Havaijin kilpailu oli hienoin kilpailu, jossa olen koskaan
ollut. Kilpailu on todellakin maineensa veroinen niin reitin haastavuuden,
ilmaston kuin tunnelmankin puolesta. Se on hieno motivaattori treeneihin ja
uskon, että useat täyttä matkaa varten harjoittelevat triathlonistit
tavoittelevat sinne pääsystä. Tuo tavoittelu todellakin kannattaa.
Maalissa minulle tuli vähän tyhjä olo, kun tavoite täyttyi.
Tässäkö tämä nyt oli? After race area:lla mietin tätä ja olin jopa hieman
surkeana. Seuraavan vuorokauden aikana kuitenkin kaikki näytti paljon
valoisammalta. Tänne on pakko päästä uudestaan!!! Silloin ei olisi enää
mielessä pelkkä osallistuminen, vaan kilpailussa pärjääminen. Asetin tavoitteeksi sijoittua M30-34 sarjassa kahden vuoden päästä 10 parhaan
joukkoon. Tavoite on todella kova, sillä tänä vuonna se olisi vaatinut ajaksi 9.00.46. Tuolla ajalla saavutti kokonaiskilpailussa sijan 48. Uskon, että tavoite on saavutettavissa, sillä ensimmäinen Havaijin kilpailu on
opettelua, sillä kilpailu poikkeaa muista kilpailusta täysin. Mutta miten
tavoitteeseen sitten päästään?
Vaikka maisemat ovat todella karut, niihin pitäisi päästä uudestaan!
On todella hienoa, kun valmentajana on kokenut
triathlonisti, joka tietää, miten Havaijilla on mahdollista menestyä. Uinnista
pitäisi ottaa viisi minuuttia pois, pyörästä noin vartti ja juoksusta parikymmentä minuuttia. Sen jälkeen pääsee kilpailemaan rauhassa, sillä tänä vuonna tuossa
ryhmässä oli tilaa eikä juoksussakaan muodostunut jonoa, toisin kuin nyt minun
kohdalla. Kaikki kuulostaa helpolta, mutta Havaijin reitillä se ei todellakaan
ole. Eikä tämän vuoden kilpailukaan mennyt huonosti. Mutta seuraavilla
ajatuksilla tavoite voisi olla saavutettavissa.
Uinti
Havaijin uinti on todella mielenkiintoinen. Lähdössä pitää
huolellisesti valita paikka, jotta voisi välttyä turhalta painimiselta.
Kuitenkin tärkein asia on lähdön jälkeinen kova kiihdytys ja matkavauhti.
Minulla uintivauhti on alussa aivan liian hidas, jolloin joudun porukan
keskellä, josta joudun nostamaan sijoitusta uinnin aikana. Uinnin
maksimivauhtia pitää pystyä parantamaan, jotta pääsisin heti lähdössä parempaan
porukkaan. Uintikertoja ja –kilometrejä pitää auttamattomasti saada lisää. Kun
uintiaikaa pystyy parantamaan 5 minuuttia, saa uida vähän pienemmässä ryhmässä,
joka omalta osaltaan myös parantaa vauhtia.
Pyörä
Reitti on todella haastava, johon kuumuus ja kosteus tuovat
oman lisänsä. Pyörässä pitää lajivoima olla kunnossa, sillä reitti ei
todellakaan ole tasainen. Laavakentällä on koko ajan loivia pitkiä nousuja ja
laskuja, jotka ovat Suomen mittapuun mukaan ihan kunnon mäkiä. Hawin ylämäki on
sitten ihan omaa luokkaansa. Näin ollen pyörässä pitää talvikaudella keskittyä
trainerilla lajivoimaan ja hyvään pyöritystekniikkaan. Armottomassa tuulessa
ajaessa hitaalla pyörityksellä saa jalat aivan jumiin eikä sen jälkeen juoksu
varmasti lähde kulkemaan. Trainerilla on myös hyvä opetella pitämään teho tasaisena,
vaikka vastus vaihtelee. Jos teho vaihtelee kilpailussa merkittävästi, ei
pyöräajasta saa millään kovinkaan hyvää.
Hawin ylämäki on 7% nousua ja mäkeä riittää.
Pyörän harjoitusmäärää pitää nostaa ja keskittyä
laadukkaisiin harjoituksiin. Lajivoiman ja tehoharjoituksien kautta vauhdin
pitäisi parantua. Talvikaudella minulla on tässä parannettavaa, kun trainerilla
ajaminen ei ole tuntunut kovinkaan houkuttelevalta, mutta ensi kaudella sekin
on pakko alkaa maistua. Kun talvikaudella ajaa hyvin pyörää, ei muutos ole
keväällä niin suuri, jolloin pystyy heti aloittamaan laadukkaiden harjoitusten
tekemisen. Jos talvella ei aja riittävästi pyörää, juoksu alkaa keväällä
kärsiä. Rasitustaso nousee korkealle ja juoksun hakkaavalla iskutuksella alkaa
jalat helposti krampata.
Juoksu
Havaijin juoksureitti on hyvin mielenkiintoinen. Reitti on
kaikkea muuta kuin tasainen ja lisäksi juoksureitti kulkee juuri saaren
kosteimmalla alueella. Näin ollen olosuhteet ovat todella haastavat. Eri
blogeissa ja artikkeleissa on ihmetelty Mirinda Carfrean huimaa maratonaikaa,
2.50. Kaikissa on päädytty samaan lopputulokseen eli juoksijan paino korostuu
rankoissa olosuhteissa. Allekirjoitan tämän täysin, sillä rasvakudos eristää
lämmön kehoon ja lisäksi hidastaa juoksua ylämäissä. Rasvakudoksen määrä ei ole
niin suuressa roolissa, kun reitti on tasainen ja lämpötila edes jotenkin
siedettävä. Mutta Havaijilla kaikki on toisin. Itse olin viime vuonna
Itävallassa täydellä matkalla, jossa oli 42 astetta lämmintä, jota suora
auringonpaiste vielä pahensi. Siellä romahdin juoksussa ja jouduin tyytymään
helpolla reitillä 3.51 maratonaikaan. Nyt sain nelisen kiloa kevyempänä
raskaalla reitillä maratonajaksi 3.33. Painoa pitää vielä tiputtaa ja ensi kesänä olisi tavoitteena saada kilpailupainoksi 66 kg eli tiputtaa kaksi kiloa. Tämä tiputus pitäisi tehdä talven aikana, sillä keväällä raskaan harjoituskauden aikana se ei onnistu.
Juoksussa mäkeä riittää. Loivaa pitkää nousua ja loivaa laskua. Tässä maastossa henkinen puolikin on koetuksella
Painon lisäksi juoksuaikaan vaikuttaa juoksutekniikka.
Pyörän jälkeen juoksuasento helposti tippuu, jolloin juoksu tapahtuu etureisillä.
Tasaisella reitillä tämän pystyy helpommin välttämään, mutta mäkisellä reitillä
asento tippuu, jolloin juoksuvauhti hidastuu. Pystyn tasaisella reitillä
pitämään juoksuasennon hyvänä, mutta ylämäissä en. Ensi kaudella pitää hakea
keskivartaloon lisää liikkuvuutta sekä parantaa keskivartalon voimatasoa.
Uskon, että tämän avulla saan juoksun kulkemaan myös mäkisellä reitillä. Ensi
kaudelle on siis luvassa yksi kunnon liikkuvuusharjoitus, jota täydentää kolme
muuta alkuverryttelynä tehtävää liikkuvuusharjoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti