Ironman Barcelona 4.10.2015

Ilmoittauduin Barcelonan täydelle matkalla epäonnistuneen Frankfurtin kilpailun jälkeen. Halusin tehdä kaudella myös täydellä matkalla kunnon mukaisen kilpailun. Taso oli noussut viime vuodesta lyhyemmillä matkoilla, sillä Vantaan perusmatka ja Noormarkun sprintti olivat kulkeneet paremmin kuin koskaan ennen. Myös puolikkaalla sain St. Pöltenissä ja Turussa varsin onnistuneet kilpailut aikaiseksi. Nyt puuttui vielä täydeltä matkalta hyvä suoritus.

Asetin tavoitteeksi lopultakin alle yhdeksän tunnin ajan. Havaijin paikka oli myös tavoitteena, mutta paikkojen lukumääriä eri sarjoissa ei oltu kerrottu ennen kilpailua eikä itse asiassa kilpailun jälkeenkään. Uskoin, että kolmen parhaan joukkoon pääseminen luulisi riittävän Havaijin paikkaan. Jos saisin kunnon mukaisen kilpailun aikaiseksi, uskoin sen riittävän näihin tavoitteisiin.

Ennen kilpailua kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Uinti tuntui melko helpolta, vaikka maininki oli melkoinen. Pyörä tuntui todella nopealta. Tosin perjantaina tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten tilanne tuntui jopa liian helpolta. Juoksuun luotin. Jos lopultakin pääsisi todella lähelle kolmea tuntia.

Uinti

Kilpailuaamuna oli selkeästi suurempi maininki kuin perjantaina, jolloin olimme käyneet viimeksi uimassa. Täydellä matkalla kilpaillessa olen tottunut, että koskaan kaikki ei mene niin kuin on itse suunnitellut, joten ylimääräisistä muuttujista ei kannata huolestua.

Uinti olikin paljon haastavampaa kuin ajattelin. Maininki oli sen verran suurta, ettei poijuja nähnyt kunnolla. Aallot veivät helposti mukanaan, joten koko ajan tuli tehtyä pientä mutkaa. Paluumatkalla oli selkeästi vaikeampaa uida. Huomasin kuitenkin, että edellä ei ole kovinkaan montaa ikäsarjalaista, joten ajattelin, että ei tämä nyt sitten kovinkaan huonosti mene. Tuntemus oli paljon huonompi.

Sain uintiajaksi 54.37. Se oli muutaman minuutin huonompi kuin olin etukäteen ajatellut, mutta joka tapauksessa ihan kelpo aika.

Pyörä

Ikäsarjan kärki ehti ennen minua pyöräosuudelle. Sain kuitenkin edeltä ryhmän kiinni. Ajoin sen kanssa 15 km ja totesin vauhdin olevan kuitenkin minulle liian kova. Sykkeet olivat 10-15 lyöntiä korkeammalla, joten päädyin ajamaan yksin. Paluumatkalla en nähnyt edessä ketään. Siinä ei tarvinnut murehtia peesivälistä, kun se oli vähintään 3 km. Yksin ajaessa huomasi myös tuulen, sillä vauhti tippui helposti 35-36 km/h. Kun ajoi 38 km/h vauhdilla, sai tosissaan yrittää. Seuraavan kierroksen alussa takaa tuli kaksikko, joka ajoi selkeästi minua kovempaa. Päätin taas koittaa roikkua siinä, sillä minun lisäkseni reitillä ei kovinkaan moni ajanut yksin. Taas vauhti oli melkoisen reipas. Ympyröiden jälkeen piti yrittää tosissaan, jotta pysyi edes 15 m päässä kaksikosta. Jättäydyin tästäkin ryhmästä, sillä vauhti oli minulle liian kova. Taas ajoin yksin. Edessä näkyi ainoastaan kierroksella ohitettavia.

Toisen kierroksen lopussa takaa tuli noin 70 hengen ryhmä todella kovaa kiinni. Ajoin itse 38 ja ryhmä tuli 40-42 km/h vauhdilla ohi. Ryhmässä ajettiin 0-3 m peesivälillä. Tämä ryhmä sai nopeasti kiinni minulta karkuun päässeet kilpailijat. Ajoin itse ryhmässä pitkiä pätkiä selkä pystyssä, jotta pystyi pitämään edes 4 metrin peesivälin. Kolmannen kierroksen alussa sain itse rangaistuksen. Olin todella hämilläni. Takaa ajetaan renkaassa kiinni ja kun edes yrittää pitää väliä saa palkkioksi rangaistuksen. Päättelin rangaistuksen johtuvan minun pienestä kilpailunumerosta, joka oli annettu kaikille AWA-urheilijoille. Joka tapauksessa tuntui oudolta saada rangaistus, kun on ajanut itse melkein koko matkan yksin ja ryhmässä lähes ainoa, joka pitää peesiväliä. Taisi tuomarilla olla ihan omat säännöt käytössä.

Ei siinä paljoa auttanut ihmettely. Ensimmäinen koskaan saamani peesirangaistus oli vain pakko kärsiä. Ennen vaihtoa viimeisen mäen päällä piti mennä penalty boxiin 5 minuutiksi. Aika ei tuntunut lainkaan kulkevan, mutta harmitus kyllä nousi. Lopulta pääsin jatkamaan matkaa. Edessä mennyt ryhmä oli päässyt kauas.

Pyöräaika oli rangaistuksen kanssa 4.47.07. Pyörän mittari näytti keskinopeudeksi 38,8 km/h ilman rangaistusta. Se oli sitä luokkaa, jota olin etukäteen ajatellutkin.

Juoksu

Juoksuun lähdettäessä kuulin, että olen 16. Meinasin siinä kohtaa hypytä syrjään. Jalat tuntuivat kuitenkin todella hyväntuntuisilta ja vauhti oli varsin reipas. Juoksin koko ensimmäisen kierroksen 4.00-4.05 –vauhdilla. Mutkat ja rampit hidastivat hieman vauhtia. En kuitenkaan ollut saanut kovinkaan montaa kilpailijaa kiinni. Toinenkin kierros tuntui yllättävän hyvältä. Vauhti pyöri 4.10-4.15/km välissä. Hiljalleen aloin saada edessä meneviä kiinni. Kolmannen kierroksen alussa kuulin, että olen omassa sarjassa seitsemäntenä ja kaikki ovat kuuden minuutin sisässä. Hiljalleen alkoi oma luottamus tulla takaisin. Olisiko unelma Havaijin paikasta sittenkin mahdollinen? 

Juoksu tuntui edelleen todella hyväntuntuiselta. Keskityin koko ajan vain tekniikkaan ja koitin juosta rennosti. Kolmannella kierroksella vauhti hiipui vain vähän. Aina, kun näin 4.30 alkuisen vauhdin mittarissa, aloin puristaa enemmän ja sain vauhdin nostettua takaisin. Neljäs kierros tuntui edelleen melko rennolta, vaikka jalkojen kipu oli todella kova. 5 km ennen maalia kuulin, että olen viides ja edessä on kaksi oman sarjan kilpailijaa väsyneen näköisenä juoksemassa. Nyt päätin lyödä kaikki peliin. Toivoin, että jalat kestäisivät eikä tulisi kramppeja. Takareidet ilmoittivat koko ajan olemassa olostaan pienillä krampeilla. En antanut sen haitata, vaan juoksin sen minkä pääsin. Lopulta maalisuora aukeni ja tiesin, että selviän maaliin ilman kramppeja.

Maalissa sain ajaksi 8.49.42. Aluksi olin todella pettynyt, kun sain rangaistuksen ja lähes kaikki edellä olijat olivat ajaneet suuressa peesiryhmässä. Toisten suorituksia on kuitenkin turha miettiä, vaan täytyy olla tyytyväinen omaan suoritukseen. Kuulin, että se riitti kolmanteen sijaan ja kaikista amatööreistä kuudenteen sijaan. Lopultakin sain aikaiseksi onnistuneen kilpailun ja vielä todella suurella tulosparannuksella. Viime vuonna paransin aikaa 9 minuuttia ja sain ajaksi 9.10. Nyt paransin 21 minuuttia siitä. Kerrassaan huikea suoritus.

Pelkkä maratonaika on hieman parempi kuin järjestävän ilmoittama. Väliaikamatto oli sijoitettu ennen vaihtotelttaa. Näin ollen maraton-aika oli 3.02.18. Se oli juuri se, mihin uskoinkin pystyväni.

Palkintojenjako

Maanantaina oli vuorossa palkintojen jako. Oli todella hienoa päästä podiumille vastaanottamaan palkintoa. Hieno palkinto kovasta harjoitusvuodesta!

Tämän jälkeen oli vuorossa Havaijin paikkojen jako. M30-34 –sarjassa olikin vain neljä paikkaa jaossa, joten oma taistelu ei mennyt hukkaan. Olin itsestäni todella ylpeä, kun pääsin tyttäreni kanssa hakemaan paikkaa. 

Nyt on mahdollista rakentaa koko ensi kausi Havaijin kilpailun ympärille ja lähteä hakemaan Konasta kunnon tulosta. Ensimmäinen kerta oli siellä lähinnä opintomatka. Vaikka kilpailuja ei voi verrata toisiinsa, antaa Kalmarin 2013 ja Barcelonan 2015 aikojen vertaaminen jotain mielikuvaa kunnon muutoksesta. Kalmarissa sain ajaksi 9.19 ja Barcelonassa 8.49. Puolen tunnin ero on melkoinen.

Ensi kauden rakentaminen

Kilpailun jälkeen ensimmäisenä mielessä on ollut lähinnä lepääminen. Kausi alkoi toukokuussa St. Pöltenistä, joten kausi on ollut todella pitkä. Nyt on aika levätä. Mitä sitten ensi kaudella voisi tehdä asioita paremmin, jotta tulosparannus olisi taas mahdollinen? Ensi kaudella täytyy hakea maksimivauhtia lisää, sillä silloin myös aerobinen vauhti paranee. Kaikkiin lajeihin tarvittaisiin lisää helppoutta täydellä matkalla. Se tulee ainoastaan vauhtireservin kautta. Se, miten tämä käytännössä tehdään, selviää lähiaikoina. Luotan Mika Luodon neuvoihin. Näytöt ovat melkoisen hyviä, että niillä neuvoilla saadaan tulosta aikaan.

Valmistautuminen Ironman Barcelonaan

Turun puolikkaan, TTW:n, jälkeen oli selvää, että haluan panostaa Barcelonaan valmistautumiseen selkeästi enemmän kuin ennen Frankfurtia. Samanlaista nöyryytystä en halua enää kokea. Frankfurtissa kuumuus, ilman märkäpukua uinti sekä kuitenkin melko vähäinen pyörän ajaminen aiheuttivat huonon tuloksen. Mitä sitten pitäisi tehdä toisin. Aikaa ei ollut kauheasti käytettävissä.

Yksi viikko meni enemmän tai vähemmän palautteluun. Tosin siinä tuli uitua Pauli Kiurun ja Mika Luodon kanssa Valkeakoskelta Pälkäneelle. Omaksi uintimatkaksi kertyi 12km ja siihen kului kahdessa osassa uituna yhteensä 3 tuntia 20 minuuttia. Koko viikon uintimäärä oli 26 km, joten ei sitä nyt ihan lepoviikkona voi pitää. Tämän jälkeen oli edessä neljän viikon hurja valmistautumisjakso. Harjoitustunteja kertyi yhteensä 99. Siinä uintia tuli 50 km, pyörää 1.650 km ja juoksua 300 km. En ole koskaan tehnyt näin kovaa harjoitusjaksoa. Välillä alkoi tosin tuntua, että itse kilpailu on paljon helpompi kuin tämä kilpailuun valmistautuminen. Sankaritreeneissä ja kovan harjoitusmäärän kanssa oli sekä henkinen että fyysinen puoli koetuksella.

Harjoitusjakson aikana jokaisen lajin vauhti parani selkeästi. Se on tuonut selkeästi lisää motivaatiota harjoitella ja tehdä raskaita harjoituksia. Uintivauhti on noussut paremman tekniikan osalta taas uudelle tasolle. Keväällä pystyin uimaan pitkässä sarjassa 200m 50m altaassa 2.50 ja vain muutaman kerran sen alle. Nyt vauhti pyörii vastaavassa harjoituksessa 2.40 molemmilla puolilla ja lättäreillä sekä pullarilla uidessa alle 2.30. Uinti on parantunut sekä lättäriuinnissa tulleen lajivoiman kautta että snorkkeliuinnissa muodostuneen paremman käsivetotekniikan myötä.

Pyörässä olen tehnyt lajivoimaharjoituksia selkeästi enemmän. Kun harjoitusmäärä on noussut, on pystynyt tekemään useampia harjoituksia ja siten harjoitukset ovat olleet monipuolisempia. Suurempi kilometrimäärä on tuonut ajamiseen helppoutta. Jokaisen viikon pitkä harjoitus on ollut 5-6,5 tuntia, joten nyt normaali kolmen tunnin lenkki tuntuu todella lyhyeltä.

Juoksuvauhti paranee helpoiten, kun tiputtaa painoa. Nyt olin kesän aikana panostanut painon pudotukseen enemmän kuin koskaan ennen. Lopulta 5 kiloa lähti yllättävän helposti. Säännöllisempi ruokarytmi, pienempiä annoksia ja pyörälenkeille runsaasti energiaa mukaan. Jokaisella yli kolmen tunnin pyörälenkillä olen ottanut kaksi geeliä tunnissa säännöllisesti koko harjoituksen ajan. Kuuden tunnin pyörätreenissä se tekee 12 geeliä, joten se on samalla hyvä totuttautuminen täyden matkan kilpailuun. Kun lenkillä ei tule kovaa energiavajetta, ei lenkin jälkeen tule syötyä suuria annoksia ja se taas edesauttaa painon tiputtamisessa sekä palautumisessa. Yllättävän helppoa painon tiputtaminen loppujen lopuksi oli.

Juoksuvauhdin paraneminen näkyy selviten pitkillä lenkeillä. Keväällä juoksin pitkät lenkit 4.45-4.30/km –vauhdilla. Nyt pitkän lenkin vauhti on noussut aluksi 4.15/km –vauhtiin ja viimeisellä viikolla jopa 4.07/km –vauhtiin. Juoksu on muuttunut todella helpoksi ja hauskaksi. Askel on parantunut ja lenkin pituutta pystyy helposti kasvattamaan.

Kovassa valmistautumisjaksossa olen tehnyt joka viikko sankariharjoituksen. Ne ovat olleet koko viikon raskaimpia ja pisimpiä harjoituksia. Jakson ensimmäinen sankariharjoitus tuntui kääntäneen koko jakson suunnan ja siten taso nousi selkeästi. Tein ensimmäisen viikon sankariharjoituksena ”Luoto-special”-harjoituksen. Pyörää ensin 95 km, juoksu 28 km 4.23/km –vauhdilla Säkylän harjuja pitkin ja lopuksi pyörää 80 km. Tämän harjoituksen jälkeen juoksuvauhti nousi selkeästi ja pitkä pyörälenkki, 150-190km, ei tuntunut enää niin pitkältä.

