Syksyn mieletön treeni-into

Syksy on tuonut tullessaan paljon muutoksia ja uusia tuuli. Suurin elämänmuutos tapahtui 4.10, kun saimme perheeseen uuden rakkaan jäsenen, Aino-tyttären. Hänen kanssaan aika kuluu todella nopeasti molemmat toinen toistaan ihmetellessä. Vielä emme ole päässeet yhteisille juoksulenkeille, mutta niidenkin aika tulee aikanaan.

Toinen suuri, mutta edellisen kanssa eri sarjassa painiva muutos, on SwimBikeRun Finland Oy:n perustaminen yhdessä Heikki Jaatisen ja Juha Lundbergin kanssa. Perustimme tämän yrityksen, joka tuottaa Turussa Turku Triathlon Weekendin. Se tarjoaa huikean kaupunkikilpailuviikonlopun sprintin ja puolikkaan merkeissä. Koko viikonloppu triathlonin lifestyle-hengessä. Emme ole kuitenkaan jääneet pelkästään tähän yhteen tapahtumaan. Teemme myös tammikuun puolessa välissä BaseCampin triathlonin aloittelijoille sekä vakavemmin lajia harrastaville Trainning Campin. Tähän jälkimmäiseen tulee valmentajiksi suorastaan häkellyttävän ammattitaitoinen ryhmä. Timo Bracht, Mika Luoto, Antti Kauhanen, Mika Simola, Pasi Mattila, Heidi Kiviharju ja Darby Thomas. Todella mahtavaa, että saamme tällaisen porukan kasaan ja pääsemme yhdessä tekemään parin sadan triathlonistin kanssa hienoja treenejä. Eikä tämä ole jäämässä pelkästään tähän. Hienoja elämyksellisiä tapahtumia tulee lisää, jotka tulevat tarjoamaan mahtavia elämyksiä ja kokemuksia.

Nämä muutokset eivät kuitenkaan ole vieneet minulta treeni-intoa, vaikka aikaa ne vievät melkoisesti. Into on puolestaan lisääntynyt ja sitä kautta harjoitusmäärät. Nyt perusviikko on 20 tuntia. Kova treeniviikko on 25 tuntia. Olen syksyn mittaan ottanut ohjelmaan yhden loistavan uuden harjoituksen. Aikaisemmin perus pitkälenkki tuntui raskaalta ja haastavalta. Nyt tätäkin harjoitusta on viilattu hieman paremmaksi. Teen viikoittain käänteisen yhdistelmän, joka sisältää kaksi tuntia juoksua, 25km, josta 30 minuuttia juostaan aerobisella kynnyksellä. Juoksun jälkeen ajetaan pyörää kaksi tuntia, jos kelit sallivat tai vaihtoehtoisesti 1,5 tuntia sisällä traineria. Tämä harjoitus ei ole ihan kevyimmästä päästä, mutta sen tekeminen tuo suurta nautintoa. Varsinkin niinä päivinä, jolloin juoksu kulkee.

Lisää juoksuvauhtia!

Toinen suuri muutos harjoittelussa on ollut nostaa juoksumäärät 100 km viikossa. Olen aikaisemmin juossut vain yhden 100 km viikon ja sen jälkeen jalat olivat todella kipeät. Nyt olen keskittynyt tekniikkaan, jolloin jalat eivät ole tulleet lainkaan kipeäksi. Parhaimmalla viikolla juoksin jopa 148 km, kun hieman innostuin juoksemaan. Se oli kyllä vähän liikaa, mutta hurmio vei vain mennessään. Tekniikassa olen lopulta oppinut pyörittämään askelta oikein sekä käyttämään nilkkaa oikealla tavalla. Kun askel pyörii oikein, ei jokainen askel hakkaa vastaan ja siten hidasta menoa. Toinen suuri oppi on tapahtunut nilkan käytössä. Nyt nilkka ei enää roiku alaspäin, kun askel tulee maahan ja samalla askelkontakti tulee nopeammaksi antaen samalla lisää kimmoisuutta ja lisää vauhtia.

Juoksulenkit olen pitänyt hyvin perusharjoituksina. Kerran viikossa olen käynyt yhteisjuoksuissa tekemässä erivauhtisia ja –mittaisia vetoja. Yksinkertaiset perusharjoitukset näyttävät kehittävän. Jokaisen harjoituksen ei siis tarvitse sisältää erilaisia vetoja ja kikkailua. Tästä on todisteena kaksi viikkoa sitten tehty perinteinen Ruissalon 10km juoksutesti. Tein siinä uuden ennätyksen, 35.00. Tämä tuli siis pelkällä perustreenamisella, 100km viikossa helppoa juoksua 4.45-5.00/km vauhdilla. Ja juuri tuona viikkona juoksin päivää ennen kynnystestin ja samalla viikolla tuli juostua 148 km. Eli eipä tullut kauheasti passattua juoksutestiin.

Teimme kaksi viikkoa sitten myös perinteisen syksyn kynnystestin, kun Jukka Kapanen Paavo Nurmi –keskuksesta tuli testaamaan triathlonisteja Kupittaan Urheiluhalliin. Aerobinen kynnys parani 4.31/km –vauhdista 4.09/km-vauhtiin. Juuri tuota tasoa on yritetty parantaakin, sillä täydellä matkalla aerobinen vauhti ratkaisee. Melkoinen parannus seitsemän viikon treenaamisella! Valmentajan sanoin ”vielä on kuitenkin matkaa edessä”. Tavoitteena olisi saada aerobinen vauhti alle 4.00/km, sillä silloin täyden matkan juoksuvauhtikin paranisi selkeästi ja lopussa tulisi miehiä selkä edellä vastaan. Juuri tämä fiilis kannustaa joka kerta ryhtymään harjoitukseen!

Ensi kauden kilpailut ja tavoitteet

Ensi kauden pääkilpailut on lyöty lukkoon. Olen menossa Frankfurtiin hakemaan Havaijin paikkaa. Harjoitustahti on nyt sen mukainen, että toivoisin suuresti sen onnistuvan. Tavoitteena olisi lopulta päästä alle 9 tunnin ja se vaikuttaa jo treenikauden alun tekemisellä hyvinkin mahdolliselta.

Toinen pääkilpailu on Turussa pidettävän Turku Triathlon Weekendin puolikas. On hieno päästä kilpailemaan kotikaupungissa ja vielä aivan ydinkeskustassa! Eikä kotikatsomon edessä voi ihan höntsävauhdilla mennä.

Ensi kevään treenileirikin on nyt lyöty lukkoon. Kevään harjoituskausi aloitetaan Teneriffalta maalis-huhtikuun vaihteessa. Lähes kaksi viikkoa etelässä hakemassa vauhtia ja nauttimassa lämmöstä.

Syksyn treeni-into on nyt suurempi kuin koskaan ennen. Viime vuoteen verrattuna olen harjoitellut 20 % enemmän. Harjoitusmäärien nostaminen ei kuitenkaan ole itse tarkoitus, mutta jos tämä tahti tuo tällaisia tuloksia, treenaan mielelläni!

Ironman Copenhagen 24.8.2014

Olin valmistautunut tämän kauden täydenmatkan kilpailuun hyvin. Kaikki viimeistelyharjoitukset sujuivat todella hyvin. Erityisen tyytyväinen olin juoksuun ja uintiin. Pyörän jälkeen juoksu lähti todella hyvin pyörimään ja olin pystynyt yhdistelmäharjoituksissa lähtemään heti rennosti juoksemaan. Koko kauden hukassa ollut juoksu löytyi siis viime hetkillä. Aerobinen juoksu kulki älyttömän rennosti.

Avovesiuinti kulki märkäpuvulla myös hyvin. Pitkissä uinneissa pystyin lyömään muutaman kerran lisää vauhtia eikä kova matkavauhti tuntunut pahalta. Tein muutamassa pitkässä uinnissa loppuun kunnon 10-15 minuutin kiihdytyksen kilpailuvauhtia kovempaan vauhtiin. Tämä toi luottamusta uintiin, sillä tiesin, että vaikka lähden ylikovaan vauhtiin, ei uinti siihen tule kaatumaan.

Kilpailua ennen

Kilpailua edeltävä viikko oli taas jännittävä. Vaikka kyseessä oli seitsemäs täyden matkan kilpailu, kilpailupäivän läpikäynti nosti pienen jännityksen joka kerta pintaan. Torstaina kävin Kööpenhaminassa juoksemassa lyhyen lenkin. Juoksu tuntui rennolta, vaikka juoksin aerobista vauhtia. Hoin koko ajan mielessäni, että ”rennosti vaan”, jotta voisin muistella sitä kilpailussa. Perjantaina uinti oli rentoa ja kelailu tuntui mukavalta. Lauantaina tein pyörälenkin, jossa hain kaksi kertaa reippaampaa menoa. Pyörä tuntui vähän jäykältä, koska muutamaan päivään ei tullut tehtyä mitään kunnon treeniä.

 

Iltapäivällä viritettiin kilpailupussit ja pyörä paikoilleen. Jännitys hieman tasaantui ja sitten valmistaudutaan vain kilpailupäivään.

Kisa-aamu

 

Ennen kilpailua koitin koko ajan olla miettimättä, että kilpailussa on 3.200 triathlonistia lähtöviivalla. Oma lähtöryhmä oli toiseksi viimeinen, jolloin edessä oli yli 2.600 kilpailijaa. Aamulla tämä todellisuus tuli vastaan erittäin selkeästi. Rannassa oli kilpailijoita enemmän kuin riittävästi ja lähes nämä kaikki starttaavat vielä ennen minua. Ei ole totta!!! Tässä käy kyllä hyvin ilmi Ironman-sarjan häikäilemätön voiton tavoittelu. Kilpailuun otetaan niin paljon kilpailijoita, kun niitä on tulossa. Kyllä tämä vielä kävisikin, mutta mitä järkeä on vielä lähettää kilpailijat matkaan ikäryhmittäin, kun jo lähtiessä tietää, että kilpailun aikana tulee lukuisia ohituksia ja mieletöntä ruuhkaa??? Tällainen lähtöjärjestys ei ole mukavaa hitaammille, jotka joutuvat useita kertoja ohitetuksi eikä nopeammille ohittajille, joilla kilpailussa on tavoitteena muutakin kuin pelkkä läpipääsy.

 

Uinti

Lähtöjärjestys harmitti jo hieman ennen starttia, mutta olen triathlon-kilpailuissa tottunut, ettei koskaan kaikki mene niin kuin on itse suunnitellut. Tästä johtuen en ole sen enempää miettinyt muuta kuin omaa tekemistä ja antanut muiden asioiden olla omassa arvossaan.

Lähtö sujui uskomattoman hyvin. Olin ensimmäisellä poijulla pääryhmän kärjessä. Useimmiten onnistun sähläämään alussa sen verran, että jopa pääryhmä on karannut. Heti poijun jälkeen sain oman uinnin toimimaan hyvin ja aloin poimimaan edessä olevia kisaajia. Ennen kääntöpoijua pääsin kärkiryhmän tuntumaan ja siten toivoin pystyväni uimaan heidän kanssa koko matkan. Kääntöpoijun jälkeen edessä oli loputtomasti hitaampia uimareita, joten hukkasin väen paljoudessa kärkiryhmän. Pujottelin aikani uimareita ja totesin, että tästä nyt ei ainakaan tule yhtään mitään. Pakko päästä uimaan tyhjään veteen, ettei koko ajan ui toisten yli.

Takasuoralla uinti tuntui välillä kulkevan todella hyvin. En kuitenkaan uskaltanut uida niin kovaa kuin olin treeneissä uinut. Toivoin koko ajan, että tämä uintivauhti riittäisi, mutta pujottelu ja kiertämisen kautta tuleva lisämatka tuntuivat syövän uintivauhtia. Takasuoran loppuosa uitiin kapeassa kanaalissa. Siellä ei ollut enää mahdollista kiertää uimareita, vaan siinä tuli uitua härskisti yli ja taisi siinä muutama saada kunnolla nyrkistä päähänkin. En jäänyt kyselemään, miten kävi.

Uinnin loppuosassa oli pakko uida selkeästi kovempaa, jotta pääsin jollain tavalla ryhmästä eroon. Kun pääsin vedestä ylös, kello näytti 53-alkuista uintia. Katsoin vain, että hyvin meni, mutta tämä on vasta alkua.

Vaihtoteltassa oli aivan uskomaton ruuhka. Kävelin porukan läpi todella rauhallisesti, sillä teltassa ei ollut yhtään vapaata tilaa eikä käytävällä menevä jono kulkenut kovinkaan nopeasti. Kenelläkään ei ollut mihinkään kiire.

Pyörä

Lopulta pääsin pyörälle ja pääsin aloittamaan pyöräosuuden. Heti alusta lähtien jouduin huutamaan tilaa. Kilpailijat ajoivat kaksi rinnakkain tai muuten vaan vasemmalla kaistalla. Jokaisessa kurvissa piti jarruttaa oikein kunnolla, sillä kurvissa oli aina jokin hitaampi oikaisemassa. Pääsi siinä muutamaan kertaan muutama kehumisen sanakin. Uskomaton lähtö kilpailuun.

Olin toivonut, että aamusta ei tuulisi kauheasti. Tällöin reitti olisi ollut nopea. Heti aamusta liput olivat kuitenkin vaakasuorina, joten tuulta riitti. Rantatiellä pääsin ajamaan omaa ajoa. Sivutuulessa levy eikä 808 ottanut pahasti tuuleen kiinni. Olin tyytyväinen kiekkovalintaan. Pyörä kulki todella rennosti ja vauhti oli hyvä. Kun rantatie oli ajettu, huomasin, että takana oli melkoinen ryhmä eikä kyseessä ollut todellakaan peesirajojen mukainen väli. Kerroin peesaamisesta muutamaan kertaan oman mielipiteeni ja se auttoi, mutta vain vähäksi ajaksi. Pelto-osuudella noin 60km kohdalla takana oleva ryhmä sai lisävauhtia takaa tulleesta kovasta kuskista. Ryhmä katosi nopeasti. Tässä kohtaa viimeistään kävi selväksi tanskalaisten tempoajokäsitys. Peesiväli oli maksimissaan 3 metriä.

