueeseen, jotta saisimme pisteitä Kalevan maljaa varten. Ajattelin lähdössä, että juoksen kaksi ensimmäistä kierrosta rennosti ja vasta sen jälkeen kiristän menoa. Alussa vauhti oli heti todella kova, eikä siinä voinut heittää täysin jarruja päälle. Juoksin viimeisten joukossa ja aloin hiljalleen nostaa vauhtia. Reitillä olleet jyrkät mutkat ja ylämäet osoittautuivat raskaiksi, sillä lopussa joutui todenteolla puristamaan. Sain kuitenkin viimeisillä kierroksilla muutaman kilpakumppanin kiinni, joten kilpailusta jäi hyvä mieli. Aika oli 41.45, joka teki vauhdiksi 3.35/km, sillä reitin tarkka matka oli 11,6km.

Kun juoksu oli kulkenut kevään mittaan paremmin kuin koskaan, ilmoittauduin SM Duathloniin. Tein viimeistelyharjoituksena Kakskerran tempoajon. Pystyin ajamaan sen 40,5 km/h keskivauhdilla, mikä on vaihtelevalle reitille hyvin. Ennätyksestä jäin 7 sekuntia, vaikka kyseessä oli vasta kevään toinen tempoajo. Kaiken piti olla kunnossa, mutta miten sitten kävikään.

Olin työmatkalla Itävallassa torstaista lauantaihin ja sunnuntaiaamuna lähdin klo 5.10 ajamaan Nurmoon. Heti alkuverryttelyssä huomasin, että jalat olivat todella raskaan tuntuiset. Tiesin, että juoksusta tulee täyttä tuskaa. Ajattelin, että kyllä pyörä sentään kulkee, joten ei tässä hätää ole. Startin jälkeen totesin, että juoksu on aivan hirveän tuntuista. En saa askelta lähtemään päkiältä eikä takareidessä ole mitään voimaa. Ensimmäinen kymppi kulki Suunnon Ambitin mukaan 3.45/km vauhdilla. Se vastaa viime vuoden tasoa, joten siihen ei voi olla pettynyt. Mutta sitten pyöräkään ei kulkenut mihinkään. Vastatuulessa jalat olivat raskaat ja heikon vauhdin seurauksena yrittäminenkin loppui. Viimeinen vitosen juoksu meni 4.02/km vauhdilla. Maalissa olin todella pettynyt. Miten tässä nyt näin kävi, vaikka kaiken piti olla kunnossa? En keksinyt muuta syytä kuin, että matkustamisen jälkeen kannattaa pitää vähintään yksi lepopäivä. Eikä kunnon yöunistakaan taitaisi olla haittaa. Tästä kannattaa ottaa opiksi!

Viikolla 21 otin levon kannalta, jotta palautuisin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tosin viikkoon mahtui muutama legendaarinen harjoitus. Tiistaina Hirvensalon 10km tempo kulki 14.51, joka oli 19 sekuntia paremmin kuin viime vuonna samaan ajankohtaan. Lauantaina tein 3,8km uintikelauksen ja parin tunnin päästä sankaritreenin. Vuorossa oli 3+1 –harjoitus, jossa ajoin 3 tuntia pyörää aerobisella kynnyksellä ja juoksin tunnin aerobisella eli täyden matkan vauhdilla. Pyörässä ajoin saman matkan kuin viime vuonna, mutta syke oli 10 lyöntiä alhaisempi. Yksin en jaksanut yrittää ihan täyttä, joten tyydyin ajamaan tätä vauhtia. Juoksu kulki helposti ja sain vauhdiksi 4.20/km. Syke pysyi juuri kynnyksellä, joten juoksukin näytti kulkevan paremmin kuin viime vuonna.

Takana on siis todella hyvä harjoitusjakso ennen kilpailukautta. Neljä 20 tunnin viikkoa, joissa tein kovia kilpailuja, nosti tasoa melkoisesti. Ainoana pettymyksenä oli SM Duathlon, mutta se olikin ainoa kilpailu, joka ei kulkenut. Harmi, että se sattui juuri tuohon kilpailuun.

