Ilmoittauduin Barcelonan täydelle matkalla epäonnistuneen
Frankfurtin kilpailun jälkeen. Halusin tehdä kaudella myös täydellä matkalla
kunnon mukaisen kilpailun. Taso oli noussut viime vuodesta lyhyemmillä
matkoilla, sillä Vantaan perusmatka ja Noormarkun sprintti olivat kulkeneet
paremmin kuin koskaan ennen. Myös puolikkaalla sain St. Pöltenissä ja Turussa varsin
onnistuneet kilpailut aikaiseksi. Nyt puuttui vielä täydeltä matkalta hyvä suoritus.
Asetin tavoitteeksi lopultakin alle yhdeksän tunnin ajan.
Havaijin paikka oli myös tavoitteena, mutta paikkojen lukumääriä eri sarjoissa
ei oltu kerrottu ennen kilpailua eikä itse asiassa kilpailun jälkeenkään.
Uskoin, että kolmen parhaan joukkoon pääseminen luulisi riittävän Havaijin
paikkaan. Jos saisin kunnon mukaisen kilpailun aikaiseksi, uskoin sen riittävän
näihin tavoitteisiin.
Ennen kilpailua kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Uinti
tuntui melko helpolta, vaikka maininki oli melkoinen. Pyörä tuntui todella
nopealta. Tosin perjantaina tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten tilanne
tuntui jopa liian helpolta. Juoksuun luotin. Jos lopultakin pääsisi todella
lähelle kolmea tuntia.
Uinti
Kilpailuaamuna oli selkeästi suurempi maininki kuin
perjantaina, jolloin olimme käyneet viimeksi uimassa. Täydellä matkalla
kilpaillessa olen tottunut, että koskaan kaikki ei mene niin kuin on itse
suunnitellut, joten ylimääräisistä muuttujista ei kannata huolestua.
Uinti olikin paljon haastavampaa kuin ajattelin. Maininki
oli sen verran suurta, ettei poijuja nähnyt kunnolla. Aallot veivät helposti
mukanaan, joten koko ajan tuli tehtyä pientä mutkaa. Paluumatkalla oli
selkeästi vaikeampaa uida. Huomasin kuitenkin, että edellä ei ole kovinkaan
montaa ikäsarjalaista, joten ajattelin, että ei tämä nyt sitten kovinkaan
huonosti mene. Tuntemus oli paljon huonompi.
Sain uintiajaksi 54.37. Se oli muutaman minuutin huonompi
kuin olin etukäteen ajatellut, mutta joka tapauksessa ihan kelpo aika.
Pyörä
Ikäsarjan kärki ehti ennen minua pyöräosuudelle. Sain
kuitenkin edeltä ryhmän kiinni. Ajoin sen kanssa 15 km ja totesin vauhdin
olevan kuitenkin minulle liian kova. Sykkeet olivat 10-15 lyöntiä korkeammalla,
joten päädyin ajamaan yksin. Paluumatkalla en nähnyt edessä ketään. Siinä ei
tarvinnut murehtia peesivälistä, kun se oli vähintään 3 km. Yksin ajaessa
huomasi myös tuulen, sillä vauhti tippui helposti 35-36 km/h. Kun ajoi 38 km/h
vauhdilla, sai tosissaan yrittää. Seuraavan kierroksen alussa takaa tuli
kaksikko, joka ajoi selkeästi minua kovempaa. Päätin taas koittaa roikkua
siinä, sillä minun lisäkseni reitillä ei kovinkaan moni ajanut yksin. Taas
vauhti oli melkoisen reipas. Ympyröiden jälkeen piti yrittää tosissaan, jotta
pysyi edes 15 m päässä kaksikosta. Jättäydyin tästäkin ryhmästä, sillä vauhti
oli minulle liian kova. Taas ajoin yksin. Edessä näkyi ainoastaan kierroksella
ohitettavia.
Toisen kierroksen lopussa takaa tuli noin 70 hengen ryhmä
todella kovaa kiinni. Ajoin itse 38 ja ryhmä tuli 40-42 km/h vauhdilla ohi.
Ryhmässä ajettiin 0-3 m peesivälillä. Tämä ryhmä sai nopeasti kiinni minulta
karkuun päässeet kilpailijat. Ajoin itse ryhmässä pitkiä pätkiä selkä pystyssä, jotta pystyi
pitämään edes 4 metrin peesivälin. Kolmannen kierroksen alussa sain itse
rangaistuksen. Olin todella hämilläni. Takaa ajetaan renkaassa kiinni ja kun
edes yrittää pitää väliä saa palkkioksi rangaistuksen. Päättelin rangaistuksen
johtuvan minun pienestä kilpailunumerosta, joka oli annettu kaikille AWA-urheilijoille. Joka tapauksessa tuntui oudolta saada rangaistus, kun on ajanut itse melkein koko matkan yksin ja ryhmässä lähes ainoa, joka pitää peesiväliä. Taisi tuomarilla olla ihan omat säännöt käytössä.
Ei siinä paljoa auttanut ihmettely. Ensimmäinen koskaan
saamani peesirangaistus oli vain pakko kärsiä. Ennen vaihtoa viimeisen mäen päällä piti mennä penalty boxiin 5
minuutiksi. Aika ei tuntunut lainkaan kulkevan, mutta harmitus kyllä nousi.
