Olin perheen kanssa Kanarian Maspalomaksessa kolmannen kerran. Tämän vuoden
leiri oli 9,5 päivän mittainen ja ajoittui ajankohtaan 5.3-15.3. Tässä oli
tarkoituksena saada katkaistua pitkä talvi ja pienen lepojakson jälkeen pääsisi
taas toivottavasti jatkamaan ulkopyöräilykautta. Sää suosi taas kerran harjoituksia
erinomaisesti, sillä lämpötila kohosi joka päivä yli 20 asteen. Välillä tuuli
oli melkoisen kovaa, mutta se toi ainoastaan oman lisähaasteen tasaisille
osuuksille. Koska kyseessä oli lyhyt harjoitusleiri, harjoitukset rytmitettiin
kolmen päivän sykliin. Tällöin tehokkaisiin treeneihin pystyi kunnolla
panostamaan ja pitkä lenkki oli ihan kunnon pitkä harjoitus. Pääpaino oli
tietenkin pyörässä, mutta muita lajeja ei ollut tarkoitus kokonaan unohtaa.
Leiri onnistui taas kerran hienosti, sillä harjoitustunteja kertyi 52:50. Uintia
tuli yhteensä 10km, pyörää 915km ja juoksua 119km.
Tällaisen harjoitusmäärän tekeminen ei ole ihan helppoa, joten
harjoituspohja täytyy olla edes jonkinlaisessa kunnossa. Vuoden alusta lähtien
olen harjoitellut keskimäärin 19:45 tunnin harjoitusviikkoja. Mielestäni se on
ihan kelpo määrä varsinkin, kun ottaa huomioon, että olen kaksi kertaa ollut
vatsataudissa ja kerran kunnolla flunssassa alkuvuoden aikana. Toivottavasti
päiväkodista tulevat taudit olisi taas hetkeksi voitettu, sillä nyt on
sairasteltu enemmän kuin muutamaan vuoteen yhteensä.
Leirillä tuntui, että pyörä kulkee paremmin kuin aikaisemmin. Pyörään on
harjoituskauden alusta panostettu enemmän ja juoksumäärää on tiputettu viime
kauden 80-100km viikkomääristä 60-80km viikossa. Näin ollen aikaa on vapautunut
pyöräharjoituksiin. Tämä muutos ei ole kuitenkaan syönyt juoksua, vaikka voisi
luulla. Varsinkin pyörän jälkeen juoksu tuntui leirillä todella helpolta. Juoksussa
on enemmän keskitytty laadukkaisiin harjoituksiin, kun viime kaudella
tavoiteltiin juoksumäärää, jotta vauhti pysyisi samana koko maratonin ajan. Nyt
juoksussa tekniikka tuntuu selkeästi paremmalta ja se näyttäisi tuovan lisää
vauhtia ja taloudellisuutta.
Kanarian leirillä jäin kuitenkin miettimään, miksi pitää harjoitella näin
paljon. Rannalla ja kahviloissa näkee hyvin toisenlaista tapaa viettää lomaa.
Lisäksi olisi voinut jäädä hotellille tyttären kanssa altaalle uimaan. Nyt
vaimo sai täyttää tämän roolin. Eikö voisi harjoitella selkeästi vähemmän ja
elää lifestyle-triathlon vapaa-aikaa?
Tällöin palasin ajassa taaksepäin vuoteen 2002. Silloin harrastin
kilpahiihtoa ja kilpailin M18-sarjassa. Se oli viimeinen nuorten sarja, joka
löytyi jokaisesta kilpailusta. Silloin päätin, että on pakko alkaa harjoitella
enemmän, jotta muutaman vuoden päästä pärjäisi yleisessä sarjassa.
Harjoitusmäärät nousivat, mutta tavoiteltua tasoa en koskaan saavuttanut. Syitä
oli monia. Harjoitusmäärä nousivat 700 tuntiin, kun olin 22-vuotias, joten
yrittämisen puutteesta minua ei ainakaan voinut syyttää. Kalustolla hävisin
lähes jokaisessa 10km kilpailussa vähintään minuutin, useimmiten kaksi. Se ei
mitenkään nostanut motivaatiota ja mielialaa. Keväällä ja syksyllä voitin
useita lähialueen hiihtäjiä juoksutapahtumissa, samoja henkilöitä, joille
hävisin suksella vähintään minuutin. Kunnosta tämä kaikki ei ollut siis ollut
kiinni.
Päädyin triathlonin pariin vuonna 2008 heikkojen lumitalvien saattelemana.
Ensimmäiseksi päätin, että enää en häviä kalustolla koko kilpailua. Hankin
riittävän hyvät varusteet, jotka ovat nykyisin sponsoreiden ansiosta erittäin
hyvät ja edustavat lajin huippua. Niistä se ei jää nyt enää kiinni. Vasta
myöhemmin ymmärsin, että hiihdon ajoilla olisin voinut harjoitella toisella
tavalla, jolloin menestyskin olisi voinut olla parempaa. Triathlonin parissa
olen saanut nauttia Mika Luodon valmennuksesta, joten siitä menestys ei ole
ainakaan koskaan jäänyt kiinni. Harjoitusmäärätkin ovat nousseet hiljalleen
vuosi vuodelta ja vuonna 2015 harjoittelin hieman yli 900 tuntia. Sen jo
luulisi riittävän jonkinlaiseen menestymiseen.
Triathlonissa olen kilpaillut Suomessa yleisessä sarjassa. Jo kolme vuotta
sitten luulin, että pärjäisin puolikkaalla yleisessä sarjassa, mutta toisin
kuitenkin kävi. Pitkässä kilpailussa onnistuminen ei ole ihan helppoa
varsinkin, kun mukana monta muutakin, jotka haluavat menestyä. Täysmatka on
itselleni selkeästi kaikista matkoista paras ja siinä on tullut parhaimmat
saavutuksetkin. Ironman Barcelonan täysmatka 4.10.2015 päättyi omaan
ennätykseen 8.49.42. Kestävyysurheilussa ja varsinkin uudessa lajissa tasoa on
nostettava vuosi vuodelta, pikavoittoihin ei ole mahdollisuutta.
Viime kausi oli jokaisen matkan osalta osoitus, että kunto on menossa
oikeaan suuntaan. Edelleen kilpailen kuitenkin ikäsarjassa enkä yleisessä
sarjassa. Itselleni vuonna 2002 asettama tavoite ei siis ole vieläkään
täyttynyt. Barcelonan suoritus oli mielestäni sen verran positiivinen, vaikka
keli ja reitti olivat nopeat, että uskallan asettaa itselleni tavoitteeksi
kilpailla vuoden tai kahden päästä yleisessä sarjassa. Täydellä matkalla ei
tarvita enää kovinkaan paljoa kehitystä, jonka jälkeen nimeni voisi löytyä
yleisestä sarjasta. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita mitään, vaan tavoitteenihan
oli vuonna 2002, että myös pärjäisin siinä sarjassa. Tosin vuoden 2002 tavoite
koski menestymistä kansallisessa kilpailussa yleisessä sarjassa, ei
kansainvälisessä kilpailussa. Mutta ainahan tavoitteiden kuuluukin tässä ajassa
kiristyäkin. Barcelonan kilpailussa olin kaikista kilpailijoista sijalla 32.
Ensimmäinen ikäryhmäurheilija oli sijalla 23 ajalla 8.43.08. Se ei ollut kovinkaan
kaukana ja olisin jo nyt voinut pärjännyt yleisessä sarjassa.
Eli tässä syy, miksi haluan tehdä kovin töitä. Ei helpoin tapa nauttia
vapaa-ajasta, mutta erittäin antoisa.
