Ironman Barcelona 4.10.2015

Ilmoittauduin Barcelonan täydelle matkalla epäonnistuneen Frankfurtin kilpailun jälkeen. Halusin tehdä kaudella myös täydellä matkalla kunnon mukaisen kilpailun. Taso oli noussut viime vuodesta lyhyemmillä matkoilla, sillä Vantaan perusmatka ja Noormarkun sprintti olivat kulkeneet paremmin kuin koskaan ennen. Myös puolikkaalla sain St. Pöltenissä ja Turussa varsin onnistuneet kilpailut aikaiseksi. Nyt puuttui vielä täydeltä matkalta hyvä suoritus.

Asetin tavoitteeksi lopultakin alle yhdeksän tunnin ajan. Havaijin paikka oli myös tavoitteena, mutta paikkojen lukumääriä eri sarjoissa ei oltu kerrottu ennen kilpailua eikä itse asiassa kilpailun jälkeenkään. Uskoin, että kolmen parhaan joukkoon pääseminen luulisi riittävän Havaijin paikkaan. Jos saisin kunnon mukaisen kilpailun aikaiseksi, uskoin sen riittävän näihin tavoitteisiin.

Ennen kilpailua kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Uinti tuntui melko helpolta, vaikka maininki oli melkoinen. Pyörä tuntui todella nopealta. Tosin perjantaina tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten tilanne tuntui jopa liian helpolta. Juoksuun luotin. Jos lopultakin pääsisi todella lähelle kolmea tuntia.

Uinti

Kilpailuaamuna oli selkeästi suurempi maininki kuin perjantaina, jolloin olimme käyneet viimeksi uimassa. Täydellä matkalla kilpaillessa olen tottunut, että koskaan kaikki ei mene niin kuin on itse suunnitellut, joten ylimääräisistä muuttujista ei kannata huolestua.

Uinti olikin paljon haastavampaa kuin ajattelin. Maininki oli sen verran suurta, ettei poijuja nähnyt kunnolla. Aallot veivät helposti mukanaan, joten koko ajan tuli tehtyä pientä mutkaa. Paluumatkalla oli selkeästi vaikeampaa uida. Huomasin kuitenkin, että edellä ei ole kovinkaan montaa ikäsarjalaista, joten ajattelin, että ei tämä nyt sitten kovinkaan huonosti mene. Tuntemus oli paljon huonompi.

Sain uintiajaksi 54.37. Se oli muutaman minuutin huonompi kuin olin etukäteen ajatellut, mutta joka tapauksessa ihan kelpo aika.

Pyörä

Ikäsarjan kärki ehti ennen minua pyöräosuudelle. Sain kuitenkin edeltä ryhmän kiinni. Ajoin sen kanssa 15 km ja totesin vauhdin olevan kuitenkin minulle liian kova. Sykkeet olivat 10-15 lyöntiä korkeammalla, joten päädyin ajamaan yksin. Paluumatkalla en nähnyt edessä ketään. Siinä ei tarvinnut murehtia peesivälistä, kun se oli vähintään 3 km. Yksin ajaessa huomasi myös tuulen, sillä vauhti tippui helposti 35-36 km/h. Kun ajoi 38 km/h vauhdilla, sai tosissaan yrittää. Seuraavan kierroksen alussa takaa tuli kaksikko, joka ajoi selkeästi minua kovempaa. Päätin taas koittaa roikkua siinä, sillä minun lisäkseni reitillä ei kovinkaan moni ajanut yksin. Taas vauhti oli melkoisen reipas. Ympyröiden jälkeen piti yrittää tosissaan, jotta pysyi edes 15 m päässä kaksikosta. Jättäydyin tästäkin ryhmästä, sillä vauhti oli minulle liian kova. Taas ajoin yksin. Edessä näkyi ainoastaan kierroksella ohitettavia.

Toisen kierroksen lopussa takaa tuli noin 70 hengen ryhmä todella kovaa kiinni. Ajoin itse 38 ja ryhmä tuli 40-42 km/h vauhdilla ohi. Ryhmässä ajettiin 0-3 m peesivälillä. Tämä ryhmä sai nopeasti kiinni minulta karkuun päässeet kilpailijat. Ajoin itse ryhmässä pitkiä pätkiä selkä pystyssä, jotta pystyi pitämään edes 4 metrin peesivälin. Kolmannen kierroksen alussa sain itse rangaistuksen. Olin todella hämilläni. Takaa ajetaan renkaassa kiinni ja kun edes yrittää pitää väliä saa palkkioksi rangaistuksen. Päättelin rangaistuksen johtuvan minun pienestä kilpailunumerosta, joka oli annettu kaikille AWA-urheilijoille. Joka tapauksessa tuntui oudolta saada rangaistus, kun on ajanut itse melkein koko matkan yksin ja ryhmässä lähes ainoa, joka pitää peesiväliä. Taisi tuomarilla olla ihan omat säännöt käytössä.

Ei siinä paljoa auttanut ihmettely. Ensimmäinen koskaan saamani peesirangaistus oli vain pakko kärsiä. Ennen vaihtoa viimeisen mäen päällä piti mennä penalty boxiin 5 minuutiksi. Aika ei tuntunut lainkaan kulkevan, mutta harmitus kyllä nousi. Lopulta pääsin jatkamaan matkaa. Edessä mennyt ryhmä oli päässyt kauas.