Lopulta pääsin jatkamaan matkaa. Edessä mennyt ryhmä oli päässyt kauas.
Pyöräaika oli rangaistuksen kanssa 4.47.07. Pyörän mittari
näytti keskinopeudeksi 38,8 km/h ilman rangaistusta. Se oli sitä luokkaa, jota
olin etukäteen ajatellutkin.
Juoksu
Juoksuun lähdettäessä kuulin, että olen 16. Meinasin siinä
kohtaa hypytä syrjään. Jalat tuntuivat kuitenkin todella hyväntuntuisilta ja
vauhti oli varsin reipas. Juoksin koko ensimmäisen kierroksen 4.00-4.05 –vauhdilla.
Mutkat ja rampit hidastivat hieman vauhtia. En kuitenkaan ollut saanut kovinkaan
montaa kilpailijaa kiinni. Toinenkin kierros tuntui yllättävän hyvältä. Vauhti
pyöri 4.10-4.15/km välissä. Hiljalleen aloin saada edessä meneviä kiinni.
Kolmannen kierroksen alussa kuulin, että olen omassa sarjassa seitsemäntenä ja
kaikki ovat kuuden minuutin sisässä. Hiljalleen alkoi oma luottamus tulla
takaisin. Olisiko unelma Havaijin paikasta sittenkin mahdollinen?
Juoksu tuntui
edelleen todella hyväntuntuiselta. Keskityin koko ajan vain tekniikkaan ja
koitin juosta rennosti. Kolmannella kierroksella vauhti hiipui vain vähän.
Aina, kun näin 4.30 alkuisen vauhdin mittarissa, aloin puristaa enemmän ja sain
vauhdin nostettua takaisin. Neljäs kierros tuntui edelleen melko rennolta,
vaikka jalkojen kipu oli todella kova. 5 km ennen maalia kuulin, että olen
viides ja edessä on kaksi oman sarjan kilpailijaa väsyneen näköisenä
juoksemassa. Nyt päätin lyödä kaikki peliin. Toivoin, että jalat kestäisivät
eikä tulisi kramppeja. Takareidet ilmoittivat koko ajan olemassa olostaan
pienillä krampeilla. En antanut sen haitata, vaan juoksin sen minkä pääsin.
Lopulta maalisuora aukeni ja tiesin, että selviän maaliin ilman
kramppeja.
Maalissa sain ajaksi 8.49.42. Aluksi olin todella pettynyt,
kun sain rangaistuksen ja lähes kaikki edellä olijat olivat ajaneet suuressa
peesiryhmässä. Toisten suorituksia on kuitenkin turha miettiä, vaan täytyy olla
tyytyväinen omaan suoritukseen. Kuulin, että se riitti kolmanteen sijaan ja
kaikista amatööreistä kuudenteen sijaan. Lopultakin sain aikaiseksi onnistuneen
kilpailun ja vielä todella suurella tulosparannuksella. Viime vuonna paransin aikaa 9
minuuttia ja sain ajaksi 9.10. Nyt paransin 21 minuuttia siitä. Kerrassaan
huikea suoritus.
Pelkkä maratonaika on hieman parempi kuin järjestävän
ilmoittama. Väliaikamatto oli sijoitettu ennen vaihtotelttaa. Näin ollen
maraton-aika oli 3.02.18. Se oli juuri se, mihin uskoinkin pystyväni.
Palkintojenjako
Maanantaina oli vuorossa palkintojen jako. Oli todella
hienoa päästä podiumille vastaanottamaan palkintoa. Hieno palkinto kovasta
harjoitusvuodesta!
Tämän jälkeen oli vuorossa Havaijin paikkojen jako. M30-34 –sarjassa
olikin vain neljä paikkaa jaossa, joten oma taistelu ei mennyt hukkaan. Olin
itsestäni todella ylpeä, kun pääsin tyttäreni kanssa hakemaan paikkaa.
Nyt on
mahdollista rakentaa koko ensi kausi Havaijin kilpailun ympärille ja lähteä
hakemaan Konasta kunnon tulosta. Ensimmäinen kerta oli siellä lähinnä
opintomatka. Vaikka kilpailuja ei voi verrata toisiinsa, antaa Kalmarin 2013 ja
Barcelonan 2015 aikojen vertaaminen jotain mielikuvaa kunnon muutoksesta.
Kalmarissa sain ajaksi 9.19 ja Barcelonassa 8.49. Puolen tunnin ero on
melkoinen.
Ensi kauden rakentaminen
Kilpailun jälkeen ensimmäisenä mielessä on ollut lähinnä
lepääminen. Kausi alkoi toukokuussa St. Pöltenistä, joten kausi on ollut
todella pitkä. Nyt on aika levätä. Mitä sitten ensi kaudella voisi tehdä
asioita paremmin, jotta tulosparannus olisi taas mahdollinen? Ensi kaudella
täytyy hakea maksimivauhtia lisää, sillä silloin myös aerobinen vauhti paranee.
Kaikkiin lajeihin tarvittaisiin lisää helppoutta täydellä matkalla. Se tulee
ainoastaan vauhtireservin kautta. Se, miten tämä käytännössä tehdään, selviää lähiaikoina.
Luotan Mika Luodon neuvoihin. Näytöt ovat melkoisen hyviä, että niillä
neuvoilla saadaan tulosta aikaan.
