sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Harjoittelu helppoa – palautuminen vaikeaa



Maaliskuussa on tullut karusti esiin harjoittelun perusasia. Harjoittelemaan pystyy niin paljon kuin haluaa, mutta palautuminen on todella vaikeaa. Olen pitänyt perussääntönä, että jokaiseen kovaan harjoitukseen panostetaan kunnolla ja niissä tulee kulkea. Mikäli harjoitus ei suju suunnitellusti, olen joutunut keventämään. Mieli on ollut todella maassa, kun muutamat aamutreenit olen joutunut jättämään väliin. Edellisen päivän kova harjoitus on painanut jaloissa, jolloin seuraavana aamuna ei ole ollut mitään järkeä tehdä pyöräharjoitusta trainerilla.

Palautumisen seurantaan Omegawaven mittari on auttanut todella paljon. Sen avulla olen pystynyt seuraamaan verenkiertoelimistön ja hermoston palautumista. Kun on pystynyt nukkumaan hyvin, näiden osa-alueiden palautuminen on sujunut hyvin. Mittari ei kuitenkaan mittaa eikä edes pysty mittaamaan lihasten palautumista. Kun mittarin tuloksiin on yhdistänyt lihasten tuntemuksen, on harjoittelun optimointi sujunut hyvin. Tällöin ei ole tullut tehtyä liikaa harjoittelua eikä ylirasitus ole ollut mikään ongelma eikä edes riski.
Edelliset neljä viikkoa on mennyt todella vaihtelevasti. Ensimmäinen viikko meni osittain lepoviikkoa pitäen. Loppuviikosta tein hyviä tehoharjoituksia. Viikon parhaimpana harjoituksena oli 7x1000m, joista kuusi ensimmäistä sujui 3.28-3.17 vauhdilla. Juoksin viimeisen vedon yksin ja päätin juosta sen koko ajan kiihdyttäen. Lopputuloksena oli 3.01! Parannusta edelliseen suoritukseen oli 10 sekuntia. Tämä kertoo, että juoksu on noussut aivan uudelle tasolle.

Seuraavalla viikolla sain mahataudin ja neljä päivää meni täysin lepäillessä. Viikon viimeisenä harjoituksena tein Uudenkaupungin kuntoputkessa kovan harjoituksen. Pyörällä ajettiin Luodon Mikan ja Stenroosin Jarnon kanssa 120km, joka muodostui 15x(5km kovaa + 2km kevyttä) –sarjasta. Ajoin ensimmäistä kertaa uudella Feltin AR4:llä. Ennen tätä harjoitusta olisi kannattanut hakea satulan korkeus paikalleen, sillä nyt penkki jäi pari senttiä liian alas ja reidet hyytyivät todella pahasti. Pyörän päälle juostiin vielä 6x1000m 4.00/km vauhdilla. Oli todella hienoa huomata, että juoksu sujui hyvin, vaikka jalat olivat täysin tyhjät. Missään kilpailussakaan jalat eivät ole olleet näin tyhjät, joten juoksuvauhti on kilpailussa pelkästään päästä kiinni. Ainakin pikamatkasta puolimatkaan.

Vatsataudin jälkeen sain tehtyä todella hyvän 19 tunnin viikon, jossa tein kolme kovaa juoksuharjoitusta ja yhden kovan uintitreenin. Huonoista kelistä johtuen jouduin juoksemaan 10km testijuoksun matolla. Mattojen vauhdin ja matkan kalibrointiin ei voi luottaa, joten ajattelin, että juoksen vauhdin mukaan ja lasken lopussa testiajan. Lähdin juoksemaan 3.30/km vauhdilla, josta kiristin 3.25/km-vauhtiin. Viimeisen tonnin juoksin 3.20/km vauhdilla. Vauhtien kautta laskettuna loppuajaksi tuli 34.40, joka oli melko lähellä maton ilmoittamaa aikaa. Testijuoksun jälkeen tuli todella helpottunut olo, sillä pelkäsin tätä harjoitusta todella paljon. Oli aivan uskomatonta päästä alle 35 minuutin!

Tämän viikon tiistaina oli Kupittaanpuistossa 5km maastojuoksu. Reitti oli todella vaihteleva ja monipuolinen. Oli aivan mahtavaa juosta tällainen kilpailu. Sain keskivauhdiksi 3.41/km, joka oli mutkaiselle reitille todella hyvä. Torstaina juoksin vielä pitkän juoksun, joka tuntui todella rennolta. 12 viikkoon tuli tehtyä 6 kovaa harjoitusta. Tämän jälkeen sain kovan flunssan. Kroppa ottaa näköjään vastaan kovia harjoituksia, mutta flunssakauden aikana sairastuminen tulee helposti eteen.

Tämä kuukausi opetti omalla tavallaan harjoittelun perusasia. Palautumiseen täytyy keskittyä selkeästi enemmän, kun tehot kasvavat.

Lohtua sairastumiskierteeseen tuo perjantaina alkava 10 päivän harjoitusleiri Gran Canarilla. Olen odottanut leiriä todella paljon. Edessä on lähes joka päivä todella hyviä harjoituksia, joita pääsee tekemään hyvissä olosuhteissa. Toivottavasti leiristä tulee onnistunut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti