Joroisten SM-puolimatka 19.7.2014

Valmistautuminen

Olin levännyt Kiskon varttimatkan jälkeen todella hyvin. Tein muutamia valmistavia harjoituksia ja viikon muut harjoitukset olivat kevyitä ja palauttavia. Tehokkaat harjoitukset olivat kulkeneet todella hyvin. Löysin viimeinkin pyörään normaalin menon ja tuntui, että vauhti olisi parempi kuin viime vuonna. Tästä kertoo neljän tunnin yhdistelmäharjoituksen hyvä meno, sillä pystyin ajamaan kolmen tunnin pyöräosuuden Ironman-vauhdilla tuulessa 37,4 km/h keskinopeudella. Viime vuonna vastaavalla reitillä ja vielä keväälläkin vauhti oli 1,5 pykälää matalampi.

Aikaisemmissa kilpailuissa juoksu on ollut todella jäykkää ja väkisin vääntämistä. Nyt olen Kiskon kisan jälkeen löytänyt rennon menon ja siten juoksuvauhtikin on ollut hyvää. Suurin muutos oli tapahtunut uintivauhdissa. Jokaisessa avovesiuinnissa olin pystynyt uimaan selkeästi kovempaa kuin koskaan ennen. Harjoituskauden tekniikkaharjoitukset ovat näköjään tuottaneet tulosta.

Kaiken piti olla kunnossa. Asetin tavoitteeksi viiden parhaan joukkoon sijoittumisen, joka näin jälkikäteen tuloksia katsottuna olisi ollut ihan tehtävissä. Ennen kisaa olo oli todella hyvä ja luottamus kova. Mutta kuinka sitten kävikään…

Ennen starttia…

Aamulla vatsa tuntui jotenkin oudolta. Huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Koitin olla ajattelematta sitä ja tehdä kaikki samalla tavalla kuin ennenkin. Rantaan päästyä laitoin tavarat valmiiksi. Ennen uintiverraa otin geelin ja totesin uudelleen, että nyt ei tosiaankaan ole kaikki kunnossa. Tuli todella paha olo. Samanlainen kuin olisi vetänyt geelejä jo koko päivän. Uintiverra meni ihmetellessä. Miten voi tosiaankin käydä näin.

Uinti

Olen todella hidas starttaamaan ja sen taas huomasi. Jouduin uimaan ensimmäiset 200m käsirysyssä, jonka jälkeen pääsin uimaan omaa vauhtia. Sain uinnin tuntumaan normaalilta ja pääsin edellä olevista kilpailijoista ohi. Mutta sitten kävi oksennus suussa. Ei ollut mikään juhlatunne. Yritin olla ajattelematta sitä ja yritin kauhoa sen minkä pääsin. Lopputulos oli, että vauhti oli pelkkää kelailua. Rantaan päästyä huomasin, että olo on todella flegmaattinen. Puristus puuttuu kokonaan ja jaloissa ei ole mitään tunnetta.

Pyörä

Pyörä tuntui alussa todella hirveältä. En pystynyt ottamaan ensimmäisellä 30km:llä yhtään geeliä, kun koko ajan meinasi tulla oksennus. Mielessä alkoi jo käydä, että tällä menolla en pääse edes maaliin. Pyörittelin ja koitin parannella oloa. Kun vähäänkään olo parani, aloin ottamaan geelejä, tosin selkeästi harvemmin kuin olin ajatellut. Pyörässä en saanut koko ajon aikana mitään menoa. Se oli pelkkää pyörittelyä, josta puuttui puristus ja se normaali tekeminen, joka oli viimeisen kahden viikon aikana löytynyt. Viimeiset 30km kroppa alkoi tuntumaan normaalilta ja ajattelin, että nyt vasta kilpailun pitäisi alkaa. Vaihtoon tullessa tuntui, että olisin voinut ajaa toisenkin kierroksen samalla vauhdilla.

Juoksu

 

Juoksu tuntui perus hölkkäilyltä. Sain pidettyä juoksuasennon hyvänä ja yritin koko ajan keskittyä pitämään hartiat ja kädet rentoina. Ylämäet olivat vaikeita, mutta tasaiset ja alamäet pystyin juoksemaan suhteellisen normaalisti. Vauhti vain oli käsittämättömän hidas.

Kilpailun jälkeen

Maalissa huono olo jatkui. En pystynyt syömään mitään moneen tuntiin, sillä vatsa tuntui uudelleen menneen sekaisin.

Olin valmistautunut kilpailuun todella hyvin ja kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Mitä ihmettä tapahtui viimeisen neljän päivän aikana? Tein kevyitä lenkkejä ja tankkasin. Kaikki meni kuten aina ennenkin. Siinä voi jokin mennä pieleen, mutta en siihenkään ihan usko. Kilpailupaikalla oli suora auringonpaiste ja taisin olla auringossa liikaa. Jälkeenpäin on helppoa sanoa, että olisi kannattanut olla vain varjossa.

Tällaisten läpikäyminen ei tosiaankaan ole helppoa. Harjoittelee koko vuoden todella hyvin ja panostaa puoli- ja täyteenmatkaan. Alkukauden kisat menevät kovan harjoitusrytmin ohessa ja siten niissä parhaat tulokset jäävät odottamaan. Kun keventää harjoittelua, kaikki alkaa sujumaan, mutta sitten pystyy jotenkin pilamaan kaiken.

Toisaalta tämä osoittaa, että triathlon on todella vaativa laji. Kilpailusuoritus on niin pitkä, että siinä ehtii tapahtumaan mitä vain. Myös kilpailua ennen kaiken pitäisi sujua hyvin. Täydelliseen suoritukseen vaaditaan jokaiselta osa-alueelta onnistumista. Hyväksi kilpailijaksi kehittyminen vaatii, että näitä epäonnistumisia täytyy kokea ja yrittää seuraavan kertaan tehdä asioita paremmin. Toivottavasti jokaista mahdollista epäonnistumista ei tarvitse sentään kokea.

Ironman Copenhagen

Seuraava kilpailu on Kööpenhaminan täysmatka, joka on 24.8. Tähän kilpailuun on viisi viikkoa aikaa, joten ehdin tekemään hyvän valmistavan jakson kauden pääkilpailuun. Viikon palauttelen Joroisten kilpailusta ja kaksi viikkoa teen hyviä valmistavia harjoituksia. Viimeiset pari viikkoa pidän virettä yllä ja viritän kropan täyteen iskuun.

Joroisista jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis, sillä uskoisin, että täysmatka kulkisi todella hyvin. Tämä kilpailu osoitti, että kunto on kuitenkin kohdallaan. Täydellisellä kanttaamisellakin saa ihan hyvän kisan aikaiseksi, vaikka tehot ovat lähes täydenmatkan tehoja.

Eiköhän tästä vielä hyvä tule!