Valmistautuminen Köpikseen ja Evoke Energyn testaus

Joroisten puolimatkan pettymyksestä on selvitty ja valmistautuminen sekä viimeistelyt Kööpenhaminan täyteen matkaan on täydessä käynnissä. Joroisten kilpailun jälkeen olen sen verran sisuuntunut, että olen tehnyt viimeistelyharjoitukset huolella ja keskittynyt todella hyvin jokaiseen harjoitukseen.

Pitkään avovesiuintiin lisää vauhtia

Avovesiuinnissa on tapahtunut suuri muutos. Olen oppinut uimaan märkäpuvulla, ja toki myös ilman, selkeästi kovempaa. Olen keskittynyt vartalon asentoon ja hyvään käsivetotekniikkaan. Nyt enää veto ei mene enää läpi, vaan olen pystynyt rauhoittamaan vetoa ja samalla vauhti on lisääntynyt. Käsivetotekniikka on hioutunut useilla pitkillä ja kiihtyvävauhtisilla avovesiuinneilla. Niissä olen lähes jokaisessa pystynyt uimaan sellaista vauhtia, että Köpiksessä pitäisi tulla alle tunnin uintiaika. Märkäpuvulla uiduissa täyden matkan uinneissa olen joka kerta uinut tunnin tai aivan sen tuntumaan. Tämä raja olisi hieno lopulta rikkoa!

Suuri ongelma minulla on ollut uinnin rauhattomuudessa. Heti alussa olen lähtenyt uimaan parasta mahdollista vauhtia, jolloin uinti on mennyt täydellisesti hakkaamiseksi. Rentous ja rytmi katoavat saman tien. Nyt olen keskittynyt avovesiuinneissa heti alusta asti rauhallisuuteen ja rentouteen. Se on tuottanut tulosta eikä vauhti ole alussakaan yhtään hitaampi, päinvastoin.

Pyörään rentoutta

Pyörä oli Joroisilla melkoista rullailua. Puristus ja rentous puuttuivat. Nyt olen tehnyt pitkiä pyörälenkkejä ja tempoajoja. Pitkät pyörälenkit kulkevat todella hyvin ja ajaminen tuntuu vihdoin niin rennolta ja helpolta kuin sen pitääkin. Voimavedot ovat lisäksi tuoneet pyörään hyvää luottamusta. Tempoajo ei ole tällä kaudella juurikaan viime vuodesta parantunut, mutta rentoudella pääsee siinäkin paljon parempaan lopputulokseen.

Tein muutaman pitkän aerobisen kynnyksen ajon, jossa vauhti oli viime vuotta parempi. Näin ollen näyttäisi siltä, että myös täyden matkan pyörä kulkisi hyvin. Rennolla ajolla säästää jalkoja juoksuun. Siinä ratkaistaan taas podiumille pääsevät triathlonistit…

Lisää juoksuvauhtia

Tällä kaudella on ollut ongelmana, että juoksu ei ole kulkenut pyörän päälle niin hyvin kuin olisin uskonut. Olen palannut taas perusasioihin ja se on tuottanut tulosta. Juoksuasento, frekvenssi, käsien liike, nilkan asento ja ponnistuksen nopeus. Heti juoksun alussa olen hakenut hyvän frekvenssin ja sen jälkeen miettinyt muita asioita. Vähitellen juoksu on alkanut tuntumaan helpolta ja rennolta. Aerobinen vauhti tuntuu olevan ennen pääkisaa parempi kuin kertaakaan aikaisemmin. Juuri oikeaan aikaan. Lisäksi kovavauhtinen juoksu on tuntunut pyörän päälle helpolta. Vähän turha surkutella tässä kohtaa alkukauden kisoja, mutta jos tällaisen juoksun olisi saanut aikaisempiin kisoihin, olisi tulos ollut melko paljon eri.

Pitkissä lenkeissä samat elementit ovat toimineet hienosti. Juoksu on ollut jokaisella pitkällä lenkillä rentoa ja tekniikka on ollut hyvä.

Henkinen valmistautuminen

Mielestäni täyden matkan valmistautumisessa on välineiden huoltamisen ja tarkastamisen ohella todella tärkeää valmistautua henkisesti kilpailuun. Kilpailussa tulee olemaan pyörällä ja juoksussa muutama vaikea hetki, joiden yli pitäisi päästä tsemppaamalla. Olen käynyt kilpailua useita kertoja mielessä läpi ja miettinyt rentoutta, helppoa kisaamista ja maaliin pääsyä. Näitä samoja hoen itselleni, kun alkaa painamaan. Sykemittarista laitan pelkän sykkeen näkyviin, jolloin on helppoa keskittyä sykkeeseen ja oikeaan suoritustekniikkaan. Heti uinnin alusta asti lähden miettimään tekniikkaa ja rentoa tekemistä. Sitä hoen koko päivän. Ja tietenkin nautin kisaamisesta, yleisön antamasta kannustuksesta sekä kaupungin näkymistä. Nyt on tulossa juhlapäivä, johon olen koko vuoden tähdännyt. Nyt lähdetään nauttimaan rennolla asenteella.

Tanskassa on viime vuoden tuloslistan perusteella todella kova taso. Täysmatka sopii minulle kaikista parhaiten, joten uskoisin, että voisin pärjätä kilpailussa jollain tavalla. Kerran olen ollut Ironman-kilpailussa podiumilla ja se oli sen verran hieno kokemus, että se olisi hienoa kokea uudestaan… Lisäksi toivoisin, että Kalmarissa tekemäni ennätys 9.18 menisi rikki. Tosin ajasta on aina vaikeaa sanoa, kun reitit ja olosuhteet ovat erilaisia. Pääasia on ehjä ja hyvä kilpailu, jossa saan jätettyä kaiken annettavan reitille.

Evoke Energy

Sain Joroisten kilpailun jälkeen testiin Evoke Energyn –juomia. Juomat on tehty mehuun, mutta ne ovat normaaleihin mehuihin nähden poikkeuksellisia. Näissä on 6g hiilihydraattia sekä 3g proteiinia 100g kohti. Tämä tekee juomasta eräänlaisen urheilujuoman, joka sopii käytettäväksi ennen tai jälkeen suoritusta tai miksi ei jopa suorituksen aikanakin.

Juoksulenkeillä nämä juomat toimivat hienosti. Ennen lenkkiä juo juoman, jolloin energiat riittävät tunnin lenkissä oikein hyvin. Pidemmillä lenkeillä olen käyttänyt lisäenergiana High5:n IsoGeeliä, jossa on lisänä vettä, jolloin muuta juomaa ei ole juurikaan tarvinnut kuljettaa mukana. Lenkin jälkeen olen myös juonut pullollisen Evokea, jolloin olen saanut energiaa ja proteiinia koneeseen. Heti juoksulenkin päälle kun on vaikeaa syödä mitään, jolloin Evoke toimii siinä oikein hyvin.

Pitkät pyörälenkit olen tehnyt heti aamusta. Olen täydentänyt aamupalaa Evokella. Se on toiminut yllättävän hyvin, sillä energiat riittävät selkeästi pidemmälle kuin ilman Evokea. Tällöin ei tarvitse kuljettaa mukanaan niin montaa geeliä.

Aikaisemmin join varsinkin lenkin jälkeen coca colaa melkoisen määrän. Nyt olen korvannut tämän Evokella, joka on luonnon energianlähteenään varsin terveellinen vaihtoehto. Juoman proteiini tekee mausta samettisen pehmeän. Se on lenkin ennen tai jälkeen varsin miellyttävä kokemus, jota suosittelen kokeilemaan. Se on varmasti kokeilemisen arvoinen!

Joroisten SM-puolimatka 19.7.2014

Valmistautuminen

Olin levännyt Kiskon varttimatkan jälkeen todella hyvin. Tein muutamia valmistavia harjoituksia ja viikon muut harjoitukset olivat kevyitä ja palauttavia. Tehokkaat harjoitukset olivat kulkeneet todella hyvin. Löysin viimeinkin pyörään normaalin menon ja tuntui, että vauhti olisi parempi kuin viime vuonna. Tästä kertoo neljän tunnin yhdistelmäharjoituksen hyvä meno, sillä pystyin ajamaan kolmen tunnin pyöräosuuden Ironman-vauhdilla tuulessa 37,4 km/h keskinopeudella. Viime vuonna vastaavalla reitillä ja vielä keväälläkin vauhti oli 1,5 pykälää matalampi.

Aikaisemmissa kilpailuissa juoksu on ollut todella jäykkää ja väkisin vääntämistä. Nyt olen Kiskon kisan jälkeen löytänyt rennon menon ja siten juoksuvauhtikin on ollut hyvää. Suurin muutos oli tapahtunut uintivauhdissa. Jokaisessa avovesiuinnissa olin pystynyt uimaan selkeästi kovempaa kuin koskaan ennen. Harjoituskauden tekniikkaharjoitukset ovat näköjään tuottaneet tulosta.

Kaiken piti olla kunnossa. Asetin tavoitteeksi viiden parhaan joukkoon sijoittumisen, joka näin jälkikäteen tuloksia katsottuna olisi ollut ihan tehtävissä. Ennen kisaa olo oli todella hyvä ja luottamus kova. Mutta kuinka sitten kävikään…

Ennen starttia…

Aamulla vatsa tuntui jotenkin oudolta. Huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Koitin olla ajattelematta sitä ja tehdä kaikki samalla tavalla kuin ennenkin. Rantaan päästyä laitoin tavarat valmiiksi. Ennen uintiverraa otin geelin ja totesin uudelleen, että nyt ei tosiaankaan ole kaikki kunnossa. Tuli todella paha olo. Samanlainen kuin olisi vetänyt geelejä jo koko päivän. Uintiverra meni ihmetellessä. Miten voi tosiaankin käydä näin.

Uinti

Olen todella hidas starttaamaan ja sen taas huomasi. Jouduin uimaan ensimmäiset 200m käsirysyssä, jonka jälkeen pääsin uimaan omaa vauhtia. Sain uinnin tuntumaan normaalilta ja pääsin edellä olevista kilpailijoista ohi. Mutta sitten kävi oksennus suussa. Ei ollut mikään juhlatunne. Yritin olla ajattelematta sitä ja yritin kauhoa sen minkä pääsin. Lopputulos oli, että vauhti oli pelkkää kelailua. Rantaan päästyä huomasin, että olo on todella flegmaattinen. Puristus puuttuu kokonaan ja jaloissa ei ole mitään tunnetta.

Pyörä

Pyörä tuntui alussa todella hirveältä. En pystynyt ottamaan ensimmäisellä 30km:llä yhtään geeliä, kun koko ajan meinasi tulla oksennus. Mielessä alkoi jo käydä, että tällä menolla en pääse edes maaliin. Pyörittelin ja koitin parannella oloa. Kun vähäänkään olo parani, aloin ottamaan geelejä, tosin selkeästi harvemmin kuin olin ajatellut. Pyörässä en saanut koko ajon aikana mitään menoa. Se oli pelkkää pyörittelyä, josta puuttui puristus ja se normaali tekeminen, joka oli viimeisen kahden viikon aikana löytynyt. Viimeiset 30km kroppa alkoi tuntumaan normaalilta ja ajattelin, että nyt vasta kilpailun pitäisi alkaa. Vaihtoon tullessa tuntui, että olisin voinut ajaa toisenkin kierroksen samalla vauhdilla.

Juoksu

 

Juoksu tuntui perus hölkkäilyltä. Sain pidettyä juoksuasennon hyvänä ja yritin koko ajan keskittyä pitämään hartiat ja kädet rentoina. Ylämäet olivat vaikeita, mutta tasaiset ja alamäet pystyin juoksemaan suhteellisen normaalisti. Vauhti vain oli käsittämättömän hidas.

Kilpailun jälkeen

Maalissa huono olo jatkui. En pystynyt syömään mitään moneen tuntiin, sillä vatsa tuntui uudelleen menneen sekaisin.

Olin valmistautunut kilpailuun todella hyvin ja kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Mitä ihmettä tapahtui viimeisen neljän päivän aikana? Tein kevyitä lenkkejä ja tankkasin. Kaikki meni kuten aina ennenkin. Siinä voi jokin mennä pieleen, mutta en siihenkään ihan usko. Kilpailupaikalla oli suora auringonpaiste ja taisin olla auringossa liikaa. Jälkeenpäin on helppoa sanoa, että olisi kannattanut olla vain varjossa.

Tällaisten läpikäyminen ei tosiaankaan ole helppoa. Harjoittelee koko vuoden todella hyvin ja panostaa puoli- ja täyteenmatkaan. Alkukauden kisat menevät kovan harjoitusrytmin ohessa ja siten niissä parhaat tulokset jäävät odottamaan. Kun keventää harjoittelua, kaikki alkaa sujumaan, mutta sitten pystyy jotenkin pilamaan kaiken.

Toisaalta tämä osoittaa, että triathlon on todella vaativa laji. Kilpailusuoritus on niin pitkä, että siinä ehtii tapahtumaan mitä vain. Myös kilpailua ennen kaiken pitäisi sujua hyvin. Täydelliseen suoritukseen vaaditaan jokaiselta osa-alueelta onnistumista. Hyväksi kilpailijaksi kehittyminen vaatii, että näitä epäonnistumisia täytyy kokea ja yrittää seuraavan kertaan tehdä asioita paremmin. Toivottavasti jokaista mahdollista epäonnistumista ei tarvitse sentään kokea.

Ironman Copenhagen

Seuraava kilpailu on Kööpenhaminan täysmatka, joka on 24.8. Tähän kilpailuun on viisi viikkoa aikaa, joten ehdin tekemään hyvän valmistavan jakson kauden pääkilpailuun. Viikon palauttelen Joroisten kilpailusta ja kaksi viikkoa teen hyviä valmistavia harjoituksia. Viimeiset pari viikkoa pidän virettä yllä ja viritän kropan täyteen iskuun.

Joroisista jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis, sillä uskoisin, että täysmatka kulkisi todella hyvin. Tämä kilpailu osoitti, että kunto on kuitenkin kohdallaan. Täydellisellä kanttaamisellakin saa ihan hyvän kisan aikaiseksi, vaikka tehot ovat lähes täydenmatkan tehoja.

Eiköhän tästä vielä hyvä tule!

Kisakauden ensimmäinen osio

Kausi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. SM-duathlonin jälkeen kävin neljässä kilpailussa, joissa oli tavoitteena hakea kilpailukokemusta ja tehdä kovia harjoituksia. Tietenkin mielessä oli menestyminen jokaisessa kilpailussa, sillä olen tehnyt todella paljon töitä talven ja kevään aikana. Kilpailut eivät kuitenkaan menneet kuten olisin toivonut. Panostin jokaiseen kilpailuun jonkin verran ja siten tein kevyempiä ja valmistavia harjoituksia. Tosin mielessä on koko ajan ollut sekä Joroisten puolimatka ja Kööpenhaminan täysmatka.

Kun olen panostanut aerobisen kunnon parantamiseen koko harjoituskauden, ei ole ollut yllätys, ettei lyhyet matkat ole kulkeneet kärjen vauhtia. Muutamia kertoja lyhyet vedot ovat harjoituksissa kulkeneet todella kovaa, joten on ollut sääli huomata kilpailuissa, ettei parasta menoa ole saanut irti.

Nyt olen kuitenkin valmentajan Mika Luodon kanssa miettinyt, mistä tämä heikko suorittaminen on johtunut. Ennen Vantaan perusmatkaa tein todella pitkän yhdistelmän. Harjoitus oli aerobinen ja täysmatkaan tähtäävä. Se muodostui 175km pyörästä ja sen välissä tehdystä 25km juoksusta. Tämä harjoitus sujui todella hienosti ilman mitään ongelmia. Kyseinen harjoitus on heti täyden matkan kilpailujen jälkeen kovin harjoitus, jonka olen koskaan tehnyt, joten olen todella tyytyväinen, kun se sujui ongelmitta ja hyvää vauhtia pitäen.

Näin ollen seuraavana viikonloppuna ei ollut yllätys, ettei Vantaan kilpailu kulkenut toivotusti. Kevensin tällä kuukaudella harjoittelua melkoisesti, jolloin harjoitustunnit pyörivät 10 tunnin molemmin puolin. Harjoitukset olivat pääsääntöisesti palauttavia ja toinen puoli oli melko tehopainotteisia. Tässä taisi nimenomaan olla suurin ongelma. Olen tottunut koko harjoituskauden aikana harjoittelemaan 18-25 tuntia viikossa. Kun kevensin harjoittelua, sain harjoituksissa enemmän irti, jolloin paikat menivät jumiin. Tällöin piti taistella palautumisen ja tulevan kilpailun välillä. Se näytti epäonnistuneen täydellisesti. Minulle selkeästi parempi ratkaisu olisi ollut harjoitella enemmän ja tehdä aerobisia harjoituksia. Niiden kautta lihasten huolto olisi sujunut paremmin. Lisäksi harjoitukset olisi kannattanut tehdä hieman kevyemmin, jolloin olisi ollut paukkuja kilpailussa. Nyt paras suoritus valui hukkaan.

Olen tästä kauden aloituksen pettymyksestä hiljalleen toipunut ja ottanut opiksi. Ainakin sen olen päättänyt, että kannattaa oikeasti kuunnella kokeneen triathlonistin, Mika Luodon, ajatuksia eikä lähteä soveltamaan omaa. No kaikkea voi aina kokeilla, mutta niistä pitää oppia.

Koska olen tehnyt harjoituskauden aikana määrää melkoisesti ja aerobinen puoli on minulle kaikkein vahvin, kannattaa sen kautta tehdä harjoittelua. Jos tämän vahvan ominaisuuden unohtaa ja keskittyy minulle heikommalle tehopuolelle, ovat tulokset hämmästyttävän heikkoja. Kun tähän pottiin vielä lisää heikon lihashuollon, voi olla varma, että minun vartalorakenteella saa melkoisen jumin aikaiseksi. Onneksi olen ottanut tästäkin opiksi ja olen alkanut venyttelemään kaksi kertaa päivässä.

En kuitenkaan näe tilannetta sentään näin epätoivoisena. Viime kausi meni täysin vastaavasti. Kaikki lyhyen matkan kilpailut menivät täysin penkin alle ja vasta Joroisten kilpailu oli ensimmäinen normaali suoritus. Kalmarissa sain hienon suorituksen aikaiseksi ja sitten Havaijilla tein elämäni parhaan suorituksen. Eli tämän kauden parhaat suoritukset ovat vasta edessä ja toivoisin sekä uskoisin niiden tuovan sitä, mitä olen kaudelta odottanut. Normaaleissa olosuhteissa uskoisin pystyväni Kööpenhaminassa alle 9 tunnin suoritukseen. Siihen olen koko kauden ajan tähdännyt ja se on nytkin jokaisessa harjoituksessa mielessä.

Tässä on lyhyt kooste näistä neljästä kilpailusta:

Vantaa perusmatka:

Uinti oli aivan uskomattoman helpon tuntuista. Tämä osoittaa, että uinti on mennyt vuoden mittaan eteenpäin. Onnistuin kuitenkin saamaan uinnin lopuksi silmälinssiin haavan. En nähnyt koko kilpailun aikana toisella silmällä juuri mitään. Pyörässä huomasin, että jalat ovat väsyneet eikä se ainakaan parantanut fiilistä. Juoksu oli kuin käsijarru olisi ollut päällä.

SM-Sprintti:

Onnistuin löytämään uinnissa taas viereeni kilpakumppanin, jonka kanssa jouduin painimaan koko ensimmäisen poijuvälin. Tästä syystä en päässyt Tatun ja Darbyn kanssa ajamaan pyörää. Jouduin kakkosporukkaan, jossa pyörävauhti ei päätä huimannut. Nostin muutaman kerran omalla vetovuorolla vauhtia ja pääsin heti irti. Porukka oli kuitenkin sen verran suuri, että se ajoi hetken päästä kiinni. Totesin, että tässä on pakko ajaa. Juoksu kulki ihan kohtuullisesti, mutta loppukirissä jäin viidenneksi. Harmitus oli melkoinen, sillä olin jo välillä noussut kolmanneksi, mutta pitkä kiri ei auttanut. Kolmannella sijalla olisimme saaneet Urheiluliittoon kolmoisvoiton. Ne se jäi jo toisen kerran saavuttamatta.

Juhannustriathlon:

Tämä kilpailu oli kaikin puolin hyvä onnistuminen. Sprintin jälkeen pystyin palautumaan todella hyvin ja sain hyvin irtikin. Lopussa minun 3.38/km juoksun keskivauhti ei kuitenkaan riittänyt.

Kisko-triathlon:

Huomasin heti alkuverryttelyssä jalkojen olevan väsyneet kolme päivää aiemmin juostun pitkä lenkin jälkeen väsyneet. Uinti meni hyvin, mutta pyörä ei kulkenut toivotusti. Jouduin puristamaan liikaa, jolloin etureiden alkoivat kramppaamaan juoksussa. Ensimmäinen 5km oli täyttä tuskaa, mutta sen jälkeen pystyin juoksemaan edes tasaiset osuudet.

Kohti Joroisia

Nyt teen valmistavia harjoituksia Joroisiin. Viikkoon mahtuu kaksi kehittävää harjoitusta ja muut ovat todella kevyitä. Niistä tulee kuitenkin kohtalaisen paljon tunteja, jolloin pystyn hyödyntämään ja virittämään aerobista puolta. Nyt otetaan kevyesti ja panostetaan vain muutamiin harjoituksiin. Uskoisin, että tällä tavalla pystyn virittämään kunnon sille tasolle kuin sen pitäisikin olla. Nyt vaan rennosti lihashuoltoa unohtamatta!

Ja mikä kaikkein tärkeintä, nyt alkoi myös kesäloma. Aikaa riittää ja nyt on malttiakin – toisin kuin kauden alussa.

SM Duathlon ja juoksukilpailuja

Kanarian treenileirin jälkeen on tullut harjoiteltua todella hyvin. Olen tehnyt edelleen kolme kovaa harjoitusta viikkoon, joten kroppa on ollut koko ajan kovalla koetuksella. Kilpailut ovat olleet kovia harjoituksia, joten niihin ei ole sen enempää passailtua. Juoksuvauhti on noussut todella hyvin, mistä on esimerkkinä Maskussa juostu 10km kilpailu aikaan 36.52. Pari viikkoa tämän jälkeen juoksin Aurajoen Yöjuoksussa 10km 35.11. Aika jäi harmittavasti 11 sekuntia 35minuutin alituksesta, mutta olin silti juoksuun tyytyväinen. Takana oli silloinkin kova treenijakso.

Sama mättäminen jatkui. Lopulta ilmat lämpenivät sen verran, joten oli mahdollista tehdä pyörällä kovia harjoituksia. Ajoin Ilmarisissa 2x10km temmon. Ensimmäinen veto oli vk-alueella 15.45 ja toinen täysillä 15.30. Petyin pyörävauhtiin todella paljon, joten se antoi lisäyritystä treeneihin. Seuraavana viikonloppuna oli SM-maastot, jossa kävin kokeilemassa viimevuotiseen tapaan juoksuvauhtia. Nyt reitti oli sen verran haastavampi, joten huonolla juoksutekniikalla matka oli aika tuskallista. Kierrokset olivat kuitenkin tasaisia, joten olin melko tyytyväinen juoksuun.

Tällä viikolla oli vuorossa 31km tempoajo, jossa sain sentään hieman paremman menon pyörään. Vaikka viikonloppuna oli vuorossa ensimmäinen kilpailu, ei siihen ollut tarkoitus sen enempää passata. Ennen sunnuntain kilpailua oli takana jo kolme kovaa tehollista harjoitusta. Kroppa ei siis ollut mitenkään palautunut, kun suuntasimme kohti Seinäjokea. Luotin juoksuvauhtiin, mutta pyörävauhti oli hieman arveluttava, sillä pyörä ei ollut kulkenut toivotulla tavalla.

SM-Duathlon 18.5.2014

                                  Urheiluliittolaiset valmiina kilpailuun.

Kilpailuinfossa koettiin ensimmäinen hämmennys, kun infon aluksi alettiin ihmettelemään onko kilpailu peesikielto- vai peesikilpailu. Tämä johtui kilpailutietojen vajavaisuudesta, mutta onneksi kilpailu päädyttiin pitämään peesikieltokilpailuna, kuten se oli tarkoitus pitääkin. Reitti oli täsmälleen sama kuin viime vuonnakin.

Alussa monella vauhti oli melko reipasta, mutta onneksi meno hieman rauhoittui ensimmäisen kilometrin jälkeen.                                           

Ensimmäinen juoksu lähti hyvin liikkeelle. Tosin jalat tuntuivat melko veltoilta ja voimakas meno puuttui kokonaan. Vauhti oli kuitenkin hyvä, sillä molemmat kierrokset olivat tasaisia keskivauhdin ollessa 3.40/km. Koko juoksun ajan minun ja Artun (Saarinen) vetäessä ryhmää oli takana noin 10 juoksijaa, joten ei ollut mitään syytä kokeilla irtiottoa. Pelkäsin pyörässä saman ryhmän pysyvän koossa, jolloin ratkaisut olisi tehtävä vasta viimeisellä vitosella.

Feltin DA3 kulki hienosti Zippin levyllä ja 808:lla varustettuna. Tuuli oli melko rauhallinen, joten tämä etukiekko oli hyvä valinta.

Pyörä lähti hienosti liikkeelle, vaikka jalat olivat olleet juoksussa oudon tuntuiset. Ajoin ensimmäisen suoran 45-47 km/h ja sain takana olleen porukan hajalle. Tämä riitti minulle. Mutta vastatuuliosuudella jalkoihin palasi sama voimattomuuden tunne. En jaksanut pyörittää kunnolla ja jouduin puhaltelemaan 15 km. Toinen kierros kulki kuitenkin selkeästi kovempaa ja sain edellä meneviä selkeästi kiinni. Pyörän keskinopeus oli 39,5 km/h. Siihen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, sillä tällä treenikuormalla en olisi uskonut pääseväni lähellekään tuota vauhtia.

Juoksuasento ja hyvä juoksufiilis säilyi loppuun saakka. Oli mahtavaa kisata aurinkoisessa kelissä.

Passasin pyörässä toiseen juoksuun. Silti jalat olivat ensimmäisen 1,5km väsyneet ja vauhti oli onnetonta. Asfalttiosuudella sain kuitenkin juoksun taas kulkemaan ja vauhti palasi 3.35/km-vauhtiin. Loppumatkan se pyöri 3.35-3.45/km välissä. Kova loppu ei siltikään riittänyt, vaan nyt oli tyytyminen 6. sijaan.

Kilpailussa oli hienoa seurailla muiden urheiluliittolaisten kisaamista. Lopputuloksena oli todella hieno mitalisaalis. Onnittelut Marialle, Sarille, Roosa-Marialle, Janinalle ja Jesselle mitaleista. Oli taas upeaa olla isolla porukalla kilpailemassa ja näyttämässä, että yhdessä harjoittelemisessa on voimaa!

Kilpailu oli hieno kauden avaus. Tämä antoi todella hyvää luottamusta tekemiseen. Nyt seuraavat kaksi viikkoa tulee treenattua vielä samalla tavalla. Eli vedettyä kroppa taas aivan limiitille. Vasta sen jälkeen aletaan keventää ja katsotaan, miten kauden seuraavat kilpailut kulkevat.

Treenileiri Kanarialla

Perjantain 28.3 lähdin Gran Canarialle kevään harjoitusleirille. Leiri muodostui kahdeksasta täydestä harjoituspäivästä ja kahdesta matkapäivästä. Leirille lähtö oli hieman ikävää, sillä olin juuri sairastunut flunssaan. Onneksi flunssa parani heti ensimmäisen päivän jälkeen, jolloin leirillä oli hienoa harjoitella hyvissä olosuhteissa.

Kahdeksan päivää. Ennen leiriä tämä tuntui naurettavan lyhyeltä ajalta. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Syksystä asti olen pystynyt harjoittelemaan todella hyvin, joten leirille ei ollut tarkoitus lähteä tekemään pelkkiä rauhallisia pitkiä harjoituksia, vaan jokaisessa harjoituksessa oli mukana tehokkaita osuuksia. Päivät muodostuivat aamupäivän ja iltapäivän harjoituksista. Pyöräharjoitukset olivat mäkipainotteisia, sillä saarelta on vaikeaa etsiä helppoa tasamaan ajoa. Ylämäessä ajoin erilaisia vetoharjoituksia. Ne muodostuivat mm. 2x30min ja 10x1min mäkivedoista. Juoksuharjoitukset eivät olleet mitään perushölkkäilyjä. Juoksutreenit olivat tehokkaita harjoituksia, joista esimerkkeinä ovat mm. 6x5min ja 10x4min vetoja.

                                              kuva: Pekka Stenholm

Sorian mäen päällä pilvisenä päivänä. Sain leirille mukaan uuden Feltin AR4:n, jonka runko on uudistunut tempopyörää vastaavaksi. Pyörän ajotuntuma on todella hyvä, jolloin ajamisesta tuli helppoa niin ylä- kuin alamäessä.

Tehokkaat harjoitukset tekivät harjoittelusta melko raskaan tuntuisen. Ensimmäiset päivät eivät olleet helppoja, mutta kolmannen päivän jälkeen elimistö tottui normaalia tehokkaampiin harjoituksiin. Suurimpana yllätyksenä oli leirin aikana onnistunut palautuminen. Pystyin palautumaan seuraavan päivän harjoituksiin, jolloin uutena päivänä harjoittelu maistui taas todella hyvin. Ylämäen ajaminen teki jaloista hieman väsyneet, mutta se ei menoa juurikaan haitannut. Tästä kertoo erityisen hyvin juoksun sujuminen. Kaikki juoksuharjoitukset tuntuivat helpoilta ja sain pidettyä vauhdin todella hyvänä.

Harjoitustunteja kertyi yhteensä 46 tuntia, joka tekee päivää kohti reilut 5.30. Pyöräkilometrejä kertyi 830 ja juoksukilometrejä 87. Leiri siis sujui kaikin puolin todella erinomaisesti.

Leiri päätti talvikauden ja kevään tulon myötä harjoittelu taas muuttuu. Seuraavat kolme viikkoa harjoittelen todella paljon ja juoksen muutaman juoksukisan. Niiden myötä toivottavasti juoksu kehittyy oikealle tasolle. Huominen Maskun 10km on todennäköisesti vähän raskas kilpailu, sillä palautuminen ei ole vielä täysin valmis.