perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kausi puolivälissä!


Tämä kausi on hyvässä vauhdissa ja ylittänyt jo puolivälin. Olen kiertänyt niin kotimaisia ja ulkomaisia kilpailuja vaihtelevalla menestyksellä. Lähdin kauteen kovin odotuksin ja toivoin, että tästä kaudesta tulisi viimein se kauan toivottu kausi, jolla saisin tasoa nostettua selkeästi. Nämä odotukset eivät olleet repäisty mistään toiveunista, vaan nyt on tehty töitä oikein urakalla sen eteen. Erityisesti juoksuun olen panostanut melko paljon. Ennen kilpailukauden alkua juoksumäärä oli viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna noussut 49 %. Harjoitusmäärät olivat jo valmiiksi melko korkealla, joten 19 tunnin keskimääräisestä treenituntimäärästä ei ollut helppo nousua tehdä. Eikä sitä koettu tarpeelliseksikaan.

Näin ollen odotin juoksun nousevan uudelle tasolle. Toivoin sen tuovan kilpailun lopussa selkeää etua ja siten parempia sijoituksia. Ensimmäinen tulikoe oli St. Pöltenin puolimatka 17.5. Sain siellä loppuajaksi 4.31.07, joka riitti oman ikäsarjan 10. sijalle. Kilpailussa tuli heti alkuun hyvä osoitus, että uintivauhti on parantunut uudelle tasolle. Pääsin oman ikäsarjan kärkiryhmässä ajamaan pyörää, mutta ylämäissä ryhmä karkasi. Suomessa pitkien ylämäkien harjoitteleminen on vaikeaa ja siten annoinkin ryhmän mennä omia menojaan. Juoksussa kellotin ajan 1.21.16 yhdellä wc-pysähdyksellä. Tämä kilpailu oli hyvä osoitus omasta suoritustasosta varsinkin, kun harjoitukset ovat tähdänneet täyteen matkaan.

Uintiosuus oli kahdessa eri järvessä, joiden välissä oli parin sadan metrin juoksuosuus.


Juoksu lähti alun jälkeen kulkemaan paremmin. Alussa tekniikan ja rentouden kanssa oli tekemistä.

Seuraava kilpailu oli Vantaan perusmatka 6.6. Perusmatka kulki yllättävän hyvin. Pääsin hyvän uinnin jälkeen ensimmäisenä pyörälle ja pystyin ajamaan kohtalaista vauhtia, eikä Jens Dahlman päässyt karkaamaan pahasti. Juoksussa jalat olivat vähän raskaat, kun pyörällä joutui välillä ajamaan reippaastikin. Triathlonjuoksussa inhoan ylämäkiä, sillä olen jo muutenkin huono juoksemaan ylämäkiä ja tämä vielä korostuu väsyneillä jaloilla. Pystyin kuitenkin nousemaan juoksuosuudella toiseksi. Eikä voittokaan jäänyt kuin 33 sekunnin päähän.

Kävin vielä hakemassa kilpailukokemusta SM-sprintissä. Tavoitteeni oli tehdä ylivauhtinen harjoitus täyttä matkaa varten. Olisi taas pitänyt muistaa, että yleisessä sarjassa on turha haaveilla kunnon sijoituksista, jos ei ole vaihtoja harjoitellut. Vaihdoissa ei saa hukata sijoituksia, sillä muuten saa ajaa pyörää täysin yksin. Taas kävi näin. Toinen hyvä muistutus oli, että juoksun herkkyys katoaa, jos tekee 30km juoksulenkin kolme päivää ennen kilpailua. Toisaalta tarkoitus oli vaan tehdä hyvä harjoitus, mutta olisi silti mukava kilpailla täysillä, eikä mennä käsijarru koko matkaa päällä.

Näin ollen odotin Frankfurtin täydestä matkasta ennätystä. Pyörä ei ollut kulkenut mitenkään erityisemmin kuin viimekään vuonna, mutta uinti ja juoksu näyttivät selkeästi paremmilta. Haaveilin alle yhdeksän tunnin ajasta, jota olen tehnyt jo pari kautta. Nyt siihen olisi oikeasti edellytyksiä, eikä tämä ollut mielestäni mitään uhoamista.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Säätiedotukset lupasivat kovaa hellettä, mutta toivoin sen vielä kääntyvän. Helteessä voi loppuajasta haaveilun heittää menemään, mutta uskoin, että pääsisin vähintään 7. sijalle ja saisin siten Havaijin paikan. Järvi lämpeni kovaa tahtia ja uinti oli ilman pukua. Uinti meni täysin kelailuksi, kun tähystämisen jälkeen vartalo laski ja siten uintivauhti seilasi koko ajan. Sain kuitenkin kohtuullisen uintiajan 59.48. Olisin uskonut uinnin kulkevan 56-57 minuuttiin, mutta eipä kilpailu tähän kaatunut. Pyörä kulki hyvin ja pääsin taas ajamaan oman sarjan kärkiryhmään. Ylämäissä ryhmää yritettiin hajottaa ajamalla mäet todella kovaa. Se söi jalkoja ja päätin, että ei tällaista vauhti voi ajaa. Jouduin ajamaan useamman kymmenen kilometriä yksin, mutta sitten pääsin toiseen ryhmään. Sekin ajoi samalla taktiikalla, mutta nyt päätin pysyä ryhmän kärjessä. Ryhmä karsiutui vähitellen ja lopussa oli vain kolme muuta kilpailijaa. Tosin viimeiset kaksi tuntia oli jo niin kuuma, ettei siinä jaksanut ihan hirveästi enää puristaa. Tässä kohtaa tiesin, että juoksusta tulee selviytymistaistelu. Sain pyöräajaksi 5.00.29. Juoksussa yritin viilentää kroppaa eikä se meinannut millään onnistua. Toinen kierros oli puolestaan eriomainen ja sain kilpailijoita koko ajan kiinni. Juoksin kaikki juomapisteiden välit, mutta juomapisteillä oli pakko juoda kaksi mukia ja laittaa puvun sisään jäitä. Juoksu oli kohtuullista, mutta aika oli silti 3.30.15. Seitsemän juoma-asemaa 10km kierroksella veivät näköjään liikaa aikaa. Loppuaika oli 9.37.25 ja sijoitus omassa sarjassa 14.

Pettymys oli suuri. Kaikki tavoitteet ja hyvä luottamus olivat murentuneet. Siitä oli pitkä matka päästä taas harjoitteluun. En voinut uskoa todeksi, että kilpailu meni niin poskelleen. Parin viikon nieleskelyn jälkeen olen aloittanut hurjan valmistautumisen loppukauteen. Haluan lopultakin ulosmitata kropasta sen kovan työn, jota olen harjoituskaudella tehnyt. Seuraava kilpailu on Tarmo-Triathlonin pikamatka 1.8. Siellä on tarkoitus hakea taas herkkyyttä ja vauhtia. Kilpailusta saa hyvän harjoituksen, sillä omastakin seurasta tulee kovia kirittäjiä.

Tämän jälkeen kilpailen Turku Triathlon Weekendin puolimatkalla 16.8. Kilpailussa saa kokea ja nähdä maailmanluokan vauhtia, sillä kilpailuun tulee mukaan Timo Bracht. Kauden päättää Barcelonan täysi matka. Siellä on taas tavoitteena saada Havaijin paikka ensi vuodelle. Se tulee vaatimaan ainakin viime vuoden aikojen perusteella täydellistä onnistumista. Sen eteen olen alkanut tekemään todella kovasti töitä. Nyt viritetään kroppa sellaiseen lyöntiin, että tavoite tulee lopulta kasaan.

Tämä viikko on ollut ensimmäinen kova harjoitusviikko täyden matkan jälkeen. Avovesiuinti on alkanut kulkea hyvin ja vauhti on parempaa kuin viime kaudella. Uintiharjoituksia on tullut viisi viikkoon ja se nostanut matkavauhtia entisestään. Puku-uinti ainakin kulkee. Pyörässä tiputin hieman satulaa, jotta sain lisää pyöritystä ja voimaa ulos. Se on tuonut heti tulosta, mutta jalkojen tottuminen vie hetken aikaa. Tuntuma on ainakin parempi ja korkea satula saattaakin olla syy heikkoon pyörävauhtiin.

Kilpailukausi alkoi jo toukokuun alusta, jolloin tehoharjoituksia ei ehtinyt kauheasti tekemään. Nyt on sen aika. Juoksuvauhtia haetaan juuri reippaiden juoksuharjoitusten kautta. Seuraavat kilpailut osoittavat, miten hyvin valmistautuminen sujuu. Tähän saakka kovin tekemäni harjoitusjakso on vuodelta 2013, jolloin valmistauduin Havaijin täydelle matkalle. Tällä kaudella on edellytyksiä, intoa ja tahtoa tehdä vielä kovempi harjoitusjakso. Barcelonassa en aio jättää mitään sattuman varaan, vaan siellä toivottavasti jokainen laji kulkee paremmin kuin tällä kaudella. Kova työ on käynnissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti