lauantai 6. syyskuuta 2014

Ironman Copenhagen 24.8.2014


Olin valmistautunut tämän kauden täydenmatkan kilpailuun hyvin. Kaikki viimeistelyharjoitukset sujuivat todella hyvin. Erityisen tyytyväinen olin juoksuun ja uintiin. Pyörän jälkeen juoksu lähti todella hyvin pyörimään ja olin pystynyt yhdistelmäharjoituksissa lähtemään heti rennosti juoksemaan. Koko kauden hukassa ollut juoksu löytyi siis viime hetkillä. Aerobinen juoksu kulki älyttömän rennosti.

Avovesiuinti kulki märkäpuvulla myös hyvin. Pitkissä uinneissa pystyin lyömään muutaman kerran lisää vauhtia eikä kova matkavauhti tuntunut pahalta. Tein muutamassa pitkässä uinnissa loppuun kunnon 10-15 minuutin kiihdytyksen kilpailuvauhtia kovempaan vauhtiin. Tämä toi luottamusta uintiin, sillä tiesin, että vaikka lähden ylikovaan vauhtiin, ei uinti siihen tule kaatumaan.

Kilpailua ennen

Kilpailua edeltävä viikko oli taas jännittävä. Vaikka kyseessä oli seitsemäs täyden matkan kilpailu, kilpailupäivän läpikäynti nosti pienen jännityksen joka kerta pintaan. Torstaina kävin Kööpenhaminassa juoksemassa lyhyen lenkin. Juoksu tuntui rennolta, vaikka juoksin aerobista vauhtia. Hoin koko ajan mielessäni, että ”rennosti vaan”, jotta voisin muistella sitä kilpailussa. Perjantaina uinti oli rentoa ja kelailu tuntui mukavalta. Lauantaina tein pyörälenkin, jossa hain kaksi kertaa reippaampaa menoa. Pyörä tuntui vähän jäykältä, koska muutamaan päivään ei tullut tehtyä mitään kunnon treeniä.
 

Iltapäivällä viritettiin kilpailupussit ja pyörä paikoilleen. Jännitys hieman tasaantui ja sitten valmistaudutaan vain kilpailupäivään.

Kisa-aamu
 

Ennen kilpailua koitin koko ajan olla miettimättä, että kilpailussa on 3.200 triathlonistia lähtöviivalla. Oma lähtöryhmä oli toiseksi viimeinen, jolloin edessä oli yli 2.600 kilpailijaa. Aamulla tämä todellisuus tuli vastaan erittäin selkeästi. Rannassa oli kilpailijoita enemmän kuin riittävästi ja lähes nämä kaikki starttaavat vielä ennen minua. Ei ole totta!!! Tässä käy kyllä hyvin ilmi Ironman-sarjan häikäilemätön voiton tavoittelu. Kilpailuun otetaan niin paljon kilpailijoita, kun niitä on tulossa. Kyllä tämä vielä kävisikin, mutta mitä järkeä on vielä lähettää kilpailijat matkaan ikäryhmittäin, kun jo lähtiessä tietää, että kilpailun aikana tulee lukuisia ohituksia ja mieletöntä ruuhkaa??? Tällainen lähtöjärjestys ei ole mukavaa hitaammille, jotka joutuvat useita kertoja ohitetuksi eikä nopeammille ohittajille, joilla kilpailussa on tavoitteena muutakin kuin pelkkä läpipääsy.
 

Uinti

Lähtöjärjestys harmitti jo hieman ennen starttia, mutta olen triathlon-kilpailuissa tottunut, ettei koskaan kaikki mene niin kuin on itse suunnitellut. Tästä johtuen en ole sen enempää miettinyt muuta kuin omaa tekemistä ja antanut muiden asioiden olla omassa arvossaan.

Lähtö sujui uskomattoman hyvin. Olin ensimmäisellä poijulla pääryhmän kärjessä. Useimmiten onnistun sähläämään alussa sen verran, että jopa pääryhmä on karannut. Heti poijun jälkeen sain oman uinnin toimimaan hyvin ja aloin poimimaan edessä olevia kisaajia. Ennen kääntöpoijua pääsin kärkiryhmän tuntumaan ja siten toivoin pystyväni uimaan heidän kanssa koko matkan. Kääntöpoijun jälkeen edessä oli loputtomasti hitaampia uimareita, joten hukkasin väen paljoudessa kärkiryhmän. Pujottelin aikani uimareita ja totesin, että tästä nyt ei ainakaan tule yhtään mitään. Pakko päästä uimaan tyhjään veteen, ettei koko ajan ui toisten yli.

Takasuoralla uinti tuntui välillä kulkevan todella hyvin. En kuitenkaan uskaltanut uida niin kovaa kuin olin treeneissä uinut. Toivoin koko ajan, että tämä uintivauhti riittäisi, mutta pujottelu ja kiertämisen kautta tuleva lisämatka tuntuivat syövän uintivauhtia. Takasuoran loppuosa uitiin kapeassa kanaalissa. Siellä ei ollut enää mahdollista kiertää uimareita, vaan siinä tuli uitua härskisti yli ja taisi siinä muutama saada kunnolla nyrkistä päähänkin. En jäänyt kyselemään, miten kävi.

Uinnin loppuosassa oli pakko uida selkeästi kovempaa, jotta pääsin jollain tavalla ryhmästä eroon. Kun pääsin vedestä ylös, kello näytti 53-alkuista uintia. Katsoin vain, että hyvin meni, mutta tämä on vasta alkua.

Vaihtoteltassa oli aivan uskomaton ruuhka. Kävelin porukan läpi todella rauhallisesti, sillä teltassa ei ollut yhtään vapaata tilaa eikä käytävällä menevä jono kulkenut kovinkaan nopeasti. Kenelläkään ei ollut mihinkään kiire.

Pyörä

Lopulta pääsin pyörälle ja pääsin aloittamaan pyöräosuuden. Heti alusta lähtien jouduin huutamaan tilaa. Kilpailijat ajoivat kaksi rinnakkain tai muuten vaan vasemmalla kaistalla. Jokaisessa kurvissa piti jarruttaa oikein kunnolla, sillä kurvissa oli aina jokin hitaampi oikaisemassa. Pääsi siinä muutamaan kertaan muutama kehumisen sanakin. Uskomaton lähtö kilpailuun.

Olin toivonut, että aamusta ei tuulisi kauheasti. Tällöin reitti olisi ollut nopea. Heti aamusta liput olivat kuitenkin vaakasuorina, joten tuulta riitti. Rantatiellä pääsin ajamaan omaa ajoa. Sivutuulessa levy eikä 808 ottanut pahasti tuuleen kiinni. Olin tyytyväinen kiekkovalintaan. Pyörä kulki todella rennosti ja vauhti oli hyvä. Kun rantatie oli ajettu, huomasin, että takana oli melkoinen ryhmä eikä kyseessä ollut todellakaan peesirajojen mukainen väli. Kerroin peesaamisesta muutamaan kertaan oman mielipiteeni ja se auttoi, mutta vain vähäksi ajaksi. Pelto-osuudella noin 60km kohdalla takana oleva ryhmä sai lisävauhtia takaa tulleesta kovasta kuskista. Ryhmä katosi nopeasti. Tässä kohtaa viimeistään kävi selväksi tanskalaisten tempoajokäsitys. Peesiväli oli maksimissaan 3 metriä.

Ensimmäisen kierroksen loppuosalla jalat tuntuivat vähän väsyneeltä, mutta mitään muuta merkkejä väsymyksestä ei tullut. Toisen kierroksen alussa takaa tuli kova tanskalaiskuski. Tässä kohtaa päätin nopeasti, että tähän kyytiin on pakko lähteä, jos aikoo kisata ennätyksestä. Ajoin 8-15 metrin päässä. Vauhti oli sen verran reipas, että välillä ero vaan tuntui repeävän, vaikka kuinka yritti ajaa. Pian sain kiinni saksalaisen, joka lähti ajamaan tanskalaisryhmän perään. Vauhti taisi olla hänelle liian kova. Saksalainen alkoi ajamaan tämän tanskalaisen takarenkaassa kiinni. Katselin menoa 10 metrin päästä ja pyörittelin päätä. Mutkaista peltotietä ajettiin taas todella kovaa. Siinä vauhdissa ei uskaltanut ottaa geeliä eikä edes kunnolla juoda. Onneksi vauhti hyytyi ylämäkiin, jolloin geeliä ja urheilujuomaa sai vetää rauhassa. Tasaisella taas meno yltyi todella kovaksi.

165km kohdalla eturengas kolahti mukulakiven reunaan. Aluksi luulin, että vanteeseen tuli jokin ongelma, sillä etukiekko piti outoa ääntä. Ajoin silti 40-45 km/h, mutta mukulakivetyksen jatkuessa tajusin, että etunakki on täysin tyhjä. Ajelin rauhassa vaihtoon, sillä ajattelin, että tästä ei ole enää pitkä matka vaihtoon. Pääsin lopulta vaihtoon ja matkalla meni kilpakumppaneita heittämällä ohi. Koitin pysyä rauhallisena, vaikka harmitus oli melkoinen.

Juoksu

Juoksu lähti todella rennosti liikkeelle. Olin etukäteen ajatellut, että juoksen ensimmäiset 15km rennosti, seuraavat 15km puristan vähän lisää ja lopun tulen kaasu pohjassa sen minkä nyt jaloissa ylipäätään pääsee. Juoksu oli käsittämättömän helppoa. Seurailin seurakavereiden juoksua ja koitin koko ajan juosta heitä kiinni. Selkiä tuli ensimmäisellä kahdella kierroksella paljon vastaan, mutta juoksulle oli kuitenkin tilaa. Kolmas kierros oli hieman vaikeampi. Porukkaa oli reitillä selkeästi enemmän ja väsyneillä jaloilla ohittelu ja mutkittelu alkoi harmittaa. Tsemppasin lisää ja aloin puristaa kovempaa. Jokaisen suoran päässä katsoin, että sain nostettua vauhdin takaisin 4.30/km vauhtiin. Juoksu alkoi vähitellen tuntua taas hieman kevyemmältä.

Neljännellä kierroksella oli välillä pakko jopa työntää porukkaa syrjään, kun pelkkä puhe ei auttanut. Mutkat ja ohittelu veivät aikaa, mutta suorilla katsoin, että sain vauhdin pysymään 4.30-4.40/km välissä. Jalat alkoivat olla melko tyhjät, mutta lyhensin askelta, jotta sain pidettyä askeltiheyden korkealla. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä eikä mitään heikkoja hetkiä tullut. Nesteytys ja energian ottaminen menivät täysin nappiin eikä mitään ongelmia ollut. Kolmella juoma-asemalla oli niin kova ruuhka, että niissä oli pakko kävellä muutama askel, jotta sain juomamukin ja geelin napattua ison väkijoukon keskeltä. Muita kävelyaskeleita en ottanut.

Maali

Maaliin saapuessa olin varma, että nyt saan juoksun vedettyä alle 3.10, mutta maalissa aika näytti olevan 3.14. Olin todella pettynyt, sillä juoksu kulki viime vuoden Kalmarin kilpailua selkeästi paremmin. Maalissa aika oli 9.10. Tavoitteeni oli vetää alle 9.00 tai hyvin lähelle sitä. Pystyin parantamaan ennätystä 9 minuuttia, mutta lähdin hakemaan kovempaa tulosparannusta. Tällä kertaa onni ei kuitenkaan ollut puolella.

Kilpailun jälkeen

Seuraavana päivänä kilpailun jälkeen pettymys oli lopulta poissa. Kööpenhaminan kilpailu oli hieno kauden päätös, sillä sain viimeisessä kilpailussa lopulta edes lähellä omaa tasoani olevan kilpailun aikaiseksi. Vaikeuksia oli paljon, mutta niitä on jälkikäteen turha muistella. Ennätys on aina ennätys.

Tämä kilpailu kuitenkin opetti paljon, taas kerran. Uinnissa oikealla suoritustekniikalla on suuri merkitys. Pyörässä peesausta ei kannata harrastaa. Saksalainen triathlonisti räjähti juoksussa 20km kohdalla, vaikka hän peesasi ahkerasti viimeiset 70 km. Kyllä pyörän pystyy ajamaan ylikovaa, sillä jalkojen tyhjenemisen huomaa vasta juoksussa. Jotta juoksu pysyy lopussa edes kohtuullisena, kannattaa askelta lyhentää ja pitää askeltiheys koko ajan samana. Näissä on ensi kaudelle taas miettimistä.

Tästä on hyvä aloittaa off season ja kerätä voimia ensi kauteen. Taas alkaa olemaan treenimotivaatio huipussaan, sillä ensi kaudelle on taas todella kovat tavoitteet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti