Ironman Kalmar 17.8.2013

Kalmariin valmistautuminen sujui viimeistä viikkoa lukuun ottamatta todella hyvin. Viimeistelyharjoitukset kulkivat eikä edes viiden tunnin pyörälenkillä tullut lainkaan heikkoa hetkeä. Myös kisavauhtinen kahden tunnin juoksu tuntui helpolta. Tämä nosti itseluottamusta.

Kuitenkin tasan viikko ennen kisaa lyhyessä pyörä-juoksu-harjoituksessa vasen pohje alkoi oireilla. Kevyt hieronta ja kahden päivän burana-kuuri auttoivat ongelmaan. Tiistain lyhyessä yhdistelmäharjoituksessa pohje ei enää tuntunut, joten fiilis oli taas luottavainen. Mutta sama oire palasi torstaina, kun saavuimme Kalmariin. Koitin olla miettimättä asiaa ja mietin, että kaikki muu tuntui niin hyvältä, että tämä ei voi pilata kisaa.

Torstaina kävimme muiden urheiluliittolaisten kanssa ajamassa pyörällä. Silloin minulla oli levy ja 808, mutta jo kohtalaisessa tuulessa pyörä tuntui hieman levottomalta. Seuraavaksi päiviksi oli luvattu kovempaa tuulta, joten päätin ajaa FFWD:n 5 etukiekolla ja 9 takakiekolla. Viimeisenä päivänä en uskaltanut enää käydä juoksemassa, sillä pelkäsin pohkeen menevän vain huonommaksi. Tsemppasin itseäni kunnon menoon ja koitin miettiä etukäteen kilpailussa tulevia heikkoja hetkiä. Niistä pitäisi päästä nopeasti yli, ettei kilpailusuorituksesta tulisi heikko pelkkien ajatusten takia.

Matkalla viemään pyörää ja varustepusseja vaihtopaikalle. Fiilis alkoi tässä kohtaa nousemaan!

Tavoitteena kilpailussa oli sijoittua kahden joukkoon sarjassa M25-29, sillä se oikeuttaisi Havaijin paikkaan. Tavoite oli melko kova, mutta kuitenkin hyvällä onnistumisella mahdollinen. Ennen kilpailua sain Aamuset teki tavoitteestani artikkelin, joka löytyy tästä.

Uinti

                 Lähtöä oli seuraamassa todella paljon väkeä heti aamu seitsemältä.

 

Olin etukäteen ajatellut, että otan todella kovan lähdön ja yritän päästä hyvään porukkaan. Ensimmäiset 30 metriä sujuikin todella hyvin, mutta sen jälkeen ryhmä tiivistyi todella paljon ja kilpailijoita alkoi tulla vasemmalta ja oikealta ohi sekä muutamat yrittivät uida yli. Tunnelmaa ei kohottanut melko kova aallokko, joka hakkasi vasten kasvoja. Menin totaalisen paniikkiin, joten aloin rauhoitella itseäni, että ensimmäisen poijun jälkeen tilanne varmasti helpottuu. Hidastin vauhtia, jotta sain hengityksen toimimaan normaalisti, mutta samalla sijoitukseni tippui melkoisesti.

Toinen 1500m uintikierros oli selkeästi parempi ja aloin saada uudelleen porukoita kiinni. Suunnistus sujui todella hyvin, minkä auttoi ohittelussa. Viimeisellä 800m sain ison ryhmän kiinni ja ajattelin, että pääsen kerrankin hyvään pyöräporukkaan. Kun nousin ylös vedestä, huomasin, että olin tuhrannut 1.01 aikaa, kun tavoite oli 55 minuuttia. Koitin olla miettimättä sitä ja ajattelin, että ei vielä ole mitään hävitty.

Pyörä

Vaihto sujui nopeasti ja pääsin hyvin pyörällä liikkeelle. Ohittelin koko ajan sekä yksittäisiä että ryhmässä ajavia. Öölannin sillan jälkeen pyöräreitti kääntyi suoraan vastatuulen. Ajattelin, että nyt pitää pystyä pitämään syke samalla 155 tasossa, muuten juoksusta ei tulisi mitään. Kiittelin itseäni, että olin valinnut matalammat kiekot, sillä nyt pystyin keskittymään ajamiseen eikä energiaa mennyt tuulen kanssa taisteluun. 30 km kohdalla tuli vastaan seuraava epäonni, sykemittari päätti lopettaa sykkeen mittaamisen. Useista kokeiluista huolimatta se ei suostunut käynnistymään. En antanut tämänkään haitata, vaan ajattelin, että nyt täytyy pitää jaloissa sama puristus päällä. Ajattelin, että nyt kisataan ihan fiiliksen mukaan. Nopeusmittariin ei kannata tässä kohtaa luottaa, kun reitille vaikutti osuvan tuuli todella hyvin.

Vastatuuliosuudella ohi tuli kaksi saman ikäsarjan kilpailijaa. Pidin välimatkan heihin suunnilleen samana. 53km kohdalla reitti kääntyi ja tuuli alkoi puhaltaa suoraan sivusta. Samassa nämä kaksi kilpailijaa hävisivät näkyvistä ja aloin epäillä omaa vauhtini. Koitin ajaa kovempaa, mutta silloin piti puristaa selkeästi kovempaa. Päätin luottaa fiilikseen. Loppuosa Öölannin lenkistä sujui hyvin. Tosin kovaan sivutuulen ajaessa tunnelma ei ollut kovin korkea, kun vauhti seilasi 30-33 km/h välissä.

   Mantereen puolen lenkki alkaa. Jalat tuntuivat todella hyviltä, mikä nosti fiilistä.

Mantereen puolen lenkki oli hieman vaihtelevampi mutkien ansiosta. Sinnekin osui tuuli, joten missään ei päässyt helpolla. 130km kohdalla aloin ihmettelemään, ettei minulle ollut tullut kertaakaan heikkoa hetkeä. Aikaisemmin se oli tullut viimeistään tässä kohtaa. Fiiliksellä ajaminen oli siis toiminut hyvin. Viimeiset 15km ajettiin taas vastatuuleen, jolloin tunnelma alkoi laskea. Aloin miettiä jalkojen tuntemusta ja huomasin, että jalat eivät ole koskaan tuntuneet näin hyvältä. Aloin tsempata itseäni, että hyvällä juoksulla kaikki on vielä mahdollista.

 

Juoksu

Juoksun heti alussa kuulin, että olen neljäntenä. Ajattelin, että tasaisella juoksulla saan edessä menevät kiinni. Olin etukäteen miettinyt, että ensimmäinen kierros juostaan rennosti ja vasta viimeisellä kierroksella puristetaan irti kaikki, mikä lähtee. Ensimmäinen kierros tuntui naurettavan helpolta. Koskaan ennen en ollut kokenut samanlaista tuntemusta. Katsoin kaikkien ohitettavien numerolappuja ja huomasin, että kaksi ohitettavaa saattoi olla samassa sarjassa.

Juoksu tuntui alussa rennolta. Tunnelmaa nosti reitin varressa ollu huikea kannustus!

Toisella kierroksella jalka alkoi hiljalleen painaa. Kun ensimmäinen 10km oli kulkenut 45 minuuttiin, 20km kohdalla kello näytti 1.31. Ajattelin, että nyt pitäisi pystyä pitämään sama meno, jotta tavoite täyttyisi. Matka alkoi kuitenkin painaa ja 30km väliaika oli 2.19. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä kuulin, että olen toisena ja edessä menevä kaveri on saavuttamattomissa. Takaa tulee kuitenkin britti ja sen juoksuvauhti oli selkeästi kovempi. Päätin ottaa koko 12km mittaisen loppukirin. Nyt ei olisi mahdollista kävellä juomapisteellä, ainakaan kaikilla. Aloin hokea, ”rennosti vaan”. Rentoudella voisin pitää vauhdin samana ja siten britti voisi pysyä takana. Aloin kuunnella tarkkaan, saavuttaako joku minua. Reitillä juostiin 7km ennen maalia pistotie edestakaisin. Siinä huomasin, että eroa on 400m. Nyt pitäisi laittaa kaikki peliin ja toivoa, että se riittää. En enää kävelisi metriäkään. Mietin, että nyt katsotaan, kuinka kovin haluan Havaijille.

Mietin tekniikkaa ja ajattelin, että on britilläkin pakko painaa. Koitin koko ajan kiristää vauhtia, vaikka reidet huusivat aivan mielettömästi. Kaupunkiin tultaessa Kaisa näytti, että olen edelleen toisena. Vielä en uskaltanut kuitenkaan huokaista helpotuksesta, vaan päätin juosta loppuun asti. Pitkä maalisuora oli nautinnollinen juosta, kun ymmärsin, että olen edelleen toisena eikä ketään tule takaa.

Maali

Maalissa tunnelma oli sanoin kuvailematon. Kuuluttaja vahvisti, että olin sarjassa M25-29 toinen, mikä riitti Havaijin paikkaan. Kolme vuotta sitten asetettu tavoite täyttyi. Sen eteen tehtiin viime vuonna 740 tuntia töitä ja tänä vuonna näyttäisi tulevan 850 tuntia. Kaiken tämän jälkeen olo tuntui jopa hieman tyhjältä. Nyt se lopulta toteutuu. Ennen kilpailua pidin Havaijin paikan saavuttamista epärealistisena, vaikka sitä kovasti toivoin. En uskonut toiseen sijaan kuin viimeisellä kahdella kilometrillä, sillä kilpailu ei ollut mikään nappisuoritus.

Palkintojenjako

Sunnuntaina oli vuorossa palkintojenjako. Otin mukaan paikan lunastamiseksi vaadittavan passin ja luottokortin. Varmistin moneen kertaan, että ne ovat varmasti mukana, ettei paikan saaminen jäisi ainakaan siitä kiinni. Kun paikkoja jaettiin, oli hienoa huutaa oman nimen kohdalla ”YES” ja siten lunastaa paikka. Sain Lein kaulaan ja pääsin maksamaan osallistumismaksua. Huikea fiilis!

                           Aivan mieletön fiilis käydä lunastamassa Havaijin paikka!

Tilaisuus sai vielä jatkoa, kun jaettiin ikäsarjojen palkinnot. Sain oman sarjan toisen palkinnon. Sitäkin oli hienoa päästä hakemaan, sillä en ole koskaan sijoittunut näin korkealla isossa kilpailussa. Pääsin lisäksi seuraamaan, kun toinen urheiluliittolainen, Sari Stenholm, haki oman sarjansa kolmannen palkinnon. Oli hienoa seurata seura- ja treenikaverin menestystä!

Palkintokorokkeella pääsi nauttimaan tunnelmasta toden teolla. Tämän eteen on tosiaan tehty töitä!

Kilpailun jälkeen olen saanut paljon onnitteluja Havaijin paikan saavuttamisesta. On todella hienoa, että olen päässyt harjoittelemaan hyvään porukkaan, joka on motivoinut ja auttanut minua eteenpäin. Vaikeina hetkinä treenikavereista ja ystävistä on ollut apua. Nyt on upeaa päästä jakamaan onnistumista näiden ihmisten kanssa. Olen todella kiitollinen, että huikeat ystävät ovat olleet tässä projektissa mukana. Suuret kiitokset kuuluvat myös yhteistyökumppaneille Craft, Felt, Endurance Sports ja Suunto.

Erityiset kiitokset unelman täyttymisestä annan vaimolleni, Kaisalle. Hän on tukenut harrastusta kaikin tavoin ja samalla mahdollistanut harjoitusmäärien nostamisen. Ilman Mika Luodon neuvoja ja valmentamista en olisi koskaan voinut edes uneksia Havaijin paikasta. On ollut hienoa päästä toteuttamaan Mikan ohjelmia sekä saada häneltä lukuisia neuvoja niin harjoittelemiseen sekä kilpailemiseen. Taas nähtiin, että Kalmarin kilpailussa koetut vastoinkäymiset voitiin selättää kokeneen triathlonistin vinkkien avulla.

Turun Sanomat julkaisi artikkelin Havaijin paikan saavuttamisesta. Artikkeli on luettavissa tästä.

Kohti Kalmaria!

Lauantaina 17.8 on edessä kauden pääkilpailu, Ironman Kalmar. Koko kauden ajan olen miettinyt kilpailua ja yrittänyt henkisesti latautua kilpailuun. Nyt kaikki pitäisi olla kunnossa! Olo on mitä parhain ja kaikki lajit kulkevat selkeästi paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Tähän kauteen olen nostanut 9% harjoitusmääriä verrattuna viime vuoteen. Uinnin osalta vauhti on mennyt selkeästi eteenpäin, tosin keskikesällä siinä oli pieni taantuma. Nyt olen pysynyt kilpailuissa uintiosuudella hyvin mukana, joten olen päässyt parempaan pyöräporukkaan. Pyörässä tempovauhti on hieman parantunut, mutta suurin ero on tullut juuri Ironman-vauhtiin. Nyt pystyn 10 lyöntiä yli aerobisen kynnyksen ajamaan kovempaa vauhtia. Tämä osoittaa, että harjoitukset ovat kehittäneet kilpailuominaisuuksia toivotulla tavalla. Suurin kehitys on kuitenkin tapahtunut juoksussa. Joroisten puolimatkassa pystyin parantamaan juoksuvauhtia 4 minuuttia ja sain puolikkaan ajaksi nyt 1.25.49.

Urheiluliitossa meillä on nykyään todella hyvä ja kannustava harjoitusryhmä, josta valtaosa on myös ilmoittautunut Kalmariin. On aivan huikeaa ollut treenata hyvässä porukassa ja se on laittanut minut myös harjoittelemaan entistä enemmän. Motivaatio on pysynyt koko harjoitus- ja kilpailukauden korkealla.

Kalmarissa on tavoitteena olla omassa sarjassa, M25-29, toinen, joka oikeuttaisi Havaijin paikkaan. Tavoite on todella kova, mutta hyvällä suorituksella sen pitäisi olla täysin mahdollinen. Tämä tulee vaatimaan normaalissa kelissä todennäköisesti 8.55 alituksen. Toivottavasti kaikki menee nappiin ja tavoite toteutuu. Sen eteen on nyt tehty todella paljon töitäkin. Lisäksi kauden mittaan on ollut sen verran epäonnea, joten toivoisin onnenkin olevan nyt puolellani.

Kalustoonkin on tehty päivityksiä, joten nyt on lyöty kiekkohankinnassa rahaakin reilusti kiinni. Onneksi yhteistyökumppanit ovat olleet minun matkassa mukana. Sillä on ollut suuri merkitys ja se on mahdollistanut paljon.

                         Mikäli tuuli pysyy maltillisena, ajan levyllä ja 808:lla. 

                              Tällä setillä pärjää tuulisessakin kelissä!

Joroinen 20.7.2013

Viime viikon lauantaina oli perinteikäs Joroisten puolimatka. Tänä vuonna kilpailun taso oli paras moneen vuoteen, sillä paikalle olivat tulleet kaikki kotimaiset kärkimiehet. Tunnelmaa nosti todella huikea osallistujamäärä, sillä nyt lähtöviivalla oli yli tuhat osallistujaa. Tapahtuma alkoi lähennellä jo Keski-Euroopan triathlonkilpailujen mittakaavaa.

                                                  Rannassa näki parhaiten osallistujien valtavan määrän.

Aamulla tunnelma oli todella hyvä, kun katseli rannassa pyörien ja kilpailijoiden määrää. Koko ranta oli täynnä niin kilpailijoita kuin katsojiakin. Lähdöt oli jaettu eri lähtöryhmiin ja meidän lähdössä lähtivät yleiset sarjat. Startissa olin päättänyt lähteä kärjen mukaan. Tällä kertaa pysyinkin siinä, mutta kärkimiehet uivat kovaa vauhtia koko myötätuuliosuuden. Itse pysyin mukana ainoastaan ensimmäisen minuutin ja sen jälkeen jouduin päästämään kärjen menemään. Uinti oli todella haastava tuulen tekemän aallokon seurauksena. Vasta-aallokko-osuus oli vaikea uida, sillä tekniikka hajosi täysin. Päätin kauhoa käsillä kovaa ja jättää potkut vähemmälle. Uinti ei tuntunut kulkevan aivan parhaimmalla tavalla. Juuri ennen vaihtoa sain kärkiryhmän viimeisen ryhmän kiinni ja ajattelin, että kerrankin pääsen hyvään pyöräporukkaan.

Vaihdossa huomasin, että olin saanut kiinni Lemmettylän, Thomasin ja Bomanin. Vaihto sujui nopeasti ja pääsin hyvin pyörällä liikkeelle. Darby lähti pyörällä ajamaan todella kovaa vauhtia, joten päätin ajaa täysin omaa vauhtia. Alku tuntui ihan hyvältä, mutta ensimmäisen vastatuuliosuuden jälkeen jalat tuntuivat oudoilta. Meno ei ollut aivan parasta, sillä kunnon puristus puuttui. Myötätuuliosuudella en puristanut riittävästi ja syke alkoi tippua. Näin jälkeenpäin tein siinä selkeän virheen. Ero syntyi lähes kokonaan myötä- ja sivutuuliosuuksilla, joissa olisi pitänyt puristaa niin paljon, että syke olisi pysynyt samana koko ajan. Nyt syke tippui 5-10 lyöntiä. Toisaalta sain pyörällä edes kohtuullisen ajan enkä räjähtänyt. Tällä kertaa monet näytti ajaneen pyörää liian kovaa ja lopputuloksena oli keskeytys.

                                                                      Vaihdot sujuivat kohtuu nopeasti.

Juoksun alku lähti hyvin liikkeelle. Olin päättänyt, että juoksen ensimmäisen kierroksen rennosti ja toisen kierroksen jälkeen alan nostaa vauhtia. Ensimmäinen kierros tuntui niin helpolta, että aloin epäilemään jo omaa vauhtia. Miesten kärki tuli ohi ja katsoin, että Viron triathlonisti ei juokse kauhean paljon kovempaa, joten oma vauhti on varmasti riittävä. Toisella kierroksella nostin sykettä taas muutaman lyönnin ja juoksu tuntui edelleen rennolta. Toisen kierroksen alussa Darby tuli ohitse ja pääsin seuraamaan voittotaistelua aitiopaikalta. Darbyn juoksu näytti todella rennolta, mutta eroa oli vielä 1.10 ja matkaa enää reilu 10 km. Toivoin matkan riittävän. Oma juoksu tuntui loppuun asti helpolta, vaikka nostin juoksuvauhtia koko ajan.

                                                            Maalissa oli hyvä tuulettaa tähän mennessä parasta SM sijoitusta.

Maalissa olo oli hieman pettynyt ja samalla tyytyväinen. Pyörässä en ollut saanut parasta menoa irti, mutta juoksu oli taas todella hyvää menoa. Kokonaisuutena täytyy olla kilpailuun kuitenkin tyytyväinen, sillä sijoitus oli kovatasoisessa kilpailussa hyvä. Juoksuaika 1.25.49 on neljä minuuttia parempi kuin viimekertainen ennätys. Uinnissa ja pyörässä ero oli vähän pienempi kuin aikaisemmin.

Tarkemmat tulokset löytyy tästä.

Seuraavaksi menen Vehmaan triathloniin. Se on hyvä viimeinen startti ennen Kalmarin täyttä matkaa. Joroisten kilpailusta jäi hyvä tunne täydelle matkalle. Toivottavasti siellä tulee onnistuminen.

Kisko triathlon 30.6 ja Sastamalan triathlon 6.7

Kisko-triathlon

Puolitoista viikkoa sitten, lauantaina 30.6, oli vuorossa perinteinen Kisko-triathlonin varttimatka. Etukäteen osallistujalistaa tutkiessa näytti, että kilpailusta tulee todella tasainen. Mukana olisivat ainakin Jens Dahlman ja Mika Somppi. Ajattelin, että kakkosvaihtoon pitää päästä kavereita ennen, jos aikoo kilpailussa pärjätä. Pyörä ei ollut kulkenut viikolla aivan odotusten mukaisesti, mutta juoksuvauhti oli säilynyt keväästä yllättävän hyvin.

                              Vain varttimatkan kilpailijat lähti yhtä aikaa, mutta silti lähdössä oli melkoinen sähellys.

Uintiosuus lähti taas melko heikosti käyntiin, sillä onnistuin jäämään kavereiden taakse. Ensimmäisellä suoralla jouduin uimaan kärkeä kiinni ja onnistuin saavuttamaan sitä vähän. Takasuoralla sain uinnin kulkemaan ja pystyin lähes saavuttamaan kärkiryhmän. Takaisinpäin lähdettäessä ajattelin aluksi uida lähes täyttä ja saavuttaa kärki, jonka jälkeen hiljentäisin vauhtia ennen vaihtoa. Sain kärjen lähes kiinni ja nousin vedestä kolmantena. Vaihto sujui nopeasti ja pääsin ensimmäisenä pyörälle.

                                                                  Pääsin ensimmäisenä pyörälle hyvän uinnin jälkeen.

Oli hieno johtaa kilpailua ensimmäiset kilometrit, kunnes Somppi tuli ohi. Ajattelin, että häntä ei saa päästää liian kauas, sillä muuten tulisi juoksussa kiire. Ennen kääntöpaikkaa ohi tulivat vielä Dahlman ja Vähä-Ypyä. Ensimmäinen parikymppiä ei kulkenut toivotulla tavalla, joten ajattelin, että paluumatkalla pitää yrittää kovempaa, jotta pääsen uudelleen Sompin vauhtiin. Paluumatkalla sain pyörän kulkemaan paremmin ja pääsin Sompin kanssa samaan aikaan vaihtoon. Vaihto sujui nopeasti ja pääsin toisena juoksemaan. Alku tuntui todella raskaalta, mutta yritin sinnitellä Kiskon raskaassa maastossa. Toinen juoksulenkki tuntui selvästi helpommalta, mutta kääntöpaikoilla näin koko ajan, että takaa tulee kovia juoksijoita. Yritin hakea rentoutta, jotta pääsisin kovempaa, mutta se ei tällä kertaa onnistunut. Maalissa kuitenkin suoritus palkittiin toisella sijalla.

Kilpailusta jäi hyvä maku, sillä uinti oli parasta, mitä olen koskaan uinut. Pyörä oli pienoinen pettymys, sillä en pysynyt kärjen vauhdissa. Juoksusta puuttui rentous, vaikka se kulki muuten ihan hyvin. Aikaisemmat kovat tempoajot olivat vieneet terävimmän vauhdin pyörästä, joten nyt seuraavaksi olisi tarkoitus löytää se takaisin. Aikaa ei ollut kauaa, sillä viikon päästä olisi vuorossa Sastamalan varttimatka.

Kiskon tulokset löytyvät tästä.

Välipäivien treenit

Alkuviikon palauttelin kisasta ja päätin keskittyä juoksuvauhdin hakemiseen ja jättää tempoajot vähemmälle. Lisäksi venyttelin jokaisena päivänä kaksi kertaa päivässä, jotta jalat palautuisivat nopeammin ja rentous löytyisi. Tein keskiviikkona kovan juoksuharjoituksen, 3x2000m. Juoksuvauhti oli yllättävän kova, sillä paras kulki 3.24/km vauhdilla. Juoksuvauhti ei ollut siis kadonnut, vaan ainoastaan rentous. Perjantain valmistava harjoitus antoi taas uskoa kilpailemiseen, sillä 2x5 minuuttia pyörällä kulki vastatuuleen kilpailun sykkeillä 40 km/h. Lisäksi juoksu 2x3 minuutin vedoissa vauhdit olivat 3.29/km ja 3.24/km. Tämä toi uskoa Sastamalan kilpailuun. Venyttely oli selvästi auttanut, joten päätin, että sitä pitää jatkaa läpi koko kilpailukauden.

Sastamalan triathlon

Kilpailupaikalla saapuessa huomasin, että jälki-ilmoittautuneina kilpailuun on tulossa mukaan todella kovia triathlonisteja. Kilpailusta tulisi todella kova tasoinen, sillä mukaan oli tulossa melkein kaikki samat kuin Joroisillekin. Kilpailufiilis alkoi nousta välittömästi!

                                            Uinnin startissa oli tiivis, mutta oman paikan löysi kuitenkin melko helposti. 

Varttimatkan kilpailu lähti käyntiin todella heikolla uinnilla. En uskaltanut lähteä täysillä, joten jouduin taas alussa uimaan kavereita kiinni. Toinen uintikierros tuntui jo paljon paremmalta, joten pystyin puristamaan oikein kunnolla. Pääsinkin seuraavaa porukkaa lähemmäksi, mutta en ihan saavuttanut sitä. Vaihdossa huomasin, että Miettinen ja Kasurinen lähtivät juuri ennen polkemaan. Etukäteen olin toivonut, että olisin pysynyt uinnissa siinä porukassa, sillä silloin pyörä olisi kulkenut selkeästi kovempaa. Lähdin polkemaan ja sain perääni Söderdahlin Kaitsun. Pyörä kulki selkeästi paremmin kuin Kiskossa ja pystyin hieman puristamaankin eikä syke vielä noussut aivan anaerobiselle kynnykselle. Vedin pyörässä lähes koko matkan ja tulimme Kaitsun kanssa samaan aikaan vaihtoon. Pyörässä olin kääntöpaikalla huomannut, että edellä on Miettinen, Kasurinen, Stenroos ja Karioja.

                                                                      Pyörällä sain puristettua melko hyvin.

Alku oli juoksussa taas täysin jäykkää menoa. Yritin hakea rentoutta ja välillä sain käsillä rytmitettyä juoksuun hyvää vauhtia. Toiselle kierrokselle päätin yrittää kaiken ja hakea kunnon rentoa menoa. Pääsin Kaitsua välillä selkeästi lähemmäksi, mutta lisäksi huomasin, että seurakaveri Tatu alkaa lähestyä, vaikka vaihdossa eroa oli lähes kolme ja puoli minuuttia. Viimeiseen 2,5km löin kaiken peliin ja yritin ottaa Kain ja Tatun kiinni. Onnistuinkin siinä melkein, sillä maalissa eroa oli ainoastaan Kaitsuun 6 sekuntia ja Tatuun 23 sekuntia.

                                                     Maaliin tullessa tuntui, että kaikki voimat oli jätetty reitille.

Kilpailu oli tämän kauden suorituksista tähän mennessä tasaisin ja paras. Uinti oli edelleen vähän heikko, mutta nyt pyörä kulki rennosti. Juoksuun sain lopussa rennon ja helpon menon, joten siihen olen todella tyytyväinen.

Kilpalun tulokset löytyvät tästä.

Ironman Zurich 70.3 ja Juhannustriathlon

Kauden ensimmäinen kova startti oli tarkoitus tehdä Zurichissä 2.6. Valmistauduin kilpailuun huolella ja kaiken piti olla kunnossa. Pyörä kulki kilpailua edeltävällä viikolla todella kevyesti ja juoksu oli helppoa. Ennen matkaan lähtöä sain sähköpostia, että järven lämpötila on 10 astetta, joten uintiosuus on vaihdettu 4,5 km juoksuun. Tässä oli ensimmäinen kova pettymys. Keräsin itseni kuitenkin ja aloin valmistautua uudelleen, nyt duathloniin. Lähdin matkaan perjantaina, kun kilpailu oli sunnuntaina. Heti matkaan päästyäni huomasin, että kurkku tuntuu kipeältä ja olo ei muutenkaan olo kovin hyvä. Lisäksi, kun saavuin perille, huomasin, että vettä sataa koko ajan.

                            Vettä satoi miltei koko ajan ja tunnelma oli sen mukainen.

Kilpailuun valmistautuminen jäi paikanpäällä kokonaan tekemättä. En ajanut pyörää metriäkään, vaan vein pyörän rohkeasti telineeseen roikkumaan odottamaan kilpailua. Lauantain aikana olo parani hiljalleen, mutta hyväksi se ei muuttunut missään vaiheessa. Lähdin sunnuntaina kuitenkin kilpailemaan.

               Tankkaukseen tuli vedettyä suklaakakku kaiken harmituksen keskellä.

Ilma oli 10 asteinen, joten vaatteita piti olla reilusti päällä. Tosin lähes kaikki muut lähtivät liikkeelle kisa-asussa.

 Heti startin jälkeen huomasin keuhkoissa sattuvan. Juoksuvauhtia oli pakko hiljentää 3.30/km:stä 3.45/km:iin. Vaihdossa pyörrytti aivan mielettömästi ja oli vaikeaa saada varusteet vaihdettua. Pyörässä alkoi vesisade 7 km ajon jälkeen. Vettä satoi todella kovaa ja hiljalleen alkoi tulla kylmä. Ylämäessä keuhkot sattuivat ja päätin ottaa hieman rauhallisemmin. Alamäkeä ajaessa 50-60 km/h vauhdilla koitin vain pysyä keskellä tietä, sillä näkyvyys oli melko heikko. Kun pääsin uudelleen järven rantaan, järjestäjä oli pysäyttämässä ja kertoi, että kilpailu on keskeytetty maanvyörymän johdosta. Pettymys oli todella suuri. Ehdin ajaa 35 km ja kilpailu keskeytetään.

Toisaalta tämä oli ihan hyvä, sillä kipeänä ei olisi kuitenkaan tullut kovin hyvää suoritusta.

Zurichin jälkeen parantelin flunssaa puoli viikkoa ja aloin uudelleen harjoittelemaan. Sain kaksi todella hyvää harjoitusviikkoa aikaiseksi ja olin mielestäni taas valmis kilpailemaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Urheiluliiton perinteikäs Juhannustriathlon. Odotin innolla kilpailua, sillä mukaan oli ilmoittautuneet mukaan lähes kaikki Urheiluliiton triathlonistit, ainoastaan Goesch ja Thomas puuttuivat. Uinnista arvasin tulevan taas todellista painia, mutta pyörällä ja varsinkin juoksussa saisi kokeilla missä kunnossa olen.

                                     Tiivistunnelmallinen startti on tapahtunut.

Uinti lähti liikkeelle, kuten arvasinkin, todellisissa painitunnelmissa. Ensimmäiselle poijulle asti jouduin painimaan eri kilpailijoiden kanssa, mutta sen jälkeen uinti lähti kulkemaan. Huomasin kuitenkin, että kärki on karannut jo liian kauas, mutta uin silti lopun niin kovaa kuin pystyin. Vaihto meni nopeasti ja pääsin pyörälle. Sain pyörällä sykkeet ylös ja vauhti oli varsin hyvä. Sain hieman edellä meneviä Tatua ja Lundbergiä kiinni, mutta en päässyt samaan porukkaan. Juoksussa päätin heti alussa laittaa kaikki peliin. Juoksussakin sykkeet nousivat anaerobisen kynnyksen tuntumaan ja samalla vauhtikin oli reipasta. Kääntöpaikalla huomasin, että edellä menevä Jarno Stenroos on liian kaukana, mutta päätin kuitenkin vielä yrittää.

Eroa maalissa oli 43 sekuntia, kun sitä vaihdossa oli 57 sekuntia. Hyvän juoksun jälkeen pääsin kuitenkin toiseksi. Onnittelut Jarnolle todella hyvästä kilpailusta! Itse olen todella tyytyväinen kilpailuun, vaikka uinti ei sujunutkaan toivotulla tavalla. Juoksussa vauhti oli 3.35/km. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kilpailuihin. Seuraava startti on Kisko triathlonissa. Odotan perinteikästä kilpailu innolla. Siellä on taas luvassa todella tiukka kilpailu!

Juhannustriathlonin tulokset löytyvät täältä.