Olin valmistautunut tämän kauden täydenmatkan kilpailuun hyvin.
Kaikki viimeistelyharjoitukset sujuivat todella hyvin. Erityisen tyytyväinen
olin juoksuun ja uintiin. Pyörän jälkeen juoksu lähti todella hyvin pyörimään
ja olin pystynyt yhdistelmäharjoituksissa lähtemään heti rennosti juoksemaan.
Koko kauden hukassa ollut juoksu löytyi siis viime hetkillä. Aerobinen juoksu
kulki älyttömän rennosti.
Avovesiuinti kulki märkäpuvulla myös hyvin. Pitkissä
uinneissa pystyin lyömään muutaman kerran lisää vauhtia eikä kova matkavauhti
tuntunut pahalta. Tein muutamassa pitkässä uinnissa loppuun kunnon 10-15
minuutin kiihdytyksen kilpailuvauhtia kovempaan vauhtiin. Tämä toi luottamusta
uintiin, sillä tiesin, että vaikka lähden ylikovaan vauhtiin, ei uinti siihen tule
kaatumaan.
Kilpailua ennen
Kilpailua edeltävä viikko oli taas jännittävä. Vaikka
kyseessä oli seitsemäs täyden matkan kilpailu, kilpailupäivän läpikäynti nosti
pienen jännityksen joka kerta pintaan. Torstaina kävin Kööpenhaminassa juoksemassa
lyhyen lenkin. Juoksu tuntui rennolta, vaikka juoksin aerobista vauhtia. Hoin
koko ajan mielessäni, että ”rennosti vaan”, jotta voisin muistella sitä
kilpailussa. Perjantaina uinti oli rentoa ja kelailu tuntui mukavalta.
Lauantaina tein pyörälenkin, jossa hain kaksi kertaa reippaampaa menoa. Pyörä
tuntui vähän jäykältä, koska muutamaan päivään ei tullut tehtyä mitään kunnon
treeniä.
Iltapäivällä viritettiin kilpailupussit ja pyörä
paikoilleen. Jännitys hieman tasaantui ja sitten valmistaudutaan vain
kilpailupäivään.
Kisa-aamu
Ennen kilpailua koitin koko ajan olla miettimättä, että
kilpailussa on 3.200 triathlonistia lähtöviivalla. Oma lähtöryhmä oli toiseksi
viimeinen, jolloin edessä oli yli 2.600 kilpailijaa. Aamulla tämä todellisuus
tuli vastaan erittäin selkeästi. Rannassa oli kilpailijoita enemmän kuin
riittävästi ja lähes nämä kaikki starttaavat vielä ennen minua. Ei ole totta!!!
Tässä käy kyllä hyvin ilmi Ironman-sarjan häikäilemätön voiton tavoittelu.
Kilpailuun otetaan niin paljon kilpailijoita, kun niitä on tulossa. Kyllä tämä
vielä kävisikin, mutta mitä järkeä on vielä lähettää kilpailijat matkaan
ikäryhmittäin, kun jo lähtiessä tietää, että kilpailun aikana tulee lukuisia
ohituksia ja mieletöntä ruuhkaa??? Tällainen lähtöjärjestys ei ole mukavaa
hitaammille, jotka joutuvat useita kertoja ohitetuksi eikä nopeammille
ohittajille, joilla kilpailussa on tavoitteena muutakin kuin pelkkä läpipääsy.
Uinti
Lähtöjärjestys harmitti jo hieman ennen starttia, mutta olen
triathlon-kilpailuissa tottunut, ettei koskaan kaikki mene niin kuin on itse
suunnitellut. Tästä johtuen en ole sen enempää miettinyt muuta kuin omaa
tekemistä ja antanut muiden asioiden olla omassa arvossaan.
Lähtö sujui uskomattoman hyvin. Olin ensimmäisellä poijulla
pääryhmän kärjessä. Useimmiten onnistun sähläämään alussa sen verran, että jopa
pääryhmä on karannut. Heti poijun jälkeen sain oman uinnin toimimaan hyvin ja
aloin poimimaan edessä olevia kisaajia. Ennen kääntöpoijua pääsin kärkiryhmän
tuntumaan ja siten toivoin pystyväni uimaan heidän kanssa koko matkan.
Kääntöpoijun jälkeen edessä oli loputtomasti hitaampia uimareita, joten
hukkasin väen paljoudessa kärkiryhmän. Pujottelin aikani uimareita ja totesin,
että tästä nyt ei ainakaan tule yhtään mitään. Pakko päästä uimaan tyhjään
veteen, ettei koko ajan ui toisten yli.
Takasuoralla uinti tuntui välillä kulkevan todella hyvin. En
kuitenkaan uskaltanut uida niin kovaa kuin olin treeneissä uinut. Toivoin koko
ajan, että tämä uintivauhti riittäisi, mutta pujottelu ja kiertämisen kautta
tuleva lisämatka tuntuivat syövän uintivauhtia. Takasuoran loppuosa uitiin
kapeassa kanaalissa. Siellä ei ollut enää mahdollista kiertää uimareita, vaan
siinä tuli uitua härskisti yli ja taisi siinä muutama saada kunnolla nyrkistä
päähänkin. En jäänyt kyselemään, miten kävi.
Uinnin loppuosassa oli pakko uida selkeästi kovempaa, jotta
pääsin jollain tavalla ryhmästä eroon. Kun pääsin vedestä ylös, kello näytti
53-alkuista uintia. Katsoin vain, että hyvin meni, mutta tämä on vasta alkua.
Vaihtoteltassa oli aivan uskomaton ruuhka. Kävelin porukan
läpi todella rauhallisesti, sillä teltassa ei ollut yhtään vapaata tilaa eikä
käytävällä menevä jono kulkenut kovinkaan nopeasti. Kenelläkään ei ollut
mihinkään kiire.
Pyörä
Lopulta pääsin pyörälle ja pääsin aloittamaan pyöräosuuden.
Heti alusta lähtien jouduin huutamaan tilaa. Kilpailijat ajoivat kaksi
rinnakkain tai muuten vaan vasemmalla kaistalla. Jokaisessa kurvissa piti
jarruttaa oikein kunnolla, sillä kurvissa oli aina jokin hitaampi oikaisemassa.
Pääsi siinä muutamaan kertaan muutama kehumisen sanakin. Uskomaton lähtö
kilpailuun.
Olin toivonut, että aamusta ei tuulisi kauheasti. Tällöin
reitti olisi ollut nopea. Heti aamusta liput olivat kuitenkin vaakasuorina,
joten tuulta riitti. Rantatiellä pääsin ajamaan omaa ajoa. Sivutuulessa levy
eikä 808 ottanut pahasti tuuleen kiinni. Olin tyytyväinen kiekkovalintaan.
Pyörä kulki todella rennosti ja vauhti oli hyvä. Kun rantatie oli ajettu,
huomasin, että takana oli melkoinen ryhmä eikä kyseessä ollut todellakaan
peesirajojen mukainen väli. Kerroin peesaamisesta muutamaan kertaan oman
mielipiteeni ja se auttoi, mutta vain vähäksi ajaksi. Pelto-osuudella noin 60km
kohdalla takana oleva ryhmä sai lisävauhtia takaa tulleesta kovasta kuskista.
Ryhmä katosi nopeasti. Tässä kohtaa viimeistään kävi selväksi tanskalaisten
tempoajokäsitys. Peesiväli oli maksimissaan 3 metriä.
Ensimmäisen kierroksen loppuosalla jalat tuntuivat vähän
väsyneeltä, mutta mitään muuta merkkejä väsymyksestä ei tullut. Toisen
kierroksen alussa takaa tuli kova tanskalaiskuski. Tässä kohtaa päätin
nopeasti, että tähän kyytiin on pakko lähteä, jos aikoo kisata ennätyksestä.
Ajoin 8-15 metrin päässä. Vauhti oli sen verran reipas, että välillä ero vaan
tuntui repeävän, vaikka kuinka yritti ajaa. Pian sain kiinni saksalaisen, joka
lähti ajamaan tanskalaisryhmän perään. Vauhti taisi olla hänelle liian kova.
Saksalainen alkoi ajamaan tämän tanskalaisen takarenkaassa kiinni. Katselin
menoa 10 metrin päästä ja pyörittelin päätä. Mutkaista peltotietä ajettiin taas
todella kovaa. Siinä vauhdissa ei uskaltanut ottaa geeliä eikä edes kunnolla
juoda. Onneksi vauhti hyytyi ylämäkiin, jolloin geeliä ja urheilujuomaa sai vetää
rauhassa. Tasaisella taas meno yltyi todella kovaksi.
165km kohdalla eturengas kolahti mukulakiven reunaan. Aluksi
luulin, että vanteeseen tuli jokin ongelma, sillä etukiekko piti outoa ääntä.
Ajoin silti 40-45 km/h, mutta mukulakivetyksen jatkuessa tajusin, että etunakki
on täysin tyhjä. Ajelin rauhassa vaihtoon, sillä ajattelin, että tästä ei ole
enää pitkä matka vaihtoon. Pääsin lopulta vaihtoon ja matkalla meni
kilpakumppaneita heittämällä ohi. Koitin pysyä rauhallisena, vaikka harmitus
oli melkoinen.
Juoksu
Juoksu lähti todella rennosti liikkeelle. Olin etukäteen
ajatellut, että juoksen ensimmäiset 15km rennosti, seuraavat 15km puristan
vähän lisää ja lopun tulen kaasu pohjassa sen minkä nyt jaloissa ylipäätään
pääsee. Juoksu oli käsittämättömän helppoa. Seurailin seurakavereiden juoksua
ja koitin koko ajan juosta heitä kiinni. Selkiä tuli ensimmäisellä kahdella
kierroksella paljon vastaan, mutta juoksulle oli kuitenkin tilaa. Kolmas kierros
oli hieman vaikeampi. Porukkaa oli reitillä selkeästi enemmän ja väsyneillä
jaloilla ohittelu ja mutkittelu alkoi harmittaa. Tsemppasin lisää ja aloin
puristaa kovempaa. Jokaisen suoran päässä katsoin, että sain nostettua vauhdin
takaisin 4.30/km vauhtiin. Juoksu alkoi vähitellen tuntua taas hieman
kevyemmältä.
Neljännellä kierroksella oli välillä pakko jopa työntää
porukkaa syrjään, kun pelkkä puhe ei auttanut. Mutkat ja ohittelu veivät aikaa,
mutta suorilla katsoin, että sain vauhdin pysymään 4.30-4.40/km välissä. Jalat
alkoivat olla melko tyhjät, mutta lyhensin askelta, jotta sain pidettyä
askeltiheyden korkealla. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä eikä mitään heikkoja
hetkiä tullut. Nesteytys ja energian ottaminen menivät täysin nappiin eikä
mitään ongelmia ollut. Kolmella juoma-asemalla oli niin kova ruuhka, että
niissä oli pakko kävellä muutama askel, jotta sain juomamukin ja geelin
napattua ison väkijoukon keskeltä. Muita kävelyaskeleita en ottanut.
Maali
Maaliin saapuessa olin varma, että nyt saan juoksun vedettyä
alle 3.10, mutta maalissa aika näytti olevan 3.14. Olin todella pettynyt, sillä
juoksu kulki viime vuoden Kalmarin kilpailua selkeästi paremmin. Maalissa aika
oli 9.10. Tavoitteeni oli vetää alle 9.00 tai hyvin lähelle sitä. Pystyin
parantamaan ennätystä 9 minuuttia, mutta lähdin hakemaan kovempaa
tulosparannusta. Tällä kertaa onni ei kuitenkaan ollut puolella.
Kilpailun jälkeen
Seuraavana päivänä kilpailun jälkeen pettymys oli lopulta
poissa. Kööpenhaminan kilpailu oli hieno kauden päätös, sillä sain viimeisessä
kilpailussa lopulta edes lähellä omaa tasoani olevan kilpailun aikaiseksi.
Vaikeuksia oli paljon, mutta niitä on jälkikäteen turha muistella. Ennätys on
aina ennätys.
Tämä kilpailu kuitenkin opetti paljon, taas kerran. Uinnissa
oikealla suoritustekniikalla on suuri merkitys. Pyörässä peesausta ei kannata
harrastaa. Saksalainen triathlonisti räjähti juoksussa 20km kohdalla, vaikka
hän peesasi ahkerasti viimeiset 70 km. Kyllä pyörän pystyy ajamaan ylikovaa,
sillä jalkojen tyhjenemisen huomaa vasta juoksussa. Jotta juoksu pysyy lopussa
edes kohtuullisena, kannattaa askelta lyhentää ja pitää askeltiheys koko ajan
samana. Näissä on ensi kaudelle taas miettimistä.
Tästä on hyvä aloittaa off season ja kerätä voimia ensi
kauteen. Taas alkaa olemaan treenimotivaatio huipussaan, sillä ensi kaudelle on
taas todella kovat tavoitteet!
