Viimeistelyt Havaijin laavakentällä!

Valmistautuminen Havaijin Ironman-kilpailuun meni kotimaassa todella hyvin. Kaikki treenit sujuivat suunnitellusti ja kelitkin suosivat. Näin ollen lähdin matkaan luottavaisin mielin. Ensimmäinen haaste oli päästä paikalle. Outoa, mutta stressasin aluksi matkaa enemmän kuin itse kilpailua. Reitti kulki Helsingistä, Lontooseen ja sieltä Los Angelesin kautta Konalle. Pyörälaukun kanssa matkustaminen tuottaa aina vaikeuksia, joten varauduin ongelmia tulevan viimeistään Losin kentällä. Lisäksi olin kuullut mitä oudoimpia tarinoita rajamuodollisuuksista, joten oli huojentavaa kuulla sanat ”Welcome to United States”. Suomen passilla matkustaessa kaikki vaikuttaa sujuvan todella hienosti, joten kaikki stressaaminen oli turhaa.

Konan lentokentällä oli vastassa bungalow-tyylinen lentoasema. Suurin yllätys oli kuitenkin sää, joka oli yllättävän viileä. Olin varautunut todella kuumaan ja kosteaan ilmaan, mutta se olikin vain sopivan lämmin sekä todella kostea. Laukut ja jopa pyörälaukku tulivat yllättävän nopeasti ja vahingoittumattomina. Todella hienoa, ettei mitään vahinkoja sattunut edes matkatavaroille. Vuokra-auto löytyi hienosti vuokraamon bussikyydin avulla. Huoneisto osoittautui tilavaksi, joten kahden viikon matka olisi ainakin puitteiden puolesta kunnossa.

Edessä olisi yhdeksän päivää aikaa sopeutua lämpimään ilmastoon sekä tehdä viimeiset harjoitukset. Ensimmäisenä päivänä tein 45 minuutin uimatreenin avovedessä. En uskaltanut uida kovinkaan kaukana rannasta haipelon johdosta, mutta eivät näköjään muutkaan triathlonistit. Uinti tuntui heti alussa todella helpolta ja rennolta. Tein muutaman lähtöstartin tyylisen kiihdytyksen ja totesin, että uintituntuma on edelleen tallella. Seuraavana päivänä tein kolmen tunnin pyörän ja 45 min juoksun. Ajoin rauhassa Hawin ylämäkeen ja kipusin koko mäen ylös. Sykkeet nousivat välillä melko korkealle vastatuulen ja kohtalaisen mäen ansiosta. Kroppa alkoi toimia kahden tunnin pyörän jälkeen. Sen jälkeen kaikki tekeminen tuntui helpolta. Juoksu oli pyörän jälkeen rentoa. Vasta juoksussa huomasi toden teolla kuumuuden vaikutuksen. Juoksin laavakentällä 4 km ja totesin siellä olevan melko kuuma. Mutta kuumuus ei ole siellä suurin ongelma. Tie on juoksureitiksi todella suora ja monotoninen, joten se on henkisesti todella raskas. Aloin heti tämän treenin jälkeen tsemppaamaan itseäni. Juoksussa täytyy jaksaa pitää mielenkiinto juoksutekniikassa ja hokea koko ajan ”rennosti vaan”, muuten ote herpaantuu ja vauhti laskee välittömästi. Sunnuntaina ajoin uudelleen kolmen tunnin pyörän ja nyt Hawin ylämäki sujui helposti.

Uinnin lähtöpaikalla oli koko ajan useita triathlonisteja uimassa. Uintipaikkana se on loistava kirkkaan veden ja merkityn reitin ansiosta.

Maanantaina olin tekemässä uintitreenin uintipaikalla. Uintipuvun ansiosta uintituntuma vastasi lähes märkäpuku-uintia. Pystyin keskittymään uintitekniikkaan todella hyvin. Pitkään aikaan uinti ei ole tuntunutkaan näin helpolta. Tiistaina tein viimeisen varsinaisen harjoituksen. Kilpailuvauhdilla 30min pyörää ja juoksua kisavauhdilla 15 minuuttia. Pyörän aikana tuuli oli melko kova, joten ylämäet tuntuivat selkeästi pidemmiltä kuin aikaisemmin. Mutta tuntuma oli taas todella hyvä. Juoksussa sain pidettyä koko ajan ajatuksen tekniikassa, joten vauhti oli sen mukaista.

Waikolosta on hyvä lähteä juoksemaan. Saa rauhassa juosta ilman häiritsevää liikennettä.

Tiistaina iltapäivällä kävin rekisteröitymässä kilpailuun. Sen jälkeen oli vuorossa paraati, jossa monet kilpailijat marssivat loppusuoraa pitkin ja yleisö hurrasi. Suomen joukkueesta oli paikalla puolet, mutta joka tapauksessa olimme takana marssinutta Ranskan joukkuetta selkeästi pienempi, joka keräsi mahtavan tunnelmansa ansiosta suuret kunnianosoitukset. Tunnelma alkoi nousta ja samalla vähän jännityskin.

                                   Hienoa, kun oma nimi löytyy tuosta listasta!

                                  Paraatissa Suomen joukkueesta oli puolet paikalla.

Toivottavasti lauantaina kaikki sujuu samalla tavalla kuin harjoituksissa. Aikaisemmin heikoin osa-alue eli uinti on alkanut kulkea viime hetkellä todella hienosti. Pyörä tuntuu rennolta ja ylämäen ajaminen sujuu helposti. Toivottavasti juoksussa on ajatus matkassa, sillä muuten siitä tulee raskasta.

Viimeiset päivät keskityn kilpailuun henkisesti, sillä se on aikaisemminkin toiminut. Olen kaksi kertaa aikaisemmin tehnyt oikeita mielikuvaharjoitteita. Ensimmäinen oli Tampereen EM-kilpailu vuonna 2011 ja toinen Kalmarin karsintakilpailu. Molemmissa henkinen valmistautuminen näkyi juoksun loppuosuudella, joissa en antanut yhtään löysää ja tulos oli kuntoon nähden paras mahdollinen. Nyt valmistaudun samalla tavalla ja toivon, että se toimii yhtä hyvin. Kaikki muut treenit on nyt tehty.

Lauantaina pääsee sitten näyttämään, miten harjoitukset ovat onnistuneet. Kalmarin kisareitiltä jäi mieleen yksi kannustuskyltti: ”Pain is temporary, glory lasts forever”. Sitä on syytä hokea edellisten mantrojen lisäksi.