perjantai 9. lokakuuta 2015

Ironman Barcelona 4.10.2015



Ilmoittauduin Barcelonan täydelle matkalla epäonnistuneen Frankfurtin kilpailun jälkeen. Halusin tehdä kaudella myös täydellä matkalla kunnon mukaisen kilpailun. Taso oli noussut viime vuodesta lyhyemmillä matkoilla, sillä Vantaan perusmatka ja Noormarkun sprintti olivat kulkeneet paremmin kuin koskaan ennen. Myös puolikkaalla sain St. Pöltenissä ja Turussa varsin onnistuneet kilpailut aikaiseksi. Nyt puuttui vielä täydeltä matkalta hyvä suoritus.

Asetin tavoitteeksi lopultakin alle yhdeksän tunnin ajan. Havaijin paikka oli myös tavoitteena, mutta paikkojen lukumääriä eri sarjoissa ei oltu kerrottu ennen kilpailua eikä itse asiassa kilpailun jälkeenkään. Uskoin, että kolmen parhaan joukkoon pääseminen luulisi riittävän Havaijin paikkaan. Jos saisin kunnon mukaisen kilpailun aikaiseksi, uskoin sen riittävän näihin tavoitteisiin.

Ennen kilpailua kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Uinti tuntui melko helpolta, vaikka maininki oli melkoinen. Pyörä tuntui todella nopealta. Tosin perjantaina tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten tilanne tuntui jopa liian helpolta. Juoksuun luotin. Jos lopultakin pääsisi todella lähelle kolmea tuntia.

Uinti

Kilpailuaamuna oli selkeästi suurempi maininki kuin perjantaina, jolloin olimme käyneet viimeksi uimassa. Täydellä matkalla kilpaillessa olen tottunut, että koskaan kaikki ei mene niin kuin on itse suunnitellut, joten ylimääräisistä muuttujista ei kannata huolestua.

Uinti olikin paljon haastavampaa kuin ajattelin. Maininki oli sen verran suurta, ettei poijuja nähnyt kunnolla. Aallot veivät helposti mukanaan, joten koko ajan tuli tehtyä pientä mutkaa. Paluumatkalla oli selkeästi vaikeampaa uida. Huomasin kuitenkin, että edellä ei ole kovinkaan montaa ikäsarjalaista, joten ajattelin, että ei tämä nyt sitten kovinkaan huonosti mene. Tuntemus oli paljon huonompi.
Sain uintiajaksi 54.37. Se oli muutaman minuutin huonompi kuin olin etukäteen ajatellut, mutta joka tapauksessa ihan kelpo aika.

Pyörä

Ikäsarjan kärki ehti ennen minua pyöräosuudelle. Sain kuitenkin edeltä ryhmän kiinni. Ajoin sen kanssa 15 km ja totesin vauhdin olevan kuitenkin minulle liian kova. Sykkeet olivat 10-15 lyöntiä korkeammalla, joten päädyin ajamaan yksin. Paluumatkalla en nähnyt edessä ketään. Siinä ei tarvinnut murehtia peesivälistä, kun se oli vähintään 3 km. Yksin ajaessa huomasi myös tuulen, sillä vauhti tippui helposti 35-36 km/h. Kun ajoi 38 km/h vauhdilla, sai tosissaan yrittää. Seuraavan kierroksen alussa takaa tuli kaksikko, joka ajoi selkeästi minua kovempaa. Päätin taas koittaa roikkua siinä, sillä minun lisäkseni reitillä ei kovinkaan moni ajanut yksin. Taas vauhti oli melkoisen reipas. Ympyröiden jälkeen piti yrittää tosissaan, jotta pysyi edes 15 m päässä kaksikosta. Jättäydyin tästäkin ryhmästä, sillä vauhti oli minulle liian kova. Taas ajoin yksin. Edessä näkyi ainoastaan kierroksella ohitettavia.

Toisen kierroksen lopussa takaa tuli noin 70 hengen ryhmä todella kovaa kiinni. Ajoin itse 38 ja ryhmä tuli 40-42 km/h vauhdilla ohi. Ryhmässä ajettiin 0-3 m peesivälillä. Tämä ryhmä sai nopeasti kiinni minulta karkuun päässeet kilpailijat. Ajoin itse ryhmässä pitkiä pätkiä selkä pystyssä, jotta pystyi pitämään edes 4 metrin peesivälin. Kolmannen kierroksen alussa sain itse rangaistuksen. Olin todella hämilläni. Takaa ajetaan renkaassa kiinni ja kun edes yrittää pitää väliä saa palkkioksi rangaistuksen. Päättelin rangaistuksen johtuvan minun pienestä kilpailunumerosta, joka oli annettu kaikille AWA-urheilijoille. Joka tapauksessa tuntui oudolta saada rangaistus, kun on ajanut itse melkein koko matkan yksin ja ryhmässä lähes ainoa, joka pitää peesiväliä. Taisi tuomarilla olla ihan omat säännöt käytössä.

Ei siinä paljoa auttanut ihmettely. Ensimmäinen koskaan saamani peesirangaistus oli vain pakko kärsiä. Ennen vaihtoa viimeisen mäen päällä piti mennä penalty boxiin 5 minuutiksi. Aika ei tuntunut lainkaan kulkevan, mutta harmitus kyllä nousi. Lopulta pääsin jatkamaan matkaa. Edessä mennyt ryhmä oli päässyt kauas.

Pyöräaika oli rangaistuksen kanssa 4.47.07. Pyörän mittari näytti keskinopeudeksi 38,8 km/h ilman rangaistusta. Se oli sitä luokkaa, jota olin etukäteen ajatellutkin.

Juoksu

Juoksuun lähdettäessä kuulin, että olen 16. Meinasin siinä kohtaa hypytä syrjään. Jalat tuntuivat kuitenkin todella hyväntuntuisilta ja vauhti oli varsin reipas. Juoksin koko ensimmäisen kierroksen 4.00-4.05 –vauhdilla. Mutkat ja rampit hidastivat hieman vauhtia. En kuitenkaan ollut saanut kovinkaan montaa kilpailijaa kiinni. Toinenkin kierros tuntui yllättävän hyvältä. Vauhti pyöri 4.10-4.15/km välissä. Hiljalleen aloin saada edessä meneviä kiinni. Kolmannen kierroksen alussa kuulin, että olen omassa sarjassa seitsemäntenä ja kaikki ovat kuuden minuutin sisässä. Hiljalleen alkoi oma luottamus tulla takaisin. Olisiko unelma Havaijin paikasta sittenkin mahdollinen? 


Juoksu tuntui edelleen todella hyväntuntuiselta. Keskityin koko ajan vain tekniikkaan ja koitin juosta rennosti. Kolmannella kierroksella vauhti hiipui vain vähän. Aina, kun näin 4.30 alkuisen vauhdin mittarissa, aloin puristaa enemmän ja sain vauhdin nostettua takaisin. Neljäs kierros tuntui edelleen melko rennolta, vaikka jalkojen kipu oli todella kova. 5 km ennen maalia kuulin, että olen viides ja edessä on kaksi oman sarjan kilpailijaa väsyneen näköisenä juoksemassa. Nyt päätin lyödä kaikki peliin. Toivoin, että jalat kestäisivät eikä tulisi kramppeja. Takareidet ilmoittivat koko ajan olemassa olostaan pienillä krampeilla. En antanut sen haitata, vaan juoksin sen minkä pääsin. Lopulta maalisuora aukeni ja tiesin, että selviän maaliin ilman kramppeja.

Maalissa sain ajaksi 8.49.42. Aluksi olin todella pettynyt, kun sain rangaistuksen ja lähes kaikki edellä olijat olivat ajaneet suuressa peesiryhmässä. Toisten suorituksia on kuitenkin turha miettiä, vaan täytyy olla tyytyväinen omaan suoritukseen. Kuulin, että se riitti kolmanteen sijaan ja kaikista amatööreistä kuudenteen sijaan. Lopultakin sain aikaiseksi onnistuneen kilpailun ja vielä todella suurella tulosparannuksella. Viime vuonna paransin aikaa 9 minuuttia ja sain ajaksi 9.10. Nyt paransin 21 minuuttia siitä. Kerrassaan huikea suoritus.

Pelkkä maratonaika on hieman parempi kuin järjestävän ilmoittama. Väliaikamatto oli sijoitettu ennen vaihtotelttaa. Näin ollen maraton-aika oli 3.02.18. Se oli juuri se, mihin uskoinkin pystyväni.

Palkintojenjako

Maanantaina oli vuorossa palkintojen jako. Oli todella hienoa päästä podiumille vastaanottamaan palkintoa. Hieno palkinto kovasta harjoitusvuodesta!



Tämän jälkeen oli vuorossa Havaijin paikkojen jako. M30-34 –sarjassa olikin vain neljä paikkaa jaossa, joten oma taistelu ei mennyt hukkaan. Olin itsestäni todella ylpeä, kun pääsin tyttäreni kanssa hakemaan paikkaa. 


Nyt on mahdollista rakentaa koko ensi kausi Havaijin kilpailun ympärille ja lähteä hakemaan Konasta kunnon tulosta. Ensimmäinen kerta oli siellä lähinnä opintomatka. Vaikka kilpailuja ei voi verrata toisiinsa, antaa Kalmarin 2013 ja Barcelonan 2015 aikojen vertaaminen jotain mielikuvaa kunnon muutoksesta. Kalmarissa sain ajaksi 9.19 ja Barcelonassa 8.49. Puolen tunnin ero on melkoinen.

Ensi kauden rakentaminen

Kilpailun jälkeen ensimmäisenä mielessä on ollut lähinnä lepääminen. Kausi alkoi toukokuussa St. Pöltenistä, joten kausi on ollut todella pitkä. Nyt on aika levätä. Mitä sitten ensi kaudella voisi tehdä asioita paremmin, jotta tulosparannus olisi taas mahdollinen? Ensi kaudella täytyy hakea maksimivauhtia lisää, sillä silloin myös aerobinen vauhti paranee. Kaikkiin lajeihin tarvittaisiin lisää helppoutta täydellä matkalla. Se tulee ainoastaan vauhtireservin kautta. Se, miten tämä käytännössä tehdään, selviää lähiaikoina. Luotan Mika Luodon neuvoihin. Näytöt ovat melkoisen hyviä, että niillä neuvoilla saadaan tulosta aikaan.

1 kommentti:

  1. Hieno tulos, onneksi olkoon! Kyyti alkaa olla sen verran kovaa, että yhteisiä pyöräleirejä tuskin enää tulee. Seuraavaksi Konasta kova tulos ja äijä alkaa olla legendojen joukossa.
    Tuota painon pudotusta voisi itsekin koettaa, jos se toisi ensi kesänä tossuun hitusen lisää vauhtia. Treenaaminenkin voisi auttaa...

    VastaaPoista