Vuosi 2014 on lähtenyt todella hienosti käyntiin. Alkuvuosi
on ollut todella kiireinen, sillä päivätöissä päivät ovat välillä venyneet ja vapaa-ajalla
harjoitukset ovat vieneet kaiken muun ajan. Tästä johtuen blogin kirjoittaminen
on jäänyt vähän vähemmälle, vaikka harjoitustunteja on kertynyt todella hyvin.
Jatkossa blogin kautta pystyy kuitenkin seuraamaan harjoitteluani melko hyvin.
Olen jatkanut harjoittelua kolmen viikon rytmityksellä –
lepo-teho-määrä. Lepoviikolla tunteja on kertynyt 12-17 ja määräviikolla 20-23
tuntia. Tehoviikolla määrän sijaan on keskitytty laadukkaiden harjoitusten
tekemiseen, joita on tullut tehtyä kolme tai neljä saman viikon aikana.
Tuntejakin on kertynyt tällä viikolla melko hyvin. Kolmannen kovan viikon
tekemistä olen välillä kokeillut, mutta se on taas tuntunut henkisesti melko
raskaalta ja välillä on mukavaa keskittyä vähän muuhunkin kuin pelkkään
harjoitteluun. On ollut ilo huomata, että jo muutaman hieman kevyemmän päivän
jälkeen olen täynnä virtaa ja odota jo innolla, milloin saan alkaa tekemään
taas aamuharjoituksia ja oikeasti panostamaan harjoituksiin. Se osoittaa, että
rytmitys sopii minulle todella hyvin.
Harjoitusmäärä on noussut siis täysin uudelle tasolle.
Tehoviikon harjoitukset ovat muodostuneet tehouinnista sekä kahdesta
tehokkaasta juoksusta, joissa molemmissa on juostu kolme viikon jaksolla
erilaisia tehokkaita harjoituksia. Erilaiset ja vaihtelevat tehokkaat
harjoitukset ovat tuoneet selkeää kehitystä. Esimerkiksi 5x2000m vedot pystyn
nykyään juoksemaan 3.30/km-vauhdilla, joka oli ennen lähes maksimivauhtia.
Uinnissa vauhti on parantunut koko ajan sekä lisäksi olen lopulta ymmärtänyt
oikean uintitekniikan, mikä toivottavasti näkyy selkeästi kesällä
uintivauhdissa. Uinti on todella poikkeuksellinen laji, jonka tekniikan
opetteleminen aikuisiällä on osoittautunut melko haastavaksi. Onneksi tekniikan
opettamiseen olemme saaneet Turun alueen parasta osaamista Antti Kauhaselta.
Harjoitusmäärät ovat nousseet ja samalla tehoharjoitukset.
Jotta pystyisin seuraamaan palautumista ja siten välttämään ylirasituksen, olen
ottanut käyttöön Omegawave-mittarin. Näitä laitteita on eri kirjoituksissa
arvosteltu epätarkoiksi. Toki pelkällä omalla tuntemuksella ja sykemittarin
aktiivisella käyttämisellä voi pärjätä ihan yhtä hyvin, mutta minua tämä mittari
on auttanut suuresti. Kun määrät ja tehoharjoitukset lisääntyvät, aina pienen
väsymyksen tultua kehoon hiipii mieleen, olenko nyt harjoitellut liikaa ja
olisiko nyt lepopäivän paikka. Näissä tilanteissa mittari on auttanut todella
paljon. Olen lopulta itsekin todennut, että palautumisessa oleellinen tekijä on
unen määrä ja sen laatu. Kun harjoitusmäärä kasvaa, unen määrän tulee kasvaa
vastaavasti. Tällöin palautuminen on edelleen mahdollista ja raskaan harjoituksen
jälkeen pystyy edelleen harjoittelemaan eikä ole pakko pitää lepopäivää. Itse asiassa
pitkät yöunet palauttavat paremmin kuin lepopäivä huonoilla yöunilla.
Tämän rohkaisemana olen uskaltanut nostaa harjoitusmääriä.
Kun viime kaudella sain 18 tunnin määräviikon tehtyä, olin todella ylpeä. Nyt
20 tunnin määräviikko tuntuu pettymykseltä ja haluan seuraavalla viikolla
harjoitella enemmän, jotta saisin 23 tuntia kasaan. Eivätkä nämä harjoitukset
ole tosiaan mitään tuntien keräilyä. Siitä pitää huolen hyvä triathlonin
harjoitusryhmä sekä kestävyysjuoksun ryhmä, johon olen päässyt mukaan. Pitkän
lenkin vauhtikin on noussut 4.30-4.45/km tasolle, joka tuntui vielä viime
kaudella melko kovalta vauhdilta.
Nämä harjoitusmäärät tuntuvat sopivilta ja haluaisin nostaa
määriä. Harjoittelen tällä rytmityksellä vielä muutaman jakson. Kun pyörää
pääsee ajamaan ulkona, saa määriä kasvatettua mielekkäillä harjoituksilla eikä
sisällä pitkien harjoituksien tekeminen muodostu enää esteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti