Ironman Zurich 70.3 ja Juhannustriathlon

Kauden ensimmäinen kova startti oli tarkoitus tehdä Zurichissä 2.6. Valmistauduin kilpailuun huolella ja kaiken piti olla kunnossa. Pyörä kulki kilpailua edeltävällä viikolla todella kevyesti ja juoksu oli helppoa. Ennen matkaan lähtöä sain sähköpostia, että järven lämpötila on 10 astetta, joten uintiosuus on vaihdettu 4,5 km juoksuun. Tässä oli ensimmäinen kova pettymys. Keräsin itseni kuitenkin ja aloin valmistautua uudelleen, nyt duathloniin. Lähdin matkaan perjantaina, kun kilpailu oli sunnuntaina. Heti matkaan päästyäni huomasin, että kurkku tuntuu kipeältä ja olo ei muutenkaan olo kovin hyvä. Lisäksi, kun saavuin perille, huomasin, että vettä sataa koko ajan.

                            Vettä satoi miltei koko ajan ja tunnelma oli sen mukainen.

Kilpailuun valmistautuminen jäi paikanpäällä kokonaan tekemättä. En ajanut pyörää metriäkään, vaan vein pyörän rohkeasti telineeseen roikkumaan odottamaan kilpailua. Lauantain aikana olo parani hiljalleen, mutta hyväksi se ei muuttunut missään vaiheessa. Lähdin sunnuntaina kuitenkin kilpailemaan.

               Tankkaukseen tuli vedettyä suklaakakku kaiken harmituksen keskellä.

Ilma oli 10 asteinen, joten vaatteita piti olla reilusti päällä. Tosin lähes kaikki muut lähtivät liikkeelle kisa-asussa.

 Heti startin jälkeen huomasin keuhkoissa sattuvan. Juoksuvauhtia oli pakko hiljentää 3.30/km:stä 3.45/km:iin. Vaihdossa pyörrytti aivan mielettömästi ja oli vaikeaa saada varusteet vaihdettua. Pyörässä alkoi vesisade 7 km ajon jälkeen. Vettä satoi todella kovaa ja hiljalleen alkoi tulla kylmä. Ylämäessä keuhkot sattuivat ja päätin ottaa hieman rauhallisemmin. Alamäkeä ajaessa 50-60 km/h vauhdilla koitin vain pysyä keskellä tietä, sillä näkyvyys oli melko heikko. Kun pääsin uudelleen järven rantaan, järjestäjä oli pysäyttämässä ja kertoi, että kilpailu on keskeytetty maanvyörymän johdosta. Pettymys oli todella suuri. Ehdin ajaa 35 km ja kilpailu keskeytetään.

Toisaalta tämä oli ihan hyvä, sillä kipeänä ei olisi kuitenkaan tullut kovin hyvää suoritusta.

Zurichin jälkeen parantelin flunssaa puoli viikkoa ja aloin uudelleen harjoittelemaan. Sain kaksi todella hyvää harjoitusviikkoa aikaiseksi ja olin mielestäni taas valmis kilpailemaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Urheiluliiton perinteikäs Juhannustriathlon. Odotin innolla kilpailua, sillä mukaan oli ilmoittautuneet mukaan lähes kaikki Urheiluliiton triathlonistit, ainoastaan Goesch ja Thomas puuttuivat. Uinnista arvasin tulevan taas todellista painia, mutta pyörällä ja varsinkin juoksussa saisi kokeilla missä kunnossa olen.

                                     Tiivistunnelmallinen startti on tapahtunut.

Uinti lähti liikkeelle, kuten arvasinkin, todellisissa painitunnelmissa. Ensimmäiselle poijulle asti jouduin painimaan eri kilpailijoiden kanssa, mutta sen jälkeen uinti lähti kulkemaan. Huomasin kuitenkin, että kärki on karannut jo liian kauas, mutta uin silti lopun niin kovaa kuin pystyin. Vaihto meni nopeasti ja pääsin pyörälle. Sain pyörällä sykkeet ylös ja vauhti oli varsin hyvä. Sain hieman edellä meneviä Tatua ja Lundbergiä kiinni, mutta en päässyt samaan porukkaan. Juoksussa päätin heti alussa laittaa kaikki peliin. Juoksussakin sykkeet nousivat anaerobisen kynnyksen tuntumaan ja samalla vauhtikin oli reipasta. Kääntöpaikalla huomasin, että edellä menevä Jarno Stenroos on liian kaukana, mutta päätin kuitenkin vielä yrittää.

Eroa maalissa oli 43 sekuntia, kun sitä vaihdossa oli 57 sekuntia. Hyvän juoksun jälkeen pääsin kuitenkin toiseksi. Onnittelut Jarnolle todella hyvästä kilpailusta! Itse olen todella tyytyväinen kilpailuun, vaikka uinti ei sujunutkaan toivotulla tavalla. Juoksussa vauhti oli 3.35/km. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kilpailuihin. Seuraava startti on Kisko triathlonissa. Odotan perinteikästä kilpailu innolla. Siellä on taas luvassa todella tiukka kilpailu!

Juhannustriathlonin tulokset löytyvät täältä.

Juoksukisoja ja SM Duathlon!

Kanarian treenileirin jälkeen oli vuorossa testiuinti, neljä juoksukilpailua sekä SM Duathlon. Tarkoituksena oli parantaa juoksuvauhtia kovien kilpailujen kautta, jotta saisin juoksuvauhtiin kunnon kehityksen ja sitä kautta triathlonjuoksukin paranisi. Vuorossa oli siis kovin harjoitusjakso, jonka olen koskaan tehnyt.

Talven aikana keskityin harjoittelun ohella ruokavalion keventämiseen, jotta saisin rasvaa pois kehosta. Viime vuoden Itävallan kilpailu osoitti, ettei lämmin ilma ja lihasten päällä oleva rasva sovi kestävyysurheiluun. Painoa tippui neljä kiloa, mutta Kanarian leirin jälkeen reilut kaksi kiloa tuli takaisin. Tästä johtuen lähdin hieman epäilevästi koviin juoksuharjoituksiin ja mietin, että miten juoksu voi enää kulkea.

Viikon jälkeen harjoitusleiristä tein 1500m uintitestin. Jalat hyytyivät todella pahasti 700m jälkeen, mutta pystyin silti parantamaan testitulosta 5 sekuntia. Tämä osoitti, että uinti on parantunut talven aikana reilusti. Lisäksi olen käyttänyt uintia palautumisen merkkinä, sillä jos uinti ei kulje, jalat eivät ole palautuneet.

Olin ilmoittautunut sunnuntaille 14.4 Maskun 10km kilpailuun. Edeltävän päivän jalkojen hyytyminen herätti pelkoa, miten juoksu oikeasti kulkee. Kun tähän lisäsi vielä, että painoa oli tullut pari kiloa lisää, epäilin todella juoksukuntoa. Lähdin kuitenkin rohkeasti liikkeelle ja päätin juosta omaa kovaa vauhtia niin pitkään kuin jaksan. Heti alussa jouduin vetomieheksi. En katsonut kilometrivauhtia lainkaan, vaan keskityin pelkkään tekniikkaan. Juoksin koko matkan aivan rajalla ja vasta maalissa katsoin aikaa. Totesin, että juoksin oman uuden ennätyksen, 34.49! Edellinen ennätys oli 35.26, joten kehitystä oli melkoisesti.

Seuraavalla viikolla palasin normaaliin harjoitteluun, sillä harjoitustunteja tuli 20. Sen verran muutin harjoittelua, että otin kevääseen uuden harjoituksen, voimaharjoitus trainerilla ja päälle juosten mäkivedot loivaan ylämäkeen.

 

Lisäksi viikonloppuna oli taas vuorossa kova juoksu, tällä kertaa 15km testijuoksu Ruissalon mäkisellä reitillä. Alkuverryttelyksi tein 1,5 tunnin pyörän, joka näytti toimivan todella hyvin, sillä alussa juoksu oli todella rentoa. Tässäkin keskityin pelkästään tekniikkaan ja koitin juosta aivan äärirajoilla. Välillä meinasin romahtaa täysin, mutta onneksi Mika Luoto oli mukana, enkä siten voinut antaa periksi. Katsoin 10km kohdalla väliaikaa ja huomasin sen olevan sama kuin aikaisempi ennätykseni, 35.26. Tiesin, että nyt olisi tulossa todella kova aika. Sain ajaksi 53.28, joka tekee keskivauhdiksi 3.33/km!

Viikolla 17 oli taas vuorossa 19 tunnin harjoitusviikko. Tämän viikon kovana kilpailuna oli Urheiluliiton järjestämä kilpailu, Aurajoen Yöjuoksu. Odotin kilpailua todella kovin, sillä reitti vaikutti nopealta. Lisäksi oli hienoa päästä juoksemaan illan pimetessä keskelle kylää. Nimilistan perusteella totesin, että tässä startissa ei kannata olla aivan eturivissä, joten menin heti toiseen riviin. Juoksu tuntui todella helpolta. Sain ponnistuksen lähtemään päkiältä ja voimantuotto sujui takareidellä ja pohkeella todella lennokkaasti. Ensimmäinen kierros meni melko helposti, mutta toisella kierroksella jouduin puristamaan toden teolla. Kova yritys kruunattiin uudella 10km ennätyksellä, joka on nyt 34.33. Olin juoksuun todella tyytyväinen ja helpottunut.

 

 

Viikon 18 harjoitusviikko oli taas kerran melko reipashenkinen. Harjoitustunteja tuli kasaan 20, mutta todella kova kilpailu jäi tekemättä. Tällä kertaa olin sparraamassa Tatua viimeiseen kovaan pyöräharjoitukseen ennen Lanzaroten täyttä matkaa. Viiden tunnin pyörä kulki todella hyvin. Tosin ajoin peesissä, kun oli tarkoitus ruoskia Tatu kovaan menoon. Sykkeet pysyivät todella alhaalla ja pyörä oli helpon tuntuista. Pyöräkin vaikutti kulkevan todella hyvin jo keväällä.

Viikko 19 oli neljäs kova harjoitusviikko peräkkäin. Harjoitustunteja sain tehtyä 19,5 ja tällä kertaa oli vuorossa maastojuoksun SM kilpailu. Minua oli pyydetty juoksemaan Urheiluliiton joukkueeseen, jotta saisimme pisteitä Kalevan maljaa varten. Ajattelin lähdössä, että juoksen kaksi ensimmäistä kierrosta rennosti ja vasta sen jälkeen kiristän menoa. Alussa vauhti oli heti todella kova, eikä siinä voinut heittää täysin jarruja päälle. Juoksin viimeisten joukossa ja aloin hiljalleen nostaa vauhtia. Reitillä olleet jyrkät mutkat ja ylämäet osoittautuivat raskaiksi, sillä lopussa joutui todenteolla puristamaan. Sain kuitenkin viimeisillä kierroksilla muutaman kilpakumppanin kiinni, joten kilpailusta jäi hyvä mieli. Aika oli 41.45, joka teki vauhdiksi 3.35/km, sillä reitin tarkka matka oli 11,6km.

Kun juoksu oli kulkenut kevään mittaan paremmin kuin koskaan, ilmoittauduin SM Duathloniin. Tein viimeistelyharjoituksena Kakskerran tempoajon. Pystyin ajamaan sen 40,5 km/h keskivauhdilla, mikä on vaihtelevalle reitille hyvin. Ennätyksestä jäin 7 sekuntia, vaikka kyseessä oli vasta kevään toinen tempoajo. Kaiken piti olla kunnossa, mutta miten sitten kävikään.

