Syksyllä harjoittelun aloittaminen oli taas melkoista
opettelua. Palautuminen kesti todella kauan ja välillä meinasi motivaatio
loppua kokonaan. Kaikissa harjoituksissa kroppa väsyi nopeasti eikä oikein
mikään toiminut. Kevyitä harjoituksia pystyin tekemään hyvin, mutta kaikki
kovat harjoitukset muuttuivat aivan välittömästi täydeksi tuskaksi. Aloin jo
miettimään, että olinko kilpailuissakin näin huonossa kunnossa.
Motivaatiota ei yhtään parantanut kynnystesti, jonka tein
neljä viikkoa täydestä matkasta. Uskoin sen olevan riittävästi, jotta näkisin
syksyn lähtötason. Mutta siitä tulikin aivan jotain muuta. Kynnykset eivät
olleet muuttuneet juuri mihinkään. Oli vähän aikaa mietittävä, voiko tämä
todella pitää paikkaansa. Kilpailukaudella juoksuvauhdit paranivat selkeästi,
mutta triathlonjuoksu ei parantunut samassa suhteessa. Näiden perusteella tein
johtopäätöksen, että juoksin harjoituskaudella juoksuvetoja hieman liian kovaa.
Pari viikkoa sitten pidimme Urheiluliiton jäsenten kesken
intensiivisen triathlonleirin. Siitä jäi erityisesti mieleen Perttu Uotilan
sanat: ”Ole kiinnostunut ajoistasi, se on tie menestykseen.” Tätä olen syksyn
aikana miettinyt ja yrittänyt soveltaa. Harjoittelussa pitäisi saavuttaa
nousujohteisuus, jotta keväällä saisi enemmän irti. Juoksuvauhdissa ei voi heti
syksystä saakka ulosmitata kaikkea. Ajattelin juosta juoksuvetoja hieman
rauhallisemmin tekniikkaan keskittyen, jotta pystyisin kehittämään aerobista
kynnystä paremmin. Triathlonissa aerobisella puolella on kuitenkin enemmän
merkitystä kuin pelkällä maksimivauhdilla.
Harjoitusmotivaatio on taas vähitellen noussut, kun kroppa
lopulta palautui kilpailusta. Tällä kertaa siinä meni 7 viikkoa. Tämän jälkeen vauhdit
ovat parantuneet ja siinä samassa harjoitusinto. Turun juoksijat, suunnistajat
ja triathlonistit ovat alkaneet tekemään entistä parempaa yhteistyötä. Tämä on
mielestäni todella hienoa, sillä yhteisissä harjoituksissa laadukkaiden
harjoitusten tekeminen on helpompaa ja niistä tulee selkeästi kontrolloidumpia.
Nyt meillä on tiistaisin ja torstaisin todella hyviä harjoituksia, joiden
ympärille on hyvä rakentaa harjoitusviikko.
Syksyllä päätin, että alan harjoittelemaan selkeästi enemmän
keskittyen eri viikoilla määrään ja laatuun, jolloin voin nostaa tuloksia
uudelle tasolle. Nyt laadukkaita harjoituksia tulee viime syksyä enemmän ja
määräviikolla harjoitustunnit ovat nousseet jopa 7 tuntia. Nyt määräviikolla
tunteja kertyy noin 24 tuntia, joka on mielestäni ihan hyvin, kun vielä päivätyössäkin
tunteja kertyy 40. Tämän kaiken harjoitusinnon takana on huikea yhteishenki,
joka kannustaa minua yrittämään entistä enemmän. Lisäksi ensi vuoden
pääkilpailut ovat jo nyt koko ajan mielessä. Niissä haluan menestyä ja haastaa
kilpakumppanit todenteolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti