Tarmo Triathlon ja Turku Triathlon Weekend

Nyt on takana hyvä treenijakso, jossa on tehty hyviä tehoharjoituksia ja siten haettu lisää vauhtia. Harjoitusmäärät olivat kohtalaisen kovia, joten palautumisen kanssa piti olla koko ajan tarkkana. Onneksi kesäloma auttoi palautumiseen, mutta samalla se innosti lisäämään lenkkien pituutta, kun kerrankin oli aikaa ulkoilla.

Ensimmäinen työn mittari oli Noormarkussa Porin Tarmon toimesta 1.8 järjestetty Tarmo Triathlonin sprinttimatkan kilpailu. Kilpailu oli hyvin järjestetty kilpailu, jossa oli omaleimainen ja hieno tunnelma. Uinti suoritettiin joessa myötävirtaa. Lähdin joen keskeltä seurakavereiden vierestä. Altaassa olin erityisesti harjoitellut starttinopeutta ja kovan matkavauhdin ylläpitämistä. Nyt päätin, että pysyn kärkiryhmässä vaikka väkisin. Lähdin aivan täyttä uimaan. Yllättävän nopeasti muodostui jono ja huomasin kahden seurakaverin olevan edellä, Juha Lundbergin ja Mika Luodon. Päätin, että tässä on pakko pysyä. Onneksi uinti ei kestänyt kauaa, joten päätin kestää kipua. Vaihto oli vähän hidas, joten jouduin pyörän alussa tekemään kovasti töitä, jotta sain pääryhmän kiinni. Huomasin, että tässä käydään kilpailu seurakavereiden kesken. Arvasin, että Henrik Goesch on edessä ja takana näytti olevan Tuomas Lampainen, Mika Luoto ja Juha Lundberg. Oli siis yritettävä pyörällä aivan tosissaan, jotta pääsisin vähän ennen juoksemaan. Muuten tässä kirikisassa ei pärjäisi. Vedimme Juhan kanssa vuorotellen, mutta emme onnistuneet tiputtamaan muita perästä. Edessä olisi armoton 4,7 km juoksuosuus. Nopea vaihto ja kaasupohjaan. Olin kysellyt Henkalta sprintin taktiikkaa ja päätin kokeilla tätä myös itse. Se näytti toimivan hyvin, sillä sain tiputettua pari muuta kyydistä. Juuri kääntöpaikkaa ennen Mika ja Tuomas tulivat ohitse. Siinä oli heti vähän huono nostaa vauhtia, kun olin jo juossut niin paljon kuin pääsin. Sain kuin sainkin vähän nostettua vauhtia, mutta se ei riittänyt näiden herrojen vauhdissa. Lopussa mittari näytti vauhdin olevan 3.25/km ja sitten 3.15/km. Enempää koneesta ei irronnut. Tästä vauhdista lähti Tuomaksella vielä kunnon kiri, joten seuran järjestys tässä kilpailussa tuli selvitettyä. Itse jäin hopeasta 21 sekuntia ja Henkalle 2.36. Tämä oli paras koskaan tekemäni sprinttimatkan kilpailu. Olen siihen todella tyytyväinen, sillä jokainen laji kulki todella hyvin.

Tämän jälkeen jatkoin valmistautumista Turun puolikkaalle. Pyörässä tuli ajettua hyviä tempoja ja pitkiä lenkkejä. Nyt olen tehnyt muutamia myös hyviä viiden tunnin lenkkejä, jotka ovat viime vuosina jääneet vähemmälle. Kävin pari kertaa viikossa uimassa avovedessä, joka selkeästi nosti uintivauhtia uudelle tasolle. Märkäpuku-uintiin auttoi myös altaassa tehty lättäriuinti. Juoksun osalta paras kehitys on tapahtunut juuri aerobisen kynnyksen osalta. Se on alkanut tuntua todella hyvältä ja helpolta. Tähän on myös auttanut lopulta onnistunut painonpudotus. Frankfurtin jälkeen sain painoa pudotettua 3 kiloa. Juoksu on tuntunut paljon helpommalta ja vauhti on parantunut. Vielä pitäisi ennen Barcelonaa yrittää saada kilo tai kaksi pois. Se auttaisi maraton-juoksussa todella paljon.

16.8 oli edessä kauden toinen puolimatkan kilpailu. Itse kilpailuun valmistautuminen ei ollut kovinkaan hyvä, sillä olin koko edellisen päivän rakentamassa lauantain sprinttimatkan kilpailu. Sen jäljiltä kroppa oli jo illalla väsynyt. Edessä olisi kuitenkin huikea kilpailu, joka olisi samalla Suomen kovatasoisin kilpailu ainakin miesten kilpailun osalta. Viivalla olivat Henrik Goesch, Darby Thomas ja Timo Bracht. Etukäteen arveltuna järjestys tuntui olevan maalissa käänteinen, siitä ei pitänyt olla epäilystäkään.

Turku Triathlon Weekend starttasi puolikkaan osalta sunnuntaina klo 09.00. Oli todella hienoa uida Aurajoessa. Vesi oli täysin merivettä ennakkoluuloista huolimatta. Onnistuin taas saamaan todella huonon startin, sillä edeltävä päivä oli vienyt parhaimman terän. Ennen puolimatkaa sain kuitenkin Mika Luodon kiinni ja sen jälkeen pääryhmän. Pysyin siinä vaihtoon saakka. Samassa porukassa uivat seurakaverit, kuten vedessä vähän ennakoinkin. Uinti oli todella hyvä verrattuna valmistautumiseen. Pyörä oli alussa vähän tahmeaa menoa. Ei se oikein lähtenyt kulkemaan. 30 km jälkeen sain menon päälle ja pystyin puristamaan koko ajan. Myötätuuli oli itselle selkeästi helpoin ja sain siinä kunnon vauhdin päälle. Viimeinen moottoritien kierros oli paras ja sain ryhmään vähän eroa. Kuitenkin vaihtoon päin käännyttäessä onnistuin ajamaan lasinsirun päälle ja levystä paukahti tuubi. Matkaa vaihtoon oli vain kilometri, joten nousin putkelle ja ajoin loppumatkan pystystä. Kurveissa meinasin kaatua, sillä pyörää oli vähän vaikeaa hallita, kun takarengas oli täysin tyhjä. Pyörä oli kokonaisuutena kulkenut niin helposti, että ennakoin juoksun olevan helppoa.

                                                                                                (Kuva: Sari Holmström)

 

Toisin kuitenkin kävi. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan. Jalat olivat todella raskaat enkä pystynyt juoksemaan lainkaan rennosti. Onneksi reitillä oli todella paljon katsojia, jotka tsemppasivat eteenpäin. Muuten olisi ollut todella vaikeaa. Aloin viimeisellä neljällä kilometrillä laskemaan loppuaikaa ja totesin, että jopa kävellen ehtii tekemään oman ennätyksen. Se toi lisää yritystä ja onnistuin taas saavuttamaan Mikaa. Maalissa välissä oli kuitenkin 32 sekunnin ero. Sain kuitenkin maalissa ajaksi 4.12.50, joka on kirkkaasti uusi puolikkaan ennätys.

                                                                                             (Kuva: Sari Holmström)

Kilpailu oli todella hieno ja todellinen kaupunkikilpailu. Oli upeaa olla mukana järjestämässä kilpailua sekä päästä vielä itse kilpailemaan. Aamusta saakka paikalla olleet katsojat tekivät kilpailusta todella hienon ja ikimuistoisen.

Kilpailussa nähtiin ainakin minun triathlon-harrastukseni ajalta suurin suomalainen yllätys. Henrik Goesch voitti sekä Darby Thomaksen että Timo Brachtin. Se oli todellinen yllätys, johon ketään ei olisi varmastikaan ennen kilpailua uskonut, tuskin edes Henkka itse. Hänen suoritus oli sellainen, joka olisi kestänyt jopa useiden maailman kovimpien triathlonistien vauhdissa. Kerta kaikkiaan käsittämätön veto!