Ironman Barcelona 4.10.2015

Ilmoittauduin Barcelonan täydelle matkalla epäonnistuneen Frankfurtin kilpailun jälkeen. Halusin tehdä kaudella myös täydellä matkalla kunnon mukaisen kilpailun. Taso oli noussut viime vuodesta lyhyemmillä matkoilla, sillä Vantaan perusmatka ja Noormarkun sprintti olivat kulkeneet paremmin kuin koskaan ennen. Myös puolikkaalla sain St. Pöltenissä ja Turussa varsin onnistuneet kilpailut aikaiseksi. Nyt puuttui vielä täydeltä matkalta hyvä suoritus.

Asetin tavoitteeksi lopultakin alle yhdeksän tunnin ajan. Havaijin paikka oli myös tavoitteena, mutta paikkojen lukumääriä eri sarjoissa ei oltu kerrottu ennen kilpailua eikä itse asiassa kilpailun jälkeenkään. Uskoin, että kolmen parhaan joukkoon pääseminen luulisi riittävän Havaijin paikkaan. Jos saisin kunnon mukaisen kilpailun aikaiseksi, uskoin sen riittävän näihin tavoitteisiin.

Ennen kilpailua kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Uinti tuntui melko helpolta, vaikka maininki oli melkoinen. Pyörä tuntui todella nopealta. Tosin perjantaina tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten tilanne tuntui jopa liian helpolta. Juoksuun luotin. Jos lopultakin pääsisi todella lähelle kolmea tuntia.

Uinti

Kilpailuaamuna oli selkeästi suurempi maininki kuin perjantaina, jolloin olimme käyneet viimeksi uimassa. Täydellä matkalla kilpaillessa olen tottunut, että koskaan kaikki ei mene niin kuin on itse suunnitellut, joten ylimääräisistä muuttujista ei kannata huolestua.

Uinti olikin paljon haastavampaa kuin ajattelin. Maininki oli sen verran suurta, ettei poijuja nähnyt kunnolla. Aallot veivät helposti mukanaan, joten koko ajan tuli tehtyä pientä mutkaa. Paluumatkalla oli selkeästi vaikeampaa uida. Huomasin kuitenkin, että edellä ei ole kovinkaan montaa ikäsarjalaista, joten ajattelin, että ei tämä nyt sitten kovinkaan huonosti mene. Tuntemus oli paljon huonompi.

Sain uintiajaksi 54.37. Se oli muutaman minuutin huonompi kuin olin etukäteen ajatellut, mutta joka tapauksessa ihan kelpo aika.

Pyörä

Ikäsarjan kärki ehti ennen minua pyöräosuudelle. Sain kuitenkin edeltä ryhmän kiinni. Ajoin sen kanssa 15 km ja totesin vauhdin olevan kuitenkin minulle liian kova. Sykkeet olivat 10-15 lyöntiä korkeammalla, joten päädyin ajamaan yksin. Paluumatkalla en nähnyt edessä ketään. Siinä ei tarvinnut murehtia peesivälistä, kun se oli vähintään 3 km. Yksin ajaessa huomasi myös tuulen, sillä vauhti tippui helposti 35-36 km/h. Kun ajoi 38 km/h vauhdilla, sai tosissaan yrittää. Seuraavan kierroksen alussa takaa tuli kaksikko, joka ajoi selkeästi minua kovempaa. Päätin taas koittaa roikkua siinä, sillä minun lisäkseni reitillä ei kovinkaan moni ajanut yksin. Taas vauhti oli melkoisen reipas. Ympyröiden jälkeen piti yrittää tosissaan, jotta pysyi edes 15 m päässä kaksikosta. Jättäydyin tästäkin ryhmästä, sillä vauhti oli minulle liian kova. Taas ajoin yksin. Edessä näkyi ainoastaan kierroksella ohitettavia.

Toisen kierroksen lopussa takaa tuli noin 70 hengen ryhmä todella kovaa kiinni. Ajoin itse 38 ja ryhmä tuli 40-42 km/h vauhdilla ohi. Ryhmässä ajettiin 0-3 m peesivälillä. Tämä ryhmä sai nopeasti kiinni minulta karkuun päässeet kilpailijat. Ajoin itse ryhmässä pitkiä pätkiä selkä pystyssä, jotta pystyi pitämään edes 4 metrin peesivälin. Kolmannen kierroksen alussa sain itse rangaistuksen. Olin todella hämilläni. Takaa ajetaan renkaassa kiinni ja kun edes yrittää pitää väliä saa palkkioksi rangaistuksen. Päättelin rangaistuksen johtuvan minun pienestä kilpailunumerosta, joka oli annettu kaikille AWA-urheilijoille. Joka tapauksessa tuntui oudolta saada rangaistus, kun on ajanut itse melkein koko matkan yksin ja ryhmässä lähes ainoa, joka pitää peesiväliä. Taisi tuomarilla olla ihan omat säännöt käytössä.

Ei siinä paljoa auttanut ihmettely. Ensimmäinen koskaan saamani peesirangaistus oli vain pakko kärsiä. Ennen vaihtoa viimeisen mäen päällä piti mennä penalty boxiin 5 minuutiksi. Aika ei tuntunut lainkaan kulkevan, mutta harmitus kyllä nousi. Lopulta pääsin jatkamaan matkaa. Edessä mennyt ryhmä oli päässyt kauas.

Pyöräaika oli rangaistuksen kanssa 4.47.07. Pyörän mittari näytti keskinopeudeksi 38,8 km/h ilman rangaistusta. Se oli sitä luokkaa, jota olin etukäteen ajatellutkin.

Juoksu

Juoksuun lähdettäessä kuulin, että olen 16. Meinasin siinä kohtaa hypytä syrjään. Jalat tuntuivat kuitenkin todella hyväntuntuisilta ja vauhti oli varsin reipas. Juoksin koko ensimmäisen kierroksen 4.00-4.05 –vauhdilla. Mutkat ja rampit hidastivat hieman vauhtia. En kuitenkaan ollut saanut kovinkaan montaa kilpailijaa kiinni. Toinenkin kierros tuntui yllättävän hyvältä. Vauhti pyöri 4.10-4.15/km välissä. Hiljalleen aloin saada edessä meneviä kiinni. Kolmannen kierroksen alussa kuulin, että olen omassa sarjassa seitsemäntenä ja kaikki ovat kuuden minuutin sisässä. Hiljalleen alkoi oma luottamus tulla takaisin. Olisiko unelma Havaijin paikasta sittenkin mahdollinen? 

Juoksu tuntui edelleen todella hyväntuntuiselta. Keskityin koko ajan vain tekniikkaan ja koitin juosta rennosti. Kolmannella kierroksella vauhti hiipui vain vähän. Aina, kun näin 4.30 alkuisen vauhdin mittarissa, aloin puristaa enemmän ja sain vauhdin nostettua takaisin. Neljäs kierros tuntui edelleen melko rennolta, vaikka jalkojen kipu oli todella kova. 5 km ennen maalia kuulin, että olen viides ja edessä on kaksi oman sarjan kilpailijaa väsyneen näköisenä juoksemassa. Nyt päätin lyödä kaikki peliin. Toivoin, että jalat kestäisivät eikä tulisi kramppeja. Takareidet ilmoittivat koko ajan olemassa olostaan pienillä krampeilla. En antanut sen haitata, vaan juoksin sen minkä pääsin. Lopulta maalisuora aukeni ja tiesin, että selviän maaliin ilman kramppeja.

Maalissa sain ajaksi 8.49.42. Aluksi olin todella pettynyt, kun sain rangaistuksen ja lähes kaikki edellä olijat olivat ajaneet suuressa peesiryhmässä. Toisten suorituksia on kuitenkin turha miettiä, vaan täytyy olla tyytyväinen omaan suoritukseen. Kuulin, että se riitti kolmanteen sijaan ja kaikista amatööreistä kuudenteen sijaan. Lopultakin sain aikaiseksi onnistuneen kilpailun ja vielä todella suurella tulosparannuksella. Viime vuonna paransin aikaa 9 minuuttia ja sain ajaksi 9.10. Nyt paransin 21 minuuttia siitä. Kerrassaan huikea suoritus.

Pelkkä maratonaika on hieman parempi kuin järjestävän ilmoittama. Väliaikamatto oli sijoitettu ennen vaihtotelttaa. Näin ollen maraton-aika oli 3.02.18. Se oli juuri se, mihin uskoinkin pystyväni.

Palkintojenjako

Maanantaina oli vuorossa palkintojen jako. Oli todella hienoa päästä podiumille vastaanottamaan palkintoa. Hieno palkinto kovasta harjoitusvuodesta!

Tämän jälkeen oli vuorossa Havaijin paikkojen jako. M30-34 –sarjassa olikin vain neljä paikkaa jaossa, joten oma taistelu ei mennyt hukkaan. Olin itsestäni todella ylpeä, kun pääsin tyttäreni kanssa hakemaan paikkaa. 

Nyt on mahdollista rakentaa koko ensi kausi Havaijin kilpailun ympärille ja lähteä hakemaan Konasta kunnon tulosta. Ensimmäinen kerta oli siellä lähinnä opintomatka. Vaikka kilpailuja ei voi verrata toisiinsa, antaa Kalmarin 2013 ja Barcelonan 2015 aikojen vertaaminen jotain mielikuvaa kunnon muutoksesta. Kalmarissa sain ajaksi 9.19 ja Barcelonassa 8.49. Puolen tunnin ero on melkoinen.

Ensi kauden rakentaminen

Kilpailun jälkeen ensimmäisenä mielessä on ollut lähinnä lepääminen. Kausi alkoi toukokuussa St. Pöltenistä, joten kausi on ollut todella pitkä. Nyt on aika levätä. Mitä sitten ensi kaudella voisi tehdä asioita paremmin, jotta tulosparannus olisi taas mahdollinen? Ensi kaudella täytyy hakea maksimivauhtia lisää, sillä silloin myös aerobinen vauhti paranee. Kaikkiin lajeihin tarvittaisiin lisää helppoutta täydellä matkalla. Se tulee ainoastaan vauhtireservin kautta. Se, miten tämä käytännössä tehdään, selviää lähiaikoina. Luotan Mika Luodon neuvoihin. Näytöt ovat melkoisen hyviä, että niillä neuvoilla saadaan tulosta aikaan.

Tarmo Triathlon ja Turku Triathlon Weekend

Nyt on takana hyvä treenijakso, jossa on tehty hyviä tehoharjoituksia ja siten haettu lisää vauhtia. Harjoitusmäärät olivat kohtalaisen kovia, joten palautumisen kanssa piti olla koko ajan tarkkana. Onneksi kesäloma auttoi palautumiseen, mutta samalla se innosti lisäämään lenkkien pituutta, kun kerrankin oli aikaa ulkoilla.

Ensimmäinen työn mittari oli Noormarkussa Porin Tarmon toimesta 1.8 järjestetty Tarmo Triathlonin sprinttimatkan kilpailu. Kilpailu oli hyvin järjestetty kilpailu, jossa oli omaleimainen ja hieno tunnelma. Uinti suoritettiin joessa myötävirtaa. Lähdin joen keskeltä seurakavereiden vierestä. Altaassa olin erityisesti harjoitellut starttinopeutta ja kovan matkavauhdin ylläpitämistä. Nyt päätin, että pysyn kärkiryhmässä vaikka väkisin. Lähdin aivan täyttä uimaan. Yllättävän nopeasti muodostui jono ja huomasin kahden seurakaverin olevan edellä, Juha Lundbergin ja Mika Luodon. Päätin, että tässä on pakko pysyä. Onneksi uinti ei kestänyt kauaa, joten päätin kestää kipua. Vaihto oli vähän hidas, joten jouduin pyörän alussa tekemään kovasti töitä, jotta sain pääryhmän kiinni. Huomasin, että tässä käydään kilpailu seurakavereiden kesken. Arvasin, että Henrik Goesch on edessä ja takana näytti olevan Tuomas Lampainen, Mika Luoto ja Juha Lundberg. Oli siis yritettävä pyörällä aivan tosissaan, jotta pääsisin vähän ennen juoksemaan. Muuten tässä kirikisassa ei pärjäisi. Vedimme Juhan kanssa vuorotellen, mutta emme onnistuneet tiputtamaan muita perästä. Edessä olisi armoton 4,7 km juoksuosuus. Nopea vaihto ja kaasupohjaan. Olin kysellyt Henkalta sprintin taktiikkaa ja päätin kokeilla tätä myös itse. Se näytti toimivan hyvin, sillä sain tiputettua pari muuta kyydistä. Juuri kääntöpaikkaa ennen Mika ja Tuomas tulivat ohitse. Siinä oli heti vähän huono nostaa vauhtia, kun olin jo juossut niin paljon kuin pääsin. Sain kuin sainkin vähän nostettua vauhtia, mutta se ei riittänyt näiden herrojen vauhdissa. Lopussa mittari näytti vauhdin olevan 3.25/km ja sitten 3.15/km. Enempää koneesta ei irronnut. Tästä vauhdista lähti Tuomaksella vielä kunnon kiri, joten seuran järjestys tässä kilpailussa tuli selvitettyä. Itse jäin hopeasta 21 sekuntia ja Henkalle 2.36. Tämä oli paras koskaan tekemäni sprinttimatkan kilpailu. Olen siihen todella tyytyväinen, sillä jokainen laji kulki todella hyvin.

Tämän jälkeen jatkoin valmistautumista Turun puolikkaalle. Pyörässä tuli ajettua hyviä tempoja ja pitkiä lenkkejä. Nyt olen tehnyt muutamia myös hyviä viiden tunnin lenkkejä, jotka ovat viime vuosina jääneet vähemmälle. Kävin pari kertaa viikossa uimassa avovedessä, joka selkeästi nosti uintivauhtia uudelle tasolle. Märkäpuku-uintiin auttoi myös altaassa tehty lättäriuinti. Juoksun osalta paras kehitys on tapahtunut juuri aerobisen kynnyksen osalta. Se on alkanut tuntua todella hyvältä ja helpolta. Tähän on myös auttanut lopulta onnistunut painonpudotus. Frankfurtin jälkeen sain painoa pudotettua 3 kiloa. Juoksu on tuntunut paljon helpommalta ja vauhti on parantunut. Vielä pitäisi ennen Barcelonaa yrittää saada kilo tai kaksi pois. Se auttaisi maraton-juoksussa todella paljon.

16.8 oli edessä kauden toinen puolimatkan kilpailu. Itse kilpailuun valmistautuminen ei ollut kovinkaan hyvä, sillä olin koko edellisen päivän rakentamassa lauantain sprinttimatkan kilpailu. Sen jäljiltä kroppa oli jo illalla väsynyt. Edessä olisi kuitenkin huikea kilpailu, joka olisi samalla Suomen kovatasoisin kilpailu ainakin miesten kilpailun osalta. Viivalla olivat Henrik Goesch, Darby Thomas ja Timo Bracht. Etukäteen arveltuna järjestys tuntui olevan maalissa käänteinen, siitä ei pitänyt olla epäilystäkään.