Ensimmäisen kierroksen loppuosalla jalat tuntuivat vähän väsyneeltä, mutta mitään muuta merkkejä väsymyksestä ei tullut. Toisen kierroksen alussa takaa tuli kova tanskalaiskuski. Tässä kohtaa päätin nopeasti, että tähän kyytiin on pakko lähteä, jos aikoo kisata ennätyksestä. Ajoin 8-15 metrin päässä. Vauhti oli sen verran reipas, että välillä ero vaan tuntui repeävän, vaikka kuinka yritti ajaa. Pian sain kiinni saksalaisen, joka lähti ajamaan tanskalaisryhmän perään. Vauhti taisi olla hänelle liian kova. Saksalainen alkoi ajamaan tämän tanskalaisen takarenkaassa kiinni. Katselin menoa 10 metrin päästä ja pyörittelin päätä. Mutkaista peltotietä ajettiin taas todella kovaa. Siinä vauhdissa ei uskaltanut ottaa geeliä eikä edes kunnolla juoda. Onneksi vauhti hyytyi ylämäkiin, jolloin geeliä ja urheilujuomaa sai vetää rauhassa. Tasaisella taas meno yltyi todella kovaksi.

165km kohdalla eturengas kolahti mukulakiven reunaan. Aluksi luulin, että vanteeseen tuli jokin ongelma, sillä etukiekko piti outoa ääntä. Ajoin silti 40-45 km/h, mutta mukulakivetyksen jatkuessa tajusin, että etunakki on täysin tyhjä. Ajelin rauhassa vaihtoon, sillä ajattelin, että tästä ei ole enää pitkä matka vaihtoon. Pääsin lopulta vaihtoon ja matkalla meni kilpakumppaneita heittämällä ohi. Koitin pysyä rauhallisena, vaikka harmitus oli melkoinen.

Juoksu

Juoksu lähti todella rennosti liikkeelle. Olin etukäteen ajatellut, että juoksen ensimmäiset 15km rennosti, seuraavat 15km puristan vähän lisää ja lopun tulen kaasu pohjassa sen minkä nyt jaloissa ylipäätään pääsee. Juoksu oli käsittämättömän helppoa. Seurailin seurakavereiden juoksua ja koitin koko ajan juosta heitä kiinni. Selkiä tuli ensimmäisellä kahdella kierroksella paljon vastaan, mutta juoksulle oli kuitenkin tilaa. Kolmas kierros oli hieman vaikeampi. Porukkaa oli reitillä selkeästi enemmän ja väsyneillä jaloilla ohittelu ja mutkittelu alkoi harmittaa. Tsemppasin lisää ja aloin puristaa kovempaa. Jokaisen suoran päässä katsoin, että sain nostettua vauhdin takaisin 4.30/km vauhtiin. Juoksu alkoi vähitellen tuntua taas hieman kevyemmältä.

Neljännellä kierroksella oli välillä pakko jopa työntää porukkaa syrjään, kun pelkkä puhe ei auttanut. Mutkat ja ohittelu veivät aikaa, mutta suorilla katsoin, että sain vauhdin pysymään 4.30-4.40/km välissä. Jalat alkoivat olla melko tyhjät, mutta lyhensin askelta, jotta sain pidettyä askeltiheyden korkealla. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä eikä mitään heikkoja hetkiä tullut. Nesteytys ja energian ottaminen menivät täysin nappiin eikä mitään ongelmia ollut. Kolmella juoma-asemalla oli niin kova ruuhka, että niissä oli pakko kävellä muutama askel, jotta sain juomamukin ja geelin napattua ison väkijoukon keskeltä. Muita kävelyaskeleita en ottanut.

Maali

Maaliin saapuessa olin varma, että nyt saan juoksun vedettyä alle 3.10, mutta maalissa aika näytti olevan 3.14. Olin todella pettynyt, sillä juoksu kulki viime vuoden Kalmarin kilpailua selkeästi paremmin. Maalissa aika oli 9.10. Tavoitteeni oli vetää alle 9.00 tai hyvin lähelle sitä. Pystyin parantamaan ennätystä 9 minuuttia, mutta lähdin hakemaan kovempaa tulosparannusta. Tällä kertaa onni ei kuitenkaan ollut puolella.

Kilpailun jälkeen

Seuraavana päivänä kilpailun jälkeen pettymys oli lopulta poissa. Kööpenhaminan kilpailu oli hieno kauden päätös, sillä sain viimeisessä kilpailussa lopulta edes lähellä omaa tasoani olevan kilpailun aikaiseksi. Vaikeuksia oli paljon, mutta niitä on jälkikäteen turha muistella. Ennätys on aina ennätys.

Tämä kilpailu kuitenkin opetti paljon, taas kerran. Uinnissa oikealla suoritustekniikalla on suuri merkitys. Pyörässä peesausta ei kannata harrastaa. Saksalainen triathlonisti räjähti juoksussa 20km kohdalla, vaikka hän peesasi ahkerasti viimeiset 70 km. Kyllä pyörän pystyy ajamaan ylikovaa, sillä jalkojen tyhjenemisen huomaa vasta juoksussa. Jotta juoksu pysyy lopussa edes kohtuullisena, kannattaa askelta lyhentää ja pitää askeltiheys koko ajan samana. Näissä on ensi kaudelle taas miettimistä.

Tästä on hyvä aloittaa off season ja kerätä voimia ensi kauteen. Taas alkaa olemaan treenimotivaatio huipussaan, sillä ensi kaudelle on taas todella kovat tavoitteet!

Valmistautuminen Köpikseen ja Evoke Energyn testaus

Joroisten puolimatkan pettymyksestä on selvitty ja valmistautuminen sekä viimeistelyt Kööpenhaminan täyteen matkaan on täydessä käynnissä. Joroisten kilpailun jälkeen olen sen verran sisuuntunut, että olen tehnyt viimeistelyharjoitukset huolella ja keskittynyt todella hyvin jokaiseen harjoitukseen.

Pitkään avovesiuintiin lisää vauhtia

Avovesiuinnissa on tapahtunut suuri muutos. Olen oppinut uimaan märkäpuvulla, ja toki myös ilman, selkeästi kovempaa. Olen keskittynyt vartalon asentoon ja hyvään käsivetotekniikkaan. Nyt enää veto ei mene enää läpi, vaan olen pystynyt rauhoittamaan vetoa ja samalla vauhti on lisääntynyt. Käsivetotekniikka on hioutunut useilla pitkillä ja kiihtyvävauhtisilla avovesiuinneilla. Niissä olen lähes jokaisessa pystynyt uimaan sellaista vauhtia, että Köpiksessä pitäisi tulla alle tunnin uintiaika. Märkäpuvulla uiduissa täyden matkan uinneissa olen joka kerta uinut tunnin tai aivan sen tuntumaan. Tämä raja olisi hieno lopulta rikkoa!

Suuri ongelma minulla on ollut uinnin rauhattomuudessa. Heti alussa olen lähtenyt uimaan parasta mahdollista vauhtia, jolloin uinti on mennyt täydellisesti hakkaamiseksi. Rentous ja rytmi katoavat saman tien. Nyt olen keskittynyt avovesiuinneissa heti alusta asti rauhallisuuteen ja rentouteen. Se on tuottanut tulosta eikä vauhti ole alussakaan yhtään hitaampi, päinvastoin.

Pyörään rentoutta

Pyörä oli Joroisilla melkoista rullailua. Puristus ja rentous puuttuivat. Nyt olen tehnyt pitkiä pyörälenkkejä ja tempoajoja. Pitkät pyörälenkit kulkevat todella hyvin ja ajaminen tuntuu vihdoin niin rennolta ja helpolta kuin sen pitääkin. Voimavedot ovat lisäksi tuoneet pyörään hyvää luottamusta. Tempoajo ei ole tällä kaudella juurikaan viime vuodesta parantunut, mutta rentoudella pääsee siinäkin paljon parempaan lopputulokseen.

Tein muutaman pitkän aerobisen kynnyksen ajon, jossa vauhti oli viime vuotta parempi. Näin ollen näyttäisi siltä, että myös täyden matkan pyörä kulkisi hyvin. Rennolla ajolla säästää jalkoja juoksuun. Siinä ratkaistaan taas podiumille pääsevät triathlonistit…

Lisää juoksuvauhtia

Tällä kaudella on ollut ongelmana, että juoksu ei ole kulkenut pyörän päälle niin hyvin kuin olisin uskonut. Olen palannut taas perusasioihin ja se on tuottanut tulosta. Juoksuasento, frekvenssi, käsien liike, nilkan asento ja ponnistuksen nopeus. Heti juoksun alussa olen hakenut hyvän frekvenssin ja sen jälkeen miettinyt muita asioita. Vähitellen juoksu on alkanut tuntumaan helpolta ja rennolta. Aerobinen vauhti tuntuu olevan ennen pääkisaa parempi kuin kertaakaan aikaisemmin. Juuri oikeaan aikaan. Lisäksi kovavauhtinen juoksu on tuntunut pyörän päälle helpolta. Vähän turha surkutella tässä kohtaa alkukauden kisoja, mutta jos tällaisen juoksun olisi saanut aikaisempiin kisoihin, olisi tulos ollut melko paljon eri.

Pitkissä lenkeissä samat elementit ovat toimineet hienosti. Juoksu on ollut jokaisella pitkällä lenkillä rentoa ja tekniikka on ollut hyvä.

Henkinen valmistautuminen

Mielestäni täyden matkan valmistautumisessa on välineiden huoltamisen ja tarkastamisen ohella todella tärkeää valmistautua henkisesti kilpailuun. Kilpailussa tulee olemaan pyörällä ja juoksussa muutama vaikea hetki, joiden yli pitäisi päästä tsemppaamalla. Olen käynyt kilpailua useita kertoja mielessä läpi ja miettinyt rentoutta, helppoa kisaamista ja maaliin pääsyä. Näitä samoja hoen itselleni, kun alkaa painamaan. Sykemittarista laitan pelkän sykkeen näkyviin, jolloin on helppoa keskittyä sykkeeseen ja oikeaan suoritustekniikkaan. Heti uinnin alusta asti lähden miettimään tekniikkaa ja rentoa tekemistä. Sitä hoen koko päivän. Ja tietenkin nautin kisaamisesta, yleisön antamasta kannustuksesta sekä kaupungin näkymistä. Nyt on tulossa juhlapäivä, johon olen koko vuoden tähdännyt. Nyt lähdetään nauttimaan rennolla asenteella.

Tanskassa on viime vuoden tuloslistan perusteella todella kova taso. Täysmatka sopii minulle kaikista parhaiten, joten uskoisin, että voisin pärjätä kilpailussa jollain tavalla. Kerran olen ollut Ironman-kilpailussa podiumilla ja se oli sen verran hieno kokemus, että se olisi hienoa kokea uudestaan… Lisäksi toivoisin, että Kalmarissa tekemäni ennätys 9.18 menisi rikki. Tosin ajasta on aina vaikeaa sanoa, kun reitit ja olosuhteet ovat erilaisia. Pääasia on ehjä ja hyvä kilpailu, jossa saan jätettyä kaiken annettavan reitille.

Evoke Energy

Sain Joroisten kilpailun jälkeen testiin Evoke Energyn –juomia. Juomat on tehty mehuun, mutta ne ovat normaaleihin mehuihin nähden poikkeuksellisia. Näissä on 6g hiilihydraattia sekä 3g proteiinia 100g kohti. Tämä tekee juomasta eräänlaisen urheilujuoman, joka sopii käytettäväksi ennen tai jälkeen suoritusta tai miksi ei jopa suorituksen aikanakin.

Juoksulenkeillä nämä juomat toimivat hienosti. Ennen lenkkiä juo juoman, jolloin energiat riittävät tunnin lenkissä oikein hyvin. Pidemmillä lenkeillä olen käyttänyt lisäenergiana High5:n IsoGeeliä, jossa on lisänä vettä, jolloin muuta juomaa ei ole juurikaan tarvinnut kuljettaa mukana. Lenkin jälkeen olen myös juonut pullollisen Evokea, jolloin olen saanut energiaa ja proteiinia koneeseen. Heti juoksulenkin päälle kun on vaikeaa syödä mitään, jolloin Evoke toimii siinä oikein hyvin.

Pitkät pyörälenkit olen tehnyt heti aamusta. Olen täydentänyt aamupalaa Evokella. Se on toiminut yllättävän hyvin, sillä energiat riittävät selkeästi pidemmälle kuin ilman Evokea. Tällöin ei tarvitse kuljettaa mukanaan niin montaa geeliä.

Aikaisemmin join varsinkin lenkin jälkeen coca colaa melkoisen määrän. Nyt olen korvannut tämän Evokella, joka on luonnon energianlähteenään varsin terveellinen vaihtoehto. Juoman proteiini tekee mausta samettisen pehmeän. Se on lenkin ennen tai jälkeen varsin miellyttävä kokemus, jota suosittelen kokeilemaan. Se on varmasti kokeilemisen arvoinen!

Joroisten SM-puolimatka 19.7.2014

Valmistautuminen

Olin levännyt Kiskon varttimatkan jälkeen todella hyvin. Tein muutamia valmistavia harjoituksia ja viikon muut harjoitukset olivat kevyitä ja palauttavia. Tehokkaat harjoitukset olivat kulkeneet todella hyvin. Löysin viimeinkin pyörään normaalin menon ja tuntui, että vauhti olisi parempi kuin viime vuonna. Tästä kertoo neljän tunnin yhdistelmäharjoituksen hyvä meno, sillä pystyin ajamaan kolmen tunnin pyöräosuuden Ironman-vauhdilla tuulessa 37,4 km/h keskinopeudella. Viime vuonna vastaavalla reitillä ja vielä keväälläkin vauhti oli 1,5 pykälää matalampi.

Aikaisemmissa kilpailuissa juoksu on ollut todella jäykkää ja väkisin vääntämistä. Nyt olen Kiskon kisan jälkeen löytänyt rennon menon ja siten juoksuvauhtikin on ollut hyvää. Suurin muutos oli tapahtunut uintivauhdissa. Jokaisessa avovesiuinnissa olin pystynyt uimaan selkeästi kovempaa kuin koskaan ennen. Harjoituskauden tekniikkaharjoitukset ovat näköjään tuottaneet tulosta.

Kaiken piti olla kunnossa. Asetin tavoitteeksi viiden parhaan joukkoon sijoittumisen, joka näin jälkikäteen tuloksia katsottuna olisi ollut ihan tehtävissä. Ennen kisaa olo oli todella hyvä ja luottamus kova. Mutta kuinka sitten kävikään…

Ennen starttia…

Aamulla vatsa tuntui jotenkin oudolta. Huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Koitin olla ajattelematta sitä ja tehdä kaikki samalla tavalla kuin ennenkin. Rantaan päästyä laitoin tavarat valmiiksi. Ennen uintiverraa otin geelin ja totesin uudelleen, että nyt ei tosiaankaan ole kaikki kunnossa. Tuli todella paha olo. Samanlainen kuin olisi vetänyt geelejä jo koko päivän. Uintiverra meni ihmetellessä. Miten voi tosiaankin käydä näin.

Uinti

Olen todella hidas starttaamaan ja sen taas huomasi. Jouduin uimaan ensimmäiset 200m käsirysyssä, jonka jälkeen pääsin uimaan omaa vauhtia. Sain uinnin tuntumaan normaalilta ja pääsin edellä olevista kilpailijoista ohi. Mutta sitten kävi oksennus suussa. Ei ollut mikään juhlatunne. Yritin olla ajattelematta sitä ja yritin kauhoa sen minkä pääsin. Lopputulos oli, että vauhti oli pelkkää kelailua. Rantaan päästyä huomasin, että olo on todella flegmaattinen. Puristus puuttuu kokonaan ja jaloissa ei ole mitään tunnetta.

Pyörä

Pyörä tuntui alussa todella hirveältä. En pystynyt ottamaan ensimmäisellä 30km:llä yhtään geeliä, kun koko ajan meinasi tulla oksennus. Mielessä alkoi jo käydä, että tällä menolla en pääse edes maaliin. Pyörittelin ja koitin parannella oloa. Kun vähäänkään olo parani, aloin ottamaan geelejä, tosin selkeästi harvemmin kuin olin ajatellut. Pyörässä en saanut koko ajon aikana mitään menoa. Se oli pelkkää pyörittelyä, josta puuttui puristus ja se normaali tekeminen, joka oli viimeisen kahden viikon aikana löytynyt. Viimeiset 30km kroppa alkoi tuntumaan normaalilta ja ajattelin, että nyt vasta kilpailun pitäisi alkaa. Vaihtoon tullessa tuntui, että olisin voinut ajaa toisenkin kierroksen samalla vauhdilla.

Juoksu

 

Juoksu tuntui perus hölkkäilyltä. Sain pidettyä juoksuasennon hyvänä ja yritin koko ajan keskittyä pitämään hartiat ja kädet rentoina. Ylämäet olivat vaikeita, mutta tasaiset ja alamäet pystyin juoksemaan suhteellisen normaalisti. Vauhti vain oli käsittämättömän hidas.

Kilpailun jälkeen

Maalissa huono olo jatkui. En pystynyt syömään mitään moneen tuntiin, sillä vatsa tuntui uudelleen menneen sekaisin.

Olin valmistautunut kilpailuun todella hyvin ja kaikki lajit kulkivat todella hyvin. Mitä ihmettä tapahtui viimeisen neljän päivän aikana? Tein kevyitä lenkkejä ja tankkasin. Kaikki meni kuten aina ennenkin. Siinä voi jokin mennä pieleen, mutta en siihenkään ihan usko. Kilpailupaikalla oli suora auringonpaiste ja taisin olla auringossa liikaa. Jälkeenpäin on helppoa sanoa, että olisi kannattanut olla vain varjossa.

Tällaisten läpikäyminen ei tosiaankaan ole helppoa. Harjoittelee koko vuoden todella hyvin ja panostaa puoli- ja täyteenmatkaan. Alkukauden kisat menevät kovan harjoitusrytmin ohessa ja siten niissä parhaat tulokset jäävät odottamaan. Kun keventää harjoittelua, kaikki alkaa sujumaan, mutta sitten pystyy jotenkin pilamaan kaiken.

Toisaalta tämä osoittaa, että triathlon on todella vaativa laji. Kilpailusuoritus on niin pitkä, että siinä ehtii tapahtumaan mitä vain. Myös kilpailua ennen kaiken pitäisi sujua hyvin. Täydelliseen suoritukseen vaaditaan jokaiselta osa-alueelta onnistumista. Hyväksi kilpailijaksi kehittyminen vaatii, että näitä epäonnistumisia täytyy kokea ja yrittää seuraavan kertaan tehdä asioita paremmin. Toivottavasti jokaista mahdollista epäonnistumista ei tarvitse sentään kokea.

Ironman Copenhagen

Seuraava kilpailu on Kööpenhaminan täysmatka, joka on 24.8. Tähän kilpailuun on viisi viikkoa aikaa, joten ehdin tekemään hyvän valmistavan jakson kauden pääkilpailuun. Viikon palauttelen Joroisten kilpailusta ja kaksi viikkoa teen hyviä valmistavia harjoituksia. Viimeiset pari viikkoa pidän virettä yllä ja viritän kropan täyteen iskuun.

Joroisista jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis, sillä uskoisin, että täysmatka kulkisi todella hyvin. Tämä kilpailu osoitti, että kunto on kuitenkin kohdallaan. Täydellisellä kanttaamisellakin saa ihan hyvän kisan aikaiseksi, vaikka tehot ovat lähes täydenmatkan tehoja.

Eiköhän tästä vielä hyvä tule!

Kisakauden ensimmäinen osio

Kausi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. SM-duathlonin jälkeen kävin neljässä kilpailussa, joissa oli tavoitteena hakea kilpailukokemusta ja tehdä kovia harjoituksia. Tietenkin mielessä oli menestyminen jokaisessa kilpailussa, sillä olen tehnyt todella paljon töitä talven ja kevään aikana. Kilpailut eivät kuitenkaan menneet kuten olisin toivonut. Panostin jokaiseen kilpailuun jonkin verran ja siten tein kevyempiä ja valmistavia harjoituksia. Tosin mielessä on koko ajan ollut sekä Joroisten puolimatka ja Kööpenhaminan täysmatka.

Kun olen panostanut aerobisen kunnon parantamiseen koko harjoituskauden, ei ole ollut yllätys, ettei lyhyet matkat ole kulkeneet kärjen vauhtia. Muutamia kertoja lyhyet vedot ovat harjoituksissa kulkeneet todella kovaa, joten on ollut sääli huomata kilpailuissa, ettei parasta menoa ole saanut irti.

Nyt olen kuitenkin valmentajan Mika Luodon kanssa miettinyt, mistä tämä heikko suorittaminen on johtunut. Ennen Vantaan perusmatkaa tein todella pitkän yhdistelmän. Harjoitus oli aerobinen ja täysmatkaan tähtäävä. Se muodostui 175km pyörästä ja sen välissä tehdystä 25km juoksusta. Tämä harjoitus sujui todella hienosti ilman mitään ongelmia. Kyseinen harjoitus on heti täyden matkan kilpailujen jälkeen kovin harjoitus, jonka olen koskaan tehnyt, joten olen todella tyytyväinen, kun se sujui ongelmitta ja hyvää vauhtia pitäen.

Näin ollen seuraavana viikonloppuna ei ollut yllätys, ettei Vantaan kilpailu kulkenut toivotusti. Kevensin tällä kuukaudella harjoittelua melkoisesti, jolloin harjoitustunnit pyörivät 10 tunnin molemmin puolin. Harjoitukset olivat pääsääntöisesti palauttavia ja toinen puoli oli melko tehopainotteisia. Tässä taisi nimenomaan olla suurin ongelma. Olen tottunut koko harjoituskauden aikana harjoittelemaan 18-25 tuntia viikossa. Kun kevensin harjoittelua, sain harjoituksissa enemmän irti, jolloin paikat menivät jumiin. Tällöin piti taistella palautumisen ja tulevan kilpailun välillä. Se näytti epäonnistuneen täydellisesti. Minulle selkeästi parempi ratkaisu olisi ollut harjoitella enemmän ja tehdä aerobisia harjoituksia. Niiden kautta lihasten huolto olisi sujunut paremmin. Lisäksi harjoitukset olisi kannattanut tehdä hieman kevyemmin, jolloin olisi ollut paukkuja kilpailussa. Nyt paras suoritus valui hukkaan.

Olen tästä kauden aloituksen pettymyksestä hiljalleen toipunut ja ottanut opiksi. Ainakin sen olen päättänyt, että kannattaa oikeasti kuunnella kokeneen triathlonistin, Mika Luodon, ajatuksia eikä lähteä soveltamaan omaa. No kaikkea voi aina kokeilla, mutta niistä pitää oppia.

Koska olen tehnyt harjoituskauden aikana määrää melkoisesti ja aerobinen puoli on minulle kaikkein vahvin, kannattaa sen kautta tehdä harjoittelua. Jos tämän vahvan ominaisuuden unohtaa ja keskittyy minulle heikommalle tehopuolelle, ovat tulokset hämmästyttävän heikkoja. Kun tähän pottiin vielä lisää heikon lihashuollon, voi olla varma, että minun vartalorakenteella saa melkoisen jumin aikaiseksi. Onneksi olen ottanut tästäkin opiksi ja olen alkanut venyttelemään kaksi kertaa päivässä.

En kuitenkaan näe tilannetta sentään näin epätoivoisena. Viime kausi meni täysin vastaavasti. Kaikki lyhyen matkan kilpailut menivät täysin penkin alle ja vasta Joroisten kilpailu oli ensimmäinen normaali suoritus. Kalmarissa sain hienon suorituksen aikaiseksi ja sitten Havaijilla tein elämäni parhaan suorituksen. Eli tämän kauden parhaat suoritukset ovat vasta edessä ja toivoisin sekä uskoisin niiden tuovan sitä, mitä olen kaudelta odottanut. Normaaleissa olosuhteissa uskoisin pystyväni Kööpenhaminassa alle 9 tunnin suoritukseen. Siihen olen koko kauden ajan tähdännyt ja se on nytkin jokaisessa harjoituksessa mielessä.

Tässä on lyhyt kooste näistä neljästä kilpailusta:

Vantaa perusmatka:

Uinti oli aivan uskomattoman helpon tuntuista. Tämä osoittaa, että uinti on mennyt vuoden mittaan eteenpäin. Onnistuin kuitenkin saamaan uinnin lopuksi silmälinssiin haavan. En nähnyt koko kilpailun aikana toisella silmällä juuri mitään. Pyörässä huomasin, että jalat ovat väsyneet eikä se ainakaan parantanut fiilistä. Juoksu oli kuin käsijarru olisi ollut päällä.

SM-Sprintti:

Onnistuin löytämään uinnissa taas viereeni kilpakumppanin, jonka kanssa jouduin painimaan koko ensimmäisen poijuvälin. Tästä syystä en päässyt Tatun ja Darbyn kanssa ajamaan pyörää. Jouduin kakkosporukkaan, jossa pyörävauhti ei päätä huimannut. Nostin muutaman kerran omalla vetovuorolla vauhtia ja pääsin heti irti. Porukka oli kuitenkin sen verran suuri, että se ajoi hetken päästä kiinni. Totesin, että tässä on pakko ajaa. Juoksu kulki ihan kohtuullisesti, mutta loppukirissä jäin viidenneksi. Harmitus oli melkoinen, sillä olin jo välillä noussut kolmanneksi, mutta pitkä kiri ei auttanut. Kolmannella sijalla olisimme saaneet Urheiluliittoon kolmoisvoiton. Ne se jäi jo toisen kerran saavuttamatta.

Juhannustriathlon:

Tämä kilpailu oli kaikin puolin hyvä onnistuminen. Sprintin jälkeen pystyin palautumaan todella hyvin ja sain hyvin irtikin. Lopussa minun 3.38/km juoksun keskivauhti ei kuitenkaan riittänyt.

Kisko-triathlon:

Huomasin heti alkuverryttelyssä jalkojen olevan väsyneet kolme päivää aiemmin juostun pitkä lenkin jälkeen väsyneet. Uinti meni hyvin, mutta pyörä ei kulkenut toivotusti. Jouduin puristamaan liikaa, jolloin etureiden alkoivat kramppaamaan juoksussa. Ensimmäinen 5km oli täyttä tuskaa, mutta sen jälkeen pystyin juoksemaan edes tasaiset osuudet.

Kohti Joroisia

Nyt teen valmistavia harjoituksia Joroisiin. Viikkoon mahtuu kaksi kehittävää harjoitusta ja muut ovat todella kevyitä. Niistä tulee kuitenkin kohtalaisen paljon tunteja, jolloin pystyn hyödyntämään ja virittämään aerobista puolta. Nyt otetaan kevyesti ja panostetaan vain muutamiin harjoituksiin. Uskoisin, että tällä tavalla pystyn virittämään kunnon sille tasolle kuin sen pitäisikin olla. Nyt vaan rennosti lihashuoltoa unohtamatta!

Ja mikä kaikkein tärkeintä, nyt alkoi myös kesäloma. Aikaa riittää ja nyt on malttiakin – toisin kuin kauden alussa.

SM Duathlon ja juoksukilpailuja

Kanarian treenileirin jälkeen on tullut harjoiteltua todella hyvin. Olen tehnyt edelleen kolme kovaa harjoitusta viikkoon, joten kroppa on ollut koko ajan kovalla koetuksella. Kilpailut ovat olleet kovia harjoituksia, joten niihin ei ole sen enempää passailtua. Juoksuvauhti on noussut todella hyvin, mistä on esimerkkinä Maskussa juostu 10km kilpailu aikaan 36.52. Pari viikkoa tämän jälkeen juoksin Aurajoen Yöjuoksussa 10km 35.11. Aika jäi harmittavasti 11 sekuntia 35minuutin alituksesta, mutta olin silti juoksuun tyytyväinen. Takana oli silloinkin kova treenijakso.

Sama mättäminen jatkui. Lopulta ilmat lämpenivät sen verran, joten oli mahdollista tehdä pyörällä kovia harjoituksia. Ajoin Ilmarisissa 2x10km temmon. Ensimmäinen veto oli vk-alueella 15.45 ja toinen täysillä 15.30. Petyin pyörävauhtiin todella paljon, joten se antoi lisäyritystä treeneihin. Seuraavana viikonloppuna oli SM-maastot, jossa kävin kokeilemassa viimevuotiseen tapaan juoksuvauhtia. Nyt reitti oli sen verran haastavampi, joten huonolla juoksutekniikalla matka oli aika tuskallista. Kierrokset olivat kuitenkin tasaisia, joten olin melko tyytyväinen juoksuun.

Tällä viikolla oli vuorossa 31km tempoajo, jossa sain sentään hieman paremman menon pyörään. Vaikka viikonloppuna oli vuorossa ensimmäinen kilpailu, ei siihen ollut tarkoitus sen enempää passata. Ennen sunnuntain kilpailua oli takana jo kolme kovaa tehollista harjoitusta. Kroppa ei siis ollut mitenkään palautunut, kun suuntasimme kohti Seinäjokea. Luotin juoksuvauhtiin, mutta pyörävauhti oli hieman arveluttava, sillä pyörä ei ollut kulkenut toivotulla tavalla.

SM-Duathlon 18.5.2014

                                  Urheiluliittolaiset valmiina kilpailuun.

Kilpailuinfossa koettiin ensimmäinen hämmennys, kun infon aluksi alettiin ihmettelemään onko kilpailu peesikielto- vai peesikilpailu. Tämä johtui kilpailutietojen vajavaisuudesta, mutta onneksi kilpailu päädyttiin pitämään peesikieltokilpailuna, kuten se oli tarkoitus pitääkin. Reitti oli täsmälleen sama kuin viime vuonnakin.

Alussa monella vauhti oli melko reipasta, mutta onneksi meno hieman rauhoittui ensimmäisen kilometrin jälkeen.                                           

Ensimmäinen juoksu lähti hyvin liikkeelle. Tosin jalat tuntuivat melko veltoilta ja voimakas meno puuttui kokonaan. Vauhti oli kuitenkin hyvä, sillä molemmat kierrokset olivat tasaisia keskivauhdin ollessa 3.40/km. Koko juoksun ajan minun ja Artun (Saarinen) vetäessä ryhmää oli takana noin 10 juoksijaa, joten ei ollut mitään syytä kokeilla irtiottoa. Pelkäsin pyörässä saman ryhmän pysyvän koossa, jolloin ratkaisut olisi tehtävä vasta viimeisellä vitosella.

Feltin DA3 kulki hienosti Zippin levyllä ja 808:lla varustettuna. Tuuli oli melko rauhallinen, joten tämä etukiekko oli hyvä valinta.

Pyörä lähti hienosti liikkeelle, vaikka jalat olivat olleet juoksussa oudon tuntuiset. Ajoin ensimmäisen suoran 45-47 km/h ja sain takana olleen porukan hajalle. Tämä riitti minulle. Mutta vastatuuliosuudella jalkoihin palasi sama voimattomuuden tunne. En jaksanut pyörittää kunnolla ja jouduin puhaltelemaan 15 km. Toinen kierros kulki kuitenkin selkeästi kovempaa ja sain edellä meneviä selkeästi kiinni. Pyörän keskinopeus oli 39,5 km/h. Siihen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, sillä tällä treenikuormalla en olisi uskonut pääseväni lähellekään tuota vauhtia.

Juoksuasento ja hyvä juoksufiilis säilyi loppuun saakka. Oli mahtavaa kisata aurinkoisessa kelissä.

Passasin pyörässä toiseen juoksuun. Silti jalat olivat ensimmäisen 1,5km väsyneet ja vauhti oli onnetonta. Asfalttiosuudella sain kuitenkin juoksun taas kulkemaan ja vauhti palasi 3.35/km-vauhtiin. Loppumatkan se pyöri 3.35-3.45/km välissä. Kova loppu ei siltikään riittänyt, vaan nyt oli tyytyminen 6. sijaan.

Kilpailussa oli hienoa seurailla muiden urheiluliittolaisten kisaamista. Lopputuloksena oli todella hieno mitalisaalis. Onnittelut Marialle, Sarille, Roosa-Marialle, Janinalle ja Jesselle mitaleista. Oli taas upeaa olla isolla porukalla kilpailemassa ja näyttämässä, että yhdessä harjoittelemisessa on voimaa!

Kilpailu oli hieno kauden avaus. Tämä antoi todella hyvää luottamusta tekemiseen. Nyt seuraavat kaksi viikkoa tulee treenattua vielä samalla tavalla. Eli vedettyä kroppa taas aivan limiitille. Vasta sen jälkeen aletaan keventää ja katsotaan, miten kauden seuraavat kilpailut kulkevat.

Treenileiri Kanarialla

Perjantain 28.3 lähdin Gran Canarialle kevään harjoitusleirille. Leiri muodostui kahdeksasta täydestä harjoituspäivästä ja kahdesta matkapäivästä. Leirille lähtö oli hieman ikävää, sillä olin juuri sairastunut flunssaan. Onneksi flunssa parani heti ensimmäisen päivän jälkeen, jolloin leirillä oli hienoa harjoitella hyvissä olosuhteissa.

Kahdeksan päivää. Ennen leiriä tämä tuntui naurettavan lyhyeltä ajalta. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Syksystä asti olen pystynyt harjoittelemaan todella hyvin, joten leirille ei ollut tarkoitus lähteä tekemään pelkkiä rauhallisia pitkiä harjoituksia, vaan jokaisessa harjoituksessa oli mukana tehokkaita osuuksia. Päivät muodostuivat aamupäivän ja iltapäivän harjoituksista. Pyöräharjoitukset olivat mäkipainotteisia, sillä saarelta on vaikeaa etsiä helppoa tasamaan ajoa. Ylämäessä ajoin erilaisia vetoharjoituksia. Ne muodostuivat mm. 2x30min ja 10x1min mäkivedoista. Juoksuharjoitukset eivät olleet mitään perushölkkäilyjä. Juoksutreenit olivat tehokkaita harjoituksia, joista esimerkkeinä ovat mm. 6x5min ja 10x4min vetoja.

                                              kuva: Pekka Stenholm

Sorian mäen päällä pilvisenä päivänä. Sain leirille mukaan uuden Feltin AR4:n, jonka runko on uudistunut tempopyörää vastaavaksi. Pyörän ajotuntuma on todella hyvä, jolloin ajamisesta tuli helppoa niin ylä- kuin alamäessä.

Tehokkaat harjoitukset tekivät harjoittelusta melko raskaan tuntuisen. Ensimmäiset päivät eivät olleet helppoja, mutta kolmannen päivän jälkeen elimistö tottui normaalia tehokkaampiin harjoituksiin. Suurimpana yllätyksenä oli leirin aikana onnistunut palautuminen. Pystyin palautumaan seuraavan päivän harjoituksiin, jolloin uutena päivänä harjoittelu maistui taas todella hyvin. Ylämäen ajaminen teki jaloista hieman väsyneet, mutta se ei menoa juurikaan haitannut. Tästä kertoo erityisen hyvin juoksun sujuminen. Kaikki juoksuharjoitukset tuntuivat helpoilta ja sain pidettyä vauhdin todella hyvänä.

Harjoitustunteja kertyi yhteensä 46 tuntia, joka tekee päivää kohti reilut 5.30. Pyöräkilometrejä kertyi 830 ja juoksukilometrejä 87. Leiri siis sujui kaikin puolin todella erinomaisesti.

Leiri päätti talvikauden ja kevään tulon myötä harjoittelu taas muuttuu. Seuraavat kolme viikkoa harjoittelen todella paljon ja juoksen muutaman juoksukisan. Niiden myötä toivottavasti juoksu kehittyy oikealle tasolle. Huominen Maskun 10km on todennäköisesti vähän raskas kilpailu, sillä palautuminen ei ole vielä täysin valmis.

 

 

 

Harjoittelu helppoa – palautuminen vaikeaa

Maaliskuussa on tullut karusti esiin harjoittelun perusasia. Harjoittelemaan pystyy niin paljon kuin haluaa, mutta palautuminen on todella vaikeaa. Olen pitänyt perussääntönä, että jokaiseen kovaan harjoitukseen panostetaan kunnolla ja niissä tulee kulkea. Mikäli harjoitus ei suju suunnitellusti, olen joutunut keventämään. Mieli on ollut todella maassa, kun muutamat aamutreenit olen joutunut jättämään väliin. Edellisen päivän kova harjoitus on painanut jaloissa, jolloin seuraavana aamuna ei ole ollut mitään järkeä tehdä pyöräharjoitusta trainerilla.

Palautumisen seurantaan Omegawaven mittari on auttanut todella paljon. Sen avulla olen pystynyt seuraamaan verenkiertoelimistön ja hermoston palautumista. Kun on pystynyt nukkumaan hyvin, näiden osa-alueiden palautuminen on sujunut hyvin. Mittari ei kuitenkaan mittaa eikä edes pysty mittaamaan lihasten palautumista. Kun mittarin tuloksiin on yhdistänyt lihasten tuntemuksen, on harjoittelun optimointi sujunut hyvin. Tällöin ei ole tullut tehtyä liikaa harjoittelua eikä ylirasitus ole ollut mikään ongelma eikä edes riski.

Edelliset neljä viikkoa on mennyt todella vaihtelevasti. Ensimmäinen viikko meni osittain lepoviikkoa pitäen. Loppuviikosta tein hyviä tehoharjoituksia. Viikon parhaimpana harjoituksena oli 7x1000m, joista kuusi ensimmäistä sujui 3.28-3.17 vauhdilla. Juoksin viimeisen vedon yksin ja päätin juosta sen koko ajan kiihdyttäen. Lopputuloksena oli 3.01! Parannusta edelliseen suoritukseen oli 10 sekuntia. Tämä kertoo, että juoksu on noussut aivan uudelle tasolle.

Seuraavalla viikolla sain mahataudin ja neljä päivää meni täysin lepäillessä. Viikon viimeisenä harjoituksena tein Uudenkaupungin kuntoputkessa kovan harjoituksen. Pyörällä ajettiin Luodon Mikan ja Stenroosin Jarnon kanssa 120km, joka muodostui 15x(5km kovaa + 2km kevyttä) –sarjasta. Ajoin ensimmäistä kertaa uudella Feltin AR4:llä. Ennen tätä harjoitusta olisi kannattanut hakea satulan korkeus paikalleen, sillä nyt penkki jäi pari senttiä liian alas ja reidet hyytyivät todella pahasti. Pyörän päälle juostiin vielä 6x1000m 4.00/km vauhdilla. Oli todella hienoa huomata, että juoksu sujui hyvin, vaikka jalat olivat täysin tyhjät. Missään kilpailussakaan jalat eivät ole olleet näin tyhjät, joten juoksuvauhti on kilpailussa pelkästään päästä kiinni. Ainakin pikamatkasta puolimatkaan.

Vatsataudin jälkeen sain tehtyä todella hyvän 19 tunnin viikon, jossa tein kolme kovaa juoksuharjoitusta ja yhden kovan uintitreenin. Huonoista kelistä johtuen jouduin juoksemaan 10km testijuoksun matolla. Mattojen vauhdin ja matkan kalibrointiin ei voi luottaa, joten ajattelin, että juoksen vauhdin mukaan ja lasken lopussa testiajan. Lähdin juoksemaan 3.30/km vauhdilla, josta kiristin 3.25/km-vauhtiin. Viimeisen tonnin juoksin 3.20/km vauhdilla. Vauhtien kautta laskettuna loppuajaksi tuli 34.40, joka oli melko lähellä maton ilmoittamaa aikaa. Testijuoksun jälkeen tuli todella helpottunut olo, sillä pelkäsin tätä harjoitusta todella paljon. Oli aivan uskomatonta päästä alle 35 minuutin!

Tämän viikon tiistaina oli Kupittaanpuistossa 5km maastojuoksu. Reitti oli todella vaihteleva ja monipuolinen. Oli aivan mahtavaa juosta tällainen kilpailu. Sain keskivauhdiksi 3.41/km, joka oli mutkaiselle reitille todella hyvä. Torstaina juoksin vielä pitkän juoksun, joka tuntui todella rennolta. 12 viikkoon tuli tehtyä 6 kovaa harjoitusta. Tämän jälkeen sain kovan flunssan. Kroppa ottaa näköjään vastaan kovia harjoituksia, mutta flunssakauden aikana sairastuminen tulee helposti eteen.

Tämä kuukausi opetti omalla tavallaan harjoittelun perusasia. Palautumiseen täytyy keskittyä selkeästi enemmän, kun tehot kasvavat.

Lohtua sairastumiskierteeseen tuo perjantaina alkava 10 päivän harjoitusleiri Gran Canarilla. Olen odottanut leiriä todella paljon. Edessä on lähes joka päivä todella hyviä harjoituksia, joita pääsee tekemään hyvissä olosuhteissa. Toivottavasti leiristä tulee onnistunut!