lauantai 25. elokuuta 2012

SM-täysmatka Nastolassa


Sunnuntaina 19.8 oli kauden toinen pääkilpailu, SM täysmatka. Olin valmistautunut kilpailuun huolellisesti ja kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Itävallan jälkeen tehtyjen kovien harjoitusten jälkeen tuntui, että kunto on parantunut entisestään. Olin ajanut pyörällä selkeästi kovempaa kuin viime vuonna ja myös juoksussa aerobinen vauhti oli parantunut.

Ajelin lauantaina autolla pyörälenkin läpi ja huomasin sen olevan vaihteleva. Alun ja lopun mäet olivat vähän raskaan tuntuisia, mutta neljä kertaa ajettava lenkki oli ihan kohtuullinen. Tosin itse pidän tasaisista reiteistä, sillä ylämäkien harjoittelu on ollut melko vähäistä Turun alueella. Juoksureitti vaikutti jo autolla ajettaessa selkeästi raskaammalta kuin olin luullut. Toisaalta se on kaikille sama, joten päätin olla sen enempää murehtimatta sitä.

Kilpailuaamuna kaikki vaikutti erittäin hyvältä ja tuntemus oli erittäin hyvä. Kuitenkin heti uinnin alussa huomasin, että taas onnistuin lähtemään todella hiljaa liikkeelle, joten Mika (Luoto) ja Tatu (Kasurinen) pääsivät heti karkuun. Sain uinnin kulkemaan vasta ensimmäisen poijun jälkeen, jolloin kärkimiehet olivat ehtineet jo todella kauas. Aloin uimaan yksin omaa uintia ja yritin olla jäämättä lisää. Toinen uintikierros oli todella hidas ja jäin entisestään. Kolmannelle kierrokselle lisäsin vauhtia selkeästi, jolloin pystyin taas uimaan omaa vauhtia.

Vaihdossa kuulin Mikan ja Tatun olevan vajaa neljä minuuttia edellä. Ajattelin, että uintiosuus meni sittenkin ihan hyvin, kun eroa ei tullut sen enempää. Mika ja Tatu olivat lähteneet yhtä aikaa pyörälle, joten tiesin saman tien, että he pystyvät ajamaan kahdestaan selkeästi minua kovempaa, joten nyt pitää ajaa täysin oma ajo. Pyörä lähti hyvin liikkeelle eikä mitään ongelmia ollut. 90 km ajon jälkeen kuulin Mikan ja Tatun olevan 7 minuuttia edellä. Laskeskelin, että oma ajo on sujunut myös vauhdin puolesta melko hyvin. Ajo tuntui hyvältä, sillä pystyin ajamaan rennosti eikä minun tarvinnut puristaa lainkaan ja siltä vauhti oli hyvä. Sykkeet pysyivät normaalia alempana, joten uskoin, että juoksusta tulisi todella hyvä.

Väsymys alkoi painaa 160 km jälkeen ja lisäksi kuulin, että takaa tulevat ovat todella lähellä. Luottamus omaan tekemiseen alkoi vähän karista. Sitä ei helpottanut lainkaan lopun isot mäet, joiden ajamisen jälkeen etureidet olivat täysin tyhjät. Aloin jo pelkäämään juoksuosuutta, sillä siinäkin oli juostavana melko paljon ylämäkiä. Aivan pyörän lopussa huomasin, että Tatu tulee ensimmäisenä vastaan, joten ihmettelin mitä Mikalle on tapahtunut. Mika tuli kuitenkin vähän matkaa Tatun jälkeen ja hänen juoksussa oli tuttua lennokkuutta. Siinä kohtaa jo oli tiedossa tuleva voittaja.

Nopean vaihdon jälkeen juoksu tuntui todella hyvältä. Aloin luomaan itseeni uudelleen luottamusta ja keskityin tekniikkaan. Se toi todella hyvää tulosta ja ensimmäinen juoksukierros sujui lähes samaa vauhtia kuin Mikalla. Kolmannen kierroksen alussa Juha Laitinen juoksi ohitse ja vähän hänen jälkeen myös Jukka Ruotinen. Tässä kohtaa luottamus oli kokonaan mennyt ja luovuttaminenkin oli lähellä. Tommi Putkurin neuvojen mukaisesti siirsin tällaiset ajatukset nopeasti syrjään ja aloin uudelleen hakemaan luottamusta ja keskityin tekniikkaan. Se toi välittömästi hyvää tulosta ja juoksu alkoi uudelleen kulkea todella rennosti. Sain edellä menevän Juhan kiinni ja aloin katsomaan missä Jukka kulkee. Hän oli saanut jo niin suuren etumatkan, joten häntä ei näkynyt missään. Jukan juoksu oli näyttänyt sen verran helpolta, että ajattelin, että häntä voi olla vaikeaa tavoittaa. Koitin juosta rennosti ja otin yhden ylämäen kerrallaan. Väsymys ei tullut sen suuremmin missään kohtaa ja juoksin lähes hurmiossa. Viimeisellä kierroksella huomasin, että Jukan vauhti on hiipunut ja olen saavuttanut häntä koko ajan. Viimeisillä kilometreillä sain hänet melkein kiinni, mutta en ihan.

Maalissa oli tyytyminen neljänteen sijaan, mikä oli todellinen pettymys. Olin lähtenyt hakemaan Urheiluliitolle Mikan ja Tatun kanssa kolmoisvoittoa, mutta se jäi saavuttamatta. Lohtua toi hyvä loppuaika, johon täytyy olla tyytyväinen ottaen huomioon raskaat reitit.

Tämä oli kauden viimeinen triathlonkilpailu ja kausi on sitä myöten paketissa. Kaiken kaikkiaan kaudesta jäi hyvä maku. Tiedän, että olen kehittynyt viime vuodesta melkoisesti, mutta kilpailuissa en saanut huippumenoa esille. Tämä tuo seuraavaan kauteen uutta yrittämistä, sillä omat unelmat jäivät vielä saavuttamatta.

Seuraavalle kaudelle muutan harjoittelua ja panostan triathloniin entistä enemmän. Uskon, että pystyn hyppäämään ensi kaudella uudelle tasolle!

Tässä hieman kuvia Nastolasta:

                                                    Kisa-aamun tunnelmia

                                                       Vaihtopaikalla


                                               Pyöräosuuden viimeiset metrit

                          Juoksu kulki yllättävän hyvin, vaikka alussa reidet olivat tyhjät.

                                                     Neljäntenä maalissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti