Valmistautuminen Ironman Barcelonaan

Turun puolikkaan, TTW:n, jälkeen oli selvää, että haluan panostaa Barcelonaan valmistautumiseen selkeästi enemmän kuin ennen Frankfurtia. Samanlaista nöyryytystä en halua enää kokea. Frankfurtissa kuumuus, ilman märkäpukua uinti sekä kuitenkin melko vähäinen pyörän ajaminen aiheuttivat huonon tuloksen. Mitä sitten pitäisi tehdä toisin. Aikaa ei ollut kauheasti käytettävissä.

Yksi viikko meni enemmän tai vähemmän palautteluun. Tosin siinä tuli uitua Pauli Kiurun ja Mika Luodon kanssa Valkeakoskelta Pälkäneelle. Omaksi uintimatkaksi kertyi 12km ja siihen kului kahdessa osassa uituna yhteensä 3 tuntia 20 minuuttia. Koko viikon uintimäärä oli 26 km, joten ei sitä nyt ihan lepoviikkona voi pitää. Tämän jälkeen oli edessä neljän viikon hurja valmistautumisjakso. Harjoitustunteja kertyi yhteensä 99. Siinä uintia tuli 50 km, pyörää 1.650 km ja juoksua 300 km. En ole koskaan tehnyt näin kovaa harjoitusjaksoa. Välillä alkoi tosin tuntua, että itse kilpailu on paljon helpompi kuin tämä kilpailuun valmistautuminen. Sankaritreeneissä ja kovan harjoitusmäärän kanssa oli sekä henkinen että fyysinen puoli koetuksella.

Harjoitusjakson aikana jokaisen lajin vauhti parani selkeästi. Se on tuonut selkeästi lisää motivaatiota harjoitella ja tehdä raskaita harjoituksia. Uintivauhti on noussut paremman tekniikan osalta taas uudelle tasolle. Keväällä pystyin uimaan pitkässä sarjassa 200m 50m altaassa 2.50 ja vain muutaman kerran sen alle. Nyt vauhti pyörii vastaavassa harjoituksessa 2.40 molemmilla puolilla ja lättäreillä sekä pullarilla uidessa alle 2.30. Uinti on parantunut sekä lättäriuinnissa tulleen lajivoiman kautta että snorkkeliuinnissa muodostuneen paremman käsivetotekniikan myötä.

Pyörässä olen tehnyt lajivoimaharjoituksia selkeästi enemmän. Kun harjoitusmäärä on noussut, on pystynyt tekemään useampia harjoituksia ja siten harjoitukset ovat olleet monipuolisempia. Suurempi kilometrimäärä on tuonut ajamiseen helppoutta. Jokaisen viikon pitkä harjoitus on ollut 5-6,5 tuntia, joten nyt normaali kolmen tunnin lenkki tuntuu todella lyhyeltä.

Juoksuvauhti paranee helpoiten, kun tiputtaa painoa. Nyt olin kesän aikana panostanut painon pudotukseen enemmän kuin koskaan ennen. Lopulta 5 kiloa lähti yllättävän helposti. Säännöllisempi ruokarytmi, pienempiä annoksia ja pyörälenkeille runsaasti energiaa mukaan. Jokaisella yli kolmen tunnin pyörälenkillä olen ottanut kaksi geeliä tunnissa säännöllisesti koko harjoituksen ajan. Kuuden tunnin pyörätreenissä se tekee 12 geeliä, joten se on samalla hyvä totuttautuminen täyden matkan kilpailuun. Kun lenkillä ei tule kovaa energiavajetta, ei lenkin jälkeen tule syötyä suuria annoksia ja se taas edesauttaa painon tiputtamisessa sekä palautumisessa. Yllättävän helppoa painon tiputtaminen loppujen lopuksi oli.

Juoksuvauhdin paraneminen näkyy selviten pitkillä lenkeillä. Keväällä juoksin pitkät lenkit 4.45-4.30/km –vauhdilla. Nyt pitkän lenkin vauhti on noussut aluksi 4.15/km –vauhtiin ja viimeisellä viikolla jopa 4.07/km –vauhtiin. Juoksu on muuttunut todella helpoksi ja hauskaksi. Askel on parantunut ja lenkin pituutta pystyy helposti kasvattamaan.

Kovassa valmistautumisjaksossa olen tehnyt joka viikko sankariharjoituksen. Ne ovat olleet koko viikon raskaimpia ja pisimpiä harjoituksia. Jakson ensimmäinen sankariharjoitus tuntui kääntäneen koko jakson suunnan ja siten taso nousi selkeästi. Tein ensimmäisen viikon sankariharjoituksena ”Luoto-special”-harjoituksen. Pyörää ensin 95 km, juoksu 28 km 4.23/km –vauhdilla Säkylän harjuja pitkin ja lopuksi pyörää 80 km. Tämän harjoituksen jälkeen juoksuvauhti nousi selkeästi ja pitkä pyörälenkki, 150-190km, ei tuntunut enää niin pitkältä.

Tulevana sunnuntaina 4.10 on sitten lopulta juhlapäivä ja siten pääsen näyttämään, minkälaiseen kuntoon olen päässyt tämän harjoitusjakson ja koko vuoden harjoittelun kautta. On lopulta hienoa päästä nauttimaan taas kilpailutunnelmasta ja päästä lähtöviivalle. Nyt kilpailuun tähdännyt matka on ollut pitkä. Toivottavasti sunnuntaina kaikki menee lopulta nappiin ja saisin kunnon mukaisen suorituksen aikaiseksi. Jos sellainen tulee, pitäisi loppuajan olla eri lukemissa kuin koskaan ennen.

Tarmo Triathlon ja Turku Triathlon Weekend

Nyt on takana hyvä treenijakso, jossa on tehty hyviä tehoharjoituksia ja siten haettu lisää vauhtia. Harjoitusmäärät olivat kohtalaisen kovia, joten palautumisen kanssa piti olla koko ajan tarkkana. Onneksi kesäloma auttoi palautumiseen, mutta samalla se innosti lisäämään lenkkien pituutta, kun kerrankin oli aikaa ulkoilla.

Ensimmäinen työn mittari oli Noormarkussa Porin Tarmon toimesta 1.8 järjestetty Tarmo Triathlonin sprinttimatkan kilpailu. Kilpailu oli hyvin järjestetty kilpailu, jossa oli omaleimainen ja hieno tunnelma. Uinti suoritettiin joessa myötävirtaa. Lähdin joen keskeltä seurakavereiden vierestä. Altaassa olin erityisesti harjoitellut starttinopeutta ja kovan matkavauhdin ylläpitämistä. Nyt päätin, että pysyn kärkiryhmässä vaikka väkisin. Lähdin aivan täyttä uimaan. Yllättävän nopeasti muodostui jono ja huomasin kahden seurakaverin olevan edellä, Juha Lundbergin ja Mika Luodon. Päätin, että tässä on pakko pysyä. Onneksi uinti ei kestänyt kauaa, joten päätin kestää kipua. Vaihto oli vähän hidas, joten jouduin pyörän alussa tekemään kovasti töitä, jotta sain pääryhmän kiinni. Huomasin, että tässä käydään kilpailu seurakavereiden kesken. Arvasin, että Henrik Goesch on edessä ja takana näytti olevan Tuomas Lampainen, Mika Luoto ja Juha Lundberg. Oli siis yritettävä pyörällä aivan tosissaan, jotta pääsisin vähän ennen juoksemaan. Muuten tässä kirikisassa ei pärjäisi. Vedimme Juhan kanssa vuorotellen, mutta emme onnistuneet tiputtamaan muita perästä. Edessä olisi armoton 4,7 km juoksuosuus. Nopea vaihto ja kaasupohjaan. Olin kysellyt Henkalta sprintin taktiikkaa ja päätin kokeilla tätä myös itse. Se näytti toimivan hyvin, sillä sain tiputettua pari muuta kyydistä. Juuri kääntöpaikkaa ennen Mika ja Tuomas tulivat ohitse. Siinä oli heti vähän huono nostaa vauhtia, kun olin jo juossut niin paljon kuin pääsin. Sain kuin sainkin vähän nostettua vauhtia, mutta se ei riittänyt näiden herrojen vauhdissa. Lopussa mittari näytti vauhdin olevan 3.25/km ja sitten 3.15/km. Enempää koneesta ei irronnut. Tästä vauhdista lähti Tuomaksella vielä kunnon kiri, joten seuran järjestys tässä kilpailussa tuli selvitettyä. Itse jäin hopeasta 21 sekuntia ja Henkalle 2.36. Tämä oli paras koskaan tekemäni sprinttimatkan kilpailu. Olen siihen todella tyytyväinen, sillä jokainen laji kulki todella hyvin.

Tämän jälkeen jatkoin valmistautumista Turun puolikkaalle. Pyörässä tuli ajettua hyviä tempoja ja pitkiä lenkkejä. Nyt olen tehnyt muutamia myös hyviä viiden tunnin lenkkejä, jotka ovat viime vuosina jääneet vähemmälle. Kävin pari kertaa viikossa uimassa avovedessä, joka selkeästi nosti uintivauhtia uudelle tasolle. Märkäpuku-uintiin auttoi myös altaassa tehty lättäriuinti. Juoksun osalta paras kehitys on tapahtunut juuri aerobisen kynnyksen osalta. Se on alkanut tuntua todella hyvältä ja helpolta. Tähän on myös auttanut lopulta onnistunut painonpudotus. Frankfurtin jälkeen sain painoa pudotettua 3 kiloa. Juoksu on tuntunut paljon helpommalta ja vauhti on parantunut. Vielä pitäisi ennen Barcelonaa yrittää saada kilo tai kaksi pois. Se auttaisi maraton-juoksussa todella paljon.

16.8 oli edessä kauden toinen puolimatkan kilpailu. Itse kilpailuun valmistautuminen ei ollut kovinkaan hyvä, sillä olin koko edellisen päivän rakentamassa lauantain sprinttimatkan kilpailu. Sen jäljiltä kroppa oli jo illalla väsynyt. Edessä olisi kuitenkin huikea kilpailu, joka olisi samalla Suomen kovatasoisin kilpailu ainakin miesten kilpailun osalta. Viivalla olivat Henrik Goesch, Darby Thomas ja Timo Bracht. Etukäteen arveltuna järjestys tuntui olevan maalissa käänteinen, siitä ei pitänyt olla epäilystäkään.

Turku Triathlon Weekend starttasi puolikkaan osalta sunnuntaina klo 09.00. Oli todella hienoa uida Aurajoessa. Vesi oli täysin merivettä ennakkoluuloista huolimatta. Onnistuin taas saamaan todella huonon startin, sillä edeltävä päivä oli vienyt parhaimman terän. Ennen puolimatkaa sain kuitenkin Mika Luodon kiinni ja sen jälkeen pääryhmän. Pysyin siinä vaihtoon saakka. Samassa porukassa uivat seurakaverit, kuten vedessä vähän ennakoinkin. Uinti oli todella hyvä verrattuna valmistautumiseen. Pyörä oli alussa vähän tahmeaa menoa. Ei se oikein lähtenyt kulkemaan. 30 km jälkeen sain menon päälle ja pystyin puristamaan koko ajan. Myötätuuli oli itselle selkeästi helpoin ja sain siinä kunnon vauhdin päälle. Viimeinen moottoritien kierros oli paras ja sain ryhmään vähän eroa. Kuitenkin vaihtoon päin käännyttäessä onnistuin ajamaan lasinsirun päälle ja levystä paukahti tuubi. Matkaa vaihtoon oli vain kilometri, joten nousin putkelle ja ajoin loppumatkan pystystä. Kurveissa meinasin kaatua, sillä pyörää oli vähän vaikeaa hallita, kun takarengas oli täysin tyhjä. Pyörä oli kokonaisuutena kulkenut niin helposti, että ennakoin juoksun olevan helppoa.

                                                                                                (Kuva: Sari Holmström)

 

Toisin kuitenkin kävi. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan. Jalat olivat todella raskaat enkä pystynyt juoksemaan lainkaan rennosti. Onneksi reitillä oli todella paljon katsojia, jotka tsemppasivat eteenpäin. Muuten olisi ollut todella vaikeaa. Aloin viimeisellä neljällä kilometrillä laskemaan loppuaikaa ja totesin, että jopa kävellen ehtii tekemään oman ennätyksen. Se toi lisää yritystä ja onnistuin taas saavuttamaan Mikaa. Maalissa välissä oli kuitenkin 32 sekunnin ero. Sain kuitenkin maalissa ajaksi 4.12.50, joka on kirkkaasti uusi puolikkaan ennätys.

                                                                                             (Kuva: Sari Holmström)

Kilpailu oli todella hieno ja todellinen kaupunkikilpailu. Oli upeaa olla mukana järjestämässä kilpailua sekä päästä vielä itse kilpailemaan. Aamusta saakka paikalla olleet katsojat tekivät kilpailusta todella hienon ja ikimuistoisen.

Kilpailussa nähtiin ainakin minun triathlon-harrastukseni ajalta suurin suomalainen yllätys. Henrik Goesch voitti sekä Darby Thomaksen että Timo Brachtin. Se oli todellinen yllätys, johon ketään ei olisi varmastikaan ennen kilpailua uskonut, tuskin edes Henkka itse. Hänen suoritus oli sellainen, joka olisi kestänyt jopa useiden maailman kovimpien triathlonistien vauhdissa. Kerta kaikkiaan käsittämätön veto!

Ironman Hawaii valmistautuminen

Kalmarin täydestä matkasta palautuminen sujui todella nopeasti. Olin itsekin aivan hämmentynyt, sillä useasti palautumiseen kuluu aikaa neljästä kuuteen viikkoa. Palauttelin puolitoista viikkoa, jonka jälkeen aloitin uudelleen harjoittelemaan. Aluksi itse ajattelin, että jopa Havaijille kilpailemaan pääseminen olisi hienoa, mutta Mikalla oli enemmän luottoa minuun, joten teimme kovan valmistautumisohjelman. Edessä tulisi olemaan kovin valmistautuminen, jota olen koskaan tehnyt.

Hyvänä esimerkkinä palautumisesta ja harjoittelun kovuudesta on, että olin juoksemassa kaksi viikkoa Kalmarin jälkeen 10km reippaan juoksun. Juoksu tuntui todella hyvältä, joten vauhtikin kiihtyi sen mukaiseksi. Juoksin raskaalla reitillä 36.07, joka on minulle hyvä aika, sillä tuolla reitillä ennätykseni on 35.25.

Harjoitusviikkoon on mahtunut kolme kovaa harjoitusta ja sen päälle vielä kovat uintiharjoitukset. Tehoja on tehty hyvin, mutta pelkästään niihin ei ole keskitytty. Lämpimän syksyn ansiosta olen tehnyt pitkiä pyörälenkkejä, jotka ovat sujuneet täysin ongelmitta. Nyt syksyllä kolmen tunnin pyörä on tuntunut lähinnä verryttelyltä ja 4,5 tunnin pyörä vasta edes kohtuulliselta lenkiltä. Tämä on lisännyt luottamusta omaan tekemiseen todella paljon. Koskaan ennen pyörä ei ole tuntunut näin helpolta.

Jokaisella viikolla olen tehnyt tehokkaan ja laadukkaan yhdistelmäharjoituksen. Pyörällä olen tehnyt aluksi voimavetoja ulkona tai trainerilla. Isolla tuumalla pyörittäminen on tuntunut joka kerta paremmalta. Heti pyörän jälkeen olen lähtenyt juoksemaan vetoja, 5x1000m. Vetojen vauhdit ovat parantuneet kerta toisensa jälkeen. Tiistaina tehdyssä harjoituksessa vauhti oli kaikista paras. Ensimmäinen veto oli 3.24 ja viimeinen 3.09. Ja mikä parasta, keskityin ainoastaan tekniikkaan enkä puristanut juoksussa lainkaan.

Valmistautumiseen on mahtunut myös perinteikäs Ruissalojuoksujen puolikas. Siinä juoksussa oli aluksi niin paljon intoa, että lähdin liikkeelle todella kovaa. Ensimmäiset kilometrit kulkivat 3.30/km vauhdilla, joka oli minulle vähän turhan reipas aloitus hiekkapohjaisella kuntolenkillä. Kovavauhtinen aloitus vei mahdollisuuden kovaan loppuaikaan. Sain juoksun kuitenkin uudelleen kulkemaan ja kilometrivauhti tasaantui 3.45/km vauhtiin. Viimeiset kaksi kilometriä jouduin puristamaan oikein kunnolla, jotta sain pidettyä vauhdin hyvänä. Maalissa huomasin, että juoksin uuden oman ennätyksen 1.19.07. Viime vuoden aika parani puolitoista minuuttia. Tähän pitää olla tyytyväinen, sillä takana olleet harjoitukset eivät olleet kovinkaan helppoja. Mutta silti 1.17 tavoite jäi taas saavuttamatta…

Kovien harjoitusten kautta painokin on Kalmarin jälkeen hieman pudonnut. Nyt puntari näyttää aamuisin 68,8 kg eli reilu kilo vähemmän kuin Kalmarissa. Viime vuoden Itävallan kilpailuun verrattuna painoa on neljä kiloa vähemmän. Uskoisin painon vaikuttavan kuumassa kelissä merkittävästi kilpailusuoritukseen. Ainakin maratonilla se näkyy selkeästi.

Koko valmistautumisjakso on mennyt loistavasti. Kaikki treenit ovat sujuneet suunnitelmien mukaisesti. Parasta on, että harjoituksien vauhdit ovat parantuneet koko ajan. Se on antanut luottoa omaan tekemiseen. Uskon, että olen nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Tämä valmiimpi Havaijin kilpailuun ei voi enää olla.

Nyt vain matkaan ja toivotaan onnen olevan kilpailussa mukana! Mies on ainakin täysin valmis kilpailuun J

Juoksukisoja ja SM Duathlon!

Kanarian treenileirin jälkeen oli vuorossa testiuinti, neljä juoksukilpailua sekä SM Duathlon. Tarkoituksena oli parantaa juoksuvauhtia kovien kilpailujen kautta, jotta saisin juoksuvauhtiin kunnon kehityksen ja sitä kautta triathlonjuoksukin paranisi. Vuorossa oli siis kovin harjoitusjakso, jonka olen koskaan tehnyt.

Talven aikana keskityin harjoittelun ohella ruokavalion keventämiseen, jotta saisin rasvaa pois kehosta. Viime vuoden Itävallan kilpailu osoitti, ettei lämmin ilma ja lihasten päällä oleva rasva sovi kestävyysurheiluun. Painoa tippui neljä kiloa, mutta Kanarian leirin jälkeen reilut kaksi kiloa tuli takaisin. Tästä johtuen lähdin hieman epäilevästi koviin juoksuharjoituksiin ja mietin, että miten juoksu voi enää kulkea.

Viikon jälkeen harjoitusleiristä tein 1500m uintitestin. Jalat hyytyivät todella pahasti 700m jälkeen, mutta pystyin silti parantamaan testitulosta 5 sekuntia. Tämä osoitti, että uinti on parantunut talven aikana reilusti. Lisäksi olen käyttänyt uintia palautumisen merkkinä, sillä jos uinti ei kulje, jalat eivät ole palautuneet.

Olin ilmoittautunut sunnuntaille 14.4 Maskun 10km kilpailuun. Edeltävän päivän jalkojen hyytyminen herätti pelkoa, miten juoksu oikeasti kulkee. Kun tähän lisäsi vielä, että painoa oli tullut pari kiloa lisää, epäilin todella juoksukuntoa. Lähdin kuitenkin rohkeasti liikkeelle ja päätin juosta omaa kovaa vauhtia niin pitkään kuin jaksan. Heti alussa jouduin vetomieheksi. En katsonut kilometrivauhtia lainkaan, vaan keskityin pelkkään tekniikkaan. Juoksin koko matkan aivan rajalla ja vasta maalissa katsoin aikaa. Totesin, että juoksin oman uuden ennätyksen, 34.49! Edellinen ennätys oli 35.26, joten kehitystä oli melkoisesti.

Seuraavalla viikolla palasin normaaliin harjoitteluun, sillä harjoitustunteja tuli 20. Sen verran muutin harjoittelua, että otin kevääseen uuden harjoituksen, voimaharjoitus trainerilla ja päälle juosten mäkivedot loivaan ylämäkeen.

 

Lisäksi viikonloppuna oli taas vuorossa kova juoksu, tällä kertaa 15km testijuoksu Ruissalon mäkisellä reitillä. Alkuverryttelyksi tein 1,5 tunnin pyörän, joka näytti toimivan todella hyvin, sillä alussa juoksu oli todella rentoa. Tässäkin keskityin pelkästään tekniikkaan ja koitin juosta aivan äärirajoilla. Välillä meinasin romahtaa täysin, mutta onneksi Mika Luoto oli mukana, enkä siten voinut antaa periksi. Katsoin 10km kohdalla väliaikaa ja huomasin sen olevan sama kuin aikaisempi ennätykseni, 35.26. Tiesin, että nyt olisi tulossa todella kova aika. Sain ajaksi 53.28, joka tekee keskivauhdiksi 3.33/km!

Viikolla 17 oli taas vuorossa 19 tunnin harjoitusviikko. Tämän viikon kovana kilpailuna oli Urheiluliiton järjestämä kilpailu, Aurajoen Yöjuoksu. Odotin kilpailua todella kovin, sillä reitti vaikutti nopealta. Lisäksi oli hienoa päästä juoksemaan illan pimetessä keskelle kylää. Nimilistan perusteella totesin, että tässä startissa ei kannata olla aivan eturivissä, joten menin heti toiseen riviin. Juoksu tuntui todella helpolta. Sain ponnistuksen lähtemään päkiältä ja voimantuotto sujui takareidellä ja pohkeella todella lennokkaasti. Ensimmäinen kierros meni melko helposti, mutta toisella kierroksella jouduin puristamaan toden teolla. Kova yritys kruunattiin uudella 10km ennätyksellä, joka on nyt 34.33. Olin juoksuun todella tyytyväinen ja helpottunut.

 

 

Viikon 18 harjoitusviikko oli taas kerran melko reipashenkinen. Harjoitustunteja tuli kasaan 20, mutta todella kova kilpailu jäi tekemättä. Tällä kertaa olin sparraamassa Tatua viimeiseen kovaan pyöräharjoitukseen ennen Lanzaroten täyttä matkaa. Viiden tunnin pyörä kulki todella hyvin. Tosin ajoin peesissä, kun oli tarkoitus ruoskia Tatu kovaan menoon. Sykkeet pysyivät todella alhaalla ja pyörä oli helpon tuntuista. Pyöräkin vaikutti kulkevan todella hyvin jo keväällä.

Viikko 19 oli neljäs kova harjoitusviikko peräkkäin. Harjoitustunteja sain tehtyä 19,5 ja tällä kertaa oli vuorossa maastojuoksun SM kilpailu. Minua oli pyydetty juoksemaan Urheiluliiton joukkueeseen, jotta saisimme pisteitä Kalevan maljaa varten. Ajattelin lähdössä, että juoksen kaksi ensimmäistä kierrosta rennosti ja vasta sen jälkeen kiristän menoa. Alussa vauhti oli heti todella kova, eikä siinä voinut heittää täysin jarruja päälle. Juoksin viimeisten joukossa ja aloin hiljalleen nostaa vauhtia. Reitillä olleet jyrkät mutkat ja ylämäet osoittautuivat raskaiksi, sillä lopussa joutui todenteolla puristamaan. Sain kuitenkin viimeisillä kierroksilla muutaman kilpakumppanin kiinni, joten kilpailusta jäi hyvä mieli. Aika oli 41.45, joka teki vauhdiksi 3.35/km, sillä reitin tarkka matka oli 11,6km.