Juoksijoiden keskuudessa ihmetellään aina painoa ja mietitään miten se vaikuttaa juoksuun. Ainakin minun kohdalla täytyy todeta, että painon nouseminen ei vaikuttanut juoksuvauhtiin, päinvastoin. Sain rasvaa pois ja samalla reisiin tuli lisää lihasta. Lopputulos oli, että juoksuvauhti nousi viime vuoden 35.26 uuteen ennätykseen 34.33.

Treenileiri Gran Canarialla

Suuntasin tämän vuoden harjoitusleirille Gran Canarialle ja siellä Maspalomakseen. Leiri ajoittui viime vuoden tapaan pääsiäiseksi ja leirillä oli mittaa kaksi viikkoa. Olosuhteet olivat kunnossa, sillä hotelliksi valittu Palm Oasis osoittautui hyväksi valinnaksi. Nyt siis pystyi keskittymään todenteolla laadukkaisiin harjoituksiin. Sain Turusta kolme treenikaveria mukaan, joten harjoituksissa oli luvassa seuraa, mikä lisää aina treeni-intoa.

Leirin harjoitusrytmi oli kevyt, kova ja pitkä päivä. Kova päivä muodostui aamupäivän kovasta juoksu- tai uintiharjoituksesta ja iltapäivän kovasta pyörästä. Pitkä päivä oli 5-7 tunnin pyörä ja 20-30 minuutin juoksu. Kevyenä päivänä tein palauttavan juoksu-kuntopiiri –harjoituksen sekä kevyen uinti-pyörän. Kevyenä päivänä pystyin lataamaan itseeni uutta virtaa, jotta jaksoin tehdä seuraavat laadukkaat päivät.

Ennen leiriä olin kuullut puheita Kanarian kovista mäistä ja minua kehotettiin vaihtamaan takapakka kevyemmäksi. Ajattelin kuitenkin lähteä katsomaan mäkiä 12-25 –välityksillä. Aluksi pitkät mäet olivat raskaita, mutta niiden ajaminen muuttui nopeasti kevyeksi ja loppuleiriä kohden jopa helpoksi. Pystyin ajamaan pitkillä lenkeillä pitkiäkin ylämäkiä alle aerobisen kynnyksen. 7 tunnin pyörälenkillä ajoin yhtäjaksoista ylämäkeä 1.50, jossa ainoastaan kerran syke nousi yli aerobisen kynnyksen. Tämä toi luottamusta pyöräkunnon paranemisesta, sillä aikaisemmin ylämäet ovat olleet minulle melko vaikeita. Tämän huomasi esimerkiksi viime vuoden Nastolan kilpailussa, jossa hyydyin useisiin ylämäkiin todella pahasti. Nyt sama ongelma pitäisi olla poissa.

Nostan leirin parhaimmaksi kovaksi harjoitukseksi pyörä-juoksu –yhdistelmäharjoituksen, jossa pyörällä ajettiin mäkeä vk-alueella yhteensä 60 minuuttia ja juostiin päälle 3x10min nousevalla vauhdilla. Ylämäki kulki pyörällä todella hyvin, sillä pystyin ajamaan yli aerobisen kynnyksen todella helposti ja kevyesti vauhdin ollessa melko reipas, 18-25 km/h. Juoksu puolestaan kulki seuraavilla vauhdeilla: 4.15/km, 3.50/km ja 3.36/km. Leirin loppua kohti opin juoksemaan pyörän päälle todella rennosti, mistä kertoo tämä viimeisen vedon vauhtikin. Huomasin, että viime vuosien triathlonjuoksun ongelmat ovat hiljalleen unohdettuja, kun juoksutekniikka on parantunut merkittävästi.

                                                     Kuva: Mika Halme

 

Avovesiuinti sujui leirillä todella hienosti. Ajoin pyörällä rannalle, jossa tein kolme kertaa uintiharjoituksen. Sailfish G-Range -puku tuntui istuvan todella hyvin ja sen kanssa oli luontevaa sekä helppoa uida. Kädet pyörivät rennosti ja puvun kellutusominaisuudet ovat hyvät. Uinnista tuli hyvällä puvulla selkeästi helpompaa kuin altaassa uidessa.

