perjantai 27. heinäkuuta 2012

Palauttelua ja valmistautumista!

Täyden matkan pettymys on pyyhitty pois mielestä ja katseet on suunnattu SM –täydelle matkalle. Ensimmäisen viikon Itävallan kilpailun jälkeen lepäilin lähes kokonaan ja seuraavalla viikolla totuttelin taas normaaliin kilpailukauden harjoitusrytmiin. Viime viikolla tein jo kovia harjoituksia, sillä juoksu ja pyörä alkoivat taas vähitellen kulkea normaaliin tapaan. Uinnissa on vielä hakemista, mutta toivottavasti sekin palautuu entiselleen lähipäivinä.

21.7 oli vuorossa perinteikäs Vehmaan pikatriathlon. Viime vuonna voitin kilpailun, mutta jo ennakkoon tiesin voittamisen olevan tänä vuonna melko mahdotonta, sillä kilpailuun osallistui Henrik Goesch. Kilpailu lähti käyntiin heikolla uinnilla. En saanut uintia kulkemaan missään kohtaa ja jäin kärjestä melkoisen kauas. Pyörällä sain menon päälle, mutta vauhti oli samaa luokkaa kuin edellä menevillä Henrikillä ja Tatu Kasurisella. Juoksu kulki lähes viimevuotiseen tapaan, mutta jouduin tyytymään neljänteen sijaan, mikä oli pettymys. Edelle ehtivät Henrik, Arto Lindholm ja Tatu.

Pikamatkan jälkeen olen tehnyt kolme kovaa harjoitusta viikkoon. Kunto näyttää tulevan melko hyvin esiin, sillä ajoin tällä viikolla 25 km temmon 1.20 kovempaa kuin viime vuonna. Tämä lupaa hyvää täydelle matkalle! Myös juoksu on kulkenut erittäin hyvin, joten toivottavasti tällä kertaa maraton onnistuisi. Juoksuun auttaa myös painonpudotus, sillä olen tiputtanut reilut kaksi kiloa painoa Itävallan kilpailusta.

Kovia harjoituksia on haitannut todella nopeasti muuttuvat olosuhteet. Tässä on kuitenkin auttaneet Craftin asusteet, joilla harjoituksista on tullut huomattavasti miellyttävämpiä. Esimerkiksi juoksuharjoituksiin hyvä asuste on Craftin ohut juoksutakki. Sen voi laittaa lenkin aluksi päälle ja lenkin aikana taitella se pieneen taskuun, jossa se kulkee hyvin mukana. Takki on osoittautunut monissa harjoituksissa todella loistavaksi.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Ironman Austria 1.7.2012

1.7 osallistuin Itävallan täyden matkan kilpailuun. Kilpailu oli kauden päätavoite, joten siihen oli valmistauduttu huolellisesti. Märkäpuku-uinti oli lähtenyt viikkoa ennen kilpailua kulkemaan todella hyvin. Kun tähän lisää vielä hyvän pyöräkunnon, kaiken piti olla kohdallaan.

Kun saavuimme Itävallan Klagenfurtiin torstaina 28.6, meitä oli vastaanottamassa 35 asteen helle. Lämmön oli ennustettu vain nousevan, joten pieni pelko alkoi nousta. Yritin kuitenkin pysyä luottavaisena, jotta kilpailussa ei tulisi täydellistä katkeamista. Kilpailureitteihin tutustumisen jälkeen totesin, että nämä puitteet ovat parhaimmat, joissa olen koskaan ollut. Se sentään nosti kilpailutunnelmaa.

Sunnuntain kilpailupäivä koitti lämpimänä ja aurinkoisena. Wörthersee oli lämmennyt yli 24,5 asteen, joten uinti suoritettiin ilman märkäpukua. Ranta alkoi täyttyä kilpailijoista ja tunnelma ennen lähtöä oli 2.700 kilpailijan läsnäolosta huikea.

Lähtö suoritettiin uimalla ensin 20 metrin päähän, josta oli tarkoitus lähettää kilpailijat matkaan. Sain todella huonon lähdön, sillä en kuullut siirtymisen aikana lähtöpamausta. Juoduin uimaan hitaampien uimareiden keskellä ja ohittelu vei melkoisesti aikaa. Takasuoralla onnistuin uimaan hieman harhaan, mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa. Kanaaliuinti osoittautui todella mahtavaksi, sillä rannat olivat täyttyneet katsojista. Vedestä ylös noustessa huomasin uinnin kestäneen todella kauan, mikä aiheutti välittömän pettymyksen.

Lähdin ajamaan pyörää kovaa ja sain edestä kilpailijoita kiinni. Pääsin hyvään pyöräporukkaan ja pyörä alkoi kulkea todella hyvin. Ylämäkien päällä ryhmä tiivistyi ja heti ylämäen päällä nopeammat lähtivät karkuun. Jouduin ajamaan sen jälkeen ryhmää uudelleen kiinni, mikä vei melkoisesti voimia. Ensimmäisen kierroksen lopussa pitkään alamäkeen tultaessa ryhmän nopeimmat saivat sen verran eroa, että en enää pysynyt heidän ryhmässä, vaan jouduin ajamaan toisen kierroksen alusta 20 km täysin yksin. Viimein kahtia hajonneen ryhmän toinen puolikas sai minut kiinni ja pääsin taas ajamaan hyvässä ryhmässä. Pyörän loppuosa kulki todella hyvin lukuun ottamatta ylämäessä tulleita kramppeja, jotka onneksi lähtivät nopeasti pois.
Juoksun alku oli todella raskas. 41 asteen kuumuus alkoi tehdä vaikutuksen ja sykkeet nousivat melkoisesti. Juoksin koko matkan aerobisella kynnyksellä, mutta vauhti alkoi hiljalleen hiipua. Päätin kuitenkin, että tänään en ota juomapisteitä lukuun ottamatta yhtään kävelyaskelta. Sillä päätöksellä pystyin juoksemaan maaliin saakka, vaikka vauhti oli todella heikkoa.
Maaliin tullessa kello näytti 10.13, johon olin todella pettynyt. Ajattelin lähdössä, että saisin joka tapauksessa alle 10 tunnin ajan, vaikka keli oli todella kuuma. Nyt täytyi kuitenkin todeta, että kuumuus vei tällä kertaa voiton ja seuraavaan kilpailuun pitää valmistautua paremmin.
Ainoan lohdun hienosti toimineet välineet. Tällä kertaa polkimet pysyivät kiinni eikä rengasrikkokaan vaivannut. Kilpailin Craftin kaksiosoisella puvulla, joka vaikutti toimivan myös pitkässä kilpailussa todella hyvin. Kilpailun jälkeen laitoin Craftin kompressiosukat jalkaan, joka tuntui nopeuttavan palautumista selkeästi.
                                                Tunnelmia kisa-aamusta


                               Kilpailun toinen iso ylämäki, Labe Faaker See


                                         Märät sienet viilensivät kuumutta
Seuraavana isompana kilpailuna on vuorossa 19.8 kilpailtava SM täysi matka Nastolassa. Kilpailuun on tulossa mukaan myös Mika Luoto, joten kilpailussa vauhdin pitäjiä kyllä riittää. Tähän kilpailuun valmistaudun vielä paremmin, jotta pystyisin rikkomaan oman ennätykseni.