Kun juoksu oli kulkenut kevään mittaan paremmin kuin koskaan, ilmoittauduin SM Duathloniin. Tein viimeistelyharjoituksena Kakskerran tempoajon. Pystyin ajamaan sen 40,5 km/h keskivauhdilla, mikä on vaihtelevalle reitille hyvin. Ennätyksestä jäin 7 sekuntia, vaikka kyseessä oli vasta kevään toinen tempoajo. Kaiken piti olla kunnossa, mutta miten sitten kävikään.

Olin työmatkalla Itävallassa torstaista lauantaihin ja sunnuntaiaamuna lähdin klo 5.10 ajamaan Nurmoon. Heti alkuverryttelyssä huomasin, että jalat olivat todella raskaan tuntuiset. Tiesin, että juoksusta tulee täyttä tuskaa. Ajattelin, että kyllä pyörä sentään kulkee, joten ei tässä hätää ole. Startin jälkeen totesin, että juoksu on aivan hirveän tuntuista. En saa askelta lähtemään päkiältä eikä takareidessä ole mitään voimaa. Ensimmäinen kymppi kulki Suunnon Ambitin mukaan 3.45/km vauhdilla. Se vastaa viime vuoden tasoa, joten siihen ei voi olla pettynyt. Mutta sitten pyöräkään ei kulkenut mihinkään. Vastatuulessa jalat olivat raskaat ja heikon vauhdin seurauksena yrittäminenkin loppui. Viimeinen vitosen juoksu meni 4.02/km vauhdilla. Maalissa olin todella pettynyt. Miten tässä nyt näin kävi, vaikka kaiken piti olla kunnossa? En keksinyt muuta syytä kuin, että matkustamisen jälkeen kannattaa pitää vähintään yksi lepopäivä. Eikä kunnon yöunistakaan taitaisi olla haittaa. Tästä kannattaa ottaa opiksi!

Viikolla 21 otin levon kannalta, jotta palautuisin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tosin viikkoon mahtui muutama legendaarinen harjoitus. Tiistaina Hirvensalon 10km tempo kulki 14.51, joka oli 19 sekuntia paremmin kuin viime vuonna samaan ajankohtaan. Lauantaina tein 3,8km uintikelauksen ja parin tunnin päästä sankaritreenin. Vuorossa oli 3+1 –harjoitus, jossa ajoin 3 tuntia pyörää aerobisella kynnyksellä ja juoksin tunnin aerobisella eli täyden matkan vauhdilla. Pyörässä ajoin saman matkan kuin viime vuonna, mutta syke oli 10 lyöntiä alhaisempi. Yksin en jaksanut yrittää ihan täyttä, joten tyydyin ajamaan tätä vauhtia. Juoksu kulki helposti ja sain vauhdiksi 4.20/km. Syke pysyi juuri kynnyksellä, joten juoksukin näytti kulkevan paremmin kuin viime vuonna.

Takana on siis todella hyvä harjoitusjakso ennen kilpailukautta. Neljä 20 tunnin viikkoa, joissa tein kovia kilpailuja, nosti tasoa melkoisesti. Ainoana pettymyksenä oli SM Duathlon, mutta se olikin ainoa kilpailu, joka ei kulkenut. Harmi, että se sattui juuri tuohon kilpailuun.

Juoksijoiden keskuudessa ihmetellään aina painoa ja mietitään miten se vaikuttaa juoksuun. Ainakin minun kohdalla täytyy todeta, että painon nouseminen ei vaikuttanut juoksuvauhtiin, päinvastoin. Sain rasvaa pois ja samalla reisiin tuli lisää lihasta. Lopputulos oli, että juoksuvauhti nousi viime vuoden 35.26 uuteen ennätykseen 34.33.

