Valmistautuminen Ironman Barcelonaan

Turun puolikkaan, TTW:n, jälkeen oli selvää, että haluan panostaa Barcelonaan valmistautumiseen selkeästi enemmän kuin ennen Frankfurtia. Samanlaista nöyryytystä en halua enää kokea. Frankfurtissa kuumuus, ilman märkäpukua uinti sekä kuitenkin melko vähäinen pyörän ajaminen aiheuttivat huonon tuloksen. Mitä sitten pitäisi tehdä toisin. Aikaa ei ollut kauheasti käytettävissä.

Yksi viikko meni enemmän tai vähemmän palautteluun. Tosin siinä tuli uitua Pauli Kiurun ja Mika Luodon kanssa Valkeakoskelta Pälkäneelle. Omaksi uintimatkaksi kertyi 12km ja siihen kului kahdessa osassa uituna yhteensä 3 tuntia 20 minuuttia. Koko viikon uintimäärä oli 26 km, joten ei sitä nyt ihan lepoviikkona voi pitää. Tämän jälkeen oli edessä neljän viikon hurja valmistautumisjakso. Harjoitustunteja kertyi yhteensä 99. Siinä uintia tuli 50 km, pyörää 1.650 km ja juoksua 300 km. En ole koskaan tehnyt näin kovaa harjoitusjaksoa. Välillä alkoi tosin tuntua, että itse kilpailu on paljon helpompi kuin tämä kilpailuun valmistautuminen. Sankaritreeneissä ja kovan harjoitusmäärän kanssa oli sekä henkinen että fyysinen puoli koetuksella.

Harjoitusjakson aikana jokaisen lajin vauhti parani selkeästi. Se on tuonut selkeästi lisää motivaatiota harjoitella ja tehdä raskaita harjoituksia. Uintivauhti on noussut paremman tekniikan osalta taas uudelle tasolle. Keväällä pystyin uimaan pitkässä sarjassa 200m 50m altaassa 2.50 ja vain muutaman kerran sen alle. Nyt vauhti pyörii vastaavassa harjoituksessa 2.40 molemmilla puolilla ja lättäreillä sekä pullarilla uidessa alle 2.30. Uinti on parantunut sekä lättäriuinnissa tulleen lajivoiman kautta että snorkkeliuinnissa muodostuneen paremman käsivetotekniikan myötä.

Pyörässä olen tehnyt lajivoimaharjoituksia selkeästi enemmän. Kun harjoitusmäärä on noussut, on pystynyt tekemään useampia harjoituksia ja siten harjoitukset ovat olleet monipuolisempia. Suurempi kilometrimäärä on tuonut ajamiseen helppoutta. Jokaisen viikon pitkä harjoitus on ollut 5-6,5 tuntia, joten nyt normaali kolmen tunnin lenkki tuntuu todella lyhyeltä.

Juoksuvauhti paranee helpoiten, kun tiputtaa painoa. Nyt olin kesän aikana panostanut painon pudotukseen enemmän kuin koskaan ennen. Lopulta 5 kiloa lähti yllättävän helposti. Säännöllisempi ruokarytmi, pienempiä annoksia ja pyörälenkeille runsaasti energiaa mukaan. Jokaisella yli kolmen tunnin pyörälenkillä olen ottanut kaksi geeliä tunnissa säännöllisesti koko harjoituksen ajan. Kuuden tunnin pyörätreenissä se tekee 12 geeliä, joten se on samalla hyvä totuttautuminen täyden matkan kilpailuun. Kun lenkillä ei tule kovaa energiavajetta, ei lenkin jälkeen tule syötyä suuria annoksia ja se taas edesauttaa painon tiputtamisessa sekä palautumisessa. Yllättävän helppoa painon tiputtaminen loppujen lopuksi oli.

Juoksuvauhdin paraneminen näkyy selviten pitkillä lenkeillä. Keväällä juoksin pitkät lenkit 4.45-4.30/km –vauhdilla. Nyt pitkän lenkin vauhti on noussut aluksi 4.15/km –vauhtiin ja viimeisellä viikolla jopa 4.07/km –vauhtiin. Juoksu on muuttunut todella helpoksi ja hauskaksi. Askel on parantunut ja lenkin pituutta pystyy helposti kasvattamaan.

Kovassa valmistautumisjaksossa olen tehnyt joka viikko sankariharjoituksen. Ne ovat olleet koko viikon raskaimpia ja pisimpiä harjoituksia. Jakson ensimmäinen sankariharjoitus tuntui kääntäneen koko jakson suunnan ja siten taso nousi selkeästi. Tein ensimmäisen viikon sankariharjoituksena ”Luoto-special”-harjoituksen. Pyörää ensin 95 km, juoksu 28 km 4.23/km –vauhdilla Säkylän harjuja pitkin ja lopuksi pyörää 80 km. Tämän harjoituksen jälkeen juoksuvauhti nousi selkeästi ja pitkä pyörälenkki, 150-190km, ei tuntunut enää niin pitkältä.

Tulevana sunnuntaina 4.10 on sitten lopulta juhlapäivä ja siten pääsen näyttämään, minkälaiseen kuntoon olen päässyt tämän harjoitusjakson ja koko vuoden harjoittelun kautta. On lopulta hienoa päästä nauttimaan taas kilpailutunnelmasta ja päästä lähtöviivalle. Nyt kilpailuun tähdännyt matka on ollut pitkä. Toivottavasti sunnuntaina kaikki menee lopulta nappiin ja saisin kunnon mukaisen suorituksen aikaiseksi. Jos sellainen tulee, pitäisi loppuajan olla eri lukemissa kuin koskaan ennen.

Tarmo Triathlon ja Turku Triathlon Weekend

Nyt on takana hyvä treenijakso, jossa on tehty hyviä tehoharjoituksia ja siten haettu lisää vauhtia. Harjoitusmäärät olivat kohtalaisen kovia, joten palautumisen kanssa piti olla koko ajan tarkkana. Onneksi kesäloma auttoi palautumiseen, mutta samalla se innosti lisäämään lenkkien pituutta, kun kerrankin oli aikaa ulkoilla.

Ensimmäinen työn mittari oli Noormarkussa Porin Tarmon toimesta 1.8 järjestetty Tarmo Triathlonin sprinttimatkan kilpailu. Kilpailu oli hyvin järjestetty kilpailu, jossa oli omaleimainen ja hieno tunnelma. Uinti suoritettiin joessa myötävirtaa. Lähdin joen keskeltä seurakavereiden vierestä. Altaassa olin erityisesti harjoitellut starttinopeutta ja kovan matkavauhdin ylläpitämistä. Nyt päätin, että pysyn kärkiryhmässä vaikka väkisin. Lähdin aivan täyttä uimaan. Yllättävän nopeasti muodostui jono ja huomasin kahden seurakaverin olevan edellä, Juha Lundbergin ja Mika Luodon. Päätin, että tässä on pakko pysyä. Onneksi uinti ei kestänyt kauaa, joten päätin kestää kipua. Vaihto oli vähän hidas, joten jouduin pyörän alussa tekemään kovasti töitä, jotta sain pääryhmän kiinni. Huomasin, että tässä käydään kilpailu seurakavereiden kesken. Arvasin, että Henrik Goesch on edessä ja takana näytti olevan Tuomas Lampainen, Mika Luoto ja Juha Lundberg. Oli siis yritettävä pyörällä aivan tosissaan, jotta pääsisin vähän ennen juoksemaan. Muuten tässä kirikisassa ei pärjäisi. Vedimme Juhan kanssa vuorotellen, mutta emme onnistuneet tiputtamaan muita perästä. Edessä olisi armoton 4,7 km juoksuosuus. Nopea vaihto ja kaasupohjaan. Olin kysellyt Henkalta sprintin taktiikkaa ja päätin kokeilla tätä myös itse. Se näytti toimivan hyvin, sillä sain tiputettua pari muuta kyydistä. Juuri kääntöpaikkaa ennen Mika ja Tuomas tulivat ohitse. Siinä oli heti vähän huono nostaa vauhtia, kun olin jo juossut niin paljon kuin pääsin. Sain kuin sainkin vähän nostettua vauhtia, mutta se ei riittänyt näiden herrojen vauhdissa. Lopussa mittari näytti vauhdin olevan 3.25/km ja sitten 3.15/km. Enempää koneesta ei irronnut. Tästä vauhdista lähti Tuomaksella vielä kunnon kiri, joten seuran järjestys tässä kilpailussa tuli selvitettyä. Itse jäin hopeasta 21 sekuntia ja Henkalle 2.36. Tämä oli paras koskaan tekemäni sprinttimatkan kilpailu. Olen siihen todella tyytyväinen, sillä jokainen laji kulki todella hyvin.

Tämän jälkeen jatkoin valmistautumista Turun puolikkaalle. Pyörässä tuli ajettua hyviä tempoja ja pitkiä lenkkejä. Nyt olen tehnyt muutamia myös hyviä viiden tunnin lenkkejä, jotka ovat viime vuosina jääneet vähemmälle. Kävin pari kertaa viikossa uimassa avovedessä, joka selkeästi nosti uintivauhtia uudelle tasolle. Märkäpuku-uintiin auttoi myös altaassa tehty lättäriuinti. Juoksun osalta paras kehitys on tapahtunut juuri aerobisen kynnyksen osalta. Se on alkanut tuntua todella hyvältä ja helpolta. Tähän on myös auttanut lopulta onnistunut painonpudotus. Frankfurtin jälkeen sain painoa pudotettua 3 kiloa. Juoksu on tuntunut paljon helpommalta ja vauhti on parantunut. Vielä pitäisi ennen Barcelonaa yrittää saada kilo tai kaksi pois. Se auttaisi maraton-juoksussa todella paljon.

16.8 oli edessä kauden toinen puolimatkan kilpailu. Itse kilpailuun valmistautuminen ei ollut kovinkaan hyvä, sillä olin koko edellisen päivän rakentamassa lauantain sprinttimatkan kilpailu. Sen jäljiltä kroppa oli jo illalla väsynyt. Edessä olisi kuitenkin huikea kilpailu, joka olisi samalla Suomen kovatasoisin kilpailu ainakin miesten kilpailun osalta. Viivalla olivat Henrik Goesch, Darby Thomas ja Timo Bracht. Etukäteen arveltuna järjestys tuntui olevan maalissa käänteinen, siitä ei pitänyt olla epäilystäkään.

Turku Triathlon Weekend starttasi puolikkaan osalta sunnuntaina klo 09.00. Oli todella hienoa uida Aurajoessa. Vesi oli täysin merivettä ennakkoluuloista huolimatta. Onnistuin taas saamaan todella huonon startin, sillä edeltävä päivä oli vienyt parhaimman terän. Ennen puolimatkaa sain kuitenkin Mika Luodon kiinni ja sen jälkeen pääryhmän. Pysyin siinä vaihtoon saakka. Samassa porukassa uivat seurakaverit, kuten vedessä vähän ennakoinkin. Uinti oli todella hyvä verrattuna valmistautumiseen. Pyörä oli alussa vähän tahmeaa menoa. Ei se oikein lähtenyt kulkemaan. 30 km jälkeen sain menon päälle ja pystyin puristamaan koko ajan. Myötätuuli oli itselle selkeästi helpoin ja sain siinä kunnon vauhdin päälle. Viimeinen moottoritien kierros oli paras ja sain ryhmään vähän eroa. Kuitenkin vaihtoon päin käännyttäessä onnistuin ajamaan lasinsirun päälle ja levystä paukahti tuubi. Matkaa vaihtoon oli vain kilometri, joten nousin putkelle ja ajoin loppumatkan pystystä. Kurveissa meinasin kaatua, sillä pyörää oli vähän vaikeaa hallita, kun takarengas oli täysin tyhjä. Pyörä oli kokonaisuutena kulkenut niin helposti, että ennakoin juoksun olevan helppoa.

                                                                                                (Kuva: Sari Holmström)

 

Toisin kuitenkin kävi. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan. Jalat olivat todella raskaat enkä pystynyt juoksemaan lainkaan rennosti. Onneksi reitillä oli todella paljon katsojia, jotka tsemppasivat eteenpäin. Muuten olisi ollut todella vaikeaa. Aloin viimeisellä neljällä kilometrillä laskemaan loppuaikaa ja totesin, että jopa kävellen ehtii tekemään oman ennätyksen. Se toi lisää yritystä ja onnistuin taas saavuttamaan Mikaa. Maalissa välissä oli kuitenkin 32 sekunnin ero. Sain kuitenkin maalissa ajaksi 4.12.50, joka on kirkkaasti uusi puolikkaan ennätys.

                                                                                             (Kuva: Sari Holmström)

Kilpailu oli todella hieno ja todellinen kaupunkikilpailu. Oli upeaa olla mukana järjestämässä kilpailua sekä päästä vielä itse kilpailemaan. Aamusta saakka paikalla olleet katsojat tekivät kilpailusta todella hienon ja ikimuistoisen.

Kilpailussa nähtiin ainakin minun triathlon-harrastukseni ajalta suurin suomalainen yllätys. Henrik Goesch voitti sekä Darby Thomaksen että Timo Brachtin. Se oli todellinen yllätys, johon ketään ei olisi varmastikaan ennen kilpailua uskonut, tuskin edes Henkka itse. Hänen suoritus oli sellainen, joka olisi kestänyt jopa useiden maailman kovimpien triathlonistien vauhdissa. Kerta kaikkiaan käsittämätön veto!

Valmistautuminen Köpikseen ja Evoke Energyn testaus

Joroisten puolimatkan pettymyksestä on selvitty ja valmistautuminen sekä viimeistelyt Kööpenhaminan täyteen matkaan on täydessä käynnissä. Joroisten kilpailun jälkeen olen sen verran sisuuntunut, että olen tehnyt viimeistelyharjoitukset huolella ja keskittynyt todella hyvin jokaiseen harjoitukseen.

Pitkään avovesiuintiin lisää vauhtia

Avovesiuinnissa on tapahtunut suuri muutos. Olen oppinut uimaan märkäpuvulla, ja toki myös ilman, selkeästi kovempaa. Olen keskittynyt vartalon asentoon ja hyvään käsivetotekniikkaan. Nyt enää veto ei mene enää läpi, vaan olen pystynyt rauhoittamaan vetoa ja samalla vauhti on lisääntynyt. Käsivetotekniikka on hioutunut useilla pitkillä ja kiihtyvävauhtisilla avovesiuinneilla. Niissä olen lähes jokaisessa pystynyt uimaan sellaista vauhtia, että Köpiksessä pitäisi tulla alle tunnin uintiaika. Märkäpuvulla uiduissa täyden matkan uinneissa olen joka kerta uinut tunnin tai aivan sen tuntumaan. Tämä raja olisi hieno lopulta rikkoa!

Suuri ongelma minulla on ollut uinnin rauhattomuudessa. Heti alussa olen lähtenyt uimaan parasta mahdollista vauhtia, jolloin uinti on mennyt täydellisesti hakkaamiseksi. Rentous ja rytmi katoavat saman tien. Nyt olen keskittynyt avovesiuinneissa heti alusta asti rauhallisuuteen ja rentouteen. Se on tuottanut tulosta eikä vauhti ole alussakaan yhtään hitaampi, päinvastoin.

Pyörään rentoutta

Pyörä oli Joroisilla melkoista rullailua. Puristus ja rentous puuttuivat. Nyt olen tehnyt pitkiä pyörälenkkejä ja tempoajoja. Pitkät pyörälenkit kulkevat todella hyvin ja ajaminen tuntuu vihdoin niin rennolta ja helpolta kuin sen pitääkin. Voimavedot ovat lisäksi tuoneet pyörään hyvää luottamusta. Tempoajo ei ole tällä kaudella juurikaan viime vuodesta parantunut, mutta rentoudella pääsee siinäkin paljon parempaan lopputulokseen.

Tein muutaman pitkän aerobisen kynnyksen ajon, jossa vauhti oli viime vuotta parempi. Näin ollen näyttäisi siltä, että myös täyden matkan pyörä kulkisi hyvin. Rennolla ajolla säästää jalkoja juoksuun. Siinä ratkaistaan taas podiumille pääsevät triathlonistit…

Lisää juoksuvauhtia

Tällä kaudella on ollut ongelmana, että juoksu ei ole kulkenut pyörän päälle niin hyvin kuin olisin uskonut. Olen palannut taas perusasioihin ja se on tuottanut tulosta. Juoksuasento, frekvenssi, käsien liike, nilkan asento ja ponnistuksen nopeus. Heti juoksun alussa olen hakenut hyvän frekvenssin ja sen jälkeen miettinyt muita asioita. Vähitellen juoksu on alkanut tuntumaan helpolta ja rennolta. Aerobinen vauhti tuntuu olevan ennen pääkisaa parempi kuin kertaakaan aikaisemmin. Juuri oikeaan aikaan. Lisäksi kovavauhtinen juoksu on tuntunut pyörän päälle helpolta. Vähän turha surkutella tässä kohtaa alkukauden kisoja, mutta jos tällaisen juoksun olisi saanut aikaisempiin kisoihin, olisi tulos ollut melko paljon eri.

Pitkissä lenkeissä samat elementit ovat toimineet hienosti. Juoksu on ollut jokaisella pitkällä lenkillä rentoa ja tekniikka on ollut hyvä.

Henkinen valmistautuminen

Mielestäni täyden matkan valmistautumisessa on välineiden huoltamisen ja tarkastamisen ohella todella tärkeää valmistautua henkisesti kilpailuun. Kilpailussa tulee olemaan pyörällä ja juoksussa muutama vaikea hetki, joiden yli pitäisi päästä tsemppaamalla. Olen käynyt kilpailua useita kertoja mielessä läpi ja miettinyt rentoutta, helppoa kisaamista ja maaliin pääsyä. Näitä samoja hoen itselleni, kun alkaa painamaan. Sykemittarista laitan pelkän sykkeen näkyviin, jolloin on helppoa keskittyä sykkeeseen ja oikeaan suoritustekniikkaan. Heti uinnin alusta asti lähden miettimään tekniikkaa ja rentoa tekemistä. Sitä hoen koko päivän. Ja tietenkin nautin kisaamisesta, yleisön antamasta kannustuksesta sekä kaupungin näkymistä. Nyt on tulossa juhlapäivä, johon olen koko vuoden tähdännyt. Nyt lähdetään nauttimaan rennolla asenteella.

Tanskassa on viime vuoden tuloslistan perusteella todella kova taso. Täysmatka sopii minulle kaikista parhaiten, joten uskoisin, että voisin pärjätä kilpailussa jollain tavalla. Kerran olen ollut Ironman-kilpailussa podiumilla ja se oli sen verran hieno kokemus, että se olisi hienoa kokea uudestaan… Lisäksi toivoisin, että Kalmarissa tekemäni ennätys 9.18 menisi rikki. Tosin ajasta on aina vaikeaa sanoa, kun reitit ja olosuhteet ovat erilaisia. Pääasia on ehjä ja hyvä kilpailu, jossa saan jätettyä kaiken annettavan reitille.

Evoke Energy

Sain Joroisten kilpailun jälkeen testiin Evoke Energyn –juomia. Juomat on tehty mehuun, mutta ne ovat normaaleihin mehuihin nähden poikkeuksellisia. Näissä on 6g hiilihydraattia sekä 3g proteiinia 100g kohti. Tämä tekee juomasta eräänlaisen urheilujuoman, joka sopii käytettäväksi ennen tai jälkeen suoritusta tai miksi ei jopa suorituksen aikanakin.

Juoksulenkeillä nämä juomat toimivat hienosti. Ennen lenkkiä juo juoman, jolloin energiat riittävät tunnin lenkissä oikein hyvin. Pidemmillä lenkeillä olen käyttänyt lisäenergiana High5:n IsoGeeliä, jossa on lisänä vettä, jolloin muuta juomaa ei ole juurikaan tarvinnut kuljettaa mukana. Lenkin jälkeen olen myös juonut pullollisen Evokea, jolloin olen saanut energiaa ja proteiinia koneeseen. Heti juoksulenkin päälle kun on vaikeaa syödä mitään, jolloin Evoke toimii siinä oikein hyvin.

Pitkät pyörälenkit olen tehnyt heti aamusta. Olen täydentänyt aamupalaa Evokella. Se on toiminut yllättävän hyvin, sillä energiat riittävät selkeästi pidemmälle kuin ilman Evokea. Tällöin ei tarvitse kuljettaa mukanaan niin montaa geeliä.

Aikaisemmin join varsinkin lenkin jälkeen coca colaa melkoisen määrän. Nyt olen korvannut tämän Evokella, joka on luonnon energianlähteenään varsin terveellinen vaihtoehto. Juoman proteiini tekee mausta samettisen pehmeän. Se on lenkin ennen tai jälkeen varsin miellyttävä kokemus, jota suosittelen kokeilemaan. Se on varmasti kokeilemisen arvoinen!

Joroisten SM-puolimatka 19.7.2014

Valmistautuminen

Olin levännyt Kiskon varttimatkan jälkeen todella hyvin. Tein muutamia valmistavia harjoituksia ja viikon muut harjoitukset olivat kevyitä ja palauttavia. Tehokkaat harjoitukset olivat kulkeneet todella hyvin. Löysin viimeinkin pyörään normaalin menon ja tuntui, että vauhti olisi parempi kuin viime vuonna. Tästä kertoo neljän tunnin yhdistelmäharjoituksen hyvä meno, sillä pystyin ajamaan kolmen tunnin pyöräosuuden Ironman-vauhdilla tuulessa 37,4 km/h keskinopeudella. Viime vuonna vastaavalla reitillä ja vielä keväälläkin vauhti oli 1,5 pykälää matalampi.

Aikaisemmissa kilpailuissa juoksu on ollut todella jäykkää ja väkisin vääntämistä. Nyt olen Kiskon kisan jälkeen löytänyt rennon menon ja siten juoksuvauhtikin on ollut hyvää. Suurin muutos oli tapahtunut uintivauhdissa. Jokaisessa avovesiuinnissa olin pystynyt uimaan selkeästi kovempaa kuin koskaan ennen. Harjoituskauden tekniikkaharjoitukset ovat näköjään tuottaneet tulosta.

Kaiken piti olla kunnossa. Asetin tavoitteeksi viiden parhaan joukkoon sijoittumisen, joka näin jälkikäteen tuloksia katsottuna olisi ollut ihan tehtävissä. Ennen kisaa olo oli todella hyvä ja luottamus kova. Mutta kuinka sitten kävikään…

Ennen starttia…

Aamulla vatsa tuntui jotenkin oudolta. Huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Koitin olla ajattelematta sitä ja tehdä kaikki samalla tavalla kuin ennenkin. Rantaan päästyä laitoin tavarat valmiiksi. Ennen uintiverraa otin geelin ja totesin uudelleen, että nyt ei tosiaankaan ole kaikki kunnossa. Tuli todella paha olo. Samanlainen kuin olisi vetänyt geelejä jo koko päivän. Uintiverra meni ihmetellessä. Miten voi tosiaankin käydä näin.

Uinti

Olen todella hidas starttaamaan ja sen taas huomasi. Jouduin uimaan ensimmäiset 200m käsirysyssä, jonka jälkeen pääsin uimaan omaa vauhtia. Sain uinnin tuntumaan normaalilta ja pääsin edellä olevista kilpailijoista ohi. Mutta sitten kävi oksennus suussa. Ei ollut mikään juhlatunne. Yritin olla ajattelematta sitä ja yritin kauhoa sen minkä pääsin. Lopputulos oli, että vauhti oli pelkkää kelailua. Rantaan päästyä huomasin, että olo on todella flegmaattinen. Puristus puuttuu kokonaan ja jaloissa ei ole mitään tunnetta.

Pyörä

Pyörä tuntui alussa todella hirveältä. En pystynyt ottamaan ensimmäisellä 30km:llä yhtään geeliä, kun koko ajan meinasi tulla oksennus. Mielessä alkoi jo käydä, että tällä menolla en pääse edes maaliin. Pyörittelin ja koitin parannella oloa. Kun vähäänkään olo parani, aloin ottamaan geelejä, tosin selkeästi harvemmin kuin olin ajatellut. Pyörässä en saanut koko ajon aikana mitään menoa. Se oli pelkkää pyörittelyä, josta puuttui puristus ja se normaali tekeminen, joka oli viimeisen kahden viikon aikana löytynyt. Viimeiset 30km kroppa alkoi tuntumaan normaalilta ja ajattelin, että nyt vasta kilpailun pitäisi alkaa. Vaihtoon tullessa tuntui, että olisin voinut ajaa toisenkin kierroksen samalla vauhdilla.

Juoksu

 

Juoksu tuntui perus hölkkäilyltä. Sain pidettyä juoksuasennon hyvänä ja yritin koko ajan keskittyä pitämään hartiat ja kädet rentoina. Ylämäet olivat vaikeita, mutta tasaiset ja alamäet pystyin juoksemaan suhteellisen normaalisti. Vauhti vain oli käsittämättömän hidas.

Kilpailun jälkeen

Maalissa huono olo jatkui. En pystynyt syömään mitään moneen tuntiin, sillä vatsa tuntui uudelleen menneen sekaisin.

Olin valmistautunut kilpailuun todella hyvin ja kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Mitä ihmettä tapahtui viimeisen neljän päivän aikana? Tein kevyitä lenkkejä ja tankkasin. Kaikki meni kuten aina ennenkin. Siinä voi jokin mennä pieleen, mutta en siihenkään ihan usko. Kilpailupaikalla oli suora auringonpaiste ja taisin olla auringossa liikaa. Jälkeenpäin on helppoa sanoa, että olisi kannattanut olla vain varjossa.

Tällaisten läpikäyminen ei tosiaankaan ole helppoa. Harjoittelee koko vuoden todella hyvin ja panostaa puoli- ja täyteenmatkaan. Alkukauden kisat menevät kovan harjoitusrytmin ohessa ja siten niissä parhaat tulokset jäävät odottamaan. Kun keventää harjoittelua, kaikki alkaa sujumaan, mutta sitten pystyy jotenkin pilamaan kaiken.

Toisaalta tämä osoittaa, että triathlon on todella vaativa laji. Kilpailusuoritus on niin pitkä, että siinä ehtii tapahtumaan mitä vain. Myös kilpailua ennen kaiken pitäisi sujua hyvin. Täydelliseen suoritukseen vaaditaan jokaiselta osa-alueelta onnistumista. Hyväksi kilpailijaksi kehittyminen vaatii, että näitä epäonnistumisia täytyy kokea ja yrittää seuraavan kertaan tehdä asioita paremmin. Toivottavasti jokaista mahdollista epäonnistumista ei tarvitse sentään kokea.

Ironman Copenhagen

Seuraava kilpailu on Kööpenhaminan täysmatka, joka on 24.8. Tähän kilpailuun on viisi viikkoa aikaa, joten ehdin tekemään hyvän valmistavan jakson kauden pääkilpailuun. Viikon palauttelen Joroisten kilpailusta ja kaksi viikkoa teen hyviä valmistavia harjoituksia. Viimeiset pari viikkoa pidän virettä yllä ja viritän kropan täyteen iskuun.

Joroisista jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis, sillä uskoisin, että täysmatka kulkisi todella hyvin. Tämä kilpailu osoitti, että kunto on kuitenkin kohdallaan. Täydellisellä kanttaamisellakin saa ihan hyvän kisan aikaiseksi, vaikka tehot ovat lähes täydenmatkan tehoja.

Eiköhän tästä vielä hyvä tule!

Viimeistelyt Havaijin laavakentällä!

Valmistautuminen Havaijin Ironman-kilpailuun meni kotimaassa todella hyvin. Kaikki treenit sujuivat suunnitellusti ja kelitkin suosivat. Näin ollen lähdin matkaan luottavaisin mielin. Ensimmäinen haaste oli päästä paikalle. Outoa, mutta stressasin aluksi matkaa enemmän kuin itse kilpailua. Reitti kulki Helsingistä, Lontooseen ja sieltä Los Angelesin kautta Konalle. Pyörälaukun kanssa matkustaminen tuottaa aina vaikeuksia, joten varauduin ongelmia tulevan viimeistään Losin kentällä. Lisäksi olin kuullut mitä oudoimpia tarinoita rajamuodollisuuksista, joten oli huojentavaa kuulla sanat ”Welcome to United States”. Suomen passilla matkustaessa kaikki vaikuttaa sujuvan todella hienosti, joten kaikki stressaaminen oli turhaa.

Konan lentokentällä oli vastassa bungalow-tyylinen lentoasema. Suurin yllätys oli kuitenkin sää, joka oli yllättävän viileä. Olin varautunut todella kuumaan ja kosteaan ilmaan, mutta se olikin vain sopivan lämmin sekä todella kostea. Laukut ja jopa pyörälaukku tulivat yllättävän nopeasti ja vahingoittumattomina. Todella hienoa, ettei mitään vahinkoja sattunut edes matkatavaroille. Vuokra-auto löytyi hienosti vuokraamon bussikyydin avulla. Huoneisto osoittautui tilavaksi, joten kahden viikon matka olisi ainakin puitteiden puolesta kunnossa.

Edessä olisi yhdeksän päivää aikaa sopeutua lämpimään ilmastoon sekä tehdä viimeiset harjoitukset. Ensimmäisenä päivänä tein 45 minuutin uimatreenin avovedessä. En uskaltanut uida kovinkaan kaukana rannasta haipelon johdosta, mutta eivät näköjään muutkaan triathlonistit. Uinti tuntui heti alussa todella helpolta ja rennolta. Tein muutaman lähtöstartin tyylisen kiihdytyksen ja totesin, että uintituntuma on edelleen tallella. Seuraavana päivänä tein kolmen tunnin pyörän ja 45 min juoksun. Ajoin rauhassa Hawin ylämäkeen ja kipusin koko mäen ylös. Sykkeet nousivat välillä melko korkealle vastatuulen ja kohtalaisen mäen ansiosta. Kroppa alkoi toimia kahden tunnin pyörän jälkeen. Sen jälkeen kaikki tekeminen tuntui helpolta. Juoksu oli pyörän jälkeen rentoa. Vasta juoksussa huomasi toden teolla kuumuuden vaikutuksen. Juoksin laavakentällä 4 km ja totesin siellä olevan melko kuuma. Mutta kuumuus ei ole siellä suurin ongelma. Tie on juoksureitiksi todella suora ja monotoninen, joten se on henkisesti todella raskas. Aloin heti tämän treenin jälkeen tsemppaamaan itseäni. Juoksussa täytyy jaksaa pitää mielenkiinto juoksutekniikassa ja hokea koko ajan ”rennosti vaan”, muuten ote herpaantuu ja vauhti laskee välittömästi. Sunnuntaina ajoin uudelleen kolmen tunnin pyörän ja nyt Hawin ylämäki sujui helposti.

Uinnin lähtöpaikalla oli koko ajan useita triathlonisteja uimassa. Uintipaikkana se on loistava kirkkaan veden ja merkityn reitin ansiosta.

Maanantaina olin tekemässä uintitreenin uintipaikalla. Uintipuvun ansiosta uintituntuma vastasi lähes märkäpuku-uintia. Pystyin keskittymään uintitekniikkaan todella hyvin. Pitkään aikaan uinti ei ole tuntunutkaan näin helpolta. Tiistaina tein viimeisen varsinaisen harjoituksen. Kilpailuvauhdilla 30min pyörää ja juoksua kisavauhdilla 15 minuuttia. Pyörän aikana tuuli oli melko kova, joten ylämäet tuntuivat selkeästi pidemmiltä kuin aikaisemmin. Mutta tuntuma oli taas todella hyvä. Juoksussa sain pidettyä koko ajan ajatuksen tekniikassa, joten vauhti oli sen mukaista.

Waikolosta on hyvä lähteä juoksemaan. Saa rauhassa juosta ilman häiritsevää liikennettä.

Tiistaina iltapäivällä kävin rekisteröitymässä kilpailuun. Sen jälkeen oli vuorossa paraati, jossa monet kilpailijat marssivat loppusuoraa pitkin ja yleisö hurrasi. Suomen joukkueesta oli paikalla puolet, mutta joka tapauksessa olimme takana marssinutta Ranskan joukkuetta selkeästi pienempi, joka keräsi mahtavan tunnelmansa ansiosta suuret kunnianosoitukset. Tunnelma alkoi nousta ja samalla vähän jännityskin.

                                   Hienoa, kun oma nimi löytyy tuosta listasta!

                                  Paraatissa Suomen joukkueesta oli puolet paikalla.

Toivottavasti lauantaina kaikki sujuu samalla tavalla kuin harjoituksissa. Aikaisemmin heikoin osa-alue eli uinti on alkanut kulkea viime hetkellä todella hienosti. Pyörä tuntuu rennolta ja ylämäen ajaminen sujuu helposti. Toivottavasti juoksussa on ajatus matkassa, sillä muuten siitä tulee raskasta.

Viimeiset päivät keskityn kilpailuun henkisesti, sillä se on aikaisemminkin toiminut. Olen kaksi kertaa aikaisemmin tehnyt oikeita mielikuvaharjoitteita. Ensimmäinen oli Tampereen EM-kilpailu vuonna 2011 ja toinen Kalmarin karsintakilpailu. Molemmissa henkinen valmistautuminen näkyi juoksun loppuosuudella, joissa en antanut yhtään löysää ja tulos oli kuntoon nähden paras mahdollinen. Nyt valmistaudun samalla tavalla ja toivon, että se toimii yhtä hyvin. Kaikki muut treenit on nyt tehty.

Lauantaina pääsee sitten näyttämään, miten harjoitukset ovat onnistuneet. Kalmarin kisareitiltä jäi mieleen yksi kannustuskyltti: ”Pain is temporary, glory lasts forever”. Sitä on syytä hokea edellisten mantrojen lisäksi.

Ironman Hawaii valmistautuminen

Kalmarin täydestä matkasta palautuminen sujui todella nopeasti. Olin itsekin aivan hämmentynyt, sillä useasti palautumiseen kuluu aikaa neljästä kuuteen viikkoa. Palauttelin puolitoista viikkoa, jonka jälkeen aloitin uudelleen harjoittelemaan. Aluksi itse ajattelin, että jopa Havaijille kilpailemaan pääseminen olisi hienoa, mutta Mikalla oli enemmän luottoa minuun, joten teimme kovan valmistautumisohjelman. Edessä tulisi olemaan kovin valmistautuminen, jota olen koskaan tehnyt.

Hyvänä esimerkkinä palautumisesta ja harjoittelun kovuudesta on, että olin juoksemassa kaksi viikkoa Kalmarin jälkeen 10km reippaan juoksun. Juoksu tuntui todella hyvältä, joten vauhtikin kiihtyi sen mukaiseksi. Juoksin raskaalla reitillä 36.07, joka on minulle hyvä aika, sillä tuolla reitillä ennätykseni on 35.25.

Harjoitusviikkoon on mahtunut kolme kovaa harjoitusta ja sen päälle vielä kovat uintiharjoitukset. Tehoja on tehty hyvin, mutta pelkästään niihin ei ole keskitytty. Lämpimän syksyn ansiosta olen tehnyt pitkiä pyörälenkkejä, jotka ovat sujuneet täysin ongelmitta. Nyt syksyllä kolmen tunnin pyörä on tuntunut lähinnä verryttelyltä ja 4,5 tunnin pyörä vasta edes kohtuulliselta lenkiltä. Tämä on lisännyt luottamusta omaan tekemiseen todella paljon. Koskaan ennen pyörä ei ole tuntunut näin helpolta.

Jokaisella viikolla olen tehnyt tehokkaan ja laadukkaan yhdistelmäharjoituksen. Pyörällä olen tehnyt aluksi voimavetoja ulkona tai trainerilla. Isolla tuumalla pyörittäminen on tuntunut joka kerta paremmalta. Heti pyörän jälkeen olen lähtenyt juoksemaan vetoja, 5x1000m. Vetojen vauhdit ovat parantuneet kerta toisensa jälkeen. Tiistaina tehdyssä harjoituksessa vauhti oli kaikista paras. Ensimmäinen veto oli 3.24 ja viimeinen 3.09. Ja mikä parasta, keskityin ainoastaan tekniikkaan enkä puristanut juoksussa lainkaan.

Valmistautumiseen on mahtunut myös perinteikäs Ruissalojuoksujen puolikas. Siinä juoksussa oli aluksi niin paljon intoa, että lähdin liikkeelle todella kovaa. Ensimmäiset kilometrit kulkivat 3.30/km vauhdilla, joka oli minulle vähän turhan reipas aloitus hiekkapohjaisella kuntolenkillä. Kovavauhtinen aloitus vei mahdollisuuden kovaan loppuaikaan. Sain juoksun kuitenkin uudelleen kulkemaan ja kilometrivauhti tasaantui 3.45/km vauhtiin. Viimeiset kaksi kilometriä jouduin puristamaan oikein kunnolla, jotta sain pidettyä vauhdin hyvänä. Maalissa huomasin, että juoksin uuden oman ennätyksen 1.19.07. Viime vuoden aika parani puolitoista minuuttia. Tähän pitää olla tyytyväinen, sillä takana olleet harjoitukset eivät olleet kovinkaan helppoja. Mutta silti 1.17 tavoite jäi taas saavuttamatta…

Kovien harjoitusten kautta painokin on Kalmarin jälkeen hieman pudonnut. Nyt puntari näyttää aamuisin 68,8 kg eli reilu kilo vähemmän kuin Kalmarissa. Viime vuoden Itävallan kilpailuun verrattuna painoa on neljä kiloa vähemmän. Uskoisin painon vaikuttavan kuumassa kelissä merkittävästi kilpailusuoritukseen. Ainakin maratonilla se näkyy selkeästi.

Koko valmistautumisjakso on mennyt loistavasti. Kaikki treenit ovat sujuneet suunnitelmien mukaisesti. Parasta on, että harjoituksien vauhdit ovat parantuneet koko ajan. Se on antanut luottoa omaan tekemiseen. Uskon, että olen nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Tämä valmiimpi Havaijin kilpailuun ei voi enää olla.

Nyt vain matkaan ja toivotaan onnen olevan kilpailussa mukana! Mies on ainakin täysin valmis kilpailuun J

Ironman Kalmar 17.8.2013

Kalmariin valmistautuminen sujui viimeistä viikkoa lukuun ottamatta todella hyvin. Viimeistelyharjoitukset kulkivat eikä edes viiden tunnin pyörälenkillä tullut lainkaan heikkoa hetkeä. Myös kisavauhtinen kahden tunnin juoksu tuntui helpolta. Tämä nosti itseluottamusta.

Kuitenkin tasan viikko ennen kisaa lyhyessä pyörä-juoksu-harjoituksessa vasen pohje alkoi oireilla. Kevyt hieronta ja kahden päivän burana-kuuri auttoivat ongelmaan. Tiistain lyhyessä yhdistelmäharjoituksessa pohje ei enää tuntunut, joten fiilis oli taas luottavainen. Mutta sama oire palasi torstaina, kun saavuimme Kalmariin. Koitin olla miettimättä asiaa ja mietin, että kaikki muu tuntui niin hyvältä, että tämä ei voi pilata kisaa.

Torstaina kävimme muiden urheiluliittolaisten kanssa ajamassa pyörällä. Silloin minulla oli levy ja 808, mutta jo kohtalaisessa tuulessa pyörä tuntui hieman levottomalta. Seuraavaksi päiviksi oli luvattu kovempaa tuulta, joten päätin ajaa FFWD:n 5 etukiekolla ja 9 takakiekolla. Viimeisenä päivänä en uskaltanut enää käydä juoksemassa, sillä pelkäsin pohkeen menevän vain huonommaksi. Tsemppasin itseäni kunnon menoon ja koitin miettiä etukäteen kilpailussa tulevia heikkoja hetkiä. Niistä pitäisi päästä nopeasti yli, ettei kilpailusuorituksesta tulisi heikko pelkkien ajatusten takia.

Matkalla viemään pyörää ja varustepusseja vaihtopaikalle. Fiilis alkoi tässä kohtaa nousemaan!

Tavoitteena kilpailussa oli sijoittua kahden joukkoon sarjassa M25-29, sillä se oikeuttaisi Havaijin paikkaan. Tavoite oli melko kova, mutta kuitenkin hyvällä onnistumisella mahdollinen. Ennen kilpailua sain Aamuset teki tavoitteestani artikkelin, joka löytyy tästä.

Uinti

                 Lähtöä oli seuraamassa todella paljon väkeä heti aamu seitsemältä.

 

Olin etukäteen ajatellut, että otan todella kovan lähdön ja yritän päästä hyvään porukkaan. Ensimmäiset 30 metriä sujuikin todella hyvin, mutta sen jälkeen ryhmä tiivistyi todella paljon ja kilpailijoita alkoi tulla vasemmalta ja oikealta ohi sekä muutamat yrittivät uida yli. Tunnelmaa ei kohottanut melko kova aallokko, joka hakkasi vasten kasvoja. Menin totaalisen paniikkiin, joten aloin rauhoitella itseäni, että ensimmäisen poijun jälkeen tilanne varmasti helpottuu. Hidastin vauhtia, jotta sain hengityksen toimimaan normaalisti, mutta samalla sijoitukseni tippui melkoisesti.

Toinen 1500m uintikierros oli selkeästi parempi ja aloin saada uudelleen porukoita kiinni. Suunnistus sujui todella hyvin, minkä auttoi ohittelussa. Viimeisellä 800m sain ison ryhmän kiinni ja ajattelin, että pääsen kerrankin hyvään pyöräporukkaan. Kun nousin ylös vedestä, huomasin, että olin tuhrannut 1.01 aikaa, kun tavoite oli 55 minuuttia. Koitin olla miettimättä sitä ja ajattelin, että ei vielä ole mitään hävitty.

Pyörä

Vaihto sujui nopeasti ja pääsin hyvin pyörällä liikkeelle. Ohittelin koko ajan sekä yksittäisiä että ryhmässä ajavia. Öölannin sillan jälkeen pyöräreitti kääntyi suoraan vastatuulen. Ajattelin, että nyt pitää pystyä pitämään syke samalla 155 tasossa, muuten juoksusta ei tulisi mitään. Kiittelin itseäni, että olin valinnut matalammat kiekot, sillä nyt pystyin keskittymään ajamiseen eikä energiaa mennyt tuulen kanssa taisteluun. 30 km kohdalla tuli vastaan seuraava epäonni, sykemittari päätti lopettaa sykkeen mittaamisen. Useista kokeiluista huolimatta se ei suostunut käynnistymään. En antanut tämänkään haitata, vaan ajattelin, että nyt täytyy pitää jaloissa sama puristus päällä. Ajattelin, että nyt kisataan ihan fiiliksen mukaan. Nopeusmittariin ei kannata tässä kohtaa luottaa, kun reitille vaikutti osuvan tuuli todella hyvin.

Vastatuuliosuudella ohi tuli kaksi saman ikäsarjan kilpailijaa. Pidin välimatkan heihin suunnilleen samana. 53km kohdalla reitti kääntyi ja tuuli alkoi puhaltaa suoraan sivusta. Samassa nämä kaksi kilpailijaa hävisivät näkyvistä ja aloin epäillä omaa vauhtini. Koitin ajaa kovempaa, mutta silloin piti puristaa selkeästi kovempaa. Päätin luottaa fiilikseen. Loppuosa Öölannin lenkistä sujui hyvin. Tosin kovaan sivutuulen ajaessa tunnelma ei ollut kovin korkea, kun vauhti seilasi 30-33 km/h välissä.

   Mantereen puolen lenkki alkaa. Jalat tuntuivat todella hyviltä, mikä nosti fiilistä.

Mantereen puolen lenkki oli hieman vaihtelevampi mutkien ansiosta. Sinnekin osui tuuli, joten missään ei päässyt helpolla. 130km kohdalla aloin ihmettelemään, ettei minulle ollut tullut kertaakaan heikkoa hetkeä. Aikaisemmin se oli tullut viimeistään tässä kohtaa. Fiiliksellä ajaminen oli siis toiminut hyvin. Viimeiset 15km ajettiin taas vastatuuleen, jolloin tunnelma alkoi laskea. Aloin miettiä jalkojen tuntemusta ja huomasin, että jalat eivät ole koskaan tuntuneet näin hyvältä. Aloin tsempata itseäni, että hyvällä juoksulla kaikki on vielä mahdollista.

 

Juoksu

Juoksun heti alussa kuulin, että olen neljäntenä. Ajattelin, että tasaisella juoksulla saan edessä menevät kiinni. Olin etukäteen miettinyt, että ensimmäinen kierros juostaan rennosti ja vasta viimeisellä kierroksella puristetaan irti kaikki, mikä lähtee. Ensimmäinen kierros tuntui naurettavan helpolta. Koskaan ennen en ollut kokenut samanlaista tuntemusta. Katsoin kaikkien ohitettavien numerolappuja ja huomasin, että kaksi ohitettavaa saattoi olla samassa sarjassa.

Juoksu tuntui alussa rennolta. Tunnelmaa nosti reitin varressa ollu huikea kannustus!

Toisella kierroksella jalka alkoi hiljalleen painaa. Kun ensimmäinen 10km oli kulkenut 45 minuuttiin, 20km kohdalla kello näytti 1.31. Ajattelin, että nyt pitäisi pystyä pitämään sama meno, jotta tavoite täyttyisi. Matka alkoi kuitenkin painaa ja 30km väliaika oli 2.19. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä kuulin, että olen toisena ja edessä menevä kaveri on saavuttamattomissa. Takaa tulee kuitenkin britti ja sen juoksuvauhti oli selkeästi kovempi. Päätin ottaa koko 12km mittaisen loppukirin. Nyt ei olisi mahdollista kävellä juomapisteellä, ainakaan kaikilla. Aloin hokea, ”rennosti vaan”. Rentoudella voisin pitää vauhdin samana ja siten britti voisi pysyä takana. Aloin kuunnella tarkkaan, saavuttaako joku minua. Reitillä juostiin 7km ennen maalia pistotie edestakaisin. Siinä huomasin, että eroa on 400m. Nyt pitäisi laittaa kaikki peliin ja toivoa, että se riittää. En enää kävelisi metriäkään. Mietin, että nyt katsotaan, kuinka kovin haluan Havaijille.

Mietin tekniikkaa ja ajattelin, että on britilläkin pakko painaa. Koitin koko ajan kiristää vauhtia, vaikka reidet huusivat aivan mielettömästi. Kaupunkiin tultaessa Kaisa näytti, että olen edelleen toisena. Vielä en uskaltanut kuitenkaan huokaista helpotuksesta, vaan päätin juosta loppuun asti. Pitkä maalisuora oli nautinnollinen juosta, kun ymmärsin, että olen edelleen toisena eikä ketään tule takaa.

Maali

Maalissa tunnelma oli sanoin kuvailematon. Kuuluttaja vahvisti, että olin sarjassa M25-29 toinen, mikä riitti Havaijin paikkaan. Kolme vuotta sitten asetettu tavoite täyttyi. Sen eteen tehtiin viime vuonna 740 tuntia töitä ja tänä vuonna näyttäisi tulevan 850 tuntia. Kaiken tämän jälkeen olo tuntui jopa hieman tyhjältä. Nyt se lopulta toteutuu. Ennen kilpailua pidin Havaijin paikan saavuttamista epärealistisena, vaikka sitä kovasti toivoin. En uskonut toiseen sijaan kuin viimeisellä kahdella kilometrillä, sillä kilpailu ei ollut mikään nappisuoritus.

Palkintojenjako

Sunnuntaina oli vuorossa palkintojenjako. Otin mukaan paikan lunastamiseksi vaadittavan passin ja luottokortin. Varmistin moneen kertaan, että ne ovat varmasti mukana, ettei paikan saaminen jäisi ainakaan siitä kiinni. Kun paikkoja jaettiin, oli hienoa huutaa oman nimen kohdalla ”YES” ja siten lunastaa paikka. Sain Lein kaulaan ja pääsin maksamaan osallistumismaksua. Huikea fiilis!

                           Aivan mieletön fiilis käydä lunastamassa Havaijin paikka!

Tilaisuus sai vielä jatkoa, kun jaettiin ikäsarjojen palkinnot. Sain oman sarjan toisen palkinnon. Sitäkin oli hienoa päästä hakemaan, sillä en ole koskaan sijoittunut näin korkealla isossa kilpailussa. Pääsin lisäksi seuraamaan, kun toinen urheiluliittolainen, Sari Stenholm, haki oman sarjansa kolmannen palkinnon. Oli hienoa seurata seura- ja treenikaverin menestystä!

Palkintokorokkeella pääsi nauttimaan tunnelmasta toden teolla. Tämän eteen on tosiaan tehty töitä!

Kilpailun jälkeen olen saanut paljon onnitteluja Havaijin paikan saavuttamisesta. On todella hienoa, että olen päässyt harjoittelemaan hyvään porukkaan, joka on motivoinut ja auttanut minua eteenpäin. Vaikeina hetkinä treenikavereista ja ystävistä on ollut apua. Nyt on upeaa päästä jakamaan onnistumista näiden ihmisten kanssa. Olen todella kiitollinen, että huikeat ystävät ovat olleet tässä projektissa mukana. Suuret kiitokset kuuluvat myös yhteistyökumppaneille Craft, Felt, Endurance Sports ja Suunto.

Erityiset kiitokset unelman täyttymisestä annan vaimolleni, Kaisalle. Hän on tukenut harrastusta kaikin tavoin ja samalla mahdollistanut harjoitusmäärien nostamisen. Ilman Mika Luodon neuvoja ja valmentamista en olisi koskaan voinut edes uneksia Havaijin paikasta. On ollut hienoa päästä toteuttamaan Mikan ohjelmia sekä saada häneltä lukuisia neuvoja niin harjoittelemiseen sekä kilpailemiseen. Taas nähtiin, että Kalmarin kilpailussa koetut vastoinkäymiset voitiin selättää kokeneen triathlonistin vinkkien avulla.

Turun Sanomat julkaisi artikkelin Havaijin paikan saavuttamisesta. Artikkeli on luettavissa tästä.

Kisko triathlon 30.6 ja Sastamalan triathlon 6.7

Kisko-triathlon

Puolitoista viikkoa sitten, lauantaina 30.6, oli vuorossa perinteinen Kisko-triathlonin varttimatka. Etukäteen osallistujalistaa tutkiessa näytti, että kilpailusta tulee todella tasainen. Mukana olisivat ainakin Jens Dahlman ja Mika Somppi. Ajattelin, että kakkosvaihtoon pitää päästä kavereita ennen, jos aikoo kilpailussa pärjätä. Pyörä ei ollut kulkenut viikolla aivan odotusten mukaisesti, mutta juoksuvauhti oli säilynyt keväästä yllättävän hyvin.

                              Vain varttimatkan kilpailijat lähti yhtä aikaa, mutta silti lähdössä oli melkoinen sähellys.

Uintiosuus lähti taas melko heikosti käyntiin, sillä onnistuin jäämään kavereiden taakse. Ensimmäisellä suoralla jouduin uimaan kärkeä kiinni ja onnistuin saavuttamaan sitä vähän. Takasuoralla sain uinnin kulkemaan ja pystyin lähes saavuttamaan kärkiryhmän. Takaisinpäin lähdettäessä ajattelin aluksi uida lähes täyttä ja saavuttaa kärki, jonka jälkeen hiljentäisin vauhtia ennen vaihtoa. Sain kärjen lähes kiinni ja nousin vedestä kolmantena. Vaihto sujui nopeasti ja pääsin ensimmäisenä pyörälle.

                                                                  Pääsin ensimmäisenä pyörälle hyvän uinnin jälkeen.

Oli hieno johtaa kilpailua ensimmäiset kilometrit, kunnes Somppi tuli ohi. Ajattelin, että häntä ei saa päästää liian kauas, sillä muuten tulisi juoksussa kiire. Ennen kääntöpaikkaa ohi tulivat vielä Dahlman ja Vähä-Ypyä. Ensimmäinen parikymppiä ei kulkenut toivotulla tavalla, joten ajattelin, että paluumatkalla pitää yrittää kovempaa, jotta pääsen uudelleen Sompin vauhtiin. Paluumatkalla sain pyörän kulkemaan paremmin ja pääsin Sompin kanssa samaan aikaan vaihtoon. Vaihto sujui nopeasti ja pääsin toisena juoksemaan. Alku tuntui todella raskaalta, mutta yritin sinnitellä Kiskon raskaassa maastossa. Toinen juoksulenkki tuntui selvästi helpommalta, mutta kääntöpaikoilla näin koko ajan, että takaa tulee kovia juoksijoita. Yritin hakea rentoutta, jotta pääsisin kovempaa, mutta se ei tällä kertaa onnistunut. Maalissa kuitenkin suoritus palkittiin toisella sijalla.

Kilpailusta jäi hyvä maku, sillä uinti oli parasta, mitä olen koskaan uinut. Pyörä oli pienoinen pettymys, sillä en pysynyt kärjen vauhdissa. Juoksusta puuttui rentous, vaikka se kulki muuten ihan hyvin. Aikaisemmat kovat tempoajot olivat vieneet terävimmän vauhdin pyörästä, joten nyt seuraavaksi olisi tarkoitus löytää se takaisin. Aikaa ei ollut kauaa, sillä viikon päästä olisi vuorossa Sastamalan varttimatka.

Kiskon tulokset löytyvät tästä.

Välipäivien treenit

Alkuviikon palauttelin kisasta ja päätin keskittyä juoksuvauhdin hakemiseen ja jättää tempoajot vähemmälle. Lisäksi venyttelin jokaisena päivänä kaksi kertaa päivässä, jotta jalat palautuisivat nopeammin ja rentous löytyisi. Tein keskiviikkona kovan juoksuharjoituksen, 3x2000m. Juoksuvauhti oli yllättävän kova, sillä paras kulki 3.24/km vauhdilla. Juoksuvauhti ei ollut siis kadonnut, vaan ainoastaan rentous. Perjantain valmistava harjoitus antoi taas uskoa kilpailemiseen, sillä 2x5 minuuttia pyörällä kulki vastatuuleen kilpailun sykkeillä 40 km/h. Lisäksi juoksu 2x3 minuutin vedoissa vauhdit olivat 3.29/km ja 3.24/km. Tämä toi uskoa Sastamalan kilpailuun. Venyttely oli selvästi auttanut, joten päätin, että sitä pitää jatkaa läpi koko kilpailukauden.

Sastamalan triathlon

Kilpailupaikalla saapuessa huomasin, että jälki-ilmoittautuneina kilpailuun on tulossa mukaan todella kovia triathlonisteja. Kilpailusta tulisi todella kova tasoinen, sillä mukaan oli tulossa melkein kaikki samat kuin Joroisillekin. Kilpailufiilis alkoi nousta välittömästi!

                                            Uinnin startissa oli tiivis, mutta oman paikan löysi kuitenkin melko helposti. 

Varttimatkan kilpailu lähti käyntiin todella heikolla uinnilla. En uskaltanut lähteä täysillä, joten jouduin taas alussa uimaan kavereita kiinni. Toinen uintikierros tuntui jo paljon paremmalta, joten pystyin puristamaan oikein kunnolla. Pääsinkin seuraavaa porukkaa lähemmäksi, mutta en ihan saavuttanut sitä. Vaihdossa huomasin, että Miettinen ja Kasurinen lähtivät juuri ennen polkemaan. Etukäteen olin toivonut, että olisin pysynyt uinnissa siinä porukassa, sillä silloin pyörä olisi kulkenut selkeästi kovempaa. Lähdin polkemaan ja sain perääni Söderdahlin Kaitsun. Pyörä kulki selkeästi paremmin kuin Kiskossa ja pystyin hieman puristamaankin eikä syke vielä noussut aivan anaerobiselle kynnykselle. Vedin pyörässä lähes koko matkan ja tulimme Kaitsun kanssa samaan aikaan vaihtoon. Pyörässä olin kääntöpaikalla huomannut, että edellä on Miettinen, Kasurinen, Stenroos ja Karioja.

                                                                      Pyörällä sain puristettua melko hyvin.

Alku oli juoksussa taas täysin jäykkää menoa. Yritin hakea rentoutta ja välillä sain käsillä rytmitettyä juoksuun hyvää vauhtia. Toiselle kierrokselle päätin yrittää kaiken ja hakea kunnon rentoa menoa. Pääsin Kaitsua välillä selkeästi lähemmäksi, mutta lisäksi huomasin, että seurakaveri Tatu alkaa lähestyä, vaikka vaihdossa eroa oli lähes kolme ja puoli minuuttia. Viimeiseen 2,5km löin kaiken peliin ja yritin ottaa Kain ja Tatun kiinni. Onnistuinkin siinä melkein, sillä maalissa eroa oli ainoastaan Kaitsuun 6 sekuntia ja Tatuun 23 sekuntia.

                                                     Maaliin tullessa tuntui, että kaikki voimat oli jätetty reitille.

Kilpailu oli tämän kauden suorituksista tähän mennessä tasaisin ja paras. Uinti oli edelleen vähän heikko, mutta nyt pyörä kulki rennosti. Juoksuun sain lopussa rennon ja helpon menon, joten siihen olen todella tyytyväinen.

Kilpalun tulokset löytyvät tästä.

Uintia ja maratonia

Loppusyksystä olen panostanut uintiin melko paljon. Olen käynyt neljä kertaa viikossa altaassa ja uintikilometrejä on kertynyt keskimäärin noin 14. Harjoitukset ovat olleet keskenään erilaisia, sillä yksi on ollut tekniikkaharjoitus, yhdessä on uitu kovia sarjoja ja kaksi on ollut enemmän kelaustreenejä. Kun olen tänä syksynä lisännyt yhden uintiharjoituksen viikkoon, on uintitekniikka ja –tuntuma mennyt todella paljon eteenpäin. Olen pystynyt uimaan kovia harjoituksia hyvällä tekniikalla, eikä uinti ole mennyt ”hakkaamiseksi”.

Viime kaudella en pystynyt uimaan rennolla tekniikalla kovaa, vaan silloin tekniikka katosi ja samalla vauhti alkoi hiipuma. Nyt uinti vaikuttaisi sen verran hyvältä, että pystyisin lähtemään heti lähdöstä uimaan kovaa ja vielä pitämään tämän vauhdin koko matkan. Kuitenkin uinnissa on paljon tekemistä, sillä nyt pitäisi saada vielä vauhtia lisää. Uskon, että se toteutuu, kun jatka uinnissa tällä harjoitusrytmillä kevääseen.

Olen alkanut tekemään tällä kaudella yhden todella pitkän harjoituksen kerran kuukaudessa. Lokakuussa tämä harjoitus sisälsi pitkän uinnin aamu-uinnin ja iltapäivällä pitkän pyörä- ja juoksuyhdistelmän. Tämä harjoitus meni todella hyvin ja tuntuma oli harjoituksesta palautumisen jälkeen parempi.

Firenze maraton 25.11

Marraskuun pitkä harjoitus oli vuorossa Firenzessä. Täytyy myöntää, että tähän kilpailuun tuli lähdettyä vähän ”takki auki”. Olin sentään tankannut ja käynyt ostamassa geelejä, mutta kilpailuun tutustumisessa ja reiteissä luotin täysin vaimon ennakkotietoihin. Hänellä maraton oli ensimmäinen ja valmistautuminen oli myös sen mukaista.

Itse juoksu lähti liikkeelle todella hyvin. Pääsin lopulta juuri oikeaan lähtöryhmään ja pystyin heti alusta saakka juoksemaan omaa vauhtia. 15km kohdalla huomasin, että ylävartalo tuntuu melkoisen jäykältä kovien uintien seurauksena. Puolimaratonin kohdalla kello näytti 1.24.25. Olin pystynyt juoksemaan tasaista vauhtia tähän saakka ja kaikki vaikutti ylävartalon jumittamista lukuun ottamatta menevän täydellisesti. Jatkoin samalla vauhdilla eteenpäin, mutta hiljalleen juoksu alkoi tuntua melko hirveältä. Sinnittelin hyvin 30km kohdalle, jossa aikaa oli kulunut 2.00.50. Yläselkä ja rinta alkoi mennä kramppiin ja rinnasta alkoi pistää sen verran paljon, että vauhtia oli pakko hiljentää. Ajattelin, että tästä ei tule hyvää enää millään. Laskeskelin nopeasti, että vaikka juoksen kuinka hiljaa tahansa pääsen alle 3 tunnin, joka oli vähimmäistavoite. Aloitin itseni tsemppaamisen ja sain pidettyä juoksuvauhdin edes kohtuullisena ja pääsin maaliin ajassa 2.55.15.

Maalissa olin pettynyt juoksuun, sillä en ollut pystynyt pitämään itseäni tiukoilla koko matkaa. Oli joutunut antamaan periksi, joka ei ole koskaan tavoiteltava asia. Ennen juoksua olin ajatellut, että pystyisin 2.50-2.55 aikaan. Näin ollen pääsin tavoitteeseen, jolloin juoksuun pitää olla tyytyväinen. Ensimmäisellä kerralla maratonissa on kuitenkin vaikea juosta täydellistä juoksua, joten uskoisin, että seuraavalla kerralla parantamaan tätä ihan kelpo suoritusta.

Firenzessä tuli taas kerran hyvä oppitunti pitkistä kilpailuista ja lihashuollosta. Kilpailuihin kannattaa valmistautua hyvillä harjoituksilla, mutta myös etukäteen varautua vaikeisiin hetkiin ja yrittää etukäteen miettiä, miten niistä pääsee yli. Lihashuoltoa kannattaa tehdä säännöllisesti ja hieronnassa täytyy käydä säännöllisesti. Muuten päätyy tähän tilanteeseen, että lihakset menevät jumiin ja vauhti tippuu. Toisaalta oli hyvä käydä opettelemassa näitä asioita jo tässä kohtaa kautta, jolloin asioita voi korjata.

Pyöräharjoituksien tekeminen on hieman vaikeutunut aikaisen talven tulon seurauksena. Aloitan kuitenkin juoksu-pyörä –yhdistelmien tekemisen, jolloin pyörätuntuma säilyy läpi talven. Ne harjoitukset muodostavat hyvän lisän talven muihin harjoituksiin ja uutena talviharjoituksena säilyttää mielenkiintoa.