Maaliskuussa on tullut karusti esiin harjoittelun perusasia.
Harjoittelemaan pystyy niin paljon kuin haluaa, mutta palautuminen on todella
vaikeaa. Olen pitänyt perussääntönä, että jokaiseen kovaan harjoitukseen
panostetaan kunnolla ja niissä tulee kulkea. Mikäli harjoitus ei suju
suunnitellusti, olen joutunut keventämään. Mieli on ollut todella maassa, kun
muutamat aamutreenit olen joutunut jättämään väliin. Edellisen päivän kova
harjoitus on painanut jaloissa, jolloin seuraavana aamuna ei ole ollut mitään
järkeä tehdä pyöräharjoitusta trainerilla.
Palautumisen seurantaan Omegawaven mittari on auttanut
todella paljon. Sen avulla olen pystynyt seuraamaan verenkiertoelimistön ja hermoston
palautumista. Kun on pystynyt nukkumaan hyvin, näiden osa-alueiden palautuminen
on sujunut hyvin. Mittari ei kuitenkaan mittaa eikä edes pysty mittaamaan
lihasten palautumista. Kun mittarin tuloksiin on yhdistänyt lihasten
tuntemuksen, on harjoittelun optimointi sujunut hyvin. Tällöin ei ole tullut
tehtyä liikaa harjoittelua eikä ylirasitus ole ollut mikään ongelma eikä edes
riski.
Edelliset neljä viikkoa on mennyt todella vaihtelevasti.
Ensimmäinen viikko meni osittain lepoviikkoa pitäen. Loppuviikosta tein hyviä
tehoharjoituksia. Viikon parhaimpana harjoituksena oli 7x1000m, joista kuusi
ensimmäistä sujui 3.28-3.17 vauhdilla. Juoksin viimeisen vedon yksin ja päätin
juosta sen koko ajan kiihdyttäen. Lopputuloksena oli 3.01! Parannusta
edelliseen suoritukseen oli 10 sekuntia. Tämä kertoo, että juoksu on noussut aivan
uudelle tasolle.
Seuraavalla viikolla sain mahataudin ja neljä päivää meni
täysin lepäillessä. Viikon viimeisenä harjoituksena tein Uudenkaupungin
kuntoputkessa kovan harjoituksen. Pyörällä ajettiin Luodon Mikan ja Stenroosin
Jarnon kanssa 120km, joka muodostui 15x(5km kovaa + 2km kevyttä) –sarjasta.
Ajoin ensimmäistä kertaa uudella Feltin AR4:llä. Ennen tätä harjoitusta olisi
kannattanut hakea satulan korkeus paikalleen, sillä nyt penkki jäi pari senttiä
liian alas ja reidet hyytyivät todella pahasti. Pyörän päälle juostiin vielä
6x1000m 4.00/km vauhdilla. Oli todella hienoa huomata, että juoksu sujui hyvin,
vaikka jalat olivat täysin tyhjät. Missään kilpailussakaan jalat eivät ole
olleet näin tyhjät, joten juoksuvauhti on kilpailussa pelkästään päästä kiinni.
Ainakin pikamatkasta puolimatkaan.
Vatsataudin jälkeen sain tehtyä todella hyvän 19 tunnin
viikon, jossa tein kolme kovaa juoksuharjoitusta ja yhden kovan uintitreenin.
Huonoista kelistä johtuen jouduin juoksemaan 10km testijuoksun matolla. Mattojen
vauhdin ja matkan kalibrointiin ei voi luottaa, joten ajattelin, että juoksen
vauhdin mukaan ja lasken lopussa testiajan. Lähdin juoksemaan 3.30/km
vauhdilla, josta kiristin 3.25/km-vauhtiin. Viimeisen tonnin juoksin 3.20/km
vauhdilla. Vauhtien kautta laskettuna loppuajaksi tuli 34.40, joka oli melko
lähellä maton ilmoittamaa aikaa. Testijuoksun jälkeen tuli todella helpottunut
olo, sillä pelkäsin tätä harjoitusta todella paljon. Oli aivan uskomatonta
päästä alle 35 minuutin!
Tämän viikon tiistaina oli Kupittaanpuistossa 5km
maastojuoksu. Reitti oli todella vaihteleva ja monipuolinen. Oli aivan mahtavaa
juosta tällainen kilpailu. Sain keskivauhdiksi 3.41/km, joka oli mutkaiselle
reitille todella hyvä. Torstaina juoksin vielä pitkän juoksun, joka tuntui
todella rennolta. 12 viikkoon tuli tehtyä 6 kovaa harjoitusta. Tämän jälkeen
sain kovan flunssan. Kroppa ottaa näköjään vastaan kovia harjoituksia, mutta
flunssakauden aikana sairastuminen tulee helposti eteen.
Tämä kuukausi opetti omalla tavallaan harjoittelun
perusasia. Palautumiseen täytyy keskittyä selkeästi enemmän, kun tehot
kasvavat.
Lohtua sairastumiskierteeseen tuo perjantaina alkava 10
päivän harjoitusleiri Gran Canarilla. Olen odottanut leiriä todella paljon.
Edessä on lähes joka päivä todella hyviä harjoituksia, joita pääsee tekemään
hyvissä olosuhteissa. Toivottavasti leiristä tulee onnistunut!