Turku Triathlon Weekend starttasi puolikkaan osalta sunnuntaina klo 09.00. Oli todella hienoa uida Aurajoessa. Vesi oli täysin merivettä ennakkoluuloista huolimatta. Onnistuin taas saamaan todella huonon startin, sillä edeltävä päivä oli vienyt parhaimman terän. Ennen puolimatkaa sain kuitenkin Mika Luodon kiinni ja sen jälkeen pääryhmän. Pysyin siinä vaihtoon saakka. Samassa porukassa uivat seurakaverit, kuten vedessä vähän ennakoinkin. Uinti oli todella hyvä verrattuna valmistautumiseen. Pyörä oli alussa vähän tahmeaa menoa. Ei se oikein lähtenyt kulkemaan. 30 km jälkeen sain menon päälle ja pystyin puristamaan koko ajan. Myötätuuli oli itselle selkeästi helpoin ja sain siinä kunnon vauhdin päälle. Viimeinen moottoritien kierros oli paras ja sain ryhmään vähän eroa. Kuitenkin vaihtoon päin käännyttäessä onnistuin ajamaan lasinsirun päälle ja levystä paukahti tuubi. Matkaa vaihtoon oli vain kilometri, joten nousin putkelle ja ajoin loppumatkan pystystä. Kurveissa meinasin kaatua, sillä pyörää oli vähän vaikeaa hallita, kun takarengas oli täysin tyhjä. Pyörä oli kokonaisuutena kulkenut niin helposti, että ennakoin juoksun olevan helppoa.

                                                                                                (Kuva: Sari Holmström)

 

Toisin kuitenkin kävi. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan. Jalat olivat todella raskaat enkä pystynyt juoksemaan lainkaan rennosti. Onneksi reitillä oli todella paljon katsojia, jotka tsemppasivat eteenpäin. Muuten olisi ollut todella vaikeaa. Aloin viimeisellä neljällä kilometrillä laskemaan loppuaikaa ja totesin, että jopa kävellen ehtii tekemään oman ennätyksen. Se toi lisää yritystä ja onnistuin taas saavuttamaan Mikaa. Maalissa välissä oli kuitenkin 32 sekunnin ero. Sain kuitenkin maalissa ajaksi 4.12.50, joka on kirkkaasti uusi puolikkaan ennätys.

                                                                                             (Kuva: Sari Holmström)

Kilpailu oli todella hieno ja todellinen kaupunkikilpailu. Oli upeaa olla mukana järjestämässä kilpailua sekä päästä vielä itse kilpailemaan. Aamusta saakka paikalla olleet katsojat tekivät kilpailusta todella hienon ja ikimuistoisen.

Kilpailussa nähtiin ainakin minun triathlon-harrastukseni ajalta suurin suomalainen yllätys. Henrik Goesch voitti sekä Darby Thomaksen että Timo Brachtin. Se oli todellinen yllätys, johon ketään ei olisi varmastikaan ennen kilpailua uskonut, tuskin edes Henkka itse. Hänen suoritus oli sellainen, joka olisi kestänyt jopa useiden maailman kovimpien triathlonistien vauhdissa. Kerta kaikkiaan käsittämätön veto!

Uintia ja maratonia

Loppusyksystä olen panostanut uintiin melko paljon. Olen käynyt neljä kertaa viikossa altaassa ja uintikilometrejä on kertynyt keskimäärin noin 14. Harjoitukset ovat olleet keskenään erilaisia, sillä yksi on ollut tekniikkaharjoitus, yhdessä on uitu kovia sarjoja ja kaksi on ollut enemmän kelaustreenejä. Kun olen tänä syksynä lisännyt yhden uintiharjoituksen viikkoon, on uintitekniikka ja –tuntuma mennyt todella paljon eteenpäin. Olen pystynyt uimaan kovia harjoituksia hyvällä tekniikalla, eikä uinti ole mennyt ”hakkaamiseksi”.

Viime kaudella en pystynyt uimaan rennolla tekniikalla kovaa, vaan silloin tekniikka katosi ja samalla vauhti alkoi hiipuma. Nyt uinti vaikuttaisi sen verran hyvältä, että pystyisin lähtemään heti lähdöstä uimaan kovaa ja vielä pitämään tämän vauhdin koko matkan. Kuitenkin uinnissa on paljon tekemistä, sillä nyt pitäisi saada vielä vauhtia lisää. Uskon, että se toteutuu, kun jatka uinnissa tällä harjoitusrytmillä kevääseen.

Olen alkanut tekemään tällä kaudella yhden todella pitkän harjoituksen kerran kuukaudessa. Lokakuussa tämä harjoitus sisälsi pitkän uinnin aamu-uinnin ja iltapäivällä pitkän pyörä- ja juoksuyhdistelmän. Tämä harjoitus meni todella hyvin ja tuntuma oli harjoituksesta palautumisen jälkeen parempi.

Firenze maraton 25.11

Marraskuun pitkä harjoitus oli vuorossa Firenzessä. Täytyy myöntää, että tähän kilpailuun tuli lähdettyä vähän ”takki auki”. Olin sentään tankannut ja käynyt ostamassa geelejä, mutta kilpailuun tutustumisessa ja reiteissä luotin täysin vaimon ennakkotietoihin. Hänellä maraton oli ensimmäinen ja valmistautuminen oli myös sen mukaista.

Itse juoksu lähti liikkeelle todella hyvin. Pääsin lopulta juuri oikeaan lähtöryhmään ja pystyin heti alusta saakka juoksemaan omaa vauhtia. 15km kohdalla huomasin, että ylävartalo tuntuu melkoisen jäykältä kovien uintien seurauksena. Puolimaratonin kohdalla kello näytti 1.24.25. Olin pystynyt juoksemaan tasaista vauhtia tähän saakka ja kaikki vaikutti ylävartalon jumittamista lukuun ottamatta menevän täydellisesti. Jatkoin samalla vauhdilla eteenpäin, mutta hiljalleen juoksu alkoi tuntua melko hirveältä. Sinnittelin hyvin 30km kohdalle, jossa aikaa oli kulunut 2.00.50. Yläselkä ja rinta alkoi mennä kramppiin ja rinnasta alkoi pistää sen verran paljon, että vauhtia oli pakko hiljentää. Ajattelin, että tästä ei tule hyvää enää millään. Laskeskelin nopeasti, että vaikka juoksen kuinka hiljaa tahansa pääsen alle 3 tunnin, joka oli vähimmäistavoite. Aloitin itseni tsemppaamisen ja sain pidettyä juoksuvauhdin edes kohtuullisena ja pääsin maaliin ajassa 2.55.15.

Maalissa olin pettynyt juoksuun, sillä en ollut pystynyt pitämään itseäni tiukoilla koko matkaa. Oli joutunut antamaan periksi, joka ei ole koskaan tavoiteltava asia. Ennen juoksua olin ajatellut, että pystyisin 2.50-2.55 aikaan. Näin ollen pääsin tavoitteeseen, jolloin juoksuun pitää olla tyytyväinen. Ensimmäisellä kerralla maratonissa on kuitenkin vaikea juosta täydellistä juoksua, joten uskoisin, että seuraavalla kerralla parantamaan tätä ihan kelpo suoritusta.

Firenzessä tuli taas kerran hyvä oppitunti pitkistä kilpailuista ja lihashuollosta. Kilpailuihin kannattaa valmistautua hyvillä harjoituksilla, mutta myös etukäteen varautua vaikeisiin hetkiin ja yrittää etukäteen miettiä, miten niistä pääsee yli. Lihashuoltoa kannattaa tehdä säännöllisesti ja hieronnassa täytyy käydä säännöllisesti. Muuten päätyy tähän tilanteeseen, että lihakset menevät jumiin ja vauhti tippuu. Toisaalta oli hyvä käydä opettelemassa näitä asioita jo tässä kohtaa kautta, jolloin asioita voi korjata.

Pyöräharjoituksien tekeminen on hieman vaikeutunut aikaisen talven tulon seurauksena. Aloitan kuitenkin juoksu-pyörä –yhdistelmien tekemisen, jolloin pyörätuntuma säilyy läpi talven. Ne harjoitukset muodostavat hyvän lisän talven muihin harjoituksiin ja uutena talviharjoituksena säilyttää mielenkiintoa.