Hyviä harjoituksia flunssan jälkeen!

Tammikuun aikana sain tehtyä harjoitustunteja 11 enemmän kuin viime vuoden tammikuussa. Vuosi lähti siis hyvin käyntiin ja harjoitukset ovat kulkeneet hyvin. Helmikuu alkoi sitten vähän erilaisissa merkeissä. Kovien harjoitusviikkojen jälkeen sairastuin kovaan flunssaan ja jouduin huilaamaan viikon verran. Nyt olen taas päässyt viikon verran harjoittelemaan ja saavuttanut tammikuun tason.

Flunssasta oli kuitenkin yksi suuri apu. Tämä viime vuoden Itävallan täydenmatkan jälkeen tehty päätös tiputtaa painoa kuusi kiloa tuli sairastelun aikana taas kilon verran lähemmäksi tavoitetta. Nyt painoa on tippunut 4,3 kg ja vaaka näyttää 68,2 kg. Vielä on matkaa tavoitteeseen 2,2 kg, mutta aikaakin on vielä kolme kuukautta. Kesällä on mukavampi juosta triathlonkilpailussa maraton, kun paino on 72,5 kg sijasta 66 kg. Tämän jo luulisi näkyvän ajassakin.

Uinnissa olen jatkanut samalla rytmillä syksystä asti. Tarkoituksena on ollut parantaa uintivauhtia määrän ja tekniikan kautta. Otin yhden uintikerran viikkoon lisää sekä päätin keskittyä tekniikkaan entistä enemmän. Syksyllä peruskelaaminen alkoi tuntua helpommalta, mutta testiuintien vauhdit eivät parantuneet. Tuntuma veteen oli kuitenkin selkeästi parempi. Nyt olen uinut kaksi kovaa harjoitusta viikkoon ja koittanut sitä kautta saada reippaaseen uintiin samaa helppoutta kuin kelausuintiinkin.

Vähitellen tämä kova harjoittelu on tuonut tulosta, sillä uin tänään 1500m testiuinnin kovempaa kuin koskaan ennen. Syksystä aika parani 50 sekuntia, joten ainakin nyt suunta on oikea. Uintitestin jälkeen kuvasimme tekniikkaa kilpailuvauhtisessa uinnissa. Tämä osoittautui pieneksi pettymykseksi, sillä tekniikka ei ole mennyt niin paljon eteenpäin kuin luulin. Jatkossa keskityn tekniikkaan ja koetan saada sitä kautta uintiin lisää vauhtia. Toivottavasti se auttaa ja kevättä kohti uinti paranee entisestään.

Juoksun kehittäminen talvikeleillä on ollut haastavaa. Kovien määrien kautta liukkailla keleillä tulee kaikenlaisia jalkavammoja. Viime vuoden penikka ja mortonin oireyhtymä aiheuttivat viiden viikon juoksutauon. Tänä vuonna olen keskittynyt kovempiin harjoituksiin ja kerännyt vähän vähemmän kilometrejä, jotta jalat pysyisivät kunnossa. Kovat harjoitukset ovat tuoneet tulosta, sillä olen pystynyt juoksemaan vetoharjoituksessa selkeästi paremmalla tekniikalla ja kovemmalla vauhdilla. Tästä esimerkkinä on tonnin vetoharjoitus, jossa olen pystynyt juoksemaan rennosti 3.20 vauhdilla viisi vetoa ja parhaimmillaan kuudes tonni on kulkenut 3.06. Tämä lupaa hyvää keväälle, sillä vauhtireserviä tuntuu olevan riittävästi ja se on nyt vielä lisääntynyt.

Turun Urheiluliiton triathlonjaoston nettisivut siirtyivät uudelle alustalle ja samassa saimme niihin uuden ilmeen. Kiitokset siitä Elinalle ja Maijalle! Toivottavasti tämä uudistus lisää tiedonkulkua ja samalla myös useammat uudet innokkaat triathlonistit löytävät meidän harjoitusten pariin.