Pyöräaika oli rangaistuksen kanssa 4.47.07. Pyörän mittari näytti keskinopeudeksi 38,8 km/h ilman rangaistusta. Se oli sitä luokkaa, jota olin etukäteen ajatellutkin.

Juoksu

Juoksuun lähdettäessä kuulin, että olen 16. Meinasin siinä kohtaa hypytä syrjään. Jalat tuntuivat kuitenkin todella hyväntuntuisilta ja vauhti oli varsin reipas. Juoksin koko ensimmäisen kierroksen 4.00-4.05 –vauhdilla. Mutkat ja rampit hidastivat hieman vauhtia. En kuitenkaan ollut saanut kovinkaan montaa kilpailijaa kiinni. Toinenkin kierros tuntui yllättävän hyvältä. Vauhti pyöri 4.10-4.15/km välissä. Hiljalleen aloin saada edessä meneviä kiinni. Kolmannen kierroksen alussa kuulin, että olen omassa sarjassa seitsemäntenä ja kaikki ovat kuuden minuutin sisässä. Hiljalleen alkoi oma luottamus tulla takaisin. Olisiko unelma Havaijin paikasta sittenkin mahdollinen? 

Juoksu tuntui edelleen todella hyväntuntuiselta. Keskityin koko ajan vain tekniikkaan ja koitin juosta rennosti. Kolmannella kierroksella vauhti hiipui vain vähän. Aina, kun näin 4.30 alkuisen vauhdin mittarissa, aloin puristaa enemmän ja sain vauhdin nostettua takaisin. Neljäs kierros tuntui edelleen melko rennolta, vaikka jalkojen kipu oli todella kova. 5 km ennen maalia kuulin, että olen viides ja edessä on kaksi oman sarjan kilpailijaa väsyneen näköisenä juoksemassa. Nyt päätin lyödä kaikki peliin. Toivoin, että jalat kestäisivät eikä tulisi kramppeja. Takareidet ilmoittivat koko ajan olemassa olostaan pienillä krampeilla. En antanut sen haitata, vaan juoksin sen minkä pääsin. Lopulta maalisuora aukeni ja tiesin, että selviän maaliin ilman kramppeja.

Maalissa sain ajaksi 8.49.42. Aluksi olin todella pettynyt, kun sain rangaistuksen ja lähes kaikki edellä olijat olivat ajaneet suuressa peesiryhmässä. Toisten suorituksia on kuitenkin turha miettiä, vaan täytyy olla tyytyväinen omaan suoritukseen. Kuulin, että se riitti kolmanteen sijaan ja kaikista amatööreistä kuudenteen sijaan. Lopultakin sain aikaiseksi onnistuneen kilpailun ja vielä todella suurella tulosparannuksella. Viime vuonna paransin aikaa 9 minuuttia ja sain ajaksi 9.10. Nyt paransin 21 minuuttia siitä. Kerrassaan huikea suoritus.

Pelkkä maratonaika on hieman parempi kuin järjestävän ilmoittama. Väliaikamatto oli sijoitettu ennen vaihtotelttaa. Näin ollen maraton-aika oli 3.02.18. Se oli juuri se, mihin uskoinkin pystyväni.

Palkintojenjako

Maanantaina oli vuorossa palkintojen jako. Oli todella hienoa päästä podiumille vastaanottamaan palkintoa. Hieno palkinto kovasta harjoitusvuodesta!

Tämän jälkeen oli vuorossa Havaijin paikkojen jako. M30-34 –sarjassa olikin vain neljä paikkaa jaossa, joten oma taistelu ei mennyt hukkaan. Olin itsestäni todella ylpeä, kun pääsin tyttäreni kanssa hakemaan paikkaa. 

Nyt on mahdollista rakentaa koko ensi kausi Havaijin kilpailun ympärille ja lähteä hakemaan Konasta kunnon tulosta. Ensimmäinen kerta oli siellä lähinnä opintomatka. Vaikka kilpailuja ei voi verrata toisiinsa, antaa Kalmarin 2013 ja Barcelonan 2015 aikojen vertaaminen jotain mielikuvaa kunnon muutoksesta. Kalmarissa sain ajaksi 9.19 ja Barcelonassa 8.49. Puolen tunnin ero on melkoinen.

Ensi kauden rakentaminen

Kilpailun jälkeen ensimmäisenä mielessä on ollut lähinnä lepääminen. Kausi alkoi toukokuussa St. Pöltenistä, joten kausi on ollut todella pitkä. Nyt on aika levätä. Mitä sitten ensi kaudella voisi tehdä asioita paremmin, jotta tulosparannus olisi taas mahdollinen? Ensi kaudella täytyy hakea maksimivauhtia lisää, sillä silloin myös aerobinen vauhti paranee. Kaikkiin lajeihin tarvittaisiin lisää helppoutta täydellä matkalla. Se tulee ainoastaan vauhtireservin kautta. Se, miten tämä käytännössä tehdään, selviää lähiaikoina. Luotan Mika Luodon neuvoihin. Näytöt ovat melkoisen hyviä, että niillä neuvoilla saadaan tulosta aikaan.

Tarmo Triathlon ja Turku Triathlon Weekend

Nyt on takana hyvä treenijakso, jossa on tehty hyviä tehoharjoituksia ja siten haettu lisää vauhtia. Harjoitusmäärät olivat kohtalaisen kovia, joten palautumisen kanssa piti olla koko ajan tarkkana. Onneksi kesäloma auttoi palautumiseen, mutta samalla se innosti lisäämään lenkkien pituutta, kun kerrankin oli aikaa ulkoilla.

Ensimmäinen työn mittari oli Noormarkussa Porin Tarmon toimesta 1.8 järjestetty Tarmo Triathlonin sprinttimatkan kilpailu. Kilpailu oli hyvin järjestetty kilpailu, jossa oli omaleimainen ja hieno tunnelma. Uinti suoritettiin joessa myötävirtaa. Lähdin joen keskeltä seurakavereiden vierestä. Altaassa olin erityisesti harjoitellut starttinopeutta ja kovan matkavauhdin ylläpitämistä. Nyt päätin, että pysyn kärkiryhmässä vaikka väkisin. Lähdin aivan täyttä uimaan. Yllättävän nopeasti muodostui jono ja huomasin kahden seurakaverin olevan edellä, Juha Lundbergin ja Mika Luodon. Päätin, että tässä on pakko pysyä. Onneksi uinti ei kestänyt kauaa, joten päätin kestää kipua. Vaihto oli vähän hidas, joten jouduin pyörän alussa tekemään kovasti töitä, jotta sain pääryhmän kiinni. Huomasin, että tässä käydään kilpailu seurakavereiden kesken. Arvasin, että Henrik Goesch on edessä ja takana näytti olevan Tuomas Lampainen, Mika Luoto ja Juha Lundberg. Oli siis yritettävä pyörällä aivan tosissaan, jotta pääsisin vähän ennen juoksemaan. Muuten tässä kirikisassa ei pärjäisi. Vedimme Juhan kanssa vuorotellen, mutta emme onnistuneet tiputtamaan muita perästä. Edessä olisi armoton 4,7 km juoksuosuus. Nopea vaihto ja kaasupohjaan. Olin kysellyt Henkalta sprintin taktiikkaa ja päätin kokeilla tätä myös itse. Se näytti toimivan hyvin, sillä sain tiputettua pari muuta kyydistä. Juuri kääntöpaikkaa ennen Mika ja Tuomas tulivat ohitse. Siinä oli heti vähän huono nostaa vauhtia, kun olin jo juossut niin paljon kuin pääsin. Sain kuin sainkin vähän nostettua vauhtia, mutta se ei riittänyt näiden herrojen vauhdissa. Lopussa mittari näytti vauhdin olevan 3.25/km ja sitten 3.15/km. Enempää koneesta ei irronnut. Tästä vauhdista lähti Tuomaksella vielä kunnon kiri, joten seuran järjestys tässä kilpailussa tuli selvitettyä. Itse jäin hopeasta 21 sekuntia ja Henkalle 2.36. Tämä oli paras koskaan tekemäni sprinttimatkan kilpailu. Olen siihen todella tyytyväinen, sillä jokainen laji kulki todella hyvin.

Tämän jälkeen jatkoin valmistautumista Turun puolikkaalle. Pyörässä tuli ajettua hyviä tempoja ja pitkiä lenkkejä. Nyt olen tehnyt muutamia myös hyviä viiden tunnin lenkkejä, jotka ovat viime vuosina jääneet vähemmälle. Kävin pari kertaa viikossa uimassa avovedessä, joka selkeästi nosti uintivauhtia uudelle tasolle. Märkäpuku-uintiin auttoi myös altaassa tehty lättäriuinti. Juoksun osalta paras kehitys on tapahtunut juuri aerobisen kynnyksen osalta. Se on alkanut tuntua todella hyvältä ja helpolta. Tähän on myös auttanut lopulta onnistunut painonpudotus. Frankfurtin jälkeen sain painoa pudotettua 3 kiloa. Juoksu on tuntunut paljon helpommalta ja vauhti on parantunut. Vielä pitäisi ennen Barcelonaa yrittää saada kilo tai kaksi pois. Se auttaisi maraton-juoksussa todella paljon.

16.8 oli edessä kauden toinen puolimatkan kilpailu. Itse kilpailuun valmistautuminen ei ollut kovinkaan hyvä, sillä olin koko edellisen päivän rakentamassa lauantain sprinttimatkan kilpailu. Sen jäljiltä kroppa oli jo illalla väsynyt. Edessä olisi kuitenkin huikea kilpailu, joka olisi samalla Suomen kovatasoisin kilpailu ainakin miesten kilpailun osalta. Viivalla olivat Henrik Goesch, Darby Thomas ja Timo Bracht. Etukäteen arveltuna järjestys tuntui olevan maalissa käänteinen, siitä ei pitänyt olla epäilystäkään.

Turku Triathlon Weekend starttasi puolikkaan osalta sunnuntaina klo 09.00. Oli todella hienoa uida Aurajoessa. Vesi oli täysin merivettä ennakkoluuloista huolimatta. Onnistuin taas saamaan todella huonon startin, sillä edeltävä päivä oli vienyt parhaimman terän. Ennen puolimatkaa sain kuitenkin Mika Luodon kiinni ja sen jälkeen pääryhmän. Pysyin siinä vaihtoon saakka. Samassa porukassa uivat seurakaverit, kuten vedessä vähän ennakoinkin. Uinti oli todella hyvä verrattuna valmistautumiseen. Pyörä oli alussa vähän tahmeaa menoa. Ei se oikein lähtenyt kulkemaan. 30 km jälkeen sain menon päälle ja pystyin puristamaan koko ajan. Myötätuuli oli itselle selkeästi helpoin ja sain siinä kunnon vauhdin päälle. Viimeinen moottoritien kierros oli paras ja sain ryhmään vähän eroa. Kuitenkin vaihtoon päin käännyttäessä onnistuin ajamaan lasinsirun päälle ja levystä paukahti tuubi. Matkaa vaihtoon oli vain kilometri, joten nousin putkelle ja ajoin loppumatkan pystystä. Kurveissa meinasin kaatua, sillä pyörää oli vähän vaikeaa hallita, kun takarengas oli täysin tyhjä. Pyörä oli kokonaisuutena kulkenut niin helposti, että ennakoin juoksun olevan helppoa.

                                                                                                (Kuva: Sari Holmström)

 

Toisin kuitenkin kävi. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan. Jalat olivat todella raskaat enkä pystynyt juoksemaan lainkaan rennosti. Onneksi reitillä oli todella paljon katsojia, jotka tsemppasivat eteenpäin. Muuten olisi ollut todella vaikeaa. Aloin viimeisellä neljällä kilometrillä laskemaan loppuaikaa ja totesin, että jopa kävellen ehtii tekemään oman ennätyksen. Se toi lisää yritystä ja onnistuin taas saavuttamaan Mikaa. Maalissa välissä oli kuitenkin 32 sekunnin ero. Sain kuitenkin maalissa ajaksi 4.12.50, joka on kirkkaasti uusi puolikkaan ennätys.

                                                                                             (Kuva: Sari Holmström)

Kilpailu oli todella hieno ja todellinen kaupunkikilpailu. Oli upeaa olla mukana järjestämässä kilpailua sekä päästä vielä itse kilpailemaan. Aamusta saakka paikalla olleet katsojat tekivät kilpailusta todella hienon ja ikimuistoisen.

Kilpailussa nähtiin ainakin minun triathlon-harrastukseni ajalta suurin suomalainen yllätys. Henrik Goesch voitti sekä Darby Thomaksen että Timo Brachtin. Se oli todellinen yllätys, johon ketään ei olisi varmastikaan ennen kilpailua uskonut, tuskin edes Henkka itse. Hänen suoritus oli sellainen, joka olisi kestänyt jopa useiden maailman kovimpien triathlonistien vauhdissa. Kerta kaikkiaan käsittämätön veto!

Kausi puolivälissä!

Tämä kausi on hyvässä vauhdissa ja ylittänyt jo puolivälin. Olen kiertänyt niin kotimaisia ja ulkomaisia kilpailuja vaihtelevalla menestyksellä. Lähdin kauteen kovin odotuksin ja toivoin, että tästä kaudesta tulisi viimein se kauan toivottu kausi, jolla saisin tasoa nostettua selkeästi. Nämä odotukset eivät olleet repäisty mistään toiveunista, vaan nyt on tehty töitä oikein urakalla sen eteen. Erityisesti juoksuun olen panostanut melko paljon. Ennen kilpailukauden alkua juoksumäärä oli viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna noussut 49 %. Harjoitusmäärät olivat jo valmiiksi melko korkealla, joten 19 tunnin keskimääräisestä treenituntimäärästä ei ollut helppo nousua tehdä. Eikä sitä koettu tarpeelliseksikaan.

Näin ollen odotin juoksun nousevan uudelle tasolle. Toivoin sen tuovan kilpailun lopussa selkeää etua ja siten parempia sijoituksia. Ensimmäinen tulikoe oli St. Pöltenin puolimatka 17.5. Sain siellä loppuajaksi 4.31.07, joka riitti oman ikäsarjan 10. sijalle. Kilpailussa tuli heti alkuun hyvä osoitus, että uintivauhti on parantunut uudelle tasolle. Pääsin oman ikäsarjan kärkiryhmässä ajamaan pyörää, mutta ylämäissä ryhmä karkasi. Suomessa pitkien ylämäkien harjoitteleminen on vaikeaa ja siten annoinkin ryhmän mennä omia menojaan. Juoksussa kellotin ajan 1.21.16 yhdellä wc-pysähdyksellä. Tämä kilpailu oli hyvä osoitus omasta suoritustasosta varsinkin, kun harjoitukset ovat tähdänneet täyteen matkaan.

Uintiosuus oli kahdessa eri järvessä, joiden välissä oli parin sadan metrin juoksuosuus.

Juoksu lähti alun jälkeen kulkemaan paremmin. Alussa tekniikan ja rentouden kanssa oli tekemistä.

Seuraava kilpailu oli Vantaan perusmatka 6.6. Perusmatka kulki yllättävän hyvin. Pääsin hyvän uinnin jälkeen ensimmäisenä pyörälle ja pystyin ajamaan kohtalaista vauhtia, eikä Jens Dahlman päässyt karkaamaan pahasti. Juoksussa jalat olivat vähän raskaat, kun pyörällä joutui välillä ajamaan reippaastikin. Triathlonjuoksussa inhoan ylämäkiä, sillä olen jo muutenkin huono juoksemaan ylämäkiä ja tämä vielä korostuu väsyneillä jaloilla. Pystyin kuitenkin nousemaan juoksuosuudella toiseksi. Eikä voittokaan jäänyt kuin 33 sekunnin päähän.

Kävin vielä hakemassa kilpailukokemusta SM-sprintissä. Tavoitteeni oli tehdä ylivauhtinen harjoitus täyttä matkaa varten. Olisi taas pitänyt muistaa, että yleisessä sarjassa on turha haaveilla kunnon sijoituksista, jos ei ole vaihtoja harjoitellut. Vaihdoissa ei saa hukata sijoituksia, sillä muuten saa ajaa pyörää täysin yksin. Taas kävi näin. Toinen hyvä muistutus oli, että juoksun herkkyys katoaa, jos tekee 30km juoksulenkin kolme päivää ennen kilpailua. Toisaalta tarkoitus oli vaan tehdä hyvä harjoitus, mutta olisi silti mukava kilpailla täysillä, eikä mennä käsijarru koko matkaa päällä.

Näin ollen odotin Frankfurtin täydestä matkasta ennätystä. Pyörä ei ollut kulkenut mitenkään erityisemmin kuin viimekään vuonna, mutta uinti ja juoksu näyttivät selkeästi paremmilta. Haaveilin alle yhdeksän tunnin ajasta, jota olen tehnyt jo pari kautta. Nyt siihen olisi oikeasti edellytyksiä, eikä tämä ollut mielestäni mitään uhoamista.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Säätiedotukset lupasivat kovaa hellettä, mutta toivoin sen vielä kääntyvän. Helteessä voi loppuajasta haaveilun heittää menemään, mutta uskoin, että pääsisin vähintään 7. sijalle ja saisin siten Havaijin paikan. Järvi lämpeni kovaa tahtia ja uinti oli ilman pukua. Uinti meni täysin kelailuksi, kun tähystämisen jälkeen vartalo laski ja siten uintivauhti seilasi koko ajan. Sain kuitenkin kohtuullisen uintiajan 59.48. Olisin uskonut uinnin kulkevan 56-57 minuuttiin, mutta eipä kilpailu tähän kaatunut. Pyörä kulki hyvin ja pääsin taas ajamaan oman sarjan kärkiryhmään. Ylämäissä ryhmää yritettiin hajottaa ajamalla mäet todella kovaa. Se söi jalkoja ja päätin, että ei tällaista vauhti voi ajaa. Jouduin ajamaan useamman kymmenen kilometriä yksin, mutta sitten pääsin toiseen ryhmään. Sekin ajoi samalla taktiikalla, mutta nyt päätin pysyä ryhmän kärjessä. Ryhmä karsiutui vähitellen ja lopussa oli vain kolme muuta kilpailijaa. Tosin viimeiset kaksi tuntia oli jo niin kuuma, ettei siinä jaksanut ihan hirveästi enää puristaa. Tässä kohtaa tiesin, että juoksusta tulee selviytymistaistelu. Sain pyöräajaksi 5.00.29. Juoksussa yritin viilentää kroppaa eikä se meinannut millään onnistua. Toinen kierros oli puolestaan eriomainen ja sain kilpailijoita koko ajan kiinni. Juoksin kaikki juomapisteiden välit, mutta juomapisteillä oli pakko juoda kaksi mukia ja laittaa puvun sisään jäitä. Juoksu oli kohtuullista, mutta aika oli silti 3.30.15. Seitsemän juoma-asemaa 10km kierroksella veivät näköjään liikaa aikaa. Loppuaika oli 9.37.25 ja sijoitus omassa sarjassa 14.

Pettymys oli suuri. Kaikki tavoitteet ja hyvä luottamus olivat murentuneet. Siitä oli pitkä matka päästä taas harjoitteluun. En voinut uskoa todeksi, että kilpailu meni niin poskelleen. Parin viikon nieleskelyn jälkeen olen aloittanut hurjan valmistautumisen loppukauteen. Haluan lopultakin ulosmitata kropasta sen kovan työn, jota olen harjoituskaudella tehnyt. Seuraava kilpailu on Tarmo-Triathlonin pikamatka 1.8. Siellä on tarkoitus hakea taas herkkyyttä ja vauhtia. Kilpailusta saa hyvän harjoituksen, sillä omastakin seurasta tulee kovia kirittäjiä.

Tämän jälkeen kilpailen Turku Triathlon Weekendin puolimatkalla 16.8. Kilpailussa saa kokea ja nähdä maailmanluokan vauhtia, sillä kilpailuun tulee mukaan Timo Bracht. Kauden päättää Barcelonan täysi matka. Siellä on taas tavoitteena saada Havaijin paikka ensi vuodelle. Se tulee vaatimaan ainakin viime vuoden aikojen perusteella täydellistä onnistumista. Sen eteen olen alkanut tekemään todella kovasti töitä. Nyt viritetään kroppa sellaiseen lyöntiin, että tavoite tulee lopulta kasaan.

