Juoksukisoja ja SM Duathlon!

Kanarian treenileirin jälkeen oli vuorossa testiuinti, neljä juoksukilpailua sekä SM Duathlon. Tarkoituksena oli parantaa juoksuvauhtia kovien kilpailujen kautta, jotta saisin juoksuvauhtiin kunnon kehityksen ja sitä kautta triathlonjuoksukin paranisi. Vuorossa oli siis kovin harjoitusjakso, jonka olen koskaan tehnyt.

Talven aikana keskityin harjoittelun ohella ruokavalion keventämiseen, jotta saisin rasvaa pois kehosta. Viime vuoden Itävallan kilpailu osoitti, ettei lämmin ilma ja lihasten päällä oleva rasva sovi kestävyysurheiluun. Painoa tippui neljä kiloa, mutta Kanarian leirin jälkeen reilut kaksi kiloa tuli takaisin. Tästä johtuen lähdin hieman epäilevästi koviin juoksuharjoituksiin ja mietin, että miten juoksu voi enää kulkea.

Viikon jälkeen harjoitusleiristä tein 1500m uintitestin. Jalat hyytyivät todella pahasti 700m jälkeen, mutta pystyin silti parantamaan testitulosta 5 sekuntia. Tämä osoitti, että uinti on parantunut talven aikana reilusti. Lisäksi olen käyttänyt uintia palautumisen merkkinä, sillä jos uinti ei kulje, jalat eivät ole palautuneet.

Olin ilmoittautunut sunnuntaille 14.4 Maskun 10km kilpailuun. Edeltävän päivän jalkojen hyytyminen herätti pelkoa, miten juoksu oikeasti kulkee. Kun tähän lisäsi vielä, että painoa oli tullut pari kiloa lisää, epäilin todella juoksukuntoa. Lähdin kuitenkin rohkeasti liikkeelle ja päätin juosta omaa kovaa vauhtia niin pitkään kuin jaksan. Heti alussa jouduin vetomieheksi. En katsonut kilometrivauhtia lainkaan, vaan keskityin pelkkään tekniikkaan. Juoksin koko matkan aivan rajalla ja vasta maalissa katsoin aikaa. Totesin, että juoksin oman uuden ennätyksen, 34.49! Edellinen ennätys oli 35.26, joten kehitystä oli melkoisesti.

Seuraavalla viikolla palasin normaaliin harjoitteluun, sillä harjoitustunteja tuli 20. Sen verran muutin harjoittelua, että otin kevääseen uuden harjoituksen, voimaharjoitus trainerilla ja päälle juosten mäkivedot loivaan ylämäkeen.

 

Lisäksi viikonloppuna oli taas vuorossa kova juoksu, tällä kertaa 15km testijuoksu Ruissalon mäkisellä reitillä. Alkuverryttelyksi tein 1,5 tunnin pyörän, joka näytti toimivan todella hyvin, sillä alussa juoksu oli todella rentoa. Tässäkin keskityin pelkästään tekniikkaan ja koitin juosta aivan äärirajoilla. Välillä meinasin romahtaa täysin, mutta onneksi Mika Luoto oli mukana, enkä siten voinut antaa periksi. Katsoin 10km kohdalla väliaikaa ja huomasin sen olevan sama kuin aikaisempi ennätykseni, 35.26. Tiesin, että nyt olisi tulossa todella kova aika. Sain ajaksi 53.28, joka tekee keskivauhdiksi 3.33/km!

Viikolla 17 oli taas vuorossa 19 tunnin harjoitusviikko. Tämän viikon kovana kilpailuna oli Urheiluliiton järjestämä kilpailu, Aurajoen Yöjuoksu. Odotin kilpailua todella kovin, sillä reitti vaikutti nopealta. Lisäksi oli hienoa päästä juoksemaan illan pimetessä keskelle kylää. Nimilistan perusteella totesin, että tässä startissa ei kannata olla aivan eturivissä, joten menin heti toiseen riviin. Juoksu tuntui todella helpolta. Sain ponnistuksen lähtemään päkiältä ja voimantuotto sujui takareidellä ja pohkeella todella lennokkaasti. Ensimmäinen kierros meni melko helposti, mutta toisella kierroksella jouduin puristamaan toden teolla. Kova yritys kruunattiin uudella 10km ennätyksellä, joka on nyt 34.33. Olin juoksuun todella tyytyväinen ja helpottunut.

 

 

Viikon 18 harjoitusviikko oli taas kerran melko reipashenkinen. Harjoitustunteja tuli kasaan 20, mutta todella kova kilpailu jäi tekemättä. Tällä kertaa olin sparraamassa Tatua viimeiseen kovaan pyöräharjoitukseen ennen Lanzaroten täyttä matkaa. Viiden tunnin pyörä kulki todella hyvin. Tosin ajoin peesissä, kun oli tarkoitus ruoskia Tatu kovaan menoon. Sykkeet pysyivät todella alhaalla ja pyörä oli helpon tuntuista. Pyöräkin vaikutti kulkevan todella hyvin jo keväällä.

Viikko 19 oli neljäs kova harjoitusviikko peräkkäin. Harjoitustunteja sain tehtyä 19,5 ja tällä kertaa oli vuorossa maastojuoksun SM kilpailu. Minua oli pyydetty juoksemaan Urheiluliiton joukkueeseen, jotta saisimme pisteitä Kalevan maljaa varten. Ajattelin lähdössä, että juoksen kaksi ensimmäistä kierrosta rennosti ja vasta sen jälkeen kiristän menoa. Alussa vauhti oli heti todella kova, eikä siinä voinut heittää täysin jarruja päälle. Juoksin viimeisten joukossa ja aloin hiljalleen nostaa vauhtia. Reitillä olleet jyrkät mutkat ja ylämäet osoittautuivat raskaiksi, sillä lopussa joutui todenteolla puristamaan. Sain kuitenkin viimeisillä kierroksilla muutaman kilpakumppanin kiinni, joten kilpailusta jäi hyvä mieli. Aika oli 41.45, joka teki vauhdiksi 3.35/km, sillä reitin tarkka matka oli 11,6km.

Kun juoksu oli kulkenut kevään mittaan paremmin kuin koskaan, ilmoittauduin SM Duathloniin. Tein viimeistelyharjoituksena Kakskerran tempoajon. Pystyin ajamaan sen 40,5 km/h keskivauhdilla, mikä on vaihtelevalle reitille hyvin. Ennätyksestä jäin 7 sekuntia, vaikka kyseessä oli vasta kevään toinen tempoajo. Kaiken piti olla kunnossa, mutta miten sitten kävikään.

Olin työmatkalla Itävallassa torstaista lauantaihin ja sunnuntaiaamuna lähdin klo 5.10 ajamaan Nurmoon. Heti alkuverryttelyssä huomasin, että jalat olivat todella raskaan tuntuiset. Tiesin, että juoksusta tulee täyttä tuskaa. Ajattelin, että kyllä pyörä sentään kulkee, joten ei tässä hätää ole. Startin jälkeen totesin, että juoksu on aivan hirveän tuntuista. En saa askelta lähtemään päkiältä eikä takareidessä ole mitään voimaa. Ensimmäinen kymppi kulki Suunnon Ambitin mukaan 3.45/km vauhdilla. Se vastaa viime vuoden tasoa, joten siihen ei voi olla pettynyt. Mutta sitten pyöräkään ei kulkenut mihinkään. Vastatuulessa jalat olivat raskaat ja heikon vauhdin seurauksena yrittäminenkin loppui. Viimeinen vitosen juoksu meni 4.02/km vauhdilla. Maalissa olin todella pettynyt. Miten tässä nyt näin kävi, vaikka kaiken piti olla kunnossa? En keksinyt muuta syytä kuin, että matkustamisen jälkeen kannattaa pitää vähintään yksi lepopäivä. Eikä kunnon yöunistakaan taitaisi olla haittaa. Tästä kannattaa ottaa opiksi!

Viikolla 21 otin levon kannalta, jotta palautuisin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tosin viikkoon mahtui muutama legendaarinen harjoitus. Tiistaina Hirvensalon 10km tempo kulki 14.51, joka oli 19 sekuntia paremmin kuin viime vuonna samaan ajankohtaan. Lauantaina tein 3,8km uintikelauksen ja parin tunnin päästä sankaritreenin. Vuorossa oli 3+1 –harjoitus, jossa ajoin 3 tuntia pyörää aerobisella kynnyksellä ja juoksin tunnin aerobisella eli täyden matkan vauhdilla. Pyörässä ajoin saman matkan kuin viime vuonna, mutta syke oli 10 lyöntiä alhaisempi. Yksin en jaksanut yrittää ihan täyttä, joten tyydyin ajamaan tätä vauhtia. Juoksu kulki helposti ja sain vauhdiksi 4.20/km. Syke pysyi juuri kynnyksellä, joten juoksukin näytti kulkevan paremmin kuin viime vuonna.

Takana on siis todella hyvä harjoitusjakso ennen kilpailukautta. Neljä 20 tunnin viikkoa, joissa tein kovia kilpailuja, nosti tasoa melkoisesti. Ainoana pettymyksenä oli SM Duathlon, mutta se olikin ainoa kilpailu, joka ei kulkenut. Harmi, että se sattui juuri tuohon kilpailuun.

Juoksijoiden keskuudessa ihmetellään aina painoa ja mietitään miten se vaikuttaa juoksuun. Ainakin minun kohdalla täytyy todeta, että painon nouseminen ei vaikuttanut juoksuvauhtiin, päinvastoin. Sain rasvaa pois ja samalla reisiin tuli lisää lihasta. Lopputulos oli, että juoksuvauhti nousi viime vuoden 35.26 uuteen ennätykseen 34.33.