Tulevana sunnuntaina 4.10 on sitten lopulta juhlapäivä ja siten pääsen näyttämään, minkälaiseen kuntoon olen päässyt tämän harjoitusjakson ja koko vuoden harjoittelun kautta. On lopulta hienoa päästä nauttimaan taas kilpailutunnelmasta ja päästä lähtöviivalle. Nyt kilpailuun tähdännyt matka on ollut pitkä. Toivottavasti sunnuntaina kaikki menee lopulta nappiin ja saisin kunnon mukaisen suorituksen aikaiseksi. Jos sellainen tulee, pitäisi loppuajan olla eri lukemissa kuin koskaan ennen.

Tarmo Triathlon ja Turku Triathlon Weekend

Nyt on takana hyvä treenijakso, jossa on tehty hyviä tehoharjoituksia ja siten haettu lisää vauhtia. Harjoitusmäärät olivat kohtalaisen kovia, joten palautumisen kanssa piti olla koko ajan tarkkana. Onneksi kesäloma auttoi palautumiseen, mutta samalla se innosti lisäämään lenkkien pituutta, kun kerrankin oli aikaa ulkoilla.

Ensimmäinen työn mittari oli Noormarkussa Porin Tarmon toimesta 1.8 järjestetty Tarmo Triathlonin sprinttimatkan kilpailu. Kilpailu oli hyvin järjestetty kilpailu, jossa oli omaleimainen ja hieno tunnelma. Uinti suoritettiin joessa myötävirtaa. Lähdin joen keskeltä seurakavereiden vierestä. Altaassa olin erityisesti harjoitellut starttinopeutta ja kovan matkavauhdin ylläpitämistä. Nyt päätin, että pysyn kärkiryhmässä vaikka väkisin. Lähdin aivan täyttä uimaan. Yllättävän nopeasti muodostui jono ja huomasin kahden seurakaverin olevan edellä, Juha Lundbergin ja Mika Luodon. Päätin, että tässä on pakko pysyä. Onneksi uinti ei kestänyt kauaa, joten päätin kestää kipua. Vaihto oli vähän hidas, joten jouduin pyörän alussa tekemään kovasti töitä, jotta sain pääryhmän kiinni. Huomasin, että tässä käydään kilpailu seurakavereiden kesken. Arvasin, että Henrik Goesch on edessä ja takana näytti olevan Tuomas Lampainen, Mika Luoto ja Juha Lundberg. Oli siis yritettävä pyörällä aivan tosissaan, jotta pääsisin vähän ennen juoksemaan. Muuten tässä kirikisassa ei pärjäisi. Vedimme Juhan kanssa vuorotellen, mutta emme onnistuneet tiputtamaan muita perästä. Edessä olisi armoton 4,7 km juoksuosuus. Nopea vaihto ja kaasupohjaan. Olin kysellyt Henkalta sprintin taktiikkaa ja päätin kokeilla tätä myös itse. Se näytti toimivan hyvin, sillä sain tiputettua pari muuta kyydistä. Juuri kääntöpaikkaa ennen Mika ja Tuomas tulivat ohitse. Siinä oli heti vähän huono nostaa vauhtia, kun olin jo juossut niin paljon kuin pääsin. Sain kuin sainkin vähän nostettua vauhtia, mutta se ei riittänyt näiden herrojen vauhdissa. Lopussa mittari näytti vauhdin olevan 3.25/km ja sitten 3.15/km. Enempää koneesta ei irronnut. Tästä vauhdista lähti Tuomaksella vielä kunnon kiri, joten seuran järjestys tässä kilpailussa tuli selvitettyä. Itse jäin hopeasta 21 sekuntia ja Henkalle 2.36. Tämä oli paras koskaan tekemäni sprinttimatkan kilpailu. Olen siihen todella tyytyväinen, sillä jokainen laji kulki todella hyvin.

Tämän jälkeen jatkoin valmistautumista Turun puolikkaalle. Pyörässä tuli ajettua hyviä tempoja ja pitkiä lenkkejä. Nyt olen tehnyt muutamia myös hyviä viiden tunnin lenkkejä, jotka ovat viime vuosina jääneet vähemmälle. Kävin pari kertaa viikossa uimassa avovedessä, joka selkeästi nosti uintivauhtia uudelle tasolle. Märkäpuku-uintiin auttoi myös altaassa tehty lättäriuinti. Juoksun osalta paras kehitys on tapahtunut juuri aerobisen kynnyksen osalta. Se on alkanut tuntua todella hyvältä ja helpolta. Tähän on myös auttanut lopulta onnistunut painonpudotus. Frankfurtin jälkeen sain painoa pudotettua 3 kiloa. Juoksu on tuntunut paljon helpommalta ja vauhti on parantunut. Vielä pitäisi ennen Barcelonaa yrittää saada kilo tai kaksi pois. Se auttaisi maraton-juoksussa todella paljon.

16.8 oli edessä kauden toinen puolimatkan kilpailu. Itse kilpailuun valmistautuminen ei ollut kovinkaan hyvä, sillä olin koko edellisen päivän rakentamassa lauantain sprinttimatkan kilpailu. Sen jäljiltä kroppa oli jo illalla väsynyt. Edessä olisi kuitenkin huikea kilpailu, joka olisi samalla Suomen kovatasoisin kilpailu ainakin miesten kilpailun osalta. Viivalla olivat Henrik Goesch, Darby Thomas ja Timo Bracht. Etukäteen arveltuna järjestys tuntui olevan maalissa käänteinen, siitä ei pitänyt olla epäilystäkään.

Turku Triathlon Weekend starttasi puolikkaan osalta sunnuntaina klo 09.00. Oli todella hienoa uida Aurajoessa. Vesi oli täysin merivettä ennakkoluuloista huolimatta. Onnistuin taas saamaan todella huonon startin, sillä edeltävä päivä oli vienyt parhaimman terän. Ennen puolimatkaa sain kuitenkin Mika Luodon kiinni ja sen jälkeen pääryhmän. Pysyin siinä vaihtoon saakka. Samassa porukassa uivat seurakaverit, kuten vedessä vähän ennakoinkin. Uinti oli todella hyvä verrattuna valmistautumiseen. Pyörä oli alussa vähän tahmeaa menoa. Ei se oikein lähtenyt kulkemaan. 30 km jälkeen sain menon päälle ja pystyin puristamaan koko ajan. Myötätuuli oli itselle selkeästi helpoin ja sain siinä kunnon vauhdin päälle. Viimeinen moottoritien kierros oli paras ja sain ryhmään vähän eroa. Kuitenkin vaihtoon päin käännyttäessä onnistuin ajamaan lasinsirun päälle ja levystä paukahti tuubi. Matkaa vaihtoon oli vain kilometri, joten nousin putkelle ja ajoin loppumatkan pystystä. Kurveissa meinasin kaatua, sillä pyörää oli vähän vaikeaa hallita, kun takarengas oli täysin tyhjä. Pyörä oli kokonaisuutena kulkenut niin helposti, että ennakoin juoksun olevan helppoa.

                                                                                                (Kuva: Sari Holmström)

 

Toisin kuitenkin kävi. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan. Jalat olivat todella raskaat enkä pystynyt juoksemaan lainkaan rennosti. Onneksi reitillä oli todella paljon katsojia, jotka tsemppasivat eteenpäin. Muuten olisi ollut todella vaikeaa. Aloin viimeisellä neljällä kilometrillä laskemaan loppuaikaa ja totesin, että jopa kävellen ehtii tekemään oman ennätyksen. Se toi lisää yritystä ja onnistuin taas saavuttamaan Mikaa. Maalissa välissä oli kuitenkin 32 sekunnin ero. Sain kuitenkin maalissa ajaksi 4.12.50, joka on kirkkaasti uusi puolikkaan ennätys.

                                                                                             (Kuva: Sari Holmström)

Kilpailu oli todella hieno ja todellinen kaupunkikilpailu. Oli upeaa olla mukana järjestämässä kilpailua sekä päästä vielä itse kilpailemaan. Aamusta saakka paikalla olleet katsojat tekivät kilpailusta todella hienon ja ikimuistoisen.

Kilpailussa nähtiin ainakin minun triathlon-harrastukseni ajalta suurin suomalainen yllätys. Henrik Goesch voitti sekä Darby Thomaksen että Timo Brachtin. Se oli todellinen yllätys, johon ketään ei olisi varmastikaan ennen kilpailua uskonut, tuskin edes Henkka itse. Hänen suoritus oli sellainen, joka olisi kestänyt jopa useiden maailman kovimpien triathlonistien vauhdissa. Kerta kaikkiaan käsittämätön veto!

Kausi puolivälissä!

Tämä kausi on hyvässä vauhdissa ja ylittänyt jo puolivälin. Olen kiertänyt niin kotimaisia ja ulkomaisia kilpailuja vaihtelevalla menestyksellä. Lähdin kauteen kovin odotuksin ja toivoin, että tästä kaudesta tulisi viimein se kauan toivottu kausi, jolla saisin tasoa nostettua selkeästi. Nämä odotukset eivät olleet repäisty mistään toiveunista, vaan nyt on tehty töitä oikein urakalla sen eteen. Erityisesti juoksuun olen panostanut melko paljon. Ennen kilpailukauden alkua juoksumäärä oli viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna noussut 49 %. Harjoitusmäärät olivat jo valmiiksi melko korkealla, joten 19 tunnin keskimääräisestä treenituntimäärästä ei ollut helppo nousua tehdä. Eikä sitä koettu tarpeelliseksikaan.

Näin ollen odotin juoksun nousevan uudelle tasolle. Toivoin sen tuovan kilpailun lopussa selkeää etua ja siten parempia sijoituksia. Ensimmäinen tulikoe oli St. Pöltenin puolimatka 17.5. Sain siellä loppuajaksi 4.31.07, joka riitti oman ikäsarjan 10. sijalle. Kilpailussa tuli heti alkuun hyvä osoitus, että uintivauhti on parantunut uudelle tasolle. Pääsin oman ikäsarjan kärkiryhmässä ajamaan pyörää, mutta ylämäissä ryhmä karkasi. Suomessa pitkien ylämäkien harjoitteleminen on vaikeaa ja siten annoinkin ryhmän mennä omia menojaan. Juoksussa kellotin ajan 1.21.16 yhdellä wc-pysähdyksellä. Tämä kilpailu oli hyvä osoitus omasta suoritustasosta varsinkin, kun harjoitukset ovat tähdänneet täyteen matkaan.

Uintiosuus oli kahdessa eri järvessä, joiden välissä oli parin sadan metrin juoksuosuus.

Juoksu lähti alun jälkeen kulkemaan paremmin. Alussa tekniikan ja rentouden kanssa oli tekemistä.

Seuraava kilpailu oli Vantaan perusmatka 6.6. Perusmatka kulki yllättävän hyvin. Pääsin hyvän uinnin jälkeen ensimmäisenä pyörälle ja pystyin ajamaan kohtalaista vauhtia, eikä Jens Dahlman päässyt karkaamaan pahasti. Juoksussa jalat olivat vähän raskaat, kun pyörällä joutui välillä ajamaan reippaastikin. Triathlonjuoksussa inhoan ylämäkiä, sillä olen jo muutenkin huono juoksemaan ylämäkiä ja tämä vielä korostuu väsyneillä jaloilla. Pystyin kuitenkin nousemaan juoksuosuudella toiseksi. Eikä voittokaan jäänyt kuin 33 sekunnin päähän.

Kävin vielä hakemassa kilpailukokemusta SM-sprintissä. Tavoitteeni oli tehdä ylivauhtinen harjoitus täyttä matkaa varten. Olisi taas pitänyt muistaa, että yleisessä sarjassa on turha haaveilla kunnon sijoituksista, jos ei ole vaihtoja harjoitellut. Vaihdoissa ei saa hukata sijoituksia, sillä muuten saa ajaa pyörää täysin yksin. Taas kävi näin. Toinen hyvä muistutus oli, että juoksun herkkyys katoaa, jos tekee 30km juoksulenkin kolme päivää ennen kilpailua. Toisaalta tarkoitus oli vaan tehdä hyvä harjoitus, mutta olisi silti mukava kilpailla täysillä, eikä mennä käsijarru koko matkaa päällä.

Näin ollen odotin Frankfurtin täydestä matkasta ennätystä. Pyörä ei ollut kulkenut mitenkään erityisemmin kuin viimekään vuonna, mutta uinti ja juoksu näyttivät selkeästi paremmilta. Haaveilin alle yhdeksän tunnin ajasta, jota olen tehnyt jo pari kautta. Nyt siihen olisi oikeasti edellytyksiä, eikä tämä ollut mielestäni mitään uhoamista.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Säätiedotukset lupasivat kovaa hellettä, mutta toivoin sen vielä kääntyvän. Helteessä voi loppuajasta haaveilun heittää menemään, mutta uskoin, että pääsisin vähintään 7. sijalle ja saisin siten Havaijin paikan. Järvi lämpeni kovaa tahtia ja uinti oli ilman pukua. Uinti meni täysin kelailuksi, kun tähystämisen jälkeen vartalo laski ja siten uintivauhti seilasi koko ajan. Sain kuitenkin kohtuullisen uintiajan 59.48. Olisin uskonut uinnin kulkevan 56-57 minuuttiin, mutta eipä kilpailu tähän kaatunut. Pyörä kulki hyvin ja pääsin taas ajamaan oman sarjan kärkiryhmään. Ylämäissä ryhmää yritettiin hajottaa ajamalla mäet todella kovaa. Se söi jalkoja ja päätin, että ei tällaista vauhti voi ajaa. Jouduin ajamaan useamman kymmenen kilometriä yksin, mutta sitten pääsin toiseen ryhmään. Sekin ajoi samalla taktiikalla, mutta nyt päätin pysyä ryhmän kärjessä. Ryhmä karsiutui vähitellen ja lopussa oli vain kolme muuta kilpailijaa. Tosin viimeiset kaksi tuntia oli jo niin kuuma, ettei siinä jaksanut ihan hirveästi enää puristaa. Tässä kohtaa tiesin, että juoksusta tulee selviytymistaistelu. Sain pyöräajaksi 5.00.29. Juoksussa yritin viilentää kroppaa eikä se meinannut millään onnistua. Toinen kierros oli puolestaan eriomainen ja sain kilpailijoita koko ajan kiinni. Juoksin kaikki juomapisteiden välit, mutta juomapisteillä oli pakko juoda kaksi mukia ja laittaa puvun sisään jäitä. Juoksu oli kohtuullista, mutta aika oli silti 3.30.15. Seitsemän juoma-asemaa 10km kierroksella veivät näköjään liikaa aikaa. Loppuaika oli 9.37.25 ja sijoitus omassa sarjassa 14.

Pettymys oli suuri. Kaikki tavoitteet ja hyvä luottamus olivat murentuneet. Siitä oli pitkä matka päästä taas harjoitteluun. En voinut uskoa todeksi, että kilpailu meni niin poskelleen. Parin viikon nieleskelyn jälkeen olen aloittanut hurjan valmistautumisen loppukauteen. Haluan lopultakin ulosmitata kropasta sen kovan työn, jota olen harjoituskaudella tehnyt. Seuraava kilpailu on Tarmo-Triathlonin pikamatka 1.8. Siellä on tarkoitus hakea taas herkkyyttä ja vauhtia. Kilpailusta saa hyvän harjoituksen, sillä omastakin seurasta tulee kovia kirittäjiä.

Tämän jälkeen kilpailen Turku Triathlon Weekendin puolimatkalla 16.8. Kilpailussa saa kokea ja nähdä maailmanluokan vauhtia, sillä kilpailuun tulee mukaan Timo Bracht. Kauden päättää Barcelonan täysi matka. Siellä on taas tavoitteena saada Havaijin paikka ensi vuodelle. Se tulee vaatimaan ainakin viime vuoden aikojen perusteella täydellistä onnistumista. Sen eteen olen alkanut tekemään todella kovasti töitä. Nyt viritetään kroppa sellaiseen lyöntiin, että tavoite tulee lopulta kasaan.

Tämä viikko on ollut ensimmäinen kova harjoitusviikko täyden matkan jälkeen. Avovesiuinti on alkanut kulkea hyvin ja vauhti on parempaa kuin viime kaudella. Uintiharjoituksia on tullut viisi viikkoon ja se nostanut matkavauhtia entisestään. Puku-uinti ainakin kulkee. Pyörässä tiputin hieman satulaa, jotta sain lisää pyöritystä ja voimaa ulos. Se on tuonut heti tulosta, mutta jalkojen tottuminen vie hetken aikaa. Tuntuma on ainakin parempi ja korkea satula saattaakin olla syy heikkoon pyörävauhtiin.

Kilpailukausi alkoi jo toukokuun alusta, jolloin tehoharjoituksia ei ehtinyt kauheasti tekemään. Nyt on sen aika. Juoksuvauhtia haetaan juuri reippaiden juoksuharjoitusten kautta. Seuraavat kilpailut osoittavat, miten hyvin valmistautuminen sujuu. Tähän saakka kovin tekemäni harjoitusjakso on vuodelta 2013, jolloin valmistauduin Havaijin täydelle matkalle. Tällä kaudella on edellytyksiä, intoa ja tahtoa tehdä vielä kovempi harjoitusjakso. Barcelonassa en aio jättää mitään sattuman varaan, vaan siellä toivottavasti jokainen laji kulkee paremmin kuin tällä kaudella. Kova työ on käynnissä.

Vahva vuodenaloitus

Tämä vuosi on lähtenyt vauhdilla käyntiin, mutta ennen sitä on hyvä vähän katsoa viime vuoden tekemisiä. Harjoitustunteja tuli viime vuonna kasaan 895 tuntia, joka on 16 % enemmän kuin vuonna 2013. Kuitenkaan tulokset eivät olleet yhtä paljon parempia, vaikka täyden matkan ennätys paranikin aikaan 9.10 eli 9 minuuttia. Näin ollen virheistä on opittu ja harjoittelua yksinkertaistettu entisestään. Mitään suurta muutosta talven ja kevään välillä ei olla tekemässä kuten viime vuonna kävi. Liian suuri tehojen nosto aiheuttaa vain paikkojen jumiin menemisen. Itsellä vahvuus on juuri aerobisella puolella, joten siltä alueelta suuri poikkeaminen on itselle vierasta.

Harjoittelun perusrunko on säilynyt hyvin samanlaisena alkusyksystä lähtien. Tarkoitus on panostaa koko harjoituskausi juoksuun, sillä siitä on saatavissa helpoiten minuutteja pois. Mitä lähemmäs kolmea tuntia täydellä matkalla pystyy juoksemaan, sitä varmemmin saa edessä olevia kilpakumppaneita kiinni. Näin ollen otettu harjoitustaktiikka ei olla ainakaan ennen kevään tuloa muuttamassa. Ja millä muutenkaan juoksu paranisi kuin juoksemalla. Muutamaa poikkeus- ja lepoviikkoa lukuun ottamatta juoksukilometrejä on kertynyt yli 100km joka viikko. Marraskuussa juoksukilometrejä kertyi 438km ja harjoitustunteja yhteensä 82 tuntia. Joulukuussa vastaavat luvut olivat 475 km ja 82,5 tuntia. Tammikuun osalta juoksua kertyi 397km ja tunteja yhteensä 83 tuntia.

Harjoitusviikot ovat olleet kovien viikkojen osalta hyvin tasaisia ja tekeminen on ollut perushyvää koko ajan. Tarkoitus ei ole tehdä harjoituskaudelle vuoden parhaita suorituksia, vaan tehdä tasaisia harjoituksia säännöllisesti. Viimeiset kolme kuukautta ovatkin olleet sen verran tasaisia, joten tämä periaate on onnistunut todella hyvin. Aikaisemmin tein viikonloppuisin todella paljon määräharjoituksia, jolloin koko alkuviikko meni niistä palautuessa. Nykyään teen lähes joka päivä kolme tuntia ja maksimissaan yhtenä päivänä 4-5 tuntia. Tällä periaatteella pystyy joka päivä tekemään tasaisen hyviä harjoituksia.

 

Trainning Camp 30.1-1.2.2015

Turku Triathlon Weekendin ympärille on alettu muodostamaan laajamittaista kokonaisuutta koko triathlonharrastuksen ympärille LifeStyle osuudesta aina kilpailuihin saakka. Olemme myös rakentaneet konseptia, jolla saisimme jaettua valmennusosaamista laajemmalle yleisölle, jotta suuri triathlonin harrastajien ryhmä saisi lisää toimivia ja yksinkertaisia harjoituksia omaan varastoonsa. Näin ollen rakensimme ensimmäisen Trainning Campin, joka pidettiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna Turussa. Tämä keräsi reilut 60 osallistujaa. Saimme tarjottua hienoja kokemuksia ja upeaa yhdessä treenaamista sekä myös illanviettoa laajalle osallistujaryhmälle.

Valmentajien osaaminen välittyi huikealla tavalla osallistujille ja tietoa jaettiin niin luennon kuin konkreettisten harjoitusten kautta. Viikonlopun ohjelmarungon suunnittelemisesta vastasivat Mika Luoto ja Timo Bracht. Oli hienoa saada Bracht paikalle, jolloin saimme kaikki seurata alle 8 tunnin miehen tekemisen meininkiä. Jokaiselle harjoitukselle oli myös oma lajivalmentaja, joka suunnitteli ja toteutti ohjelmarungon mukaisesti oman harjoituksen. Kaikissa harjoituksissa oli hieno yhdessä tekemisen meininki, jonka avulla jaksoi tsempata eteenpäin.

Harjoitukset oli toteutettu siten, että jokainen pystyi tekemään niitä omalla tasollaan. Esimerkiksi uintiharjoituksessa raskaimman harjoituksen pääsarja oli 30x100m eri lähdöillä. Tässä harjoituksessa huomasin itsekin, kuinka ryhmähenki toi omaan harjoitteluun lisää voimaa. Uinti kulki erityisen fiiliksen kautta selkeästi paremmin kuin mikään muu lauantaiaamu. Oli vielä erityisen hienoa, kun altaassa oli Darby Thomas, Mika Luoto ja Timo Bracht. Hieno fiilis treenata tällaisten miesten kanssa!

Lauantaina ajoimme yhdessä laadukkaan trainer-treenin Mika Simolan johdolla. Bracht oli suunnitellut harjoitukseen ylämäkiosuuksia, mutta kun Suomessa ei ole riittävän pitkiä mäkiä, teimme harjoituksen vastuksella. Sillä pystyy hyvin korvaamaan mäkien puuttumisen ja harjoituksista saa tehokkaita. Harjoituksen toisena osiona teimme kovalla pyörityksellä 5 minuutin osuuksia. Timon kommentti oli, että hän ajaa normaalisti 115-120 kadenssilla. Toisaalta hänen trainer-harjoitukset ovat pääsiassa verryttelyitä, jolloin onkin hyvä ajaa kovalla kadenssilla.

Olen tehnyt kovalla pyörityksellä erimittaisia osuuksia. Jokaisen voimatreenin loppuun olen tehnyt 20 sekunnin kovia pyörityksiä. Pyörittäminen tuntuu hiljalleen helpommalta, kun siihen on keskitytty syksystä alkaen. Tehotreenien ja myös kovalla pyörityksellä tehtävien harjoitusten toteuttaminen on helppoa Tacx Bushido trainerilla, sillä siinä on kadenssi- ja wattimittaus. Aikaisemmin 110 kadenssikin tuntui epämiellyttävältä, mutta nyt olen saanut maksimikadenssiksi 186 rpm. Tämä on minulle todella huikea kehitys. Toivottavasti se näkyy myös normaalissa ajossa helppona ja taloudellisena ajona.

Leirin sunnuntain harjoituksena teimme Juoksuliikkeestä tuttuja 5 minuutin vetoja Pasi Mattilan johdolla. Tarkoitus oli juosta vauhtia kiihdyttäen aerobiselta kynnykseltä anaerobiselle kynnykselle. Oli hienoa tehdä harjoitus suurella porukalla, jolloin jokainen tsemppasi toinen toistaan.

Leirin päätti hyvä foam roller –harjoitus Hanna Kiviharjun johdolla. Rullan avulla pystyy tekemään niin lihasten hieronnan tyylisiä liikkeitä kuin myös lihaskuntoliikkeitä. Tämän harjoituksen jälkeen olen tehnyt foam rollerin kanssa hierontaa 3-5 kertaa viikossa. Nykyään lihakset ovat selkeästi paremmassa kunnossa ja harjoitusten tekeminen on helpompaa. Eron huomaa erityisesti uinnissa ja juoksussa.