Tämä viikko on ollut ensimmäinen kova harjoitusviikko täyden matkan jälkeen. Avovesiuinti on alkanut kulkea hyvin ja vauhti on parempaa kuin viime kaudella. Uintiharjoituksia on tullut viisi viikkoon ja se nostanut matkavauhtia entisestään. Puku-uinti ainakin kulkee. Pyörässä tiputin hieman satulaa, jotta sain lisää pyöritystä ja voimaa ulos. Se on tuonut heti tulosta, mutta jalkojen tottuminen vie hetken aikaa. Tuntuma on ainakin parempi ja korkea satula saattaakin olla syy heikkoon pyörävauhtiin.

Kilpailukausi alkoi jo toukokuun alusta, jolloin tehoharjoituksia ei ehtinyt kauheasti tekemään. Nyt on sen aika. Juoksuvauhtia haetaan juuri reippaiden juoksuharjoitusten kautta. Seuraavat kilpailut osoittavat, miten hyvin valmistautuminen sujuu. Tähän saakka kovin tekemäni harjoitusjakso on vuodelta 2013, jolloin valmistauduin Havaijin täydelle matkalle. Tällä kaudella on edellytyksiä, intoa ja tahtoa tehdä vielä kovempi harjoitusjakso. Barcelonassa en aio jättää mitään sattuman varaan, vaan siellä toivottavasti jokainen laji kulkee paremmin kuin tällä kaudella. Kova työ on käynnissä.

Joroisten SM-puolimatka 19.7.2014

Valmistautuminen

Olin levännyt Kiskon varttimatkan jälkeen todella hyvin. Tein muutamia valmistavia harjoituksia ja viikon muut harjoitukset olivat kevyitä ja palauttavia. Tehokkaat harjoitukset olivat kulkeneet todella hyvin. Löysin viimeinkin pyörään normaalin menon ja tuntui, että vauhti olisi parempi kuin viime vuonna. Tästä kertoo neljän tunnin yhdistelmäharjoituksen hyvä meno, sillä pystyin ajamaan kolmen tunnin pyöräosuuden Ironman-vauhdilla tuulessa 37,4 km/h keskinopeudella. Viime vuonna vastaavalla reitillä ja vielä keväälläkin vauhti oli 1,5 pykälää matalampi.

Aikaisemmissa kilpailuissa juoksu on ollut todella jäykkää ja väkisin vääntämistä. Nyt olen Kiskon kisan jälkeen löytänyt rennon menon ja siten juoksuvauhtikin on ollut hyvää. Suurin muutos oli tapahtunut uintivauhdissa. Jokaisessa avovesiuinnissa olin pystynyt uimaan selkeästi kovempaa kuin koskaan ennen. Harjoituskauden tekniikkaharjoitukset ovat näköjään tuottaneet tulosta.

Kaiken piti olla kunnossa. Asetin tavoitteeksi viiden parhaan joukkoon sijoittumisen, joka näin jälkikäteen tuloksia katsottuna olisi ollut ihan tehtävissä. Ennen kisaa olo oli todella hyvä ja luottamus kova. Mutta kuinka sitten kävikään…

Ennen starttia…

Aamulla vatsa tuntui jotenkin oudolta. Huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Koitin olla ajattelematta sitä ja tehdä kaikki samalla tavalla kuin ennenkin. Rantaan päästyä laitoin tavarat valmiiksi. Ennen uintiverraa otin geelin ja totesin uudelleen, että nyt ei tosiaankaan ole kaikki kunnossa. Tuli todella paha olo. Samanlainen kuin olisi vetänyt geelejä jo koko päivän. Uintiverra meni ihmetellessä. Miten voi tosiaankin käydä näin.

Uinti

Olen todella hidas starttaamaan ja sen taas huomasi. Jouduin uimaan ensimmäiset 200m käsirysyssä, jonka jälkeen pääsin uimaan omaa vauhtia. Sain uinnin tuntumaan normaalilta ja pääsin edellä olevista kilpailijoista ohi. Mutta sitten kävi oksennus suussa. Ei ollut mikään juhlatunne. Yritin olla ajattelematta sitä ja yritin kauhoa sen minkä pääsin. Lopputulos oli, että vauhti oli pelkkää kelailua. Rantaan päästyä huomasin, että olo on todella flegmaattinen. Puristus puuttuu kokonaan ja jaloissa ei ole mitään tunnetta.

Pyörä

Pyörä tuntui alussa todella hirveältä. En pystynyt ottamaan ensimmäisellä 30km:llä yhtään geeliä, kun koko ajan meinasi tulla oksennus. Mielessä alkoi jo käydä, että tällä menolla en pääse edes maaliin. Pyörittelin ja koitin parannella oloa. Kun vähäänkään olo parani, aloin ottamaan geelejä, tosin selkeästi harvemmin kuin olin ajatellut. Pyörässä en saanut koko ajon aikana mitään menoa. Se oli pelkkää pyörittelyä, josta puuttui puristus ja se normaali tekeminen, joka oli viimeisen kahden viikon aikana löytynyt. Viimeiset 30km kroppa alkoi tuntumaan normaalilta ja ajattelin, että nyt vasta kilpailun pitäisi alkaa. Vaihtoon tullessa tuntui, että olisin voinut ajaa toisenkin kierroksen samalla vauhdilla.

Juoksu

 

Juoksu tuntui perus hölkkäilyltä. Sain pidettyä juoksuasennon hyvänä ja yritin koko ajan keskittyä pitämään hartiat ja kädet rentoina. Ylämäet olivat vaikeita, mutta tasaiset ja alamäet pystyin juoksemaan suhteellisen normaalisti. Vauhti vain oli käsittämättömän hidas.

Kilpailun jälkeen

Maalissa huono olo jatkui. En pystynyt syömään mitään moneen tuntiin, sillä vatsa tuntui uudelleen menneen sekaisin.

Olin valmistautunut kilpailuun todella hyvin ja kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Mitä ihmettä tapahtui viimeisen neljän päivän aikana? Tein kevyitä lenkkejä ja tankkasin. Kaikki meni kuten aina ennenkin. Siinä voi jokin mennä pieleen, mutta en siihenkään ihan usko. Kilpailupaikalla oli suora auringonpaiste ja taisin olla auringossa liikaa. Jälkeenpäin on helppoa sanoa, että olisi kannattanut olla vain varjossa.

Tällaisten läpikäyminen ei tosiaankaan ole helppoa. Harjoittelee koko vuoden todella hyvin ja panostaa puoli- ja täyteenmatkaan. Alkukauden kisat menevät kovan harjoitusrytmin ohessa ja siten niissä parhaat tulokset jäävät odottamaan. Kun keventää harjoittelua, kaikki alkaa sujumaan, mutta sitten pystyy jotenkin pilamaan kaiken.

Toisaalta tämä osoittaa, että triathlon on todella vaativa laji. Kilpailusuoritus on niin pitkä, että siinä ehtii tapahtumaan mitä vain. Myös kilpailua ennen kaiken pitäisi sujua hyvin. Täydelliseen suoritukseen vaaditaan jokaiselta osa-alueelta onnistumista. Hyväksi kilpailijaksi kehittyminen vaatii, että näitä epäonnistumisia täytyy kokea ja yrittää seuraavan kertaan tehdä asioita paremmin. Toivottavasti jokaista mahdollista epäonnistumista ei tarvitse sentään kokea.

Ironman Copenhagen

Seuraava kilpailu on Kööpenhaminan täysmatka, joka on 24.8. Tähän kilpailuun on viisi viikkoa aikaa, joten ehdin tekemään hyvän valmistavan jakson kauden pääkilpailuun. Viikon palauttelen Joroisten kilpailusta ja kaksi viikkoa teen hyviä valmistavia harjoituksia. Viimeiset pari viikkoa pidän virettä yllä ja viritän kropan täyteen iskuun.

Joroisista jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis, sillä uskoisin, että täysmatka kulkisi todella hyvin. Tämä kilpailu osoitti, että kunto on kuitenkin kohdallaan. Täydellisellä kanttaamisellakin saa ihan hyvän kisan aikaiseksi, vaikka tehot ovat lähes täydenmatkan tehoja.

Eiköhän tästä vielä hyvä tule!

Kisakauden ensimmäinen osio

Kausi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. SM-duathlonin jälkeen kävin neljässä kilpailussa, joissa oli tavoitteena hakea kilpailukokemusta ja tehdä kovia harjoituksia. Tietenkin mielessä oli menestyminen jokaisessa kilpailussa, sillä olen tehnyt todella paljon töitä talven ja kevään aikana. Kilpailut eivät kuitenkaan menneet kuten olisin toivonut. Panostin jokaiseen kilpailuun jonkin verran ja siten tein kevyempiä ja valmistavia harjoituksia. Tosin mielessä on koko ajan ollut sekä Joroisten puolimatka ja Kööpenhaminan täysmatka.

Kun olen panostanut aerobisen kunnon parantamiseen koko harjoituskauden, ei ole ollut yllätys, ettei lyhyet matkat ole kulkeneet kärjen vauhtia. Muutamia kertoja lyhyet vedot ovat harjoituksissa kulkeneet todella kovaa, joten on ollut sääli huomata kilpailuissa, ettei parasta menoa ole saanut irti.

Nyt olen kuitenkin valmentajan Mika Luodon kanssa miettinyt, mistä tämä heikko suorittaminen on johtunut. Ennen Vantaan perusmatkaa tein todella pitkän yhdistelmän. Harjoitus oli aerobinen ja täysmatkaan tähtäävä. Se muodostui 175km pyörästä ja sen välissä tehdystä 25km juoksusta. Tämä harjoitus sujui todella hienosti ilman mitään ongelmia. Kyseinen harjoitus on heti täyden matkan kilpailujen jälkeen kovin harjoitus, jonka olen koskaan tehnyt, joten olen todella tyytyväinen, kun se sujui ongelmitta ja hyvää vauhtia pitäen.

Näin ollen seuraavana viikonloppuna ei ollut yllätys, ettei Vantaan kilpailu kulkenut toivotusti. Kevensin tällä kuukaudella harjoittelua melkoisesti, jolloin harjoitustunnit pyörivät 10 tunnin molemmin puolin. Harjoitukset olivat pääsääntöisesti palauttavia ja toinen puoli oli melko tehopainotteisia. Tässä taisi nimenomaan olla suurin ongelma. Olen tottunut koko harjoituskauden aikana harjoittelemaan 18-25 tuntia viikossa. Kun kevensin harjoittelua, sain harjoituksissa enemmän irti, jolloin paikat menivät jumiin. Tällöin piti taistella palautumisen ja tulevan kilpailun välillä. Se näytti epäonnistuneen täydellisesti. Minulle selkeästi parempi ratkaisu olisi ollut harjoitella enemmän ja tehdä aerobisia harjoituksia. Niiden kautta lihasten huolto olisi sujunut paremmin. Lisäksi harjoitukset olisi kannattanut tehdä hieman kevyemmin, jolloin olisi ollut paukkuja kilpailussa. Nyt paras suoritus valui hukkaan.

Olen tästä kauden aloituksen pettymyksestä hiljalleen toipunut ja ottanut opiksi. Ainakin sen olen päättänyt, että kannattaa oikeasti kuunnella kokeneen triathlonistin, Mika Luodon, ajatuksia eikä lähteä soveltamaan omaa. No kaikkea voi aina kokeilla, mutta niistä pitää oppia.

Koska olen tehnyt harjoituskauden aikana määrää melkoisesti ja aerobinen puoli on minulle kaikkein vahvin, kannattaa sen kautta tehdä harjoittelua. Jos tämän vahvan ominaisuuden unohtaa ja keskittyy minulle heikommalle tehopuolelle, ovat tulokset hämmästyttävän heikkoja. Kun tähän pottiin vielä lisää heikon lihashuollon, voi olla varma, että minun vartalorakenteella saa melkoisen jumin aikaiseksi. Onneksi olen ottanut tästäkin opiksi ja olen alkanut venyttelemään kaksi kertaa päivässä.

En kuitenkaan näe tilannetta sentään näin epätoivoisena. Viime kausi meni täysin vastaavasti. Kaikki lyhyen matkan kilpailut menivät täysin penkin alle ja vasta Joroisten kilpailu oli ensimmäinen normaali suoritus. Kalmarissa sain hienon suorituksen aikaiseksi ja sitten Havaijilla tein elämäni parhaan suorituksen. Eli tämän kauden parhaat suoritukset ovat vasta edessä ja toivoisin sekä uskoisin niiden tuovan sitä, mitä olen kaudelta odottanut. Normaaleissa olosuhteissa uskoisin pystyväni Kööpenhaminassa alle 9 tunnin suoritukseen. Siihen olen koko kauden ajan tähdännyt ja se on nytkin jokaisessa harjoituksessa mielessä.

Tässä on lyhyt kooste näistä neljästä kilpailusta:

Vantaa perusmatka:

Uinti oli aivan uskomattoman helpon tuntuista. Tämä osoittaa, että uinti on mennyt vuoden mittaan eteenpäin. Onnistuin kuitenkin saamaan uinnin lopuksi silmälinssiin haavan. En nähnyt koko kilpailun aikana toisella silmällä juuri mitään. Pyörässä huomasin, että jalat ovat väsyneet eikä se ainakaan parantanut fiilistä. Juoksu oli kuin käsijarru olisi ollut päällä.

SM-Sprintti:

Onnistuin löytämään uinnissa taas viereeni kilpakumppanin, jonka kanssa jouduin painimaan koko ensimmäisen poijuvälin. Tästä syystä en päässyt Tatun ja Darbyn kanssa ajamaan pyörää. Jouduin kakkosporukkaan, jossa pyörävauhti ei päätä huimannut. Nostin muutaman kerran omalla vetovuorolla vauhtia ja pääsin heti irti. Porukka oli kuitenkin sen verran suuri, että se ajoi hetken päästä kiinni. Totesin, että tässä on pakko ajaa. Juoksu kulki ihan kohtuullisesti, mutta loppukirissä jäin viidenneksi. Harmitus oli melkoinen, sillä olin jo välillä noussut kolmanneksi, mutta pitkä kiri ei auttanut. Kolmannella sijalla olisimme saaneet Urheiluliittoon kolmoisvoiton. Ne se jäi jo toisen kerran saavuttamatta.

Juhannustriathlon:

Tämä kilpailu oli kaikin puolin hyvä onnistuminen. Sprintin jälkeen pystyin palautumaan todella hyvin ja sain hyvin irtikin. Lopussa minun 3.38/km juoksun keskivauhti ei kuitenkaan riittänyt.

Kisko-triathlon:

Huomasin heti alkuverryttelyssä jalkojen olevan väsyneet kolme päivää aiemmin juostun pitkä lenkin jälkeen väsyneet. Uinti meni hyvin, mutta pyörä ei kulkenut toivotusti. Jouduin puristamaan liikaa, jolloin etureiden alkoivat kramppaamaan juoksussa. Ensimmäinen 5km oli täyttä tuskaa, mutta sen jälkeen pystyin juoksemaan edes tasaiset osuudet.

Kohti Joroisia

Nyt teen valmistavia harjoituksia Joroisiin. Viikkoon mahtuu kaksi kehittävää harjoitusta ja muut ovat todella kevyitä. Niistä tulee kuitenkin kohtalaisen paljon tunteja, jolloin pystyn hyödyntämään ja virittämään aerobista puolta. Nyt otetaan kevyesti ja panostetaan vain muutamiin harjoituksiin. Uskoisin, että tällä tavalla pystyn virittämään kunnon sille tasolle kuin sen pitäisikin olla. Nyt vaan rennosti lihashuoltoa unohtamatta!

Ja mikä kaikkein tärkeintä, nyt alkoi myös kesäloma. Aikaa riittää ja nyt on malttiakin – toisin kuin kauden alussa.