Kahden viikon harjoitusleirin tuloksena oli hyvät treenimäärät, sillä harjoitustunteja tuli yhteensä 66,5 tuntia. Tämä jakaantui seuraavasti pyörän ja juoksun välillä: pyörä 1.115 km, 47 tuntia ja juoksu 152 km. Leirin jälkeen seuraava viikko sujui pääasiassa palautellessa, sillä lihakset olivat hieman väsyneet. 

Viime viikonloppuna oli vuorossa 1500m uintitesti sekä Maskun maratonilla 10km. Uintitestissä huomasin, että palautuminen oli selkeästi kesken, sillä viimeiset 700m olivat todella raskaita. Sain ajaksi 50m altaassa kuitenkin 22.02, joka on tällä matkalla ennätykseni. Seuraavan päivän 10km sujui sekin todella hyvin. Lähdin rohkeasti vetämään porukkaa ja huomasin mittarista vauhdin olevan koko ajan alle 3.30/km. Ajattelin, että juoksen tätä niin kauan kuin jaksan. Nyt pelataan siis upporikasta ja rutiköyhää. En hyytynyt missään kohtaa, vaan sain loppua kohden vauhtia parannettua. Loppuaika oli 34.49, joka on ennätykseni. Maskun tuloksiin pääsee tarkemmin tutustumaan tästä.

Seuraavaksi on vuorossa juoksukunnon parantaminen juoksukilpailujen kautta. Ohjelmaan tulee myös pyöräharjoitukset, sillä kevät näyttää hiljalleen tulevan, vaikka pitkälle se on tänä vuonna mennyt.

Treenileirille Kanarialle ja mukana uusi Sailfish G-Range

Tulevaan kauteen on panostettu todella paljon, sillä harjoitusmäärät on laitettu selkeästi kovemmalle tasolle kuin viime vuonna. Panostuksien vastapainoksi olen saanut uuden yhteistyökumppanin, EnduranceSports Finland. He tuovat maahan todella laadukkaita Sailfishin märkäpukuja, joista itsekin pääsen nyt nauttimaan. Sovitin G-Range –pukua päälle ja se istui todella hyvin. Ero vanhaan X-Terran pukuun oli huikea.

 

Lähden tänään Kanarialle harjoitusleirille kahdeksi viikoksi, jonne otan G-Rangen mukaan. Odotan innolla avovesiuintia tällä uudella puvulla, sillä sen verran hyvältä puku vaikuttaa. Avovesiuinti alkaa todennäköisesti kulkea viime vuoteen verrattuna joka tapauksessa paremmin, sillä altaassa uintivauhti on parantunut viimeisen kuukauden aikana merkittävästi. Säännölliset tekniikkakuvaukset sekä hyvät Jani Rusin vetämät tekniikkaharjoitukset ovat vieneet tekniikkaa eteenpäin.

Kanarialla pääpainona on pyörä kuitenkaan juoksua ja uintia unohtamatta. Kahden viikon leiri on suunniteltu tehtäväksi kevyt, kova ja pitkä rytmityksellä. Tällöin leirin kaikkiin harjoituksiin jaksaa keskittyä kunnolla sekä palautuminenkin pitäisi onnistua. Olen odottanut leiriä innolla, sillä viime aikoina pyörälenkkejä ei ole juurikaan päässyt tekemään. Nyt on olosuhteet kunnossa seuraavat kaksi viikkoa, joten saan päästää treeni-innon vapaaksi!

Uintia ja maratonia

Loppusyksystä olen panostanut uintiin melko paljon. Olen käynyt neljä kertaa viikossa altaassa ja uintikilometrejä on kertynyt keskimäärin noin 14. Harjoitukset ovat olleet keskenään erilaisia, sillä yksi on ollut tekniikkaharjoitus, yhdessä on uitu kovia sarjoja ja kaksi on ollut enemmän kelaustreenejä. Kun olen tänä syksynä lisännyt yhden uintiharjoituksen viikkoon, on uintitekniikka ja –tuntuma mennyt todella paljon eteenpäin. Olen pystynyt uimaan kovia harjoituksia hyvällä tekniikalla, eikä uinti ole mennyt ”hakkaamiseksi”.

Viime kaudella en pystynyt uimaan rennolla tekniikalla kovaa, vaan silloin tekniikka katosi ja samalla vauhti alkoi hiipuma. Nyt uinti vaikuttaisi sen verran hyvältä, että pystyisin lähtemään heti lähdöstä uimaan kovaa ja vielä pitämään tämän vauhdin koko matkan. Kuitenkin uinnissa on paljon tekemistä, sillä nyt pitäisi saada vielä vauhtia lisää. Uskon, että se toteutuu, kun jatka uinnissa tällä harjoitusrytmillä kevääseen.

Olen alkanut tekemään tällä kaudella yhden todella pitkän harjoituksen kerran kuukaudessa. Lokakuussa tämä harjoitus sisälsi pitkän uinnin aamu-uinnin ja iltapäivällä pitkän pyörä- ja juoksuyhdistelmän. Tämä harjoitus meni todella hyvin ja tuntuma oli harjoituksesta palautumisen jälkeen parempi.

Firenze maraton 25.11

Marraskuun pitkä harjoitus oli vuorossa Firenzessä. Täytyy myöntää, että tähän kilpailuun tuli lähdettyä vähän ”takki auki”. Olin sentään tankannut ja käynyt ostamassa geelejä, mutta kilpailuun tutustumisessa ja reiteissä luotin täysin vaimon ennakkotietoihin. Hänellä maraton oli ensimmäinen ja valmistautuminen oli myös sen mukaista.

Itse juoksu lähti liikkeelle todella hyvin. Pääsin lopulta juuri oikeaan lähtöryhmään ja pystyin heti alusta saakka juoksemaan omaa vauhtia. 15km kohdalla huomasin, että ylävartalo tuntuu melkoisen jäykältä kovien uintien seurauksena. Puolimaratonin kohdalla kello näytti 1.24.25. Olin pystynyt juoksemaan tasaista vauhtia tähän saakka ja kaikki vaikutti ylävartalon jumittamista lukuun ottamatta menevän täydellisesti. Jatkoin samalla vauhdilla eteenpäin, mutta hiljalleen juoksu alkoi tuntua melko hirveältä. Sinnittelin hyvin 30km kohdalle, jossa aikaa oli kulunut 2.00.50. Yläselkä ja rinta alkoi mennä kramppiin ja rinnasta alkoi pistää sen verran paljon, että vauhtia oli pakko hiljentää. Ajattelin, että tästä ei tule hyvää enää millään. Laskeskelin nopeasti, että vaikka juoksen kuinka hiljaa tahansa pääsen alle 3 tunnin, joka oli vähimmäistavoite. Aloitin itseni tsemppaamisen ja sain pidettyä juoksuvauhdin edes kohtuullisena ja pääsin maaliin ajassa 2.55.15.

Maalissa olin pettynyt juoksuun, sillä en ollut pystynyt pitämään itseäni tiukoilla koko matkaa. Oli joutunut antamaan periksi, joka ei ole koskaan tavoiteltava asia. Ennen juoksua olin ajatellut, että pystyisin 2.50-2.55 aikaan. Näin ollen pääsin tavoitteeseen, jolloin juoksuun pitää olla tyytyväinen. Ensimmäisellä kerralla maratonissa on kuitenkin vaikea juosta täydellistä juoksua, joten uskoisin, että seuraavalla kerralla parantamaan tätä ihan kelpo suoritusta.

Firenzessä tuli taas kerran hyvä oppitunti pitkistä kilpailuista ja lihashuollosta. Kilpailuihin kannattaa valmistautua hyvillä harjoituksilla, mutta myös etukäteen varautua vaikeisiin hetkiin ja yrittää etukäteen miettiä, miten niistä pääsee yli. Lihashuoltoa kannattaa tehdä säännöllisesti ja hieronnassa täytyy käydä säännöllisesti. Muuten päätyy tähän tilanteeseen, että lihakset menevät jumiin ja vauhti tippuu. Toisaalta oli hyvä käydä opettelemassa näitä asioita jo tässä kohtaa kautta, jolloin asioita voi korjata.

Pyöräharjoituksien tekeminen on hieman vaikeutunut aikaisen talven tulon seurauksena. Aloitan kuitenkin juoksu-pyörä –yhdistelmien tekemisen, jolloin pyörätuntuma säilyy läpi talven. Ne harjoitukset muodostavat hyvän lisän talven muihin harjoituksiin ja uutena talviharjoituksena säilyttää mielenkiintoa.