Olin työmatkalla Itävallassa torstaista lauantaihin ja sunnuntaiaamuna lähdin klo 5.10 ajamaan Nurmoon. Heti alkuverryttelyssä huomasin, että jalat olivat todella raskaan tuntuiset. Tiesin, että juoksusta tulee täyttä tuskaa. Ajattelin, että kyllä pyörä sentään kulkee, joten ei tässä hätää ole. Startin jälkeen totesin, että juoksu on aivan hirveän tuntuista. En saa askelta lähtemään päkiältä eikä takareidessä ole mitään voimaa. Ensimmäinen kymppi kulki Suunnon Ambitin mukaan 3.45/km vauhdilla. Se vastaa viime vuoden tasoa, joten siihen ei voi olla pettynyt. Mutta sitten pyöräkään ei kulkenut mihinkään. Vastatuulessa jalat olivat raskaat ja heikon vauhdin seurauksena yrittäminenkin loppui. Viimeinen vitosen juoksu meni 4.02/km vauhdilla. Maalissa olin todella pettynyt. Miten tässä nyt näin kävi, vaikka kaiken piti olla kunnossa? En keksinyt muuta syytä kuin, että matkustamisen jälkeen kannattaa pitää vähintään yksi lepopäivä. Eikä kunnon yöunistakaan taitaisi olla haittaa. Tästä kannattaa ottaa opiksi!

Viikolla 21 otin levon kannalta, jotta palautuisin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tosin viikkoon mahtui muutama legendaarinen harjoitus. Tiistaina Hirvensalon 10km tempo kulki 14.51, joka oli 19 sekuntia paremmin kuin viime vuonna samaan ajankohtaan. Lauantaina tein 3,8km uintikelauksen ja parin tunnin päästä sankaritreenin. Vuorossa oli 3+1 –harjoitus, jossa ajoin 3 tuntia pyörää aerobisella kynnyksellä ja juoksin tunnin aerobisella eli täyden matkan vauhdilla. Pyörässä ajoin saman matkan kuin viime vuonna, mutta syke oli 10 lyöntiä alhaisempi. Yksin en jaksanut yrittää ihan täyttä, joten tyydyin ajamaan tätä vauhtia. Juoksu kulki helposti ja sain vauhdiksi 4.20/km. Syke pysyi juuri kynnyksellä, joten juoksukin näytti kulkevan paremmin kuin viime vuonna.

Takana on siis todella hyvä harjoitusjakso ennen kilpailukautta. Neljä 20 tunnin viikkoa, joissa tein kovia kilpailuja, nosti tasoa melkoisesti. Ainoana pettymyksenä oli SM Duathlon, mutta se olikin ainoa kilpailu, joka ei kulkenut. Harmi, että se sattui juuri tuohon kilpailuun.

Juoksijoiden keskuudessa ihmetellään aina painoa ja mietitään miten se vaikuttaa juoksuun. Ainakin minun kohdalla täytyy todeta, että painon nouseminen ei vaikuttanut juoksuvauhtiin, päinvastoin. Sain rasvaa pois ja samalla reisiin tuli lisää lihasta. Lopputulos oli, että juoksuvauhti nousi viime vuoden 35.26 uuteen ennätykseen 34.33.

Treenileiri Gran Canarialla

Suuntasin tämän vuoden harjoitusleirille Gran Canarialle ja siellä Maspalomakseen. Leiri ajoittui viime vuoden tapaan pääsiäiseksi ja leirillä oli mittaa kaksi viikkoa. Olosuhteet olivat kunnossa, sillä hotelliksi valittu Palm Oasis osoittautui hyväksi valinnaksi. Nyt siis pystyi keskittymään todenteolla laadukkaisiin harjoituksiin. Sain Turusta kolme treenikaveria mukaan, joten harjoituksissa oli luvassa seuraa, mikä lisää aina treeni-intoa.

Leirin harjoitusrytmi oli kevyt, kova ja pitkä päivä. Kova päivä muodostui aamupäivän kovasta juoksu- tai uintiharjoituksesta ja iltapäivän kovasta pyörästä. Pitkä päivä oli 5-7 tunnin pyörä ja 20-30 minuutin juoksu. Kevyenä päivänä tein palauttavan juoksu-kuntopiiri –harjoituksen sekä kevyen uinti-pyörän. Kevyenä päivänä pystyin lataamaan itseeni uutta virtaa, jotta jaksoin tehdä seuraavat laadukkaat päivät.

Ennen leiriä olin kuullut puheita Kanarian kovista mäistä ja minua kehotettiin vaihtamaan takapakka kevyemmäksi. Ajattelin kuitenkin lähteä katsomaan mäkiä 12-25 –välityksillä. Aluksi pitkät mäet olivat raskaita, mutta niiden ajaminen muuttui nopeasti kevyeksi ja loppuleiriä kohden jopa helpoksi. Pystyin ajamaan pitkillä lenkeillä pitkiäkin ylämäkiä alle aerobisen kynnyksen. 7 tunnin pyörälenkillä ajoin yhtäjaksoista ylämäkeä 1.50, jossa ainoastaan kerran syke nousi yli aerobisen kynnyksen. Tämä toi luottamusta pyöräkunnon paranemisesta, sillä aikaisemmin ylämäet ovat olleet minulle melko vaikeita. Tämän huomasi esimerkiksi viime vuoden Nastolan kilpailussa, jossa hyydyin useisiin ylämäkiin todella pahasti. Nyt sama ongelma pitäisi olla poissa.

Nostan leirin parhaimmaksi kovaksi harjoitukseksi pyörä-juoksu –yhdistelmäharjoituksen, jossa pyörällä ajettiin mäkeä vk-alueella yhteensä 60 minuuttia ja juostiin päälle 3x10min nousevalla vauhdilla. Ylämäki kulki pyörällä todella hyvin, sillä pystyin ajamaan yli aerobisen kynnyksen todella helposti ja kevyesti vauhdin ollessa melko reipas, 18-25 km/h. Juoksu puolestaan kulki seuraavilla vauhdeilla: 4.15/km, 3.50/km ja 3.36/km. Leirin loppua kohti opin juoksemaan pyörän päälle todella rennosti, mistä kertoo tämä viimeisen vedon vauhtikin. Huomasin, että viime vuosien triathlonjuoksun ongelmat ovat hiljalleen unohdettuja, kun juoksutekniikka on parantunut merkittävästi.

                                                     Kuva: Mika Halme

 

Avovesiuinti sujui leirillä todella hienosti. Ajoin pyörällä rannalle, jossa tein kolme kertaa uintiharjoituksen. Sailfish G-Range -puku tuntui istuvan todella hyvin ja sen kanssa oli luontevaa sekä helppoa uida. Kädet pyörivät rennosti ja puvun kellutusominaisuudet ovat hyvät. Uinnista tuli hyvällä puvulla selkeästi helpompaa kuin altaassa uidessa.

Kahden viikon harjoitusleirin tuloksena oli hyvät treenimäärät, sillä harjoitustunteja tuli yhteensä 66,5 tuntia. Tämä jakaantui seuraavasti pyörän ja juoksun välillä: pyörä 1.115 km, 47 tuntia ja juoksu 152 km. Leirin jälkeen seuraava viikko sujui pääasiassa palautellessa, sillä lihakset olivat hieman väsyneet. 

Viime viikonloppuna oli vuorossa 1500m uintitesti sekä Maskun maratonilla 10km. Uintitestissä huomasin, että palautuminen oli selkeästi kesken, sillä viimeiset 700m olivat todella raskaita. Sain ajaksi 50m altaassa kuitenkin 22.02, joka on tällä matkalla ennätykseni. Seuraavan päivän 10km sujui sekin todella hyvin. Lähdin rohkeasti vetämään porukkaa ja huomasin mittarista vauhdin olevan koko ajan alle 3.30/km. Ajattelin, että juoksen tätä niin kauan kuin jaksan. Nyt pelataan siis upporikasta ja rutiköyhää. En hyytynyt missään kohtaa, vaan sain loppua kohden vauhtia parannettua. Loppuaika oli 34.49, joka on ennätykseni. Maskun tuloksiin pääsee tarkemmin tutustumaan tästä.

Seuraavaksi on vuorossa juoksukunnon parantaminen juoksukilpailujen kautta. Ohjelmaan tulee myös pyöräharjoitukset, sillä kevät näyttää hiljalleen tulevan, vaikka pitkälle se on tänä vuonna mennyt.

Treenileirille Kanarialle ja mukana uusi Sailfish G-Range

Tulevaan kauteen on panostettu todella paljon, sillä harjoitusmäärät on laitettu selkeästi kovemmalle tasolle kuin viime vuonna. Panostuksien vastapainoksi olen saanut uuden yhteistyökumppanin, EnduranceSports Finland. He tuovat maahan todella laadukkaita Sailfishin märkäpukuja, joista itsekin pääsen nyt nauttimaan. Sovitin G-Range –pukua päälle ja se istui todella hyvin. Ero vanhaan X-Terran pukuun oli huikea.

 

Lähden tänään Kanarialle harjoitusleirille kahdeksi viikoksi, jonne otan G-Rangen mukaan. Odotan innolla avovesiuintia tällä uudella puvulla, sillä sen verran hyvältä puku vaikuttaa. Avovesiuinti alkaa todennäköisesti kulkea viime vuoteen verrattuna joka tapauksessa paremmin, sillä altaassa uintivauhti on parantunut viimeisen kuukauden aikana merkittävästi. Säännölliset tekniikkakuvaukset sekä hyvät Jani Rusin vetämät tekniikkaharjoitukset ovat vieneet tekniikkaa eteenpäin.

Kanarialla pääpainona on pyörä kuitenkaan juoksua ja uintia unohtamatta. Kahden viikon leiri on suunniteltu tehtäväksi kevyt, kova ja pitkä rytmityksellä. Tällöin leirin kaikkiin harjoituksiin jaksaa keskittyä kunnolla sekä palautuminenkin pitäisi onnistua. Olen odottanut leiriä innolla, sillä viime aikoina pyörälenkkejä ei ole juurikaan päässyt tekemään. Nyt on olosuhteet kunnossa seuraavat kaksi viikkoa, joten saan päästää treeni-innon vapaaksi!

Talvitriathlonia ja Pirkan hiihtoa

Viikolla kahdeksan oli vuorossa kaksi hyvää harjoitusta, joista toinen piti valita pääharjoitukseksi ja toinen kovaksi harjoitukseksi. Valitsin lauantain yhdistelmäharjoituksen viikon tärkeäksi harjoitukseksi, joten tein sen harjoituksen kunnolla. Pyörässä sain tehot nousemaan normaaliin tapaan, mutta juoksu kulki selkeästi kovempaa kuin aikaisempina kertoina. Viimeisessä juoksuvedossa pystyin juoksemaan rennosti 3.32/km vauhdilla 10-15 lyöntiä alle anaerobisen kynnyksen. Harjoitus oli sujunut suunniteltua paremmin, joten lähdin loppuverryttelyn jälkeen hyvillä mielillä kotiin valmistautumaan seuraavaan päivään.

Sunnuntaina 24.2 oli vuorossa Urheiluliiton perinteinen talvitriathlon. Heti alkuverryttelyssä huomasin, että lauantain harjoitukset painoivat. Uinti ei tuntunut kovinkaan rennolta varsinkin, kun edellisenä päivänä oli tullut uitua 6 km kelausuinti. Ajattelin, että tämän piti olla ainoastaan kova harjoitus, joten lähdin luottavaisesti starttiin. 500 m uinti kulki viime vuoden tapaan, joten siihen ei voi olla kovinkaan pettynyt. Seuraavana lajina oli vuorossa Raision Kerttulassa hiihdettävä 9 km osuus. Hiihto lähti kankeasti liikkeelle, mutta toisella kierroksella tuttu meno alkoi löytyä. Viimeinen 3 km lenkki oli puolestaan taas raskas, mutta loppu kulki hyvin, sillä sain pudotettua Mikan kyydistä. Juoksun alussa tämä edellisen osuuden tiukka loppu tuntui selkeästi jaloissa ja juoksu oli todella vaikeaa ja Mika karkasi uudelleen. Vasta viimeiset kaksi kilometriä juoksu kulki normaalisti, sillä Suunnon gps-mittari näytti vauhdiksi 3.35-3.40. Kova loppukiri ei kuitenkaan auttanut, sillä en ihan saanut Mikaa kiinni. Taas oli tyytyminen neljänteen sijaan. Tästä voi käydä katsomassa tuloksia.

Todella raskaan viikon jälkeen oli aika tehdä kevyempiä harjoituksia. Sunnuntaina oli vuorossa Pirkan hiihdon 90 vapaalla, joten siihen olisi mukavampi lähteä levänneenä. Jalat palautuivat yllättävän nopeasti, joten pystyin tekemään harjoitukset keskiviikkona jo normaalilla teholla. Lauantaina pidin kevyemmän päivän ja valmistauduin sunnuntain hiihtoon.

Sunnuntai koitti todella lumisena. Tiedossa oli oikea työmiesten keli, sillä luisto tulisi olemaan vapaalla melko heikko. Uusi pakkaslumi kun ei totuttuun tapaan kauheasti luista. Asetuin lähdössä toiseen riviin, sillä ajattelin ottaa ensimmäisen kymmenen kilometriä hieman kevyemmin ja kiristää sen jälkeen. Lähtö sujui hyvin, mutta vähän ajan jälkeen huomasin, että edessä on hiihtäjiä melko paljon ja ohitettavaa riittää. Hiihdin alun ”vilkku päällä”, mutta ensimmäisen juoma-aseman jälkeen meno rauhoittui. Jämin jälkeen edessä oli aikamoinen yllätys. Luistelubaana kapeni niin paljon, että oli pakko hiihtää tasatyöntöä. Yritin väkisin hiihtää tasatyönnöllä porukan mukana, mutta sitten huomasin, että kärkimiehet hiihtävät ns. vanhaa luisteluhiihtoa, jossa toinen suksi on ladulla ja toisella potkitaan. Minunkin oli pakko siirtyä tähän tekniikkaan, vaikken ollut sitä koskaan ennen kokeillutkaan. Noin 20 km tasatyönnön ja ”luisteluhiihdon” yhdistelmän lopputuloksena oli, että kädet olivat aivan loppu ja etureidet huusivat. Matkaa oli edessä vielä noin puolet, joten henkinen kestävyys alkoi näytellä melko suurta osuutta.

Aloin hiihtää pelkästään juoma-asema kerrallaan ja keskityin geelien ottamiseen. Tämä tuotti tulosta, sillä Kyröskosken kohdalla kuulin, että olen kärkeä perässä 18 minuuttia. Mietin, että ei tämä nyt niin huonosti mene ja aloin tsempata itseäni eteenpäin. Tämän jälkeen ylämäkien hiihtäminen muuttui kuitenkin raskaaksi, sillä etureidet olivat melko väsyneet. Tasaset ja loivat mäet kulkivat hyvin, joten keskityin niihin. Lopussa meno parani selkeästi, sillä baana muuttui kovaksi ja luisto parani.

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi hyvä tunne, sillä tankkaus onnistui ja vähäisistä hiihtokilometreistä huolimatta vauhti oli ihan hyvää loppuun asti. Tällä kertaa kramppejakaan ei tullut, joten nyt täytyy vain luottaa itseensä ja jatkaa hyviä treenejä kesään asti. Eiköhän silloin kova työ palkita! Pirkan hiihdon tuloksia pääsee katsomaan tästä.

Postista on kuulunut hyviä uutisia uusien kalustojen osalta. Tiedossa on päivityksiä vähän joka osalle, mutta niistä myöhemmin, kun olen saanut tavarat